Pennun etsintä/Kasvattajat ei vastaa.

[Vieras]

Ilmeisesti teen jotain väärin tai olen osunut epäystävällisten kasvattajien kohdalle.
Eli meillä koiran hankinta suunnitelmissa. Olen kiinnostunut muutamasta rodusta ja laittanut vapaana olevien pentujen kasvattajille sähköpostia. Ovat siis pyytäneet nimenomaan sähköpostilla tiedustelut.
Olen mahdollisimman lyhyesti kertonut perheestämme, asuinolosuhteistamme, koirakokemuksesta ja siitä millaista koiraa toivomme, millainen elämä meillä on tarjota koiralle. Ja kysynyt sopisiko hänen kasvattamansa rotu meille. Lisäksi olen kysynyt vapaana olevista pennuista.

Vain yksi kasvattaja on vastannut. Ei maininnut sanallakaan siitä olisiko hänen rotunsa sopiva, kysyi milloin tulisimme katsomaan vapaata pentua. Toki kertoi pennusta hyvin. Muut ei ole vastanneet.

Nyt ei luulisi tulevan enää niin paljoa yhteydenottoja kuin korona-aikaan. Ja luovutusikäisiä ja yli olevia on vapaana. Mutta ajatteleeko kasvattajat, että rotu pitäisi kyselijöillä olla jo selvillä? Ja jos ei ole, eivät viitsi vastata. Minä kun mieluusti juttelisin rodun sopivuudesta juuri meille, ihmisen kanssa joka rodusta takuulla tietää.

[*kiranas*]

pentulaatikko pitää kasvattajat kiireisinä.
ja ehkä ongelma on myös se ettei rotu ole selvillä, rotuun tutustumiset kannattaa tehdä harrastusporukoissa, pentulaatikolla ei saa mitään irti mistään ja jos kasvattajalla ei ole useampaa erilaista yksilöä niin silloinkin kokemus jää valjuksi. mitä enemmän näet aikuisia yksilöitä niin sen parempi. ja varmasti kasvattajia saattaa turhauttaa vastata tällaisiin, eikä välttämättä sitten ole aikaa ottaa "muuten vaan tutustujia" käymään . toki voisihan silloinkin vastata jotain edes muodollista. toisaalta nyt olet saanut yhden vastauksen jossa pyydetään paikalle, niin hyödynnä se! mietit vaan kaikki mahdolliset kysymykset siihen tilanteeseen sitten!

[Vieras]

En siis missään vaiheessa ole ollut tunkemassa kylään, en edes pentuja katsomaan, koska olen ensin toivonut jotain kommenttia siitä sopisiko edes ko. rotu meille. Yhdessäkään en ole pyytänyt päästä käymään. Enkä ole pyytänyt kuvia pennuista tai mitään. Näistä suurin osa on jo luovutusiän ohittaneita eli kotona enää 1-2 pentua.
Minulla ei ole mitään "harrastusporukoita" joissa tutustua rotuihin, enkä aio sellaisiin mennäkään vain tämän takia, tunkeakseni sitten siellä seuraan. Kuvittelin että suoraan kasvattajilta kysymällä saisin edes jotain kommenttia siitä, olemmeko ihan hakoteillä rodun suhteen vai emme. Roduista olemme kuitenkin etsineet tietoa netistä vaikka ja kuinka, mutta olisi ihan eri kuulla suoraan kasvattajalta jotain.
Mutta nyt näyttää siltä että hankkimatta jää se koira.

[Dacrest]

Kasvattajan voi olla vaikeaa vastata "Sopisiko rotu meille" -kysymykseen. Roduissa kun on paljon hajontaa ja kasvattajilla on vähän eri painotuksia ulkonäön, terveyden, luonteen ja käyttöominaisuuksien suhteen.

Oman kokemuksen mukaan kasvattajat arvostavat, jos rodusta on ottanut kunnolla selvää ennen pentukyselyä: käynyt livenä tutustumassa rotuun treeneissä/näyttelyissä tms.
Se hetki, kun pennut ovat pentulaatikossa, on aikaa vievää. Panostus on sopivien kotien löytämisessä pennuille, eikä paukut ehkä sillä hetkellä riitä rodusta kyselijöille.

Monesti olen jotain rotua miettiessä soittanut esim rotujärjestön pentuvälittäjälle tai jollekin kasvattajalle, joka päivittää aktiivisesti kotisivujaan ja jonka puhelinnumero on siellä näkyvissä yhteydenottoja varten.

