Pennun etsintä/Kasvattajat ei vastaa.

[Fran]

Aunet, mikä sun rotu on?

[aunet]

Venäjänvinttikoira

[*kiranas*]

Tämä menee ehkä vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta on myös kasvattajia, jotka loukkaantuvat, kun ostajakandidaatti ei otakaan pentua. Mun kaveri oli ottamassa labradorinnoutajaa, metsästyslinjaista, kun perheessä harrastetaan sekä metsästystä että muita koiraharrastuksia. Kyseessä on lapsiperhe, jossa on useampi lapsi. He ajelivat sitten katselemaan tulevaa emoa jo tiineysaikana ja matkaa oli joku 300 km. He eivät ollenkaan tykänneet nartusta, sillä se vaikutti aralta, pelkäsi perheen lapsia (jotka ovat kurissa pidettyjä ja hyvinkasvatettuja) ja kyräili epäluuloisena perheen vanhempiakin. Perhe ajatteli sitten, että narttu on luonteeltaan epätyypillinen labbis, ei ehkä sopiva lapsiperheen koiraksi, eivätkä he halunneet sen pentua.

Kyseinen kasvattaja veti asiasta herneen nenään ja oli jopa levittänyt sanaa toiselle kasvattajalle, että älä vaan myy niille, epäluotettavia renkaanpotkijoita No, onneksi kaveri pian löysi toisen pentueen, josta sai rotutyypillisemmän pennun ja pari vuotta myöhemmin toisenkin. Molemmat labbikset ovat jo meritoituneet rodunomaisissa kokeissa.

tiesikö kasvattaja, että syy oli nartun luonne?

[Vieras12]

Vaikuttaako tiineys miten nartun olemukseen? Tuleeko esim. hetkellisesti epäluuloisempi vieraita kohtaan tai haluaa vetäytyä tms.
Vaikea varmaan sanoa kasvattajalle suoraan että hänen koirissaan näkee jotain "vikaa"? Ehkä tekstarilla, sitten kun välimatka on sopiva..

[Vieras]

Ei kyllä pitäisi tiineys muuttaa avointa ja reipasta koiraa kyräileväksi ja araksi. Pikkupennut voikin jopa vaikuttaa miten narttu suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja koiriin, joku voi suojella ihan pieniä pentuja yllättävästikin.

Tuohon alkuperäiseen, niin en ymmärrä miksei aloittaja lähesty kasvattajia ilman tämänhetkisistä pennuista kyselyä? Näin olen itse tehnyt kun en ole ollut ihan varma rodusta. Jos kysyt jo olemassaolevia pentuja silmälläpitäen, mutta samalla vielä enemmänkin "onkohan tämä siis edes sopiva meille" niin onhan se hieman haastavaa vastata.

Eli joko olet varma rodusta ja kyselet vaikka mielummin jo ennen pentujen syntymää, mielellään jopa ennen astutusta, että olisiko tästä sinua kiinnostavasta yhdistelmästä mahdollista saada pentua tällaiseen kotiin. Tai sitten lähestyt enemmänkin noilla "hei, harkitsemme tätä rotua tällaiseen ja tällaiseen perheeseen.."-posteilla.
Jos nuo yhdistää ja ikäänkuin kyselee jo syntynyttä pentua kyselyllä että onko rotu edes oikea, niin eihän se varmaan vaikuta parhaalta kodilta pennulle.

[msk]

Vaikuttaako tiineys miten nartun olemukseen? Tuleeko esim. hetkellisesti epäluuloisempi vieraita kohtaan tai haluaa vetäytyä tms.
Vaikea varmaan sanoa kasvattajalle suoraan että hänen koirissaan näkee jotain "vikaa"? Ehkä tekstarilla, sitten kun välimatka on sopiva..

Voi sanoa vaikka ihan vaan että " En ole ihan varma onko tämä yhdistelmä ihan sitä mitä haen." Ja jos kasvattaja kysyy että miksi? Niin sanoo vaikkapa että " En osaa sitä sen tarkemmin eritellä. Se on vaan joku tunne, ja haluan kuunnella sitä."
Olen itse sanonut yhdelle kasvattajalle että narttu on minun mieleeni hieman liian vilkas (katsoin luonnetestivideon enkä tykännyt näkemästäni)
Eihän se ole mikään vika olla vilkas. Ihmisillä on vaan erilaisia mieltymyksiä koirien luonteita kohtaan.
Kannattaa olla diplomaattinen ja ystävällinen. Siltoja ei kannata polttaa takanaan koskaan.

