Käärmeen omistajille käärmepassi?

[matelijat]

Porilaisessa kerrostalossa oli päässyt käärme karkuun kahdelta eri omistajalta. Toinen oli löytynyt mutta toinen on jutun mukaan edelleen karussa. Olisikohan käärmeen hankkimisen edellytyksenä syytä olla käärmepassi, jolla edellytettäisiin edes auttava tietotaito matelijoitten hoidosta käärmeen hankintaa suunnitteleville?

Ylipäätään käärmeenpidon eettisyyttä voitaisiin ehkä pohtia Suomessa enemmänkin vai mitä mieltä olette?

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000009753727.html

[Valkosipulisilakka]

Käärmepassi olisi liioittelua. Silti ihmeen usein näitä näyttää karkailevan, onhan terraarioihin lukkojakin saatavilla.

[Titaanijäärä]

Myrkyllisistä lajeista haaveileville voisi olla paikallaan joku varmistus että tietää mitä tekee (imho niitä ei välttämättä tarvitsisi yksityisille edes sallia), mutta en nyt näe että vaikka joku viljakäärme tarvitsisi sen enemmän perehtymistä ja tietotaitoa kuin mikään muukaan lemmikki. Kissoja, koiria, lintuja ja hamstereitakin karkailee, eipä se tieto ja ammattitaitokaan aina noita estä (onhan siellä Korkeasaaressakin edelleen yksi boa hukassa ), mutta vasta siinä vaiheessa kun on kyse potentiaalisesti muille ihmisille tai eläimille vaarallisesta lajista alkaa asialla olla jotain käytännön merkitystä muille kuin omistajalle itselleen. Ilman muuta jossain kerrostalossa on hyvä tiedottaa jotta on mato irrallaan jos vahinko käy vaarattomankin lajin kanssa. Niiden myrkyllisten tietenkään ei pitäisi päästä karkuun ikinä koskaan milloinkaan, mutta koska ihminen niin ei sekään nyt ihan mahdoton skeenaario ole, ja sitten onkin jo isompi ongelma. Ikäviähän ne vaarattomatkin karkulaiset on tietysti käärmepelkoisille siinä missä irtokoira koirapelkoisille tai se hamsteri hiirikammoisille.

Lemmikeistä ja eläimenpidon eettisyydestä ylipäätään voi olla montaa mieltä, mutta itse näkisin että monelle käärmeelle tai muillekin terraarioeläimille on varsin mahdollista hyvinkin luonnollisia oloja vastaavat asumukset mahdollista olohuoneen nurkkaankin järjestää, melkeinpä paremmin kuin monelle muulle eläimelle. Toki lajista riippuen ja pitäisihän ne kotiläksyt kunnolla tehdä jokaisen lemmikinhankkijan. Sitä tyyliä en oikein ymmärrä että käärmeitä on tolkuttomasti jossain smartboksipinoissa "kun ei ne paljoa tilaa tarvii". Tilapäisesti ehkä jossain poikueen kasvatuksessa voi olla ok sekin, mutta vakiasumukseen saisi kyllä olla kunnollinen sisustettu terraario.

[Valkosipulisilakka]

Tuossa Porin keississä oli vähän huvittavaakin, kun jossain lehdessä oli otsikoitu "kuristajakäärme". Toki suloinen pikku viljis omassa kylppärissä yhtäkkiä voi hätkäyttää, mutta mielikuva kuristajakäärmeestä on lähinnä joku seitsenmetrinen anakonda, joka voi nielaista aikuisen ihmisen kokonaisena

[Vieras]

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009724919.html

Joo, korkeasaaren työntekijöille myös.

[Suska]

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009724919.html

Joo, korkeasaaren työntekijöille myös.

tätä mäkin aattelin heti ku luin aloituksen, en vaan jaksanu ettii linkkiä

[Kissimyyr, yhä]

Aika turha olisi, ja lähinnä lisäisi fobioita. Myrkkykäärme purree lähinnä omistajaa, mä en muista yhtään uutisointia että karannut myrkkykäärme olisi ketään purrut. Suomen oloissa ne ei kauan pärjää, nytkin on sellainen lämmin kesäaamu, että laitan takkaan tulen, vaihtolämpöinen gärmes ei pärjäisi.

