Missä vaiheessa olet lemmikinpidon kanssa?

[Iidis79]

Kotikärpänen, uhka vai mahdollisuus.
Mulla on nyt jonkin aikaa (viikko pari) lennellyt kotona tollanen perus kotikärpänen. Hyvin tuntuu voivan, eli löytää vettä ja syötävää. Ja varmaan tykkää kun on noi marsutkin niin kakkaa on loputtomasti vaikka marsulaa siivoankin päivittäin (ei niitä jokaista papanaa saa purusta nypittyä).
Nyt mietin että olisko parempi kuitenkin yrittää listiä tuo kärpänen? Välillä mietin että onko niitä jo kaksi. Yks pyöriin mun ympärillä lähes kokoajan, ei se häiritse. Mutta siis hygienian takia lähinnä.

[msk]

Mulla oli kerran töissä huoneessani kärpänen. Oli jo aika myöhä syksy.
Aiheutin kahvihuoneessa suurta huvitusta kun menin sinne hakemaan sokeria, että sekoitan veteen ja laitan kärpäselle kun en muutakaan keksinyt.
Menin siis kahvihuoneeseen ja selitin että otan yhden sokeripalan kun mulla on huoneessa kärpänen.
Ihmisiä nauratti ja yksi sanoi: "Ei se ole sun huoneessa."
Henkilö totesi: "Ei se ole sun huoneessa, se on sun päässä."
Kärpänen olikin päättänyt lähteä mukaan sokerinhakureissulle.

[Kissimyyr yhä vaan]

Ihan ot, mutta inhoan kärpäsiä. Se ilo useasta kissarescuesta on, ettei talossa koskaan ole yhtään kärpästä. Inhoan niiden tapaa paskia kaikkialle.

Itse kysymykseen, talo on täysi, ja vimmatusti toivon ettei se portille jätetyn kissan tapaus toistu. Mutta ei siis pääse eläimet loppumaan näiltä näkyvin: jos ei itse hanki, niin kyllä joku tuo.

[Iidis79]

RIP kärpänen.
Eilen huomasin kärpäsen suihkukaapinovessa ja ajattelin että jos osun siihen pyyhkeellä niin hyvä. Osuin.
Ihan kiva kun ei ole jotain surisevaan ympärillä koko ajan.

[msk]

Lyhyeen loppui siis kotikärpäsen ura

[Iidis79]

Pitäs alkaa laittamaan sähköpostia kasvattajille ja alkaa kyselemään ylipäätään tutustumisista kasviksen koiriin. Jotenkin vaan hermostuttaa kun jos ei saakaan vastausta. Ja kun en ole ottamassa koiraa heti vaan tosiaan haluan vasta kartoittaa koiria ja linjoja. Jos olis joku isompi näyttely missä näkis sen kasviksen ja sen kasvatteja. (käykö kukaan enää Messarissa joulukuussa? tuntuu ettei. Liian kallis? ja ahdas? ) Ja kun mulla ei ole autoa niin tuntuu hölmöltä sitten sekin, ettei pääsis edes katsomaan koiria. Aika harva kasvis asuu silleen lähellä ja julkisten kulkuneuvojen ulottumissa. No ehkä stressaan turhaan.
(kasvis=kasvattaja)

[aunet]

Messari on tapahtuma sinänsä, kehien ympärillä ei ole ollut ahdasta koirien kanssa, muualla kyllä. Erittäin rasittava reissu viedä koiraa kehään parkkipaikkojen ja pitkien kävelymatkojen ja roudaamisen suhteen, mutta kehillä ok. Ja jos koiraa pitää pissittää tai jänskäkakka yllättää, niin ne haisevat heinäkasat ei moniakaan houkuta.

Mutta tapahtumana ihan jees, mene mieluummin sinne Lahden messariin, kun näköjään siellä asut. Huhtikuussa perinteisesti, ja kivempi paikka noin katsojan sekä koiran esittämisen kannalta. ja Lahden suunnalla muutenkin paljon kinkereitä, toki en tiedä mitä rotua haet.

[Tiibetinhelmi]

Lahdessa on tosiaan se oma "messari", ja ryhmänäyttelyitäkin missä on monta ryhmää mukana. Toivottavasti pääset puheisiin kivan kasvattajan kanssa ja se oma koira löytyy!