Ja kannattaa myös kertoa kasvattajalle jos on kysellyt muiltakin. He pitävät monesti yhteyksiä keskenään ja kuulevat kyllä helposti jos on muualtakin kyselty.
Jos kasvattaja kuulee sen muualta, voi hänestä tuntua hölmöltä.

[Viaras2]

Hyvä idea,
Voisi muotoilla että" omiin tarpeisiini "tai "perheemme tilanteeseen nähden" liian vilkas/mitä lieneekin.

Suhteessa siihen mitä on itse hakemassa, koira menee tiettyyn suuntaan ominaisuuksiltaan.

Jos viljelee sellaisia negatiivisia sanoja liikaa, kuten vaikkapa sanoa että "tuo koirahan on arka" "Liian vihainen"
"liian lössö" "liian mikä tahansa"
Voi tulla kuva että ollaan kritisoimassa. Jos taas muotoilee että MINÄ en olisi ehkä sovelias omistaja tämän tyyppiselle koiralle, jos koirasta tulisi emää muistuttava, antaa vähemmän kritisoivan vaikutelman.
Tarkoitushan ei ole arvostella koiria, koska johonkin ne kaikki koirat muuttavat asumaan ja ovat siellä rakkaita.
Itsekin ehkä mieluummin kuulisin jos joku koiraani kritisoisi, että "sinun koira olisi minulle ihan liian vilkas". Kuin arvostelevan: "koirasi on (yleisesti) liian vilkas koira."

[Mella M]

Miksi pitää keksiä jotain tekosyitä? Miksi ei voi sanoa, että emo koiran arkuus arvelluttaa ja siksi pentua katsellaan muualta. Musta tuo on aivan validi peruste ja pitäis pystyä sanomaan. Jos sitten kasvattaja tuosta ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelma. En myöskään halua koiraa kasvattajalta, joku kuuluu johonkin pahantahtoisen juorukerhoon, missä jokainen nielee kaikki jutut mitä joku siellä kertoo. Niitä löytyy semmoisiakin kasvattajia, joilla on järki päässä.

[Viaras2]

Mikä tahansa syy on validi, jokaisella on omat syynsä.
Ja periaatteessa ainahan voi sanoa kaiken niin suoraan kuin mahdollista.
Itse kyllä ymmärrän senkin, jos haluaa muotoilla asian vähiten loukkaavasti, mutta samalla mahdollisimman suoraan ja totuudenmukaisesti.
Vaikka ei ole tarkotus jäädä pyörimään niihin kasvattajapiireihin loppuiäksi, niin voi silti olla etua olla polttelematta siltoja takana. Tai ei siinä siltojen polttelussa ja töksäyttelyssä ole mitään järkeäkään, vaikka mikä oisi. Mitä taakseen jättää sen edestään löytää, hyvin monesti. Vaikka se olisikin ihmisen oma vika että ottaa kaiken nokkiinsa, niitäkin on.

[Viaras2]

Ja vaikka itse näkisi kasvattajan ja koiran miten huonossa valossa tahansa, niin ghostaamalla katoaminen esimerkiksi on ihan oma moka. Jos joku sellaista harrastaa.

[msk]

Miksi pitää keksiä jotain tekosyitä? Miksi ei voi sanoa, että emo koiran arkuus arvelluttaa ja siksi pentua katsellaan muualta. Musta tuo on aivan validi peruste ja pitäis pystyä sanomaan. Jos sitten kasvattaja tuosta ottaa nokkiinsa, niin se on hänen ongelma. En myöskään halua koiraa kasvattajalta, joku kuuluu johonkin pahantahtoisen juorukerhoon, missä jokainen nielee kaikki jutut mitä joku siellä kertoo. Niitä löytyy semmoisiakin kasvattajia, joilla on järki päässä.

Ihan vaikka vaan siksi että saat haukkua ihmisen lapset, miehen, ihan mitä vaan mutta menepäs arvostelemaan koiraa niin helvetti on irti
En minäkään halua pentua kasvattajalta jonka kanssa ei voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ei ole kuitenkaan myöskään mitään tarvetta tietoisesti pahoittaa kenenkään "herkkäperseen" mieltä vaikka en aikoisikaan olla tämän henkilön kanssa enää tekemisissä.

Kyllä sen jotenkin huomaa että minkä tyyppinen ihminen se kasvattaja on, että miten kannattaa asiat muotoilla.
Pitäisi tietenkin pystyä sanomaan ihan suoraan mutta niin monesti se ei vaan kannata vaan asia kannattaa muotoilla kauniimmin.