[Vieras]

En laittaisikaan viestiä kasvattajille jotka eivät näy netissä missään. Nämä kasvattajat nimenomaan päivittävät sivujaan hyvin, mutta pyytävät yhteydenotot sähköpostiin. Ja pyytävät kertomaan itsestään jonka toki tekisin pyytämättäkin. Ja ihan aidosti olen niistä pennuista kiinnostunut jos tietäisin että se meille sopii. En pyydä vastaamaan koko rodusta mutta luulisi että omista koiristaan ja linjastaan osaisi jotain sanoa.
Mutta ok, kaipa jostain tuollaisesta sitten on kiinni, heillä ei ole aikaa eikä varmaan haluakaan vastata. Vaikka pyytävätkin yhteydenottoja. En toki itsekään sellaiselta kasvattajalta halua pentua, jota ei yhtään kiinnosta millaiseen kotiin pentu menee ja sopiiko se siihen tarkoitukseen johon sitä ollaan ottamassa.
Kyllä tässä pentuhaaveet karisee. Täytyy antaa olla.

[Mella M]

Ehkä kasvattajalle on tullut fiilis, että olette vielä vähän hukassa rodun kanssa ja siksi eivät ehkä koe, että juuri tämän pentueen suhteen olette potentiaalisia koiran ostajia. Osa kasvattajista saa paljon yhteydenottoja varsinkin pentuaikaan ja ns. renkaanpotkijat voi tuntua vähän turhauttavilta. Muutenkin varmaan kyselyistä osassa käy niin, ettei kysyjä sitten ollutkaan kiinnostunut tai kiinnostus lopahtaa johonkin kohtuu triviaaliin syyhyn jne. Ei liity nyt koira-asiaan, mutta tuo on vähän sama asia, kun jos vaikka olisin myymässä telttaa ja sitten joku alkaa yleisesti kyseleen teltoista ja että oliskohan se retkeily itselle sopiva harrastus. Se voi olla kasvattajalle turhauttavaa, jos tulee tunne, ettei kyselijä ole perehtynyt asiaan kunnolla. Itse ehkä lähestyisin asiaa niin, että kertoisin, että rotu kiinnostaa ja tekisi mieli tulla tutustumaan koiriin ja juttelemaan rodusta jos mahdollista. Tämä kuitenkin kannattaa tehdä silloin kun kasvattajalla ei ole pentuja, koska pentuaikaan niitä vierailijoita riittää muutenkin.

Lisätään vielä, että musta on aina ollut tosi vaikea sanoa, että mikä koira kenellekin sopisi. Kaveripiirissäkin on vaihdettu rotua välillä tosi radikaalistikin ja välillä semmoisiinkin, että olen ollut että olen ollut aika yllättynyt. Ja siis minä sentään tunnen ne ihmiset. Hyvin ovat koirat kuitenkin heille sopineet. Kasvattajan voi siis olla todella vaikea ottaa siihen kantaa. Kannattaa mielummin itse olla aktiivinen sen suhteen, että haluaa oikeasti tutustua rotuun ja tehdä se päätös ihan itse.

[Vieras]

Ja kuulostaa jokseenkin hassulta että rotua miettiessä olisi ok yllättäen soittaa ja kysellä rodusta, jos ei ole ok laittaa samaa asiaa sähköpostilla (pyydetty yhteydenottotapa) johon vastaanottaja voi vastata oman aikataulunsa mukaan.
Sen mitä olen näihin rotuihin perehtynyt niin vaikuttaisivat meille sopivilta ja kuvittelin kasvattajien pitävän vain hyvänä asiana että pennun mahdollinen uusi koti haluaa sopivuuden vielä kasvattajalta itseltään varmistaa. Kuvittelin selvästi väärin, on näköjään 15 vuodessa systeemit muuttuneet. Harmi.

[Vieras]

En sentään ole yleisesti alkanut eri roduista kysellä, vaan kertonut juuri meidän elämästä ja koirakokemuksesta, ja mitä meillä on koiralle tarjota, mitä toivomme koiralta. Ja että ajattelisiko hän että hänen kasvattamansa rotu tähän elämään ja perheeseen sopisi. Ja meidän toiveet koiralta ei ole kummoista rakettitiedettä vaan ihan tavallisia asioita ilman isoja vaatimuksia.
Meillä ei nyt ole mahdollisuuksia muuten rotuihin tutustua niin kyllä ne pentuhaaveet siirtyy sitten hamaan tulevaisuuteen.

[Mella M]

Ja kasvattajalle, joka vastasi, että olisi yksi pentu vapaana, ei voi sanoa, että haluaisitte tulla katsomaan, koska?

[Vieras]

Jos ei hän yhtään piittaa siitä millaiseen kotiin pentu lähtisi niin ei se minusta kuulosta hyvältä. Että suoraan sanoo että pentu on valmis muuttamaan vaikka heti, mutta ei vastaa kysymykseeni mitenkään. Matkaa sinne on 600 km joten lähtökohta ei ole kovin hyvä.
Matka ei ole este ja olemme ennen hakeneet pennun kaukaakin mutta silloin ollut kuitenkin selvää että rotu meille sopii ja kasvattajan kanssa puhuttu useaan kertaan jo aiemmin, ennen pennun hakemista. Tästä tuli tunne että ei mitään väliä kunhan ostatte pennun.