[Kissimyyr6-66]

Meille tulee taas yksi ensi kuussa, oli jätetty ellille lopetettavaksi vaikka on terve pentu

On se aika ihanaakin

[Tiibetinhelmi]

^Onnea! Voi kamala, terve pentu lopetettavaksi... Pennulla kävi nyt tuuri!

[Kissimyyr6-66]

^Onnea! Voi kamala, terve pentu lopetettavaksi... Pennulla kävi nyt tuuri!

Joo, se on kurja turhan monen kissan kohtalo syksyllä

No, kunhan karanteeni ja syöpäläishäädöt on tehty, eiköhän siitä ihan ehta pikkukissa tule. Ei kyllä oltu ajateltu ottaa lisää, vaan ei tuollaista nyt lopettaakaan voi.

Täällä pitäisi hymiöissä olla käytössä kissahymiöt

[msk]

Voi kamala.
Onneksi sai pitää henkensä.

[msk]

Voihan helevetin persiö. Nupun kasvattajalla on pentue jossa on Nupun emä isoisoäitinä ja Nupun isäkin löytyy pentueen isän takaa.
Tuli ihan valtava pentukuume.
Mutta kyllä se ohi menee.
Pitää vaan ajatella että miten helppoa se sitten joskus on vain kahden koiran kanssa (ihan kuin tuollainen pieni sheltti nyt mitään vaikeusastetta kasvattaisi verrattuna kahteen rottweileriin).
Mutta vaikka olisinkin ottamassa Nupun jälkeen (mitä en ole) shelttiä, niin se olisi nimenomaan Nupun jälkeen. En missään tapauksessa ottaisi kohta 13 v ristiksi kaulassa roikkuvaa pentua.
Mutta tulihan hetkellinen "läikähdys." Näitä varmaan jatkossakin tulee ja menee.

[Mea]

Täytti meidän Mellikin tässä juuri 10v, ja silti täällä on pentu. Mini ei onneksi pahemmin roiku Mellin kaulassa, joskus harvoin vähän koittaa tarttua pantaan. Mutta sillä on toki Onni ja Ilo joiden kanssa voi temmeltää enemmän, ja jotka suvaitsevat melkein mitä vaan.

[Tiibetinhelmi]

^Öljyä liekkeihin: meidän ruustinna täyttää ensi viikolla 15 vuotta ja silti jätän tästä pentueesta pennun kotiin... No, vitsi vitsi. Läikähdyksetkin on kivoja tunteita, vaikkakin msk oot päättänyt ettei shelttipentua enää tule.

Mulla kävi tänään jo aamusta eka pennunhakija. Hällä oli entuudestaan juurikin sheltti!

[msk]

Älkääs nyt

Nuppuhan oli viime vuonna 11 vuotias kun Reino tuli meille.
Ja nyt Reino on vasta 1v 5kk joten senkään puolesta ei kannattaisi pentua tähän nyt ottaa.
Reinon kanssa on hommat vielä niin kesken.

[Kissimyyr6-66]

Älkääs nyt

Nuppuhan oli viime vuonna 11 vuotias kun Reino tuli meille.
Ja nyt Reino on vasta 1v 5kk joten senkään puolesta ei kannattaisi pentua tähän nyt ottaa.
Reinon kanssa on hommat vielä niin kesken.

Elämä on lyhyt. Kannattaa elää tänään, koska tulevasta emme oikeasti tiedä. Tehtyjä asioita kadutaan vähemmän kuin tekemättömiä. JA hyvä koti on aina hyvä koti

Toki liika on liikaa, mutta jos ensimmäisen koulutus on jo hyvällä mallilla, niin pentu oppii matkimalla ison juttuja ihan suoraan.
Jos meille tulee joskus vielä pentu, vuokraan toisen nuoren, mutta sisäsiitin koiran opettamaan sitä (no läppä läppä).

P.S. Hymyilen vanhalle itselleni, joka stressasi kamalasti että voimmeko ottaa kolmannen rescue-kissan. Nyt rescue-kissoja on jo monta vuotta ollut selvästi enemmän kuin se kolme, eikä enää yhtään stressaa ajatus että tulee vielä yksi pentu.

