Saisiko pohdinta-apua työ vs sairausloma-asiaan?

[Vieras]

Kaipailen mielipiteitä.
Välilevynpullistuma. Ollut jo saikulla kovan hermokivun takia ja aletaan olla siinä main, milloin voitaisiin miettiä neurokirurgin arviota.
Nyt päätettiin kokeilla onnistuuko työnteko. Muutama päivä takana ja on onnistunut, kunhan vetää hermokipulääkkeitä. Teen siis töitä syöden toistaiseksi 4 kolmiolääkettä kipuun, että kykenen tekemään töitä. Jos otan vähemmän lääkkeitä, kipu palaa. Ja arvioni on, että kipu alkaa palata päivä päivältä joka tapauksessa, jolloin sitten pitäisi nostaa lääkeannosta. Tuotahan voi syödä 9 tablettia päivässä.

Mutta mikä nyt oikeasti on järkevää? Asiantuntijatyö, ja pää on vähän hitaalla lääkkeiden takia. Onko nyt mielestänne järkevää vaan jatkaa työntekoa, todennäköisesti lääkkeitä lisäten? Tuntuu nimittäin järjettömälle tämäkin nyt.
Kiitos kommenteistanne.

[Umac]

Onko taustalla pidentynyt tilanne? Kuukausia, ei viikkoja?
Kun siis mm. potilasohjeet, oma kokemus ja kuullut on sitä, että liikkeelle heti kun lääkkeet mahdollistavat, työelämään kun työnkuva sallii ja oireiden helpottaessa lääkkeiden alasajo.

Mutta jos kyseessä kuukausien kestänyt ongelma, siinä varmasti eri suunnitelmat.

[Mella M]

Mun mielestä tämä riippuu vain siitä, että onko työkykyinen ja onko työkykyinen kokoaikaisesti. Jos siis tuntuu, ettei Itse kun nyt söin voimakkaita kipulääkkeitä pari kuukautta, niin en olisi ollut kokopäiväisesti työkykyinen. Olin pahoinvoiva ja vähän tokkurassa koko ajan. Olisin voinut ehkä tehdä jotain osa-aikaisesti, mutta koska mulla oli jalka leikattu ja kipsi, niin joka tapauksessa olin sairauslomalla. En jaksanut kotonakaan tehdä esim. käsityötä kuin hetken kerrallaan. Nyt on tilanne ihan eri, kun pääsin kipulääkkeistä eroon. Varsinkin jos on ollut puhetta, että kokeillaan onnistuuko työnteko, niin olisin yhteydessä työterveyslääkäriin ja keskustelisin, että mitä asian kanssa voisi tehdä.

[Hurtta]

Voin kertoa vain omasta kokemuksesta.
9v sitten jäin pois fyysisesti raskaasta päivätyöstä, missä olin toki vuosia reuhtonut aivan liian painavia asioita ja melko epäergonomisissa asennoissa.
Töistä pois jääminen johti tietenkin parin kuukauden laiskotteluun, minkä lopulla selkäkipu alkoi pahentua vähän kerrallaan.
Lopulta ollen sillä tasolla että jopa minä suostuin menemään ortopedin juttusille. Kuvausten jälkeen todettiin että kahdesta nikamavälistä alaselässä välilevyä turskahtanut ja se nikama liukunut 6mm ulospäin.
Siinä vaiheessa tuli vaan lähete fyssarille ja pari pillerireseptiä.
10vk fysiota ja lopussa tilanne oli vain pahempi, välilevyt turskahtaneet lisää.
Kolmen kipulääkkeet maksimiannoksella 3x päivässä oli yhteensä 1,5h siedettävä kivun taso, jolloin pystyi käymään kaupassa, tekemään ruuan tai hakemaan muksut koulusta.
Oikea jalka ei toiminut käytännössä juuri lainkaan, kävelin kepin kanssa tai nojaten ostoskärryn.