[Mella M]

No ei se pentu silti ole välttämättä teidän vaikka se kasvattaja sanoisikin, että kuulostaa siltä että rotu sopisi teille. Kyllä ne ratkaisut puolin ja toisin yleensä tehdään vasta siinä vaiheessa kun oikeasti tavataan ja nähdään se pentu ellei sitten kyse ole pitkän linjan koiraihmisistä, jotka voivat olla "tuttuja" vaikka eivät ole koskaan tavanneet, mutta luottamus on molemmin puolin. Riippuu toki paljon myös rodusta. Mä olen käynyt katsomassa monia pentuja elämäni aikana ja vaikka rotu olisi ollut hyvinkin tuttu, niin pentulaatikolla on tullut tunne, että tämä pentu se ei nyt kuitenkaan ole.

Mutta joo, kannattaa nyt tosiaan vähän nähdä vaivaa ja ensin itse selvittää, että mitä haluaa ja millainen se rotu on mistä pentua haaveilee, eikä odottaa, että joku kasvattaja ratkaisee asian sinun/teidän puolesta.

[*kiranas*]

Minulla ei ole mitään "harrastusporukoita" joissa tutustua rotuihin, enkä aio sellaisiin mennäkään vain tämän takia, tunkeakseni sitten siellä seuraan.

varsin outoa jos ei ole paikallista koirakerhoa tai rodun omaa jaostoa johon voisi mennä katselemaan rodun yksilöitä. omassa rodussa aina on tutustujat kentälle tervetulleita, siellä saa vaihtaa muutamia sanoja rodusta ja poistuu kun siltä tuntuu. tai no itse toitkin ilmi ettei se kiinnosta, etkä aio edes mennä. kyllä mä kasvattajan toivoisin, että rodusta otettaisiin muualtakin (ihmisiltä) selvää kuin kasvattajalta kysymällä. jos itse vaihtaisin rotua niin huhuilisin omistajia joita tavata tai kävisin siellä treenikentällä/koiranäyttelyssä missä nyt sattuvatkaan isommalla joukolla kokoontumaan. tottakai kasvattajan mielestä rotu jota hän kasvattaa on aina hyvä, eikä pelkän sähköpostin perusteella voida sanoa sopiiko se jollekin - se fiilis tulee vasta tapaamalla ihmistä ja juttelemalla.

jos teillä on useampi rotuvaihtoehto, ettekä saa vastauksia, ettekä jalkaudu tavisten pariin, niin sitten alkaisin itse karsimaan rotuja ominaisuuksien perusteella pois listalta. näin ainakin vaihtoehdot vähenisi ja sitten ottaisin yhteyttä sen perusteella. kuten tuossa jo todettiin, että "sopiiko meille" kysymykseen on todella hankala ventovieraan vastata. itse olen usein jutellut töissä koiraa haaveilevan kanssa, ja sitten kun alan kyselemään mitä ominaisuuksia etsitään, niin siihen ei oikeen osata vastata, eikä olla mietitty rodun ominaisuuksia tai käyttötarkoitusta. usein rotuun on päädytty kun se joko vaikuttaa kivalta, tutullakin on tai on vaan katsojan mielestä nätti. silloin olen myös ohjeistanut, että kannattaa jalkautua sen rodun pariin johonkin tapahtumaan, niin näkee niitä variaatioita yksilöistä ja pääsee juttelemaan omistajien kanssa, onko esim. terveys- tai muita huolia hänen yksilöllään. eikä kannata nyt ymmärtää väärin, tottakai jokaisella on aivan varmasti koira, joka on omaan silmään nätti, mutta pitää muistaa, että pärjääkö niitten muitten ominaisuuksien kanssa, jotka pakettiin kuuluu.

[Viaras2]

En tiedä nyt onko vikaa omissa sosiaalisissa taidoissa ja miten esiinnyn ihmisten ilmoilla,
mutta minäkin olen monesti kuullut tuon, että mene sinne porukoihin, esittäydy ja kysele reippaana, tutustu rotuihin.
Usein olen myös kuullut, että näyttelyt ovat hyvä paikka jutella ihmisten kanssa roduista, ja miettiä mikä rotu sopisi itselle.

Noh, olen muutaman kerran testannut tätä kehotusta. Viimeksi kävin näyttelyssä ja voin kertoa, että oli olo kuin koulun pihassa aikoinaan ilman kavereita.
Kenen tahansa kanssa yritin jutella joka sattui seisoskelemaan, oli sen näköinen että painu sinäkin siitä.