Ei ole kuitenkaan minulta pois miten joku toinen asiansa ilmaisee.

Jokainen tavallaan, tässäkin asiassa

[Mella M]

Itse en tosin pidä sita haukkumisena tai arvosteluna jos kertoo, että huomasi emon arkuuden ja siksi ei haluta pentua kyseisestä yhdistelmästä tms. Mulle on ihan sama millaiset kilarit joku tuosta saa, koska tuossa ei ole kysymys siitä, että haluaisi pahoittaa jonkun mieltä eikä lähtökohtaisesti ole kysymys esim. asiasta, joista nyt yleisesti ottaen ei saisi sanoa tai joista tulee ihmisille paha mieli . Siksi kai sitä emoakin on tärkeää nähdä, että voi vähän katsella, että mimmoinen koira se on. Jollekin siitä asiasta kuitenkin tulisi mainittua ja ei sekään ole musta kiva, että mielipiteeni emokoirasta menis kasvattajan korviin jotain muuta kautta.

[msk]

Niin me olemme (ihmiset siis) erilaisia

[Vieras12]

Haukkuminen on joskus kuulijan korvassa, loukkaantujahan päättää mistä hän loukkaantuu.
Jos tämän vaistoaa tai tietää, niin on oma valinta haluaako ruokkia sanavalinnoilla.

[Mella M]

Ei kukaan vieras ihminen voi koskaan tietää mistä toinen loukkaantuu. Ei nyt koira kasvattajan pitäis loukkaantua asiasta mikä on lähes jokaisen koira ostajan velvollisuus, eli tutustua emoon ja päättää sen ja muiden infon perusteella, että kiinnostaako pentu vai ei. Tai siis voi tietenkin, mutta sitten kyseessä on todennäköisesti niin vaikea ihminen, että en kyllä sellaiselta halua pentua. Jos kasvattaa koiria, niin kyllä pitää olla valmis ottamaan vastaan myös se, että ihmiset tekee havaintoja ja niiden perusteella voi tehdä valinnan ja jos yhtään järki kutittelee pääkopassa, niin pitäis itsekin ymmärtää, että emän arkuus voi olla joillekin sellainen kriteeri, että ei kiitos.

Mutta, siis, koska nyt puhutaan koiraihmisistä, niin kaikki on toki mahdollista. Itse en vaan käytä valkoisia valheita ellei asia ole jotenkin tosi arkaluonteinen, kiusallinen, henkilökohtainen jne.

[Iidis79]

Mulle on myös aikoinaan käynyt niin että kasvattajat eivät ole vastanneet sähköposteihin. Mielestäni jotain voi aina vastata vaikka edes lyhyesti. Tietenkin voi olla jos säpo on mennyt roskapostiin, mut sekin kansio olis hyvä kaikkien tarkistaa välillä. Varsinkin jos ilmottelee jostain asiasta, niin että toivoo yhteydenottoja.

Mä en tykkää puhua puhelimessa vieraitten kanssa. Mielummin avaan keskustelua ensin kirjallisesti ja sitten voi jatkaa puhelimessa puhuen.

Nyt kun etsin kasvattajaa ja pentua (ehkä ensi vuodelle) skippaan ne joilla ei ole mitään nettisivua tai somea. Vaikka olis tiedot kasvattaja listassa, mutta siinä tietona vain puh.nro ja paikkakunta. EI mitään tietoa esim milloin viimeisimmät pennut tai muutenkaan aktiivisuudesta. Toki ne tiedot voi löytyä koiranetistä, mut kennelin ja kasvattajan esittely on mielestäni tärkeä.

[sanottava]

Vastaaminen on ystävällistä ylipäätään, se että vastaukset koira-asioissa kysyjää miellyttäisivät ei ole aina edes tavoiteltavaa. Vaan totuus.

Vittuilu ei ole ystävällistä kommentointia. Joillain on päässään tämä harha, onneksi ei kaikilla.

[Dacrest]

En tiedä nyt onko vikaa omissa sosiaalisissa taidoissa ja miten esiinnyn ihmisten ilmoilla,
mutta minäkin olen monesti kuullut tuon, että mene sinne porukoihin, esittäydy ja kysele reippaana, tutustu rotuihin.
Usein olen myös kuullut, että näyttelyt ovat hyvä paikka jutella ihmisten kanssa roduista, ja miettiä mikä rotu sopisi itselle.