Vuoden kärvistelen jälkeen tuli lähete kirurgille, lisää kuvaamista ja leikkaussunnitelma.
Maha auki, sisuskalut sivuun ja titaania selkään. Komplikaatiolista melko kattava.
Lisäksi annettiin 3kk aikaa laihduttaa 20kg ja lopettaa tupakointi.

Tästä kokonaisuudesta hiukan kyrvähtäneenä ja onneksi hellekesän kynnyksellä, sisuunnuin ja aloin kuntouttaa itseäni.
Toimivaan vasempaan jalkaan räpylä, päähän snorkkeli ja uimalasit (pää pinnalla ei toiminut kumpikaan jalka) ja järveen 10x päivässä. Matka oli alkuun 100m ja pikkuhiljaa sama kahteen tai kolmeen kertaan.
Pikkuhiljaa alkoi myös oikea jalka hiukan toimia, siitä pari viikkoa ja pystyi uimaan ilman snorkkelia.

Vaikken usko mihinkään huuhaahoitoihin, kävin pari kertaa kalevalaisesta jäsenkorjaajalla, minkä jälkeen oleminen olikin merkittävästi helpompaa, kun erilaiset virheasennot oli oikaistu.

Sen kesän elokuussa söin viimeiset kipulääkkeet ja soittelin HUS leikkausjonohoitajalle etten ole tulossa leikkuriin.

Oikeassa jalassa on pysyviä tuntopuutoksia hermovaurioiden seurauksena, mutta muuten olen täysin kykenevä normaaliin elämään ja puuhasteluun.
Ajoittain selkään tulee tuntemus, mistä tiedän että taas on lojuttu liikaa ja pitää touhuta jotain. Yleensä nappaan moottorisahan ja vietän muutaman päivän metsässä tekemässä polttopuita tai jos se on mahdotonta, painun uimahalliin niin monta kertaa että tuntemus poistuu.

Leikkaavan kirurgin diagnoosi oli etenevä välilevyrappeuma ja leikkauksen (onnistuttuaan) korjaavan vaikutuksen kesto 5-10v minkä jälkeen tiedossa olisi ollut uusi, laajempi, leikkaus.

Kerron tämän, koska omaehtoisen kuntoutuksen merkitystä ei voi korostaa riittävästi.

Ps. En laihtunut, enkä lopettanut tupakointia, mutta en ole myöskään sen koommin ollut selästäni kipeä.

[Umac]

Laitan maksullisen oppaan linkkivinkin esille jos joku kiinnostuu. Tämä ei ole mikään yhteistyö ko.tahon kanssa vaan IG:n tuomaa.

https://www.xn--vlilevynpullistuma-ltb. ... AGe1GsP_M0

[Vieras]

Aloittaja tässä. Kestänyt vähän vastailla, kun vointi heitti häränpyllyä ja lääkkeen sivuvaikutukset meni niin rajuiksi. Oksennellessa ei jumppailla... Oli pakko vähentää lääkitystä nyt ja se alkaa tuntua heti niskassa ja kädessä, jonne repii hermokipua. Vielä ei onneksi pahana, mutta pahimmillaanhan se on ollut sitä että multa on kadonnut kalenterista monta viikkoa. Ne viikot, kun olen maannut sohvalla itkua vääntäen tai lähes itkua vääntäen, kun niska ja käsi on aivan tulessa niin, ettei mitään muuta ole kyennyt ajattelemaan. Kolme kylmäpussia kierrossa pakastimen kautta käteen, että kykenee olemaan edes paikallaan... Sitten sain onneksi paremmat kipulääkkeet, kun lääkäritkin alkoi uskoa että ei ole lihaskivusta kyse.
On siis kestänyt pari kk ja päivä kerrallaan katsotaan, miten eteenpäin...