Tunsin itseni joksikin lurkiksi joka tiirailee toisten koiria ja yrittää jahdata juttukaveria.

Kyl se on uhkaava ajatus mennä mukaan, kun tulee sellainen torjutuksi tulo fiilis. Jokin siinä ei tunnu luontevalta, johtuuko lie kulttuurieroista. Jotkut ovat kuin kala vedessä mutta itsellä on vaikea saada ees uusia kavereita muutenkaan, saati sitten että menee vain juttelemaan jollekin joka haluaa keskittyä. Haluan että mut kutsutaan selkeästi, että hei täällä voit kysellä, tervetuloa, tuothan kahvipaketin tullessasi ettei mun vaiva mene sun kanssa hukkaan jos et kiinnostukaan rodusta ja olen selittänyt sulle puolitoista tuntia ilmaiseksi mitä tiedän jostain rodusta.

[Tiibetinhelmi]

Tuo 'sopiiko tämä rotu meille' on hyvinkin laaja kysymys eikä välttämättä helppo vastata. Mulle tulevat pentukyselyt ovat yleensä sellaisia että rotu on jo päätetty, ja siitä on jo paljon helpompi lähteä viemään juttua eteenpäin. Sanoisin, kuten muutkin ovat jo sanoneet, että tutustu rotuihin ensin ja kontaktoi kasvattajia sen jälkeen.

[Vieras]

"Olen mahdollisimman lyhyesti kertonut perheestämme, asuinolosuhteistamme, koirakokemuksesta ja siitä millaista koiraa toivomme, millainen elämä meillä on tarjota koiralle. Ja kysynyt sopisiko hänen kasvattamansa rotu meille."

Vaihda tuon ROTU tilalle KOIRA.

[Viaras2]

Tuli ajatus tuosta ap:n kysymyksestä, miksei vastata meiliin.

Mulla tulee mieleen, että jos kasvattaja on kiireinen, ei jaksa vastata yleisluontoisiin kysymyksiin, koska tuntematta ihmistä niin "sopiiko rotu meille" kysymykseen vastaus olisi saman arvoinen, kuin vaikkapa internetin rastiruutuun valintakoneet?

Toinen mikä emaileissa on, että voisin kuvitella että kasvattaja ei halua tietenkään kaikille kyselijöille sanoa etukäteen EI. Mutta jonossa etummaisena ovat tällöinkin ne, jotka tietävät varmasti haluavansa pennun, jopa kyseisen tietyn pennun.

Voihan muutenkin eemailiin vastaamattomus, monissa muissakin asioissa usein johtua siitä ettei haluta luvata, muttei halua kieltääkään. Ihminen ei vain tiedä mitä vastata, eikä jaksa särkeä päätään asialla. Tosin tällöinkin luulisi että yleisluontoinen vastaus riittää, hei, suosittelen kääntymään rotujärjestön puoleen ja tutustumaan rotuun, onnea pennun etsintään.

Toisaalta jos menee vastaamaan, se suhde tulee luoduksi ja ihminen pystyy alkaa esittää lisäkysymyksiä ja osa vaikka vänkää, että hei miksi mitäkin.

Vastaamaton emaili jää sitten roikkumaan. Jos emailiin ei ole vastattu säällisen ajan sisässä, niin voi olettaa ettei se toinenkaan sitä vastausta enää odota. Ja jos odottaa, miksi ihmeessä?

Ja jos kysymys ja meili on ollut yleisluontoinen, voi olla vaikeampi tahkoa mitään vastausta. Helpompi varmaan ottaa jonosta ne emailit, jossa jo tunnetaan rotu, tiedetään mitä aiotaan harrastaa ym.

Ainakin joissain roduissa, jos en harrasta esim näyttelyitä + rodun ominaisia kokeita, tai olen niissä niin kokematon että en voi sanoa alanko harrastamaan mitään vai ei, niin joudun kenties auttamatta sinne ö-mappiin jolle vastataan viimeisenä?

Siitä varmaan johtuu että ensin ei tärppää mitään, mutta yhtäkkiä ilmaantuukin kasvattaja joka tykkää erityisesti juuri minun tyylistäni pitää koiria. Ei kysy asunko kerrostalossa, olenko taloudellisesti vakaa. Hän tykkää että olen hölömö. Koska hänellä on siellä jokin arpa, joka ei tule voittamaan hänelle mitään.

Suosittelen ettei koskaan kannata ottaa henkilökohtaisesti emailiin vastaamattomuutta, koska siihen voi olla niin xiljoona syytä.
Emaili ei kyllä sovi monille yhteydenpitomuodoksi, koska se ettei vastata tuntuu ärsyttävältä koska siinä on tavallaan avautunut tuntemattomaan, ja palautteen ja vastineen puutteessa se tuntuu epäterveeltä vuorovaikutuksen muodolta. Ehkä suhtautuisin emailiin että lähetän sen, mutten mieti enää sen jälkeen koko asiaa ja oletan että se oli turha vaiva. Yllätyn iloisesti jos vastataan.