Noh, olen muutaman kerran testannut tätä kehotusta. Viimeksi kävin näyttelyssä ja voin kertoa, että oli olo kuin koulun pihassa aikoinaan ilman kavereita.
Kenen tahansa kanssa yritin jutella joka sattui seisoskelemaan, oli sen näköinen että painu sinäkin siitä.

Tunsin itseni joksikin lurkiksi joka tiirailee toisten koiria ja yrittää jahdata juttukaveria.

Kyl se on uhkaava ajatus mennä mukaan, kun tulee sellainen torjutuksi tulo fiilis. Jokin siinä ei tunnu luontevalta, johtuuko lie kulttuurieroista. Jotkut ovat kuin kala vedessä mutta itsellä on vaikea saada ees uusia kavereita muutenkaan, saati sitten että menee vain juttelemaan jollekin joka haluaa keskittyä. Haluan että mut kutsutaan selkeästi, että hei täällä voit kysellä, tervetuloa, tuothan kahvipaketin tullessasi ettei mun vaiva mene sun kanssa hukkaan jos et kiinnostukaan rodusta ja olen selittänyt sulle puolitoista tuntia ilmaiseksi mitä tiedän jostain rodusta.

No joo, näyttelyissä saa jotain käsitystä rodusta: kuinka eri näköisiä/kokoisia saman rodun koirat ovat, onko kehässä paljon arkoja/rähiseviä/räksyttäviä. Joissain roduissa urokset pidetään kaukana toisistaan, joissain koirat makailevat kehän ulkopuolella niin lungisti, että ohikulkijat melkein harppovat niiden yli.
Toki moni keskittyy täysillä oman koiransa esittämiseen ja kehän seuraamiseen, randomia juttukaveria voi olla vaikeaa löytää.
Olen joskus sopinut kasvattajan kanssa tapaamisen näyttelyssä, sitä ennen ollaan puhuttu puhelimessa.

Yhteen lintukoirarotuun tutustuin menemällä mukaan rodun SM-kisoihin. Menin aamulla kisapaikalle (metsästysseuran mökki) tuntematta ketään, kuuntelin järjestäjien/tuomareiden infon. Maastoon lähtiessä nykäisin tuomaria hihasta ja kysyin, saanko tulla mukaan. Tuomari kysyi luvan osallistujaryhmältä - kaikki suhtautuivat positiivisesti.

Rämmin metsässä koko päivän ryhmän mukana ja näin kaikkien koirien suoritukset. Suoritusten aikana tuomari kertoi perusteellisesti miten koiran pitäisi toimia, mihin arvostelussa kiinnitetään huomiota ja mitkä ovat eri rotujen erot työskentelyssä.
Ehdin myös juttelemaan osallistujien kanssa. Kaikki olivat ystävällisiä ja kertoivat mielellään koiristaan. Ryhmässä kilpailijana ollut kasvattaja oli todella vaikuttunut, että joku rodusta kiinnostunut näkee niin paljon vaivaa ja lähtee koko päiväksi maastoon mukaan.

Vilpitön kiinnostus rotuun parantaa mahdollisuuksia saada pentu. Ihan en ymmärrä ajatusta, jossa vaikkapa autoa hankkiessa käytetään paljon aikaa eri mallien ominaisuuksien vertailuun, käydään ehkä parilla koeajollakin, mutta koiranpentu (perheenjäsen 10-15 vuodeksi) pitäisi saada "kaupan hyllyltä".

[Viaras2]

Dacrestin meininki kuulostaa melko hyvältä.
Siitä mallia ottamaan, jos käyttökoirarotu on mielessä. Samallahan näkee, mitä jos ei kiinnostakaan harrastaa. Voi tiedon kerryttyä vaikka päätyä kotikoiraa tai seurakoiraa havittelemaan jatkossa. Eli ei hukkaan menisi.
koiranvalinnassa on varmaan mahdoton pyrkiä täydellisyyteen lopulta. Voi tutustua rotuun ja harrastuksiin. Oma rimakin on hyvä hakea missä se on: onneksi itsellä on se että mikään harrastus ei ole vienyt niin kovasti, että haittaisi vaikka koira olisi lopulta idiootti adhd joka haluaa vain kuseskella aidan tolppaan. (taisin just kertoa liikaa itsestäni=) Mutta siksi on laiskottanut lähteä merta edemmäs kalaan, mutta kyllä mua nyt inspiroi ainakin mitä Dacrest kertoi.