[smörgen]

En näe mitään tarvetta käärmepassille. Joko passi kaikille lemmikin omistajille tai sitten ihmisille vaarallisten eläinten omistajille, siinä voisi olla jotain järkeä. Viljakäärme tai muutkaan yleiset lemmikkikäärmeet eivät ole ihmiselle vaarallisia.

Enemmän tuo karkailu on ihmisestä kuin lajista riippuvaista. Joillain vain tuppaa karkailemaan käärmeet siinä kuin kissat tai koiratkin. Huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä, mitä nyt onkin. Ei siinä passit auta.

[Iidis79]

Suomessa on jo vissiin rajoitettu tuota mitä eläimiä saa olla. Ja tuo kuristajakäärme otsikointi oli kyllä klikkeilyä pahimmasta päästä. Varmaan käärmekammoisella se on ihan sama onko se mato vaarallinen ihmiselle vai ei, mut tollanen pieni viljis, ei hyvää päivää. Kaikki ihmisille myrkylliset eksoottiset sais olla kyllä vain erittäin osaavien käsissä eläintarhoissa.

[MikkoP]

Mikä lemmikki ei olisi joltain karannut?
Eli lemmikkipassi kaikille.

Ja niille joilla ei ole mitään lemmikkiä. Varmuuden vuoksi.

[Mella M]

Ylipäätään pitäisi enemmän miettiä kaikenlaisten terraarioeläinten pitämisen eettisyyttä. Ehkä vielä joskus. Tuntuu ettei ihmisiä kiinnosta, koska ne on aivottomia otuksi ja näitä eläimiä pitävien ihmisten mielestä on ihan fine, vaikka asuvat jonkun olohuoneessa lasisessa laatikossa.

[Vieras]

Eettisyyden osalta en näe ongelmaa, jollekin herpille on megahelppo järjestää hyvät olot, kun vaan ottaa selvää. Toisin kuin vaikka laumaeläin koiralle, jonka hyvään elämään ei kuulu pitkät ajat erossa laumasta, mutta kun töissäkin pitäisi käydä....toinen koira ei ole mikään patenttiratkaisu.

Enemmistö herpeistä alkaa olla ihan Suomessa syntyneitä, ainakin viljikset on. Fobioille vailla perustaa kannattaa tehdä jotakin ihan oman hyvinvoinnin takia.

[Mella M]

Mä taas näen eettisenä ongelmana sen, että ihminen kuvittelee, että luonnon voi ihan tuosta noin vaan siirtää itselleen sisälle koristeeksi. Mutta jos se ei sodi omaa eettistä käsitystä vastaan, niin sitten se on niin. Mä näen siinä ongelman, joku toinen ei. Ylipäänsä niiden lajien määrää pitäisi huomattavasti rajoittaa, mitä voi pitää lemmikkinä. Tottakai aina voi lähteä vääntämään siitä, että millä ehdoilla koira tai kissa sopii lemmikiksi, mutta itse näen sen lähinnä sen aiheen siirtämisenä muualle, kun herppien pitämistä lemmikkinä ei muuten osaa perustella. Ylipäänsä ihmisen kuvitelma siitä, että mihin kaikkeen hänellä on luonnon suhteen oikeus, on eettinen ongelma. Ja koskee myös minua itseäni.

[Iidis79]

Koira ja kissa ja moni muu eläin on kesytetty tuhansia vuosia sitten. Ne ovat eläneet ihmisen rinnalla ja tottuneet siihen ...tai joutuneet tyytymään siihen mitä ihminen niille antaa.
Eikö hamsteri ole suht uusi lemmikkinä. Siis jostain 1900-luvun alusta? Muistan lukeneeni että hamstereita löydettiin venäjällä ja lähi-idässä ja niitä alettiin pitämään lasten lemmikkinä ja jalostamaan. Pieni eläin joista suurin osa elää yksin isolla pellolla on nyt monella ihmisellä pienessä häkissä.
Mielestäni lemmikin kuuluu luoda jonkinlainen yhteys ihmisen kanssa. Olla iloksi ja ehkä hyödyksi.
Kaipa se on sitten joillakin se uteliaisuus mikä saa ottamaan eksoottisen lemmikin, mikä ei juuri piittaa siitä onko ihminen läsnä vai ei kunhan saa ruokaa.
Suomessa sitten kaikki on todella rajoitettua. Näkisin että suomalainen voisi tarjota talitintille tai varikselle aika hyvän lemmikki elämän jonkun papukaijan sijaan.
Muualla maailmassa taas saa omistaa melkein mitä vaan kunhan on rahaa.