Suosin soittoa itse, koska en jaksa että joku maili roikkuu bittiavaruudessa sisältäen palasen sieluani, josta kukaan ei välitä

[msk]

Jos kasvattajalle ei ole puhelinnumeroa, saa minun puolestani olla.
En jaksa mitään sähköpostikeskusteluja. Tai odotella että vastaako kasvattaja ollenkaan laittamaani sähköpostiin.
Kun soitan kasvattajalle, esittelen itseni, kerron asiani ja kysyn että onko huono hetki?
Jos on niin kysyn milloin sopisi soittaa? Jos ei ole niin ensimmäinen keskustelu käydään siinä ja jos tuntuu puolin ja toisin olevan ok, niin sen jälkeen haluan (mikäli kasvattajalle sopii) mennä käymään kasvattajan luona ja tutustumaan hänen aikuisiin koiriinsa vaikka ei pentuja vielä olisikaan. Ja tietenkin myös itse "näyttäytymään."

[Viaras2]

Jos ei hän yhtään piittaa siitä millaiseen kotiin pentu lähtisi niin ei se minusta kuulosta hyvältä. Että suoraan sanoo että pentu on valmis muuttamaan vaikka heti, mutta ei vastaa kysymykseeni mitenkään. Matkaa sinne on 600 km joten lähtökohta ei ole kovin hyvä.
Matka ei ole este ja olemme ennen hakeneet pennun kaukaakin mutta silloin ollut kuitenkin selvää että rotu meille sopii ja kasvattajan kanssa puhuttu useaan kertaan jo aiemmin, ennen pennun hakemista. Tästä tuli tunne että ei mitään väliä kunhan ostatte pennun.

Tätä muuten ihmettelen, että miksi olette laittaneet viestiä kasvattajalle, joka asuu teidän tilanteeseen nähden liian kaukana?
Tuota keskustelua pitäisi vähintään jatkaa puhelimessa, mutta vasta sitten kun olette sopineet onko mahdollista tulla käymään, vai ei.
Jos pentua hakee 600 kilsan päästä, pitäisi olla valmis tekemään myös "turha reissu"
Eli ei osta pentua jos ei tunnu hyvältä, vain sen takia että tuli jo tänne asti matkustettua.

Se että kasvattaja vastaa, on kuitenkin jo oletus että se rotu voisi hänen mielestä sopia.
Eli kun olet selittänyt ummet ja lammet, niin muista mitä olet kertonut jo itsestäsi. Kasvattaja ei kysy välttämättä enää niitä samoja, itse vain unohdat että olet jo laatinut itsestäsi sen kuvan hänelle, ja hän vastaa perustuen siihen.

[DeepForest]

Minäkin ajattelisin, että se kasvattaja, joka vastasi, pitää rotuaan teille sopivana. Eri asia toki, onko juuri kyseinen pentu sopiva.

Itse olin vähän aloittajan kaltaisessa tilanteessa. En ollut varma rodusta, vaikka aika hyvin tiesinkin, mitä koiralta halusin. Minulla ei nykyisessä asuinpaikassa ole juurikaan mahdollisuuksia tutustua muihin kuin metsästyspystykorviin harrastusporukoiden puitteissa. Onneksi olen kulkenut treeniryhmissä, leireillä ym aiemmin, niin kokemuksia on useammasta eri rodusta. Minäkin taisin laittaa vastaanvantyyppistä sähköpostia kuin aloittaja. Toki viestissäni näkyi, että kokemusta on ja että rotuun olen tutustunut (kolusin Kennelliiton jalostustietojärjestelmää ja rotuyhdistysten sivuja pitkään ennen kuin laitoin viestiä). Löysin kasvattajan, joka pyysi viestin jälkeen soittamaan. Kävin myös kylässä ja pentu kasvaa nyt kotona.

Aloittajalle ehkä vinkiksi, että kannattaa ilmaista suoraan kiinnostus pentuun, jos sellaisen oikeasti haluaa. Uskoisin, että sopiva kasvattaja tulee vielä vastaan ja pääsee kyselemään lisää.

[msk]

Jos pentua hakee 600 kilsan päästä, pitäisi olla valmis tekemään myös "turha reissu"
Eli ei osta pentua jos ei tunnu hyvältä, vain sen takia että tuli jo tänne asti matkustettua.