[msk]

Noin on helppo puhua kun on ainakin suurinpiirtein terve ilman mitään henkeä uhkaavaa sairautta.
Meillähän on enimmillään ollut 6 koiraa ja 6 kissaa joten ei ison eläinmäärän kanssa eläminen ole mitenkään uutta
Eikä ole koskaan ahdistanut ajatus kissan tai koiran ottamiselle jos on ollut oikea aika ja elämäntilanne. Tarkoitan että olen kokenut että riittää aikaa ja "potkua" huolehtia siitä otetusta eläimestä.

Oma terveys vaan on kesällä -22 äkillisesti heikentynyt tosi paljon ja olin sairaalassa osastolla silloin kun Reino (rwu) tuli meille.
Päätimme sairastumisestani huolimatta ottaa pennun (koska se oli jo päätetty ja pentu valittuna ennen sairastumistani) vaikka ei ollut mitään takeita siinä hetkessä että olenko kohta enää edes elossa.

Tässä terveystilanteessa on suuri mahdollisuus että nimenomaan katuisin tehtyä asiaa (eli pennun ottamista) jos kävisikin niin että tilanteeni huononee.
Onneksi olen vielä elossa.
Koen kuitenkin, että yhdessä nuoressa koirassa on tällä hetkellä minulle ihan tarpeeksi puuhaa. En oikeasti halua (kun ajattelen asiaa järjellä) tähän nyt luovutusikäistä pentua säätämään yhtään mitään. Voisi kai todeta että onneksi on järki päässä.
Jos mies jossain vaiheessa haluaa ottaa vaikka sitten sen shelttipennun ja ottaa vastuun asiasta niin ei mulla ole mitään sitä vastaan.
Niinhän hän otti aikoinaan tuon nykyisen rottweilernarttummekin koska halusi. Itse taistelin silloin lannerangan hermovaurioiden kanssa enkä pystynyt kunnolla edes kävelemään.

Kissamäärä on tällä hetkellä 3 joista yksi on ollut jo pitkään jatkoajalla kilpirauhasen liikatoiminnan ja munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Sylvi täytti keväällä vasta 10 mutta en usko että se kovinkaan montaa vuotta enää elää. Ikävä kyllä.
Sitten on nuo 7-vuotiaat veljekset joista toisella on reikä sydämessä. Ihan normielämää on tähän saakka elänyt mutta pitää kuitenkin tiedostaa tuo sen tilanne.

Noiden kolmen jälkeen meille ei enää tule kissoja.

[Iidis79]

Olen Lahden "messarissa" usein käynytkin, mut se on ollut vähän pettymys. Plussaa siinä toki on se että se on lähellä, helppo mennä, edullinen, ei iso, eli helposti kiertää kaikki kehät. Pitäs ehkä olla sovittu tapaaminen jonkun kanssa, eikä vaan mennä haahuilemaan.

msk, mulla se vaikeeta on ollut kun on ollut todella monta pentuetta missä mun Elmo on ollut isoiso*** isänä/setä/eno. Ja nytkin olis yksi pentue, mutta ... jäitä hattuun.

Miksei joku vois jättää mun oven taakse orpoa pentua.

[aunet]

Jos rotu on tiedossa niin kannattaa hyödyntää näyttelyn aikataulut, jotka ilmestyy viikkoa kahta ennen näyttelyä. Näkee kellonajat, koiramäärät ja kehät, niin ei mene pelkäksi haahuiluksi. Voip suunnitella oman aikataulunsa jos useampi rotu kiikarissa. Kehän reunalla sen sitten näkee, kenellä on aikaa jutella ja kenellä kiirettä pitää kehän kanssa. Rohkeasti vaan kyselemään. Runsaslukuisissa roduissa näkee ihan hyvän kattauksen noissa isoissa näyttelyissä, yleensä.

[msk]

Orpo pentu oven takana voisi kyllä olla tekemätön paikka

[Iidis79]

Jos rotu on tiedossa niin kannattaa hyödyntää näyttelyn aikataulut, jotka ilmestyy viikkoa kahta ennen näyttelyä. Näkee kellonajat, koiramäärät ja kehät, niin ei mene pelkäksi haahuiluksi. Voip suunnitella oman aikataulunsa jos useampi rotu kiikarissa. Kehän reunalla sen sitten näkee, kenellä on aikaa jutella ja kenellä kiirettä pitää kehän kanssa. Rohkeasti vaan kyselemään. Runsaslukuisissa roduissa näkee ihan hyvän kattauksen noissa isoissa näyttelyissä, yleensä.

