Onko "sukupuolettomuus" mennyt mielestäsi liiallisuuksiin?

[Iidis79]

Koen asian niin, että trans-ilmiöön suhtauduttaisiin paljon neutraalimmin jos ilmiö selkeästi perustuisi tosiasioihin. On olemassa miehiä ja naisia. Erittäin harvinaisissa tapauksissa kromosomit poikkeavat näistä kahdesta selkeästä sukupuolesta. Sitten on miehiä ja naisia, jotka kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta transmiehiä ja transnaisia. Ehkä se johtuu sikiöajan tapahtumista, ehkä se on sosiaalista tartuntaa. Varmasti suurin osa ihmisistä ymmärtää heidän hätänsä ja kykenee tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan, eivätkä halua heille mitään pahaa. Heidän mielikseen heitä voidaan kohdella sen sukupuolen edustajina, joita he haluaisivat olla.

On sitten ihan eri asia vaatia koko yhteiskuntaa menemään mukaan jonkun ryhmän tuntemusmaailmaan ja kieltämään selkeät biologiset faktat. Kyseessä on niin merkittävä ja muillekin elämänalueille laajeneva ilmiö, ettei siitä voi vaieta. Siitä kumpuaa ärsytys ja vastustus, joista valitettavasti joutuvat epäsuorasti kärsimään ne henkilötkin, joita asia koskee.

Hemmetin hyvin kiteytetty. Allekirjoitan.

[msk]

Totta.

[aunet]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/shh ... #gs.1fnsvr

[msk]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/shh-tama-on-tabu-tasta-ei-saa-puhua-pajun-tarina/8826130#gs.1fnsvr

Katsoin joskus jonkun videon jossa trasmieheksi muutettu kertoi että on tehnyt elämänsä virheen ja että keho on aivan sekaisin.
Sanoi että olisi tarvinnut ennen muutosten aloitusta paljon enemmän neuvontaa ja keskustelua eikä vaan että: "Okei, aloitetaan prosessi."

Surullisia juttuja

[aunet]

Surullista todellakin, toivottavasti nykyään toimitaan toisin.

En ota kantaa itse asiaan, mutta just juolahti mieleen, että voisiko joissain tapauksissa olla kyse jopa hoitovirheestä? Elekee nyt ymmärtäkö väärin, mutta jos prosessi (mikä tahansa) aloitetaan ilman, että on tarpeeksi tutkittu ko. henkilöä, niin eikö siinä tehdä jonkin sortin virhe? Ja en syyttele ketään, pähkäilen.

[Mella M]

Tuo Pajun tarina on musta tosi surullinen esimerkki siitä, että ihmistä ei joko tutkita tarpeeksi tai sitten ihminen on niin hukassa ettei osaa vastata muuta kuin siten miten tietää, että pitää vastata ja muita traumoja hoidetaan sukupuolenkorjauksella. Tosin tämä Paju kertoi, että oli itse aikoinaan hyvin onnellinen ratkaisusta ja varma siitä, että näin on oikein. Miten siihen ulkopuolinen, edes ammatti-ihminen voisikaan kovin helposti kaivaa esiin, ettei tämä ole tälle ihmisille oikea hoito. Nämä ei varmasti ole monellekaan helppoja, eikä varsinkaan ihmisille, joilla siihen omaan elämään liittyy niin paljon muitakin ongelmia ja minäkuva on tosi hauras. Pajun loppukaneettia en oikein usko, mä en usko, etteikö häneltä olisi kysytty, että miksi hän vihaa omaa kehoaan niin paljon. Aivan varmasti on kysytty, koska se on aivan perusasia noissa. Se on sitten eri asia, jos hän on löytänyt vastauksen vasta nyt ja vastaisi nyt eri tavalla. Tuo psykoterapian tarve tulisi kyllä selvittää jo ennen kuin näihin hoitoihin lähdetään. Vaikea sanoa, kun näissä ei koskaan ole kuin tämä yksi puoli, että miten perusteellisesti tätä Pajuakin on silloin haastateltu ja tutkittu.