Kyllä. Reissu voi olla turha. En halua pentua jonka emo ei miellytä jostain syystä.
Kasvattajan olot voivat olla sellaiset että en halua pentua sellaisesta paikasta.
Voi olla myös että kasvattaja ei haluakaan myydä jostain syystä.
Siksi haluan tehdä kasvattajalle selväksi, että vaikka tulen pentuja/emoa/kasvattajaa ja olosuhteita katsomaan niin voi olla että en haluakaan ostaa pentua syystä x tai y enää sitten kun olen paikalla.
Ja ihan samalla tavalla kasvattaja voi todeta ettei haluakaan myydä minulle pentua. Reilu peli molemmin puolin.
Ettei tule kummallekaan osapuolelle sellainen tunne että olisi jotenkin velvoitettu myymään/ostamaan kun on pitkän matkan takaa tultu.

Saatamme käydä kasvattajan luona ensimmäisen kerran jo ennen kuin pennut ovat edes syntyneet jos astutus on tulossa vasta myöhemmin. Tai jos narttu on juuri astutettu. Käymme katsomassa pentuja yleensä niiden ollessa n. 4 viikon ikäisiä. Mahdollisesti käymme myös vielä kerran ennen luovutusikää. Ja sitten se viimeinen reissu kun pentu haetaan kotiin. On muutaman kerran ollut paljon ajamista kun kasvattaja on asunut yli 400 km:n päässä.

[Viaras2]

Vaikka tämä ajatus toimii hieman itseni kannalta epäedullisena, kun olen pennunhaluajan asemassa: mun mielestä se, että koiran hankkiminen on tehty "mahdollisimman hankalaksi" on hyvä juttu.
Se, että kaikki takkuaa alussa eikä pääse edes jutulle, voi olla se paras asia ja onnenpotku mikä koiran ottamiseen vastuuttaa ja valmistaa. Joutuu miettimään , ottamaan selvää, tekemään kuperkeikkaa myös takaperin niin paljon,.
että jos siitä rytäkästä selviää pentu lopputuloksena, niin selviää ehkä koiran omistamisestakin seuraavat 10-15 vuotta. Osa jopa luopuu koiran ottamisesta kokonaan, ja se voikin olla se kaikkien kannalta parahultaisin asia pitkään aikaan.

Toki soisi että hyvältä vastuulliselta kasvattajalta pennun ottaminen olisi monelle enemmän se itsestään selvä vaihtoehto, vaikka koira tulisi kotikoiraksi ym.
Epätoivo pennun ottamisessa voi vahingossa sataa niiden laariin, jotka tehtailevat epämääräisissä oloissa pentuja, eivät välttämättä osaa hoitaa emoa ja pentuja oikein, eivät tajua ns,. koirista ja niiden luonteista pitkässä juoksussa mitään. Ei ole kasvattajakurssia käyty eikä mitään. . Se on huono yhdistelmä, että noviisit ottaa koiran hölmöläisiltä, koska sitten kukaan ei loppupeleissä saa mitään järkevää aikaiseksi. Sama homma että jos ei "oikiaakoiraa" saa, niin keksitään että minä tarjoan mieluummin kodin jollein, joka sitä tarvitsee. Otetaan rescue ehkä vääristä syistä, ja ei saada taaskaan asiantuntevaa opastusta koiran pitoon, vaan uikutusta ja sääliä, ja naminsyöttöä.

[Vieras]

No minä olen sanonut suoraan että olen juuri tästä/näistä vapaasta pennusta kiinnostunut, olen osoittanut tutustuneeni rotumääritelmään, yhdistyksen sivuihin, pennun sukutietoihin, jne. Mutta kuten msk niin en halua antaa kuvaa että voisin lyödä kaupat lukkoon näkemättä. Koska en voisi. Tutustumiskäynnin olen tehnyt aiemminkin joka pentua ostaessani ja tekisin tottakai sen 600 km päähänkin. Mutta jos/kun tämä ainoa vastannut kasvattaja ei vastannut mihinkään mitä kysyin, ei edelleenkään antanut puhelinnumeroa tai soittanut antamaani numeroon vaan pelkästään kysyi milloin tulisimme käymään ja että pennun saisi mukaan samalla käynnillä, niin siitä ei tullut sellainen olo että haluaisin häneltä pennun.
Jos kasvattaja olisi soittanut ja jutustellut asiasta ja oltaisiin puolin ja toisin todettu että hyvältä kuulostaa, tai olisi edes sähköpostissaan asiaa kommentoinut, antanut numeronsa tutustumiskäynnin sopimiseen, niin olisimme tänään jo käymässä siellä 600 km päässä. Se ei ole ollenkaan pitkä matka pelkkään käymiseen jos asia tuntuu hyvältä, mutta se on liian pitkä matka jos tulee tunne, että kasvattaja vaan haluaa pennusta eroon.