Joo opin viimeksi käydessäni Hgin messarissa, että a) pitää valita vain pari rotua/kehää mitä seuraa (mielellään mitkä on lähellä toisiaan) ja b) kehät on usein myöhässä.
No jos nyt sitten vaan iskeytyy yhteen paikkaan ja pysyy siinä ps. kaveri pitäs saada mukaan, täytyy kattoo jos jonkun sais houkuteltua nyt koululta.

[Kissimyyr yhä vaan]

Mun terveys on kyllä mallia "sairaseläkkeelle seuraavan 5 v aikana", jos tuosta oli kyse.

Ei kukaan tiedä päiviensä määrää, lähipiirissä on sekä kuollut siihen asti terveeksi luultu 40 vuotias (joka oli vielä lääkäri), kun taas apen arvioitiin kuolevan siinä 15 v sitten. Otti tuolloin kaksi kissaa ajatuksella että onhan hänellä läheisiä, ei ne eläimet heitteille jää . Molemmat kissit on jo montussa, kun appi on ihan entisellään. Ja kaksi löytöeläintä sai hyvän elämän.

Ihmiset vaan usein elää ajatuksella "joskus myöhemmin sitten", vaikka oikea tilanne on "nyt tai ei tasan koskaan". Tämän olen oman sairauden edetessä huomannut, sitkut on jääneet.

Mutta se oli vaan ajatus, ketään en kannusta ottamaan eläintä johon ei ole resursseja. Rahaa, tilaa, aikaa ja kiinnostusta. Mutta harva meistä niin turvaverkoton on, ettei viimeistään esy sitten auttaisi jos äkkikuolema vie.

Rauha vaan, ei ollut tarkoitus loukata

[Tiibetinhelmi]

Mä en uskalla mennä Messariin kun lankean shoppailemaan. Sinne olis kyllä kiva mennä nimenomaan ilman omia koiria, katsomaan vaan. Omaa koiraa olen tuolla ollut esittämässä varmaan 20 v sitten. Tuolloin tuli luvattua, ettei ikinä tänne.

[Biarritz]

Jos rotu on tiedossa niin kannattaa hyödyntää näyttelyn aikataulut, jotka ilmestyy viikkoa kahta ennen näyttelyä. Näkee kellonajat, koiramäärät ja kehät, niin ei mene pelkäksi haahuiluksi. Voip suunnitella oman aikataulunsa jos useampi rotu kiikarissa. Kehän reunalla sen sitten näkee, kenellä on aikaa jutella ja kenellä kiirettä pitää kehän kanssa. Rohkeasti vaan kyselemään. Runsaslukuisissa roduissa näkee ihan hyvän kattauksen noissa isoissa näyttelyissä, yleensä.

Joo opin viimeksi käydessäni Hgin messarissa, että a) pitää valita vain pari rotua/kehää mitä seuraa (mielellään mitkä on lähellä toisiaan) ja b) kehät on usein myöhässä.
No jos nyt sitten vaan iskeytyy yhteen paikkaan ja pysyy siinä ps. kaveri pitäs saada mukaan, täytyy kattoo jos jonkun sais houkuteltua nyt koululta.

Suurin osa kaikkien rotujen näyttelyistä on ihan samanlaisia, kehien loppupään rotujen aikataulu venyy usein parillakin tunnilla.

[aunet]

Näinhän se menee, aikataulut venyy useimmiten loppupäässä. Mutta sen kun tietää niin osaa asennoitua. Suurin tuskahan siinä on näytteilleasettajalla, turistilla helpompaa kun voi kuljeskella sen ajan muuten vaan. Mutta kehää ei voi aloittaa ennen arvioitua aikataulua jos kulku jostain syystä nopeutuukin, se helpottaa rodun haarukointia katsojalle. Sisänäyttelyssä kun koiran kanssa ei niin vaan liikuskella, toista se on ulkona.