[Kissimyyr6-66]

Miten on epäeettistä tarjota eläimelle hyvät, lajinmukaiset olot?

Mitä pienempi ja simppelimpi elukka, sitä helpompi on tarjota sille oikea paratiisi. Hämppy ei tajua eikä piittaa asuuko se purkissa, jos vaan on ruokaa, lämpöä ja kosteutta sopivasti. Siellä luonnossa on riski tulla syödyksi, kuolla nälkään tai joutua myrkyn uhriksi. Pitkästä elämästä ja helposta lisääntymisestä näkee sen herpin elämänlaadun, ja minä tarkoitan nimenomaan Suomessa lisääntyneitä (esim. viljiksiä alkaa olla se 50 + sukupolvea ihan kotimaista, käsikesyä käärmettä). En tiedä pärjäisikö ne edes luonnossa enää. Koiraan (saati ihmiseen) verrattuna tarvittavat resurssitkin on mitättömät, jos se on pointti.

Mitä isompi ja fiksumpi elukka, sitä vaikeampi on antaa sille lajinomainen elämä. Koiraa ei ole tarkoitettu olemaan 9 h yksin (tai edes koirakaverin kanssa) passiivisena pienessä tilassa. Kissa joka pääsee ulos muutaman tunnin viikkoon valjaissa on kuin vanki, kissan koko dopamiinijärjestelmä perustuu siihen vaanimiseen ja tappamiseen, se tylsistyy ja masentuu sisällä nukkumassa 22h/vrk. Ja ihminen on tyytyväinen, että onpa helppo lemmikki

[MikkoP]

Oli eläin mikä tahansa, ni lähtökihtaisesti ainahan lähdetään siitä että sillä on hyvä olla. Ja tämähän perustuu aika pitkälti sille, että olot ovat mahdollisimman lähdellä sitä luonnontilaa.
Herppien reviirit ei paljon terroista isompia ole, kunhan vaan on vettä, ruokaa ja suojaa. Vasta kun näistä jotain puuttuu, lähdetään liikkeelle.
Esim. käärmehän ei lähde koiran ja kissan tavoin metsästämään, vaan odottaa että ruoka tulee luokse. Viikkojen, jopa kuukausien välein. Siinä välissä sulatellaan sitä edellista ruokaa.

[Mella M]

Etiikka on harvoin niin yksinkertaista, että asiaa tarkasteltaisiin vain siitä näkökulmasta, että mietitään vain sen eläimen olosuhteita siellä terraariossa versus luonto. Jos siis itse miettii asiaa vain sitä kautta, niin suosittelen lukemaan eläinfilosofien juttuja aiheesta ennen kuin ihmettelee, että mitä epäeettistä voi olla ja missäkin. Mielestäni jo alleviivasin oman pointtini aiemmin. Toki tiesin, että se ei aukene kaikille ja joillekin jopa näiden asioiden miettiminen on liian tuskallista, koska me käytetään luontoa jatkuvasti niin paljon hyväksi ja eläimet joutuvat joustamaan meidän ihmisten takia aika paljon tai no, helvetisti. Ja tätä joudun tekemään itsekin. Musta tuntuu pahalta sekin, että meillä on tuhansia kilometrejä teitä vedetty riista-aidoilla, koska se rajoittaa monien eläinten luonnollista tarvetta liikkua ja vaihtaa olinpaikkaa esim. vuodenaikojen tai kiiman mukaan.

Yhden pointin kuitenkin haluan nostaa, joka on siis lähinnä vain aivan kestämätön perustelu. Jos eläinten vangittuna pitämistä perustelee sillä, että eläimellä ei vangittuna ole uhkaa tullut tapetuksi ja syödyksi tai uhkaa kuolla nälkään, niin mihin se raja vedetään? Jokaisella luonnoneläimellä on riski näihin kaikkiin ja myös moniin muihin vaaroihin eikä sillä voi perustella yhdenkään eläimen vangittuna ja koristeena pitämistä. Tämä on perusteluna kestämätön, koska se antaisi ihmiselle oikeuden pitää leijonaa, elefanttia tai karhuakin lemmikkinä.