[Dacrest]

^rodunomaisen työskentelyn lisäksi koirista näki myös arkielämään vaikuttavia asioita: miten ne suhtautuvat ihmisiin/toisiin koiriin. Kuinka kauas irtosivat, miten pitivät yhteyttä ohjaajaan ja tottelivat luoksetulokäskyä. Kuinka malttoivat odottaa omaa vuoroaan: rauhoittuminen/ääntely.
Mettäkoirakin on suurimman osan aikaa kotikoira.

[Vieras]

Ihan en ymmärrä ajatusta, jossa vaikkapa autoa hankkiessa käytetään paljon aikaa eri mallien ominaisuuksien vertailuun, käydään ehkä parilla koeajollakin, mutta koiranpentu (perheenjäsen 10-15 vuodeksi) pitäisi saada "kaupan hyllyltä".

Puhu vaan omasta puolestasi. Jos minä tarvitsen auton, katson netistä sopivan, koeajan kerran ja se siitä. En ymmärrå yhtään mitään ominaisuuksien vertailuja, auto on auto ja riittää kun sillä pääsee eteenpäin.
Minä en myöskään mene mm.näyttelyihin tai metsästysreissuille tutustumaan koiriin, koska nuo ei kuulu harrastuksiini eikä tule koskaan kuulumaan.
Jos kasvattaja ei halua minua päästää kotiinsa koiraan/pentuihin tutustumaan, se on ok ja etsin uuden kasvattajan.

[Iidis79]

En tiedä nyt onko vikaa omissa sosiaalisissa taidoissa ja miten esiinnyn ihmisten ilmoilla,
mutta minäkin olen monesti kuullut tuon, että mene sinne porukoihin, esittäydy ja kysele reippaana, tutustu rotuihin.
Usein olen myös kuullut, että näyttelyt ovat hyvä paikka jutella ihmisten kanssa roduista, ja miettiä mikä rotu sopisi itselle.

Noh, olen muutaman kerran testannut tätä kehotusta. Viimeksi kävin näyttelyssä ja voin kertoa, että oli olo kuin koulun pihassa aikoinaan ilman kavereita.
Kenen tahansa kanssa yritin jutella joka sattui seisoskelemaan, oli sen näköinen että painu sinäkin siitä.

Tunsin itseni joksikin lurkiksi joka tiirailee toisten koiria ja yrittää jahdata juttukaveria.

Kyl se on uhkaava ajatus mennä mukaan, kun tulee sellainen torjutuksi tulo fiilis. Jokin siinä ei tunnu luontevalta, johtuuko lie kulttuurieroista. Jotkut ovat kuin kala vedessä mutta itsellä on vaikea saada ees uusia kavereita muutenkaan, saati sitten että menee vain juttelemaan jollekin joka haluaa keskittyä. Haluan että mut kutsutaan selkeästi, että hei täällä voit kysellä, tervetuloa, tuothan kahvipaketin tullessasi ettei mun vaiva mene sun kanssa hukkaan jos et kiinnostukaan rodusta ja olen selittänyt sulle puolitoista tuntia ilmaiseksi mitä tiedän jostain rodusta.

Mulla on kyllä vahvasti tämä sama. EN ole keskustelun aloittaja, vastaan kyllä ja jos ihmiset vaikuttavat kivoilta niin jatkan kyllä juttua. Alku hankalaa.

Mulla toimi kyllä viimeksi niin että PP:ssä kyselin koirista ja yks kasvattaja sitten vinkkas että he ovat Messarissa, sitten näyttelyssä että tule sinne kehän laidalle, nykäse hihasta. No se toimi silloin, saatiin tarpeeksi jutun juurta ja kävin sitten muutaman viikon päästä katsomassa pentuja.

[Viaras2]

Kiva etten ole ainut.
Hyvin vois toimia tuo, että siellä on edes yksi jonka kanssa on sopinut.
Viimeksi tosiaan menin "kylmiltään" seisoskelemaan ja oli jotensakin nolo fiilis mennä juttelemaan.

Ongelmakäytös siellä kyllä näkyi eri koirilla hyvin, minkä tyyppiset käytökset on tyypillisiä.
Ja mitä ihmiset tekee virheitä.

Siellä oli yksikin koira joka oli ihan ok, mutta kun sen eteen tuotiin toinen koira väkisin, halusi omistajan taakse.
Selkeästi ei ollut pelokas, inhosi vaan.

Ajattelin että ymmärrän kyllä tuota koiraakin, joka ei halua toisten kanssa jutella. Voisin ottaa itselle, mutta liittyisin samalla joukkoon joka ei halua toisia lähelle ja juttelemaan, tai juttelemaan juu muttei lääsimään sitä koiraa joka ei tykkää.