Ja tiedoksi että kaikilla paikkakunnilla ei todellakaan ole mitään koirakerhoja Tai jotain rotujaostoja joihin vaan lampsia tapaamisiin koiriin tutustumaan, huvittaa koko ajatus. Nämä minun haaveilemat rodut ei ole yleisiä, rotuyhdistyksissäkin alle 1000 jäsentä, jopa vaan muutama sata jäsentä. Yhdessä vielä vähemmän. Myöskään kasvattajia ei siis paljoa ole ja vapaita pentuja tällä hetkellä näissä roduissa rotuyhdistysten mukaan 1-3.

Alkuun harkitsemiani rotuja oli neljä, siitä yksi putosi pois usean päivän nettitutustumisen jälkeen. Jäi kolme joista lähinnä vaan kahta enää harkitsen, kolmas rotu niin harvinainen ettei siitä juuri tietoa löydy. Olen kertonut myös etten veisi koiraa näyttelyihin mutta en ole edes laittanut viestiä sellaisille kasvattajille jotka sivuillaan näyttelyharrastusta toivovat. Yhdellä on sekä pentu jota toivoo "näyttelykotiin" että pentu jonka kohdalla mainitsee ettei näyttelyharrastusta tarvitse uudella kodilla olla. Siinäkin asiassa haluan tietysti olla rehellinen enkä lupaa turhia. Meillä olisi hyvä ja liikkuva koti ja rotumääritelmien ja yhdistysten sivujen ym mukaan nämä kaksi rotua sopisi meille hyvinkin. Virheeni on siis ollut että olen toivonut kasvattajilta vielä sitä viimeistä kommenttia asiaan, koska rodut alunperin ovat meille uusia ja vieraita.

[Vieras]

Mainittakoon että meillä on aina ollut pk-rotuja, aina ja useita ja ne on viimeisen päälle tuttuja. Nyt ensimmäistä kertaa oltaisiin ottamassa tietynlaista seurakoiraa, eli aivan täysin erilaista tyyppiä. Rodut ovat käsittääkseni ns. helppoja enkä yhtään epäile ettemmekö sellaisen kanssa pärjäisi. Mutta siitä siis se pienenpieni epävarmuus jonka vuoksi olen toivonut kasvattajaa jolle ja jonka kanssa näistä avoimesti jutella ja joka sitten sanoisi mielipiteensä. Vaikka se olisikin kielteinen. Ehkä vastaamattomuus on sitten sen merkki.
Tämän yhden kasvattajan kohdalla joka sähköpostiin vastasi, puhelinnumeroa ei ole sivuilla. Muilla on, mutta nimenomaan pyytävät sähköpostiin ensimmäiset yhteydenotot. Ja mainitsevat sen myös tuoreissa pentupäivityksissään somessa. Siksi en ole soittanut.

[Mella M]

Voi taivas sentään.

- Jos kasvattaja ei anna numeroa, niin mitenköhän olisi ihan suoraan vaikka sanoa, että sulla olisi kysymyksiä, että olisko mahdollista soitella. Ihan normaali tapa kommunikoida, mutta taitaa sekin olla liikaa, kun kasvattajan olisi sinun lyhyen sähköpostin perusteella tullut ymmärtää, että miten juuri sinulle voisi vastata.

- Ja senkinhän voi sanoa ihan suoraan, että vaikka tulee katsomaan pentua, niin ei ole silti lupautunut viemään sitä kotiin. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että ensin valitetaan, ettei kasvattajat vastaa ja sitten ollaan loukkaantuneita, kun kasvattaja olisi jopa valmis myymään viimeisen pentunsa Ja ihan kuin sen sanominen, että "tervetuloa katsomaan ja koska pentu on jo luovutusikäinen, että sen saa sitten vaikka saman tien mukaan", tarkoittaisi sitä, että kasvattaja olisi valmis myymään pennun ihan kenelle tahansa.

Mutta totta sekin, että jos kemiat ei kohtaa, niin onhan se sitten parempi jättää väliin. Ja niin kuin joku sanoi, niin se voi myös olla kaikille parasta, että osa vaan väsyy ja jättää koko koiran hankkimatta.

[Viaras2]

Nyt en enää usko tuota koko juttua
Oon ollut palveluskoiria ja eri rotuisia koiria, vaikka ei se tee toki kaikkien rotujen asiantuntijaa, niin ihmettelen: miten kukaan olis niin epävarma siitä koiranhankinnasta enää vuosien kokemuksen jälkeen. Näkeehän jo pelkästään yhden rodun omistamalla maailman jo koiramaailman näkökulmasta. Että pitää jotain pikku kysymystä jäädä odottelemaan ja näpyttelemään mikärotumeille joltain kasvattajalta.

Prosessin ongelmat voi todella tarkoittaakin, ettei rotu teille sovi.

Onko koiran ottamisesta jossain vaiheessa tullut rakettitiedettä, otetaan asiat ja ohjeet kirjaimellisesti, ja onko jo etuoikeutettu meininki että jos ei mulle vastata just siten, kun itse olen tottunut kommunikoimaan.