Sanoi että olisi tarvinnut ennen muutosten aloitusta paljon enemmän neuvontaa ja keskustelua eikä vaan että: "Okei, aloitetaan prosessi."

Näinhän se tosiaan oikeasti onneksi menekään. Suomessa nämä hoidot on keskitetty yhteen paikkaan ja se prosessi on jo pitkään ollut ensinnäkin tosi ruuhkautunut ja prosessi on pitkä. Kukaan ei pääse hoitoihan vaan ilmoittautumalla tai lyhyesti perustelemalla. Kyllä siihen kuuluu paljon keskusteluja ja erilaisten kaavakkeiden täyttämistä.

Sukupuolen moninaisuuden tutkimuskeskuksesta tuossa vastattiinkin hyvin siihen, että näitä tarinoita helposti käytetään transihmisten mitätöimiseen ja koko ilmiön kieltämiseen. Kun jossain on muutama joka katuu, niin voidaan lyödä se epäilyttävä leima kaikkien muidenkin transihmisten päälle. Tämän ei missään tapauksessa pitäisi olla asia mistä ei saisi puhua, mutta ei se myöskään ole asia, jolla koko keskustelu transihmisistä ja muista sukupuolikokemuksista voidaan mitätöidä. Mutta näiden tapausten vuoksi varmasti hoitoonpääsy on entistä pidempi prosessi, koska halutaan toki varmistaa, että se olisi sille ihmiselle se oikea ratkaisu. Satavarmaksi tätä ei varmasti koskaan saada, koska pieni osa ihmisistä saattaa häilyä koko elämänsä siinä ajatuksessa, että on vääränlaisessa kehossa ja oma sukupuoli on väärä.

[TlGER]

Nämä katumistapaukset tulevat lisääntymään, kun nykyään suunnilleen diagnosoidaan transsiksi, jos teinityttöä kiinnostaa enemmän futis kuin instaherutus Mun mielestä 25 v. olisi ehdoton alaikäraja koko sukupuolenvaihdosprosessille, ja toki senkin iän jälkeen tulisi tarjota ensisijaisesti terapiaa eikä hormoneja ja leikkauksia.

[msk]

Mulla kävi silmiin se, että Paju kertoi opetelleensa netistä että mitä pitää sanoa että "hyväksytään" transmieheksi.

[Mea]

Mun mielestä 25 v. olisi ehdoton alaikäraja koko sukupuolenvaihdosprosessille, ja toki senkin iän jälkeen tulisi tarjota ensisijaisesti terapiaa eikä hormoneja ja leikkauksia.

Todellakin. Järkyttävää että edes puhutaan transnuorista tai -lapsista (!). Ei siinä vaiheessa kertakaikkiaan voi tehdä sellaista valintaa että haluan nyt elää toisessa sukupuolessa loppuelämäni.

[Kissimyyr6-66]

Mulla kävi silmiin se, että Paju kertoi opetelleensa netistä että mitä pitää sanoa että "hyväksytään" transmieheksi.

Kyllä, ja kaveriporukka opettaa, näin mun sukulaisen tapauksessa. Kun jotkut ihan masinoi näitä ryhmiä ideologisista syistä, vähät välittäen seurauksista yksilölle. Nuorena on aina riski ajautua väärään porukkaan ja tehdä hölmöjä asioita, mutta tästä porukasta kun ei julkisesti sovi edes varoittaa.

P.S. Luin tuon maikkarin jutun, siinä oli naisvihaa myöten juuri, mitä olen ajatellut tapahtuneen sukulaiselleni. Epämääräinen paha olo oman kehon kanssa, vaikea nuoruus ja sitten ajautuminen väärään porukkaan, jossa on opetettu mitä lääkärille tulee sanoa jotta pääsee prosessiin (koska totuus on ihan muuta).
Eikä voi muuta kun katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa elämäänsä

[msk]

[aunet]

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c62 ... fdf1d9d829

[M.Z]

