En keksi mitään rotua, kaikilla ongelmia

[Ambba]

Minusta näyttelyt olisi hauskoja käydä välillä vaikka jalostuksen mittarina en niitä arvosta yhtään. Mutta täytyy myöntää että viimeksi kun oltiin näyttelyssä Nezumin kanssa meni niin tunteisiin että en ole sitä mihinkään enää ilmoittanut kun tuomari antoi sille 'tyydyttävä' vai mikä se on se kaikista huonoin arvosana ennen hylättyä. Nezumi ei ole täydellinen mutta se on ihan rotuisekseen tunnistettavissa eikä arvostelussakaan ollut oikein muuta kuin että toivoisin isommat korvat ja pehmeämmän turkin. Ja sitten tyydyttävä. Ei menisi muissa lajeissa läpi tuollainen mutta näyttelyissä ei voi oikein valittaa joten pitäkää tunkkinne jos ei mun kulta kerran kelpaa Ja kuitenkin moni tuomari on tykännyt Nezumista ettei ole ihan vaan mun mielipide että toi arvosana oli vääryys.

Jos Y'ffre olisi ollut tarpeeksi vanha osallistumaan olisi se tuomari varman pyörtynyt tai jotain kun Y'ffre on oikeasti melko... erikoisen näköinen. Monet harrastajat tapahtumissa varovasti kysyy että mitä rotua se on kun ei vissiin kehtaa suoraan kysyä että onko se ihan puhdasrotuinen

[msk]

Niin, tuomarin henkilökohtaisesta mielipiteestähän näyttelyissä on usein kyse.
En tiedä muuta koiralajia jossa niin olisi.

[näytelmätouhut]

Jos näyttelyistä poistettaisiin kilpailu, niillä olisi varmasti annettavaa jalostuksellekin.
Kilpailuhan pilaa kaiken mitä ihmiset harrastavat. Kilpailu tuo mukanaan kaikki mahdolliset lieveilmiöt. Ilman kilpailuakin niitä tietenkin olisi, mutta varmasti paljon, paljon vähemmän.

Eli pelkkä laatuarvostelu jokaiselle koiralle niin että siinä otettaisiin ulkomuodon, rakenteen ja liikkeitten lisäksi huolellisesti huomioon myös kaikki koiran terveyteen liittyvät seikat kuten hengityskyky, liikkumiskyky, poimuisuus, vuotavat silmät ja niin edelleen. Myös koirien luonne arvioitaisiin ja kirjattaisiin mahdollisimman huolellisesti.

Tälläisiin koiranäyttelyihin veisin jokaisen koirani ja heti.

Harmi vaan että tälläistä muutosta ei taida tulla näyttelyissä ikinä tapahtumaan.

[msk]

Ulkomuodontarkastus on tuollainen.
En tiedä miten monilla roduilla sellaisia on mutta rottweilereilla ainakin on. Siellä koira syynätään ja mitataan ulkomuodollisesti päästä varpaisiin.
Eikä edes maksa mitään

Mutta eihän se mikään harrastus voi olla (kuten näyttelyt) koska siellä käydään koiran kanssa vain kerran.

[Iidis79]

whippetit (loukkaantumisherkkiä saalistajia, eivät kovin seurallisia

2 whippetin otannalla niin sanoisin että whippetistä saa hyvän seurakoiran, ovat oikeen perskärpäsiä. ja siinä se ongelma onkin myös eroahdistusta on todella paljon, yhden omistajille tehdyn tutkimuksen mukaan prosentit oli korkeat, en muista tarkkaan mutta muistaakseni se oli jopa jossain 20% luokkaa.
Ovat kestävämpiä kuin miltä näyttävät, toki nirhaumia ja haavoja tulee.
Itse koin vaikeimmaksi vapaana juoksuttamisen kun lähiössä asuttiin. Koirapuistot ei ole oikein vinttikoiraystävällisiä. Ja sit pitäs löytää joku paikka keskellä ei mitään missä kumminkin sais koiraa pitää irti niin että se on turvallista.

[näytelmätouhut]

Totta, jalostustarkastukset palvelevat jalostusta, ja eiköhän niitä järjestetä joka rodussa. Kaikissa omistamissani roduissa niitä on ainakin järjestetty. Elleivät rotuyhdistyksen omat paukut ole riittäneet tarkastuksen järjestämiseen, on sellainen järkätty näytelmien yhteyteen.