Mä vielä alleviivaan, että mun lähtökohta eettisessä kysymyksessä on se, että miten paljon meillä ihmisillä on oikeus käyttää hyväksi eläviä olentoja ja kantaa ne omaan kotiinsa. Mä itse pidän epäeettisenä sitä, että ihminen on ottanut itselleen sellaisen vallan, että se kuvittelee, että ihan kaikki tässä maapallolla on hänen ja niitä voi sitten vapaasti käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Epäeettistä on minusta myös pitää lemmikkinä eläimiä, joilla ei ole mitään tarvetta tai halua elää ihmisen kanssa.

[Myrkkymuratti]

Suomessa sitten kaikki on todella rajoitettua. Näkisin että suomalainen voisi tarjota talitintille tai varikselle aika hyvän lemmikki elämän jonkun papukaijan sijaan.
Muualla maailmassa taas saa omistaa melkein mitä vaan kunhan on rahaa.

Tämä on minusta suuri ongelma suomalaisessa lainsäädännössä, etenkin lemmikkilintujen suhteen! Jos jonkinlaista lämpimien seutujen eksoottista otusta on ok pitää lemmikkeinä, kunhan ne on alunperin napattu luonnosta jossain muussa maassa, ja sitten muutama sukupolvi kasvatettu vankeudessa, jotta voidaan sanoa, että ei ole luonnosta pyydetty. Paljon eettisempää minusta olisi perustaa Suomeen paikka, jonne kerättäis jalostuspohjaa lemmikiksi sopivista linnuista, kuten varislinnuista. Niitähän löytyy muutenkin puolikesyinä kaikkialta ihmisasutuksen liepeiltä. Näiden poikasia sitten totutettais ihmisiin pienestä saakka kuten papukaijoille tehdään, ja siinä olisi suomalaisille meidän ilmastoon sopeutuneita lemmikkilintuja. Nämä linnut voisivat ulkoilla läpi vuoden, toisin kuin kylmänarat papukaijat, mikä tekisi linnun elämästä virikkeellisempää ja luonnomukaisempaa. Myös luonnollisen ravinnon järjestäminen olisi helpompaa kuin afrikasta tai amazonian sademetsistä kotoisin oleville lajeille.

Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin en näe tarvetta käärmepassille sen paremmin kuin esim. undulaattipassille, vaikka undulaattejakin karkaa ihmisiltä jatkuvasti. Harvalla on käärmettä, joka olisi potentiaalisesti vaarallinen, eikä ne edes voi levitä vieraslajiksi Suomen luontoon, koska kuolevat pois viimeistään talven tullen.

Vaarallisen myrkylliset käärmeet, skorpionit yms. vois kyllä minustakin kieltää lemmikkeinä. En ymmärrä miksi kenelläkään tarvis olla juuri sellainen lemmikki, pelkkää erikoisuuden tavoittelua.

[Titaanijäärä]

Joskus aiemminkin vastaavissa keskusteluissa olen sanonut jotta ymmärrän kyllä hyvinkin sen näkökannan että kaikki eläinten hyväksikäyttö ja pito lemmikkinä ylipäätään ihmisten hupina ja "vankina" on eettisesti arveluttavaa (vaikka en itse sitä pahana pidäkään kunhan eläimellä on asialliset olot). Mutta siitä ajatuksesta en saa kiinni, että "näiden eläinten pito on ok mutta näiden ei", niin kauan kun ei puhuta lajeista joille riittävän tilan, oikean ravinnon tms resurssin järjestäminen ei käytännössä keskivertotaloudessa ole mahdollista, tai eläimistä jotka ovat suorastaan hengenvaarallisia.