Valitettavasti tuo "ei saa kyseenalaistaa" voi aiheuttaa todella pahoja ongelmia.
Toisaaalta on varmasti olemassa henkilöitä joiden kohdalla asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. Olen lukenut biologisesta pojasta joka jo leikki-ikäisestä lähtien on vahvasti ilmaissut olevansa tyttö. Ja ei... vanhemmat olivat päin vastoin iloisia että monen tytön jälkeen perheeseen saatiin poika. Tuossa tilanteessa se biologisen sukupuolen murrosikä pakollisena läpikäytävänä ennen hoitoihin vaadittavan iän täyttymistä vain lisää kärsimystä.
On henkilöitä jotka ovat itsekin epävarmoja, eli pitäisi kyseenalaistaa enemmän jotta traagisilta virheiltä vältytään.
Sitten jos hoitava taho tekee näin, syytetään ettei ihmisen omaa kokemusta kunnioiteta, vaikka ne "oikeat" vastaukset voi opetella netistä. Kaikilla kun ei vaan pää sen kaiken muun ahdistuksen keskellä enää sano, että olisi parasta kertoa miltä ITSESTÄ asia tuntuu eikä vain sitä mitä muut sanoivat että kannattaa sanoa... mutta onko se oikeasti hoitokoneiston vai yksilön vika?

https://yonsupi.blogspot.com/2018/08/ka ... astuu.html

[TlGER]

Olen lukenut biologisesta pojasta joka jo leikki-ikäisestä lähtien on vahvasti ilmaissut olevansa tyttö. Ja ei... vanhemmat olivat päin vastoin iloisia että monen tytön jälkeen perheeseen saatiin poika.

Eli poika samaistui siskoihinsa ja ihaili heitä. Ihan normaalia, ja menee todennäköisesti ohi.

[msk]

Oma poikani halusi pienenä pukeutua mekkoihin kun siskokin pukeutui. Tosin ulos ei halunnut mekko päällä lähteä. Ihan mies on nyt aikuisena

Tyttäreni keskimmäinen lapsi on poika, mutta vielä 3 vuotiaana pukeutui kesäisin aina mekkoon jos lähtivät jonnekin. Hänellä oli valeat pitkät kiharat hiukset, hyvin kaunis lapsi muutenkin.
Leikkivät 2 vuotta vanhemman siskonsa kanssa myös nukeilla, ja hän tykkäsi paljon monista ns. hoivaleikeistä.
Hänellä oli vaaleanpunainen ihana röyhelömekko ja tiara päässään kun olimme heidän kanssaan kerran kirpputorilla. Siskoksia ihailtiin paljon
Nyt poika on kohta 9v. Tällä hetkellä ei halua pitää mekkoja.

[Vieras]

Kuopukseni tunsi itsensä 4-vuotiaaksi asti pupuksi. Hämellä oli pipoissa ja haalarinhupuissa itse tehdyt pupunkorvat ja myös pupunaamari ja ihmisten ilmoilla käytettäväksi pupuhiuspanta. Hän piti pupukypärämyssyä öisinkin. Riisuin se vaivihkaa, kun hän illalla nukahti, mutta aamulla kun heräsin se oli taas päässä. Sekin meni ohitse, vaikka oli tuohon asti niin kovin tärkeää olla pupu.

[msk]

Ai niin, minä olin lapsena yhdessä vaiheessa koira. Konttasin koko ajan (sisällä) enkä suostunut syömään tai juomaan kuin kupista lattialta. Mulla oli joku nimikin. Jos puhuteltiin oikealla nimellä niin en reagoinut koska nimeni oli toinen kun olin koira.

[Iidis79]

Varmaan aika moni tyttö tuntee olonsa epämukavaksi murrosiässä. Ei se ole kivaa kun tavallaan lapsuus ja huolettomuus loppuu kun kuukautiset alkavat. Jotkut eivät ehkä ajattele asiaa sen kummemmin, toisilla se saattaa olla isokin muutos elämässä. Ja muut muutokset kehossa. Tottakai se pelottaa. Ja jos lapsella/nuorella ei ole ketään turvallsta aikuista jolta kysyä niitä outoja ja noloja kysymyksiä... on vaan netti ja hölmöt kaverit.
Kyllä muakin alkuun ahdisti, mutta siihen tottuu. Tässäkin tarinassa on vahvasti verrattu itseään muihin. Muut tytöt saattavat olla innoissaan toisille kehon muutokset voivat olla asia mihin pitää sopeutua ajan kanssa.