[dinah]

Viimeiset lemmikit taitavat olla. Oma astma ei tästä kuin pahene, kun talokaan ei ole ihan terve. Eikä myöskään nuoremmaksi tulla. Juuri olin kolme päivää koirattomassa paikassa, ja olo oli aika ratkaisevasti parempi. Nämä koirat ovat kohta 15 ja 10 v. Joten toinen elää ehkä vielä vuoden, toinen muutaman, eli ei tässä ihan heti olla eläimettömiksi jäämässä.

[msk]

Mun terveys on kyllä mallia "sairaseläkkeelle seuraavan 5 v aikana", jos tuosta oli kyse.

Ei kukaan tiedä päiviensä määrää, lähipiirissä on sekä kuollut siihen asti terveeksi luultu 40 vuotias (joka oli vielä lääkäri), kun taas apen arvioitiin kuolevan siinä 15 v sitten. Otti tuolloin kaksi kissaa ajatuksella että onhan hänellä läheisiä, ei ne eläimet heitteille jää . Molemmat kissit on jo montussa, kun appi on ihan entisellään. Ja kaksi löytöeläintä sai hyvän elämän.

Ihmiset vaan usein elää ajatuksella "joskus myöhemmin sitten", vaikka oikea tilanne on "nyt tai ei tasan koskaan". Tämän olen oman sairauden edetessä huomannut, sitkut on jääneet.

Mutta se oli vaan ajatus, ketään en kannusta ottamaan eläintä johon ei ole resursseja. Rahaa, tilaa, aikaa ja kiinnostusta. Mutta harva meistä niin turvaverkoton on, ettei viimeistään esy sitten auttaisi jos äkkikuolema vie.

Rauha vaan, ei ollut tarkoitus loukata

En loukkaantunut
Kukaan ei tosiaan tiedä päiviensä määrää.
En ole koskaan aiemmin edes ajatellut etteikö eläimiä voisi olla paljonkin.
Nyt vaan alkaa tulla ikä ja nimenomaan terveys vastaan, ja siksi haluan (ihan itsekkäistä syistä) vähentää eläinmäärää luonnollisen poistuman kautta.
Suoraan sanottuna halua päästä helpommalla. En halua käyttää suurinta osaa rajallisesta energiamäärästäni eläimiin niin että en sitten jaksa sen jälkeen muuta kuin lojottaa sohvalla. Sairashan olen ollut jo vuosia. Kipuja ja kaikenlaisia vaivoja. Nyt on sydän kyseessä ja huomaan että kun se ei toimi kunnolla niin ei ole samalla tavalla voimia kuin aiemmin. Kipujen kanssa olen tottunut elämään mutta vaivainen sydän vaikuttaa ihan suoraan jaksamiseen ihan eri tavalla kuin muuten raihnainen kroppa.

Milli ja Peppihän lähtivät kesällä tyttären perheeseen ja se oli kaikkien kannalta paras ratkaisu ikinä. Ei sillä, etteivätkö 2 pientä ja ongelmatonta koiraa olisi voineet täälläkin olla mutta varsinkin Pepin ja Millin elämänlaatua ajatellen oli niille ihan lottovoitto päästä tyttärelle.

Elämäntilanteet muuttuvat, ihmiset ovat erilaisia. Jokainen miettii elämänsä kuten sillä hetkellä parhaaksi näkee ja kokee.
Huomisesta ei tiedä kukaan.

Olen ajatellut että mikäli mahdollista, niin sitten kun rottweilereista on aika jättänyt, niin otamme jonkun ihan pienen koiran, tai kaksi.

[Iidis79]

Mä kävin eilen katsomassa pentuja. En suomenlapinkoiran pentuja vaan ihan erilaisia koiria, terrierisekoituksia, max aikuispaino noin 10kg. Torista bongattu ilmoitus. Kyselin ja vaikutti kiinnostavalta. Ihan tavallisen perheen omien koirien pentue. En vielä virallisesti varannut (=maksanut mitään varauksesta), mutta sanoin että mietin ja todellakin olen kiinnostunut. Olin ensimmäinen katsoja pennuille joita 4n+3u. Isä koira oli ainakin ihana, pussas mut ihan mennen tullen. <3
Tässä maailman tilanteessa pentu tois paljon lohtua.

[msk]

Jos tuntuu hyvältä niin ota