[Tiibetinhelmi]

^Et kuulosta mitenkään päin työkuntoiselta! Sairauslomaa vaan ja hoitoa & kuntoutusta. Ja voimia tilanteen kanssa kamppailuun. Mulla ei ole (toistaiseksi) omia kokemuksia tuollaisesta tilanteesta mutta näin järjellä ajateltuna kuntoon ensin ja sitten vasta töihin.

[Umac]

^^Okei, on vaikea tilanne varmasti. Se kipu on niin helvettiä kyllä.

Olin itse mukana neurokirralla kun puolisoni kävi siellä juuriaukkoahtaumien takia ja tuolloin, muutama vuosi sitten, juuriaukkoja ei lähdetä leventämään ellei riesana ole nimenomaan kipu. Pelkkä puutuneisuus ei siis ole riittävä syy. Hänen arvio oli silloin, että kesto on jopa 6kk - 12kk ja puutuneisuus tulee ja menee. Niin on ollutkin.
Sinulla hiukan eri tilanne kun kyse välilevytyrästa.

Sama ihminen on myös sairastanut välilevytyrän ja kipuhan oli jotain aivan järkyttävää. Mutta siitä jo vuosikymmeniä ja siten ei mitään kerrottavaa.
Mikään oksentelu, unettomuus tai isot säryt eivät kyllä tee ketään työkuntoiseksi joten olisin surutta sairiksella jos sellainen on taas myönnetty.

Kaikkea hyvää jatkoon ja nopeita päätöksiä jos leikkaushoitoon päädytään. Se on vain valitettavasti vaikeaa nykyään ja itse pitää olla tosi aktiivinen esim. yksityispuolen kauttakin. Kunnallisen jonot ovat kiireettömissä neurokirran leikkauksissakin jopa järkyttäviä esim. HUS-alueella ja tästä jauhettu jo viime vuonna.

En tiedä olisiko tukikauluksesta hyötyä? Onko se enää edes suositus?
Lääkkeiden takia en olisi huolissani, vain otettu ja oikeanlainen lääke auttaa vaikka meissä monissa elää tiukasti se, että emme halua ottaa lääkkeitä, pelkäämme riippuvaisuuksia ja sen päälle jokaisen kroppa reagoi eri tavoin erilaisiin lääkkeisiin. Mutta kenenkään elimistö ei kestä voimakasta kipua viikkoja ja siksi lääkkeistä voi saada edes hetken hengähdystauon kovaan kipuun.

[Mella M]

Onko aloittajalla kipulääkkeen kanssa mitään pahoinvoinninestolääkettä. Tärkeintähän olisi saada kipu siedeytäväksi ja kipulääke sellaiseksi, että sitä pystyy syömään. Jos tulee rajua pahoinvointia, niin sit yhteys lääkäriin.

[Hurtta]

Ihan villi arvaus, pahoinvointia aiheuttava kipulääke on tramadol?
Toinen mitä tungetaan innokkaasti on lyrica.

Tiedän useita, itseni mukaan lukien, joille Tramadol on yhtä kuin kaarioksennus ja Lyrica aiheuttaa huimausta/kaatuilua.

Kumpaakaan ei missään tapauksessa suositella määrättäväksi esim vanhuksille ja silti melkeinpä 2/3 vanhuksista popsii jompaa kumpaa tai molempia ja sitten ihmetellään kaatuiluja ja tapaturmia ja lonkkamurtumia.

Molempien lääkkeiden kohdalla löytyy korvaavat tuotteet, joilla on sama teho ilman näitä sivuvaikutuksia, halvempi hinta, eli lääkefirman pienemmät lobbauskulut, on ilmeisesti syy miksei näitä saa, ellei osaa itse kysyä.
Esim 70kpl 75mg lyrica on ~44€ vs 100kpl 600mg cabapentin on ~28€
Samaan aikaan vanhukset on tilanteessa, missä lääkkeiden jälkeen eläke ei riitä ruokaan.