Mäkin olin aika sellainen "poikatyttö" kun en koskaan halunnut hametta tai mekkoa päälle. En tiedä yrittikö mun äiti pukea mua sellaisiin vaatteisiin vai ei, mutta en juurikaan muista itseäni (ja valokuvista) hameessa. Sitten muutoin olin kyllä aika arka ja syrjäänvetäytyvä lapsi. en siis puissa kiipeilevä apina.

Ja lapsena me aina tarhassa leikittiin jotain eläimiä, aina möyrimässä maassa ja lumessa.

[Mella M]

Mäkin olin lapsena vähän semmoinen poikatyttö, en tykännyt että mun hiuksia laitetaan enkä oikein pitänyt mekoista ja leikin poikien kanssa paljon rajuja leikkejä. Toisaalta mulla oli myös tyttökavereita, joiden kanssa leikin nukeilla ja myöhemmin barbeille, mutta olin aina vähän raju ja äänekäs tyyppi. Tuo kaksijakoisuus on mussa edelleen, mutta en ole koskaan kokenut minkäänlaista hämmenystä sukupuolestani. Mä luulen, että nämä ovat hyvin tyypillisiä juttuja suurimmalle osasta lapsia, teinejä ja aikuisiakin, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän ja jotkut taas saattaa olla hyvinkin prinsessoja tai pienestä asti pitäytyä vain pyssyissä ja autoissa (stereotyyppisesti).

Se miksi itse tiedän ja olen seurannut trans-asiaa paljon on ylipäänsä oma kiinnostus asiaan, kiinnostus ihmisoikeuksista, mutta myös siksi, että mulla on lähipiirissä transihmisiä. Mun kaverilla on lapsi, joka on syntynyt biologisesti tytöksi, mutta hän ilmoitti jo 3 -4 vuotiaana, että hän on poika. Tällä lapsella ei ole sisaruksia. Nyt tämä lapsi on 9 -vuotias ja hän on edelleen hyvin vahvasti sitä mieltä, että hän on poika. Hän näyttää pojalta ja tekee paljon asioita niin kuin stereotyyppisesti pojat tekee. Hänen vanhemmat ovat koko ajan antaneet hänen olla juuri sellainen kuin on. Eivät ole koskaan tuputtaneet mitään. Aika näyttää, että miten hän tulavaisuudessa tulee elämään, mutta sen mitä itse olen asiasta lukenut ja seurannut, niin hyvin usein nämä ihmiset päätyvät korjaamaan sukupuolensa kun tulevat täysi-ikäisiksi ja elävät elämänsä tyytyväisinä loppuun asti.

Jos puhutaan täysi-ikäisistä ihmisistä, niin silloin tosiaan vastuuta on aika paljon yksilöllä itselläänkin. Ei voida syyttää vain ilmiötä tai terveydenhuoltoa. Ihmisillä voi olla kaikenlaisia pakkomielteitä, jotka toki terveydenhuollossa pitäisi osata tunnistaa, mutta jos ihminen on opiskellut asiaa ja toimii hyvin johdonmukaisesti, niin kyllä se on terveydenhuollossa aika tekemätön paikka. Missään tapauksessa ketään ei saa painostaa tai tuputtaa jotain trans ideologiaa, se on tietenkin tosi väärin. Mulla on jopa kaveripiirissä ihminen, joka on tehnyt itsestään diagnoosin, on opiskellut asiasta kaiken (ei liity mitenkään trans asiaan) ja hän aika pakkomielteisesti nyt ajaa asiaa, että saisi itselleen asiasta diagnoosin. Me muut kaverit ollaan sitä mieltä, että hänellä on nämä "oireet" pitkälti siksi, että hän on lukenut erikoislääkärin koulutuksen verran materiaalia ja tietää tasan tarkkaan, että miten kysymyksiin tulee vastata, jotta hän tämän diagnoosin saa. Ihminen kyllä pystyy mihin vaan jos haluaa tarpeeksi uskoa ja jos ihminen asiansa osaa loogisesti esittää. Mutta silloin juuri tulee se kysymys, että kuinka paljon järjestelmää voi syyttää siitä, että näitä kaikkia ei voi mitenkään tunnistaa, kun mitään verikoetta tai kuvantamistutkimista ei ole, jolla asia voitaisin yksiselitteiseti todistaa.