Oman kokemukseni mukaan koirat tarkistetaan paljon huolellisemmin j.tarkeissa kuin näytelmissä. Turkkikoirien turkit saavat olla luonnollisessa tilassa tai lyhennettynä. Riittää että karvaa on sen verran että sen laatu pystytään arvioimaan, sentti tai pari. J.tarkastuksissa ei ole turhia krumeluureja missään kohtaa vaan niissä keskitytään olennaiseen. Suosittelen!

[Pelleilyä]

Tuo on niin totta että koiranäyttelyt ovat tuomarien ja esittäjien/kasvattajien leikkikenttä, mitään arvoa se ei todellisuudessa tuo koirille, sama vaikka pehmokoiria esittäisivät kuten lapset.
Tuomareita huijataan (hännässä voi olla paino jotta oikea asento) hyväveli peli toimii ja D lonkkainen saa sertin. En ole ikinä arvostanut näyttely tuloksia, siihen ei ole perusteita.Kennelliitto kerää vaan sillä lisää tuloja.

Rotukoiran hankkisin sillä perusteella kuka on vähiten näyttelyissä käynyt, sillä on ollut aikaa perehtyä koirien luonteisiin ja arvostaa tod. näk. enemmän terveyttä kuin ns. ulkomuotoa, kun kaikki rodut palkitaan myös ne elinkelvottomat vinkurajalat ja lyttykuonot.

Käyttölinjaiset taas on pilattu liialla vilkkaudella. Kokemus kaverin koirasta joka hyrrää 6 tuntia yhteen menoon ei ihastua. Siihen ei meinaa saada kontaktia kun se ei osaa keskittyä eikä rauhottua.
SM agility kisoja oli surku katsoa, paljon juuri sellasia hyrriä joista katosi kontakti ja vain menivät, liian vilkkaita. Kasvattajat voisivat tässäkin petrata vaan ei taida kohta rauhallisempaa löytyäkään.

Nyky yhteiskuntaan ei sovi liian vilkas koira, ei töissä käyvillä ihmisillä riitä aika eikä voimat juoksuttaa koiraa tunti tolkulla joka päivä. Sitten käytetään sanaa energinen kun näitä myydään eteenpäin kun voimat on loppu. Oikeampi sana olisi ylivilkas. Normaaliltakin koiralta löytyy jaksamista ja intoa ihan tarpeeksi ja sellaiseen saa kontaktin. Yhä harvemmasta rodusta sellasia enää löytää.

[TlGER]

Niin, tuomarin henkilökohtaisesta mielipiteestähän näyttelyissä on usein kyse.
En tiedä muuta koiralajia jossa niin olisi.

Maastojuoksu.

[msk]

Miten sitä arvostellaan?

[Dsamanka]

Käyttölinjaiset taas on pilattu liialla vilkkaudella. Kokemus kaverin koirasta joka hyrrää 6 tuntia yhteen menoon ei ihastua. Siihen ei meinaa saada kontaktia kun se ei osaa keskittyä eikä rauhottua.
SM agility kisoja oli surku katsoa, paljon juuri sellasia hyrriä joista katosi kontakti ja vain menivät, liian vilkkaita. Kasvattajat voisivat tässäkin petrata vaan ei taida kohta rauhallisempaa löytyäkään.

Olen kyllä huomannut saman suuntauksen erityisesti tiettyjen (agility)rotujen kohdalla: koirat hyrrää ja tekee kyllä näyttävää, nopeaa rataa, mutta tulosta ei synny kun pää ei pysy koossa (tai toisaalta ohjaajat vaativat teknisesti ihan liikaa osaamattomalta koiralta). Mutta silti: Kyllä oikeiden käyttökoirien kohdalla kiinnitetään huomiota nimenomaan luonteisiin ja siihen, että pää kestää sitä työskentelyä. Kukaan lammastilallinen ei tee mitään paimenella, joka ei kykene työskentelemään pitkäjänteisesti. Eikä kukaan viranomainen tee mitään virkakoiralla, joka on vetänyt itsensä sippiin jo autossa sitä mahdollista tehtävää odotellessa. Se, että kasvattaja teettää pentuja agility- ja rallytokokoiriksi ei mielestäni vielä tarkoita sitä, että voitaisiin varsinaisesti puhua käyttölinjaisesta.