Toisaalta ymmärrän jos koiria on ollut aiemmin, niin ymmärtää tietysti paremmin miten iso asia se koiran hankinta on. Rotua valitessa lapsiperheeseen sopivaksi, ehtii lapset käydä yliopiston.

Voi olla että kasvattaja säästyy paljolta. Auta armias jos koira ei sovikaan, tai jos koirassa onkin jokin "vika", tietty ostajatyyppi varmana on että vedotaan aina edelliseen ja sitä edelliseen sähköpostiin jossa kasvattaja on vuosia sitten väittänyt asiaa X ja nyt asia onkin Y.

[Vieras]

Voi taivas sentään. Ihmettelinkin että Mella M pystyi ekan kommenttinsa kirjoittamaan ystävällisesti. Siihen se loppui.

Mainitsin puhelinnumerot koska ne nousi keskustelussa esille, kun ainakin yksi vai kaksiko kommentoi että pennunostajana mieluummin soittaisi.

[Vieras]

En pidä yhtään huonona asiana että jos elämänsä on elänyt aktiivisten pk-rotuisten kanssa ja nyt etsii aivan erilaista koiraa aivan eri tarkoitukseen, ei enää aktiivisiin koiraharrastuksiin eikä miksikään tehotykiksi, niin haluaa vielä varmistaa onko se siis sopiva rotu tähän ajatukseen. Täysin uudenkin rodun kohdalla haluaa tarjota mahdollisimman hyvän ja sopivan kodin vaikka yksilölliset erot huomioon otetaankin.

Asioista voi olla montaa mieltä. Kiitokseni teille jotka vastasitte ystävällisesti ketjuun.

[Viaras2]

Vastaaminen on ystävällistä ylipäätään, se että vastaukset koira-asioissa kysyjää miellyttäisivät ei ole aina edes tavoiteltavaa. Vaan totuus.

[aunet]

Nyt en kyllä jaksa lukea kuin rivin sieltä toisen täältä, mutta itse kyllä vastasin tunnollisesti kaikille kyselijöille, kävi ihan työstä ja aikaa siihen meni tuhottomasti. Yksi pennun kyselijä vaikutti todella lupaavalta ja oli entinen sakemannin omistaja. Sovittiinkin että tulevat miehensä kanssa käymään, matkaa heille tuli yli 300 km sivunsa.

Oma hämmästykseni oli suuri, kun ensimmäinen lause oli että "onko ne oikeasti noin isoja?". Siis täh, eikö sen vertaa rodusta ollut ottanut selvää, että minkä kokoinen koira on aikuisena? Siis pennut olivat jo syntyneet, ja mulla oli vain aikuisia narttuja kotona. Urosta vailla olivat ja uros voi olla helposti 20 cm narttua korkeampi ja 25 kg painavampi.

S-posteilun perusteella hänestä sai aivan erilaisen kuvan, kun millaiseksi osoittautui luonnossa, ja miehensä oli vielä enemmän kuutamolla. No kahvit joivat ja lähtivät polkasemaan reilu 300 km kotiinsa. Pointtini oli, että ihminen voi antaa itsestään ihan millaisen kuvan tahansa postittelun välityksellä. Siis jos eivät ole entuudestaan tavanneet. Jottain opin sitten minäkin siitä.

[Valkosipulisilakka]

Tämä menee ehkä vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta on myös kasvattajia, jotka loukkaantuvat, kun ostajakandidaatti ei otakaan pentua. Mun kaveri oli ottamassa labradorinnoutajaa, metsästyslinjaista, kun perheessä harrastetaan sekä metsästystä että muita koiraharrastuksia. Kyseessä on lapsiperhe, jossa on useampi lapsi. He ajelivat sitten katselemaan tulevaa emoa jo tiineysaikana ja matkaa oli joku 300 km. He eivät ollenkaan tykänneet nartusta, sillä se vaikutti aralta, pelkäsi perheen lapsia (jotka ovat kurissa pidettyjä ja hyvinkasvatettuja) ja kyräili epäluuloisena perheen vanhempiakin. Perhe ajatteli sitten, että narttu on luonteeltaan epätyypillinen labbis, ei ehkä sopiva lapsiperheen koiraksi, eivätkä he halunneet sen pentua.

Kyseinen kasvattaja veti asiasta herneen nenään ja oli jopa levittänyt sanaa toiselle kasvattajalle, että älä vaan myy niille, epäluotettavia renkaanpotkijoita No, onneksi kaveri pian löysi toisen pentueen, josta sai rotutyypillisemmän pennun ja pari vuotta myöhemmin toisenkin. Molemmat labbikset ovat jo meritoituneet rodunomaisissa kokeissa.