[Umac]

Kannattaa tosiaan tutustua hiukan niihin tarinoihin missä lapsi on pienestä asti tuntenut asiat toisin.
Ei ole yksittäinen mekkokokeilu tai mekottomuus.
Netissä paljon esimerkkejä, on Areenan juttua jne.

[msk]

Kannattaa tosiaan tutustua hiukan niihin tarinoihin missä lapsi on pienestä asti tuntenut asiat toisin.
Ei ole yksittäinen mekkokokeilu tai mekottomuus.
Netissä paljon esimerkkejä, on Areenan juttua jne.

Minun kommenttini oli lähinnä TIGERin kirjoitukseen, tai tuli siitä mieleen.

Toki on olemassa myös heitä jotka tuntevat lapsesta saakka että ovat olemassaan "väärää" sukupuolta.

[Vieras]

Nykyään tunnetaan hämmennystä siitä että ollaan poikatyttöjä, ja mieleen tulee että olen sitten varmaan oikeasti poika. Ennen noin ei ajateltu koska ei ollut nettiä josta olisi voinut lukea tuommoisia juttuja. Kun teinit kasvaa aikuisiksi niin niitä vähän hävettää että olivat semmoisia kiljukauloja kun kuvittelivat olevansa jotain muuta sukupuolta kuin ovat.

[Mella M]

Nykyään tunnetaan hämmennystä siitä että ollaan poikatyttöjä, ja mieleen tulee että olen sitten varmaan oikeasti poika. Ennen noin ei ajateltu koska ei ollut nettiä josta olisi voinut lukea tuommoisia juttuja. Kun teinit kasvaa aikuisiksi niin niitä vähän hävettää että olivat semmoisia kiljukauloja kun kuvittelivat olevansa jotain muuta sukupuolta kuin ovat.

Mä en oikein usko, että se nyt ihan noinkaan on. Toki asiaa on varmasti mehukasta kärjistää, tyyliin, että jos tyttö pelaa fudista, niin heti säikähdetään, että onko se poika. Ja kyllä näitä oli nettiäkin, toki tietoa on nykyään enemmän. Varmasti meillä on muutamia tapauksia, jotka saa vaikutteita netistä ja se hämmentää heitä enemmän kuin muita. Mä luin pienenä lääkärikirjaa ja olin ihan varma milloin mistäkin taudista, että mulla on toi. No nehän meni tietty ohi, niin kuin varmasti monilla sekin, jos hetkittäin miettii omaa identiteettiään. Vähän sama asia kuin vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen suhteen, kun murrosiässä voi tuntua siltä, että on ihastunut johonkin samaa sukupuolta olevaan. Se ei silti välttämättä todellaan tarkoita sitä eikä siitä seuraa se, että henkilö myöhemmässä elämässä olisi homoseksuaali tai edes bi. Se, että tietoa on enemmän kuin ennen, varmasti useimmissa tapauksissa on kuitenkin hyvä juttu.

[Vieras]

Nimen omaan noin. Nykyään on helppo lähteä viemään asiaansa eteenpäin. Oikeita väärään kehoon syntyneitä on häviävän vähän. Nuoret tarvitsevat keho- ja sukupuolirauhan.

[Mella M]

Nuoret tarvitsevat keho- ja sukupuolirauhan.

Kyllä. Tähän kuuluu myös se, ettei näitä asioita käsiteltäisi jatkuvasti pilkallisesti, vähättelevästä ja epäuskoisesti erilaisissa yhteyksissä. Jokaisella, jolla oikeasti on huoli omasta sukupuoli- tai seksuaaliidentiteesistään tulisi voida käydä ne läpi ja edetä niissä niin kuin itsestä tuntuu ja tietää, että on siitä huolimatta hyväksytty ja samanarvoinen kuin kaikki muutkin.

[Luftis]

Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen PITÄISI erotella aina näissä keskusteluissa.
Ihminen on joko mies tai nainen sukupuoleltaan. (Geenit my ass mutta joko XY tai XX eri variaatioineen on silti mies tai nainen! Vai onko olemassa syntymästään miehen geenit kantavaa, mutta silti naisen elimillä olevaa ihmistä? SE jos jokin olisi puhtaasti trans.)
Seksuaaliselta suuntautumiseltaan onkin sitten ties mitä variaatioita (homo, lesbo, bi ja monenlaiset vinoumat eläimistä kiihottumisesta ties minne).
Trans... Tiedän kyllä virallisen määritelmän, mutta ymmärrän sen vinoumana, on esim. mies joka tykkää miehistä muttei voi myöntää olevansa homo, joten tahtoo väittää olevansa nainen ja haluavansa harrastella aikuisten petileikkejä miesten kanssa.
Ne joista ei syntymähetkellä kykene suoraan sanomaan sukupuolta, jättäisin täysin tämän keskustelun ulkopuolelle, lukuunottamatta ajatuksen tynkää... ...onko leikeltävä tytön näköiseksi syntymän jälkeen vai voisiko odottaa murrosikää ja katsoa kummaksi kehittyy siihen asti olisi virallisesti sukupuoleltaan "muu/luokittelematon".

Tiedän jo ennen viestin lähettämistä aiheuttavani paskomyrskyn yhden sellaisen sisälle...

[M.Z]

Vastauksena tuohon, että voiko olla geneettinen mies joka kuitenkin näyttää naiselta - no todellakin voi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Swyerin_oireyhtym%C3%A4
Tuossa on yksi esimerkki häiriöstä, jossa XY sikiön testosteronituotanto ei toimi ja lopputuloksena on yleensä ulkoisesti naarasyksilö jolle ei kuitenkaan tule murrosikää, koska myöskään naishormontuotanto ei toimi.

Intersukupuolisista, eli vauvoista joista ei voida suoraan sanoa että onko se tyttö vai poika... perinteisestihän nämä on yleensä leikelty tytöiksi koska se on lääkärille helpompaa, mutta minun mielestäni pitäisi ehdottomasti odottaa että lapsi kasvaa ja voi itse kertoa kumpaan suuntaan juuri häntä tulisi muokata, vai haluaako mahdollisesti jäädä juuri sellaiseksi kuin luontaisesti on. Jos nimittäin tuollainen "välimuotoinen" lapsi "korjaillaan" tytöksi periaatteella "ettei kenenkään tarvitse ihmetellä" ja hän oikeasti onkin pääkoppansa sisällä poika niin tragedia on valmis ja edes jossain määrin toimivan mieskehon rakentelu on tuolla vauva-ajan "korjailulla" vaikeutunut huomattavasti.

Moni lapsi haluaa kokeilla kaikenlaista. Omakin poikani testasi päiväkodin roolivaatelaatikosta myös prinsessamekon, mutta hän ainakin tähän mennessä ollut omastakin mielestään selkeästi poika. Toisaalta eräs biologinen poika josta olen kuullut ilmaisi jo leikki-ikäisenä selkeästi olevansa tyttö. Hän ei olisi halunnut laittaa päiväkodin kevätjuhlaan housuja ja liiviä, halusi pitää hiuksensa pitkänä ja juhlista palattuaan kävi heti vaihtamassa päälleen isosiskon mekon. Kun lapselle annettiin lupa pukeutua juuri niin kuin haluaa, hänelle tuli erittäin vahva pinkki prinsessakausi. Hän itse halunnut vaihtaa poikanimensä tyttönimeen, eikä hyväksynyt ehdotettua sukupuolineutraalia lempinimeä, vaan nimen piti selkeästi olla tytön nimi. Kun koulu alkoi hän halusi ehdottomasti olla yksi tytöistä ja huolellisen harkinnan jälkeen sai tähän luvan niin vanhemmiltaan kuin opettajiltaankin. Murrosiän kynnyksellä vajaat 10v myöhemmin lapsi on edelleen sitä mieltä että hän on tyttö ja stressaa tulossa olevista muutoksista jotka saattavat tehdä mahdottomaksi enää salata tuota biologista sukupuolta. Tässä tapauksessa en enää oikein usko että kyseessä olisi "vaan joku vaihe"

Olen edelleen sitä mieltä että diagnoosin transsukupuolesta tulisi olla todella tiukassa, mutta on selkeästi tapauksia joissa asia on äärimmäisen selkeä. Jos tällainen henkilö jätetään vaille hoitoa kunnes täyttää esim. sen 25v niin voi olla että kehon muutokset, siitä aiheutuneet traumat yms. saavat henkilön tappamaan itsensä jo ennen tuota. Toisaalta jos joku saa murrosiässä päähänsä että hän onkin väärää sukupuolta ja kaveriporukassa on puolenkymmentä samanlaista, niin suhtautuisin kyllä äärimmäisen kriittisesti ja vaatisin esim. sen parin vuoden tosielämäkokeen siinä oikeaksi koetussa sukupuolessa ennen mitään radikaalimpaa hoitoa... korkeintaan murrosikää lykkäävät hormoniblockerit voisi tarkkaan harkittuna antaa. Syynä tähän se fakta että JOS henkilö ei ole OIKEASTI transsukupuolinen ennen hoitoja, niin hoitojen jälkeen hän todellakin on sitä.

[Mella M]

Tiedän kyllä virallisen määritelmän, mutta ymmärrän sen vinoumana, on esim. mies joka tykkää miehistä muttei voi myöntää olevansa homo, joten tahtoo väittää olevansa nainen ja haluavansa harrastella aikuisten petileikkejä miesten kanssa.

Joo, siis miehellehän on siis aivan valtavan paljon helpompaa lähteä Prismaan mekko päällä ja laittaa huulipunaa kuin olla homo? Mutta joo, ei tämä mikään ennenkuulumaton luulo ole, mutta ehkä yksi sieltä älyttömimmästä päästä. Fakta kuitenkin on, että kyllä homona on huomattavasti helpompaa, kuin olla trans. Toki ei tämä sitä tarkoita, etteikö jossakin voisi olla joku, jolla se kuvio on mennyt niinkuin miten Luftis kertoi, mutta että tekee siitä tuollaisen yleistyksen, niin kertoo taas vain todella hyvin siitä, miten kuvitellaan tietävänsä asioita ihan vain siksi, että ei tiedetä ja omassa päässä asia on selitetty juuri noin.

Sitä mä välillä mietin, että kuinka moni tällaisia ajatuksia tässäkin ketjussa esiin tuovista ihmisistä kertois näistä vaikka omalla Facebook sivullaan, jos sellainen on ja siellä olisi laaja joukko erilaisia ihmisiä? Tai vaikka työpaikalla, jos samassa kahvipöydässä istuisi joku sateenkaari ihminen tai menisi ylipäänsä puhumaan näistä yleisesti johonkin. Mä luulen, että aika monen on hirveän helppo huudella tällaisia juttuja netissä nimettömänä ja kasvottomana, mutta irl ei olisi pokkaa mennä puhumaan näistä samalla tavalla jos vaikka omassa tuttavapiirissä, luokassa, työpaikalla tai muussa vastaavassa ympäristössä olisi trans ihmisiä tai seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Toki tällaisiakin ihmisiä on, jotka näistä puhuvat myös irl, mutta aivan huomattavasti vähemmän kuin netissä.

[TlGER]

No eihän kukaan mieti asiaa siltä kannalta, että kumpi nyt olisi helpompi valinta, olla homo vai ruveta naiseksi, vaan joillekin se homous on niin suuri pelko, että mieluummin muuntautuu naiseksi saadakseen olla miesten kanssa kuin myöntää itselleen (saati muille) olevansa homo.

Esim. tämän blogin kirjoittajalla (joka tässä keskustelussa on aiemminkin mainittu) homma meni juurikin niin, että "lesbous vapautti hänet transsukupuolisuudesta": https://mustaorkidea.blogspot.com/2019/02/miten-parannuin-dysforiasta.html

[Vieras]

Kenenkään terveitä sukupuolielimiä ei tulisi leikata missään tilanteessa eikä minkään ikäisenä.