Luonnosta suoraan pyydystetyt yksilöt on oma lukunsa ja siihen kyllä voi joskus liittyä paljonkin moraalisesti kestämättömiä lieveilmiöitä, mutta jos puhutaan vain ihmisen hoivissa alunperinkin syntyneistä ja lemmikkioloihin sopeutuneista yksilöistä, niin miksi se käärme terraariossa on huonompi asia kuin koira narun päässä ja aitojen/seinien sisällä? Onko nimenomaan häkki tai terraario se paha asia, vaikka olisi eläimelle juuri se paikka missä sille on turvalliset ja lajinmukaiset olot ja mitoitettu riittävän kokoiseksi? Tämänkin ehkä jollain tasolla vielä ymmärrän, ettei hyväksy mitään häkissä tai lasiastiassa pidettävää lemmikkiä kun siitä tulee liikaa mielleyhtymiä vankilaan ja vapaudenriistoon

Mutta jos vaan sen nimissä paheksuu terraario- ja häkkieläimiä että ne eivät ole luonnossa niin ihan samalla lailla lemmikkielämä niiden kissojen, koirien ja hevostenkin elämää vääntää hyvinkin epäluonnolliseen suuntaan. Sille näkökannalle en vielä ole kuullut mistään hyvää perustelua miksi vaikka hamsteri tai kani on ihan hyvä lemmikki, mutta lintu tai käärme sitten ihan hirveän epäeettistä, ihan lajistakin riippumatta. Se että joku eläin ottaa kontaktia ihmiseen ja joku toinen ei on minusta enemmänkin ihmisen katsantokannalta merkityksellinen asia, ja vaikuttaa siihen mihin juurikin tietyn ihmisen tarpeisiin ja mieltymyksiin lemmikki vastaa ja mihin lemmikkilajiin kukakin päätyy, eikä niinkään siihen sopiiko laji ylipäätään lemmikiksi vai ei.

[MikkoP]

Sille näkökannalle en vielä ole kuullut mistään hyvää perustelua miksi vaikka hamsteri tai kani on ihan hyvä lemmikki, mutta lintu tai käärme sitten ihan hirveän epäeettistä, ihan lajistakin riippumatta.

Linnuista ainoa lähes ainoa lähempi kokemus minulla on piipussa asustavien naakkojen muodossa (teki jo pahaa estää niiden pääsy sinne rakentamaan pesää uudestaan ) ja pihalla olevista pöntöjen muodossa, joten pitäisi varmaan muodostaa tällä asiantutemuksella jyrkempi mielipide, mutta millainen tarve esim. papukaijalla on tuohon lentämiseen? Sisätiloissahan on mahdollista lähinnä pyrähtelyyn, ellei omista palatsia.
Enkä edes yritä verrata naakkaa esim. lemmikkipapukaijaan, mutta näin maallikkona lintujen pitäminen tuntuu vähän niin ja näin.

Kissaakin olen miettinyt perheen nuorempien painostuksesta, mutta se olisi sitten kyllä ehdottomasti sisäkissa. Siinä minulla kovasti puntaroitavaa.

Muoks* Mutta muutenhan se on mitä pienempi eläin, sitä helpompi sille on/olisi järjestää hyvät oltavat.

[Titaanijäärä]

Joo, isoimmille papukaijoille voi se kunnollisen lentomahdollisuuden järjestäminen olla vähän hankalaa, keskikokoisille (siis joku jako-amatsoni) alkaa kohtalaisesti jo iso huone tai ainakin sopivalla pohjakaavalla varustettu talo riittää. Toisaalta papukaija luonnossakin liikkuu hyvin paljon myös kiipeilemällä, ja se voi ehkä hiukan kompensoida lentämisen rajoituksia. Pienemmille unduille, kanarioille ja peipoille jo yksi huonekin on vallan riittävä liikunnantarpeeseen ja alkaen parimetrisessä häkissä ei välttämättä enää erikseen lennätystä tarvita noin lihaskunnon puolesta, virikkeistykseen toki lennätys on aina hyödyksi. Ääripäinä viiriäiset yms kanalinnut taas ei lentämistä tarvitse käytännössä ollenkaan vaan niille on tärkeää pohja jota voi kuoputella, kun taas jotain albatrossia voisi olla aika hankala eettisesti häkissä pitää. Aika liukuvalla skaalalla siis linnuillakin se lentotarve on. Useimmat lemmikiksi valikoituneet lajit etenkin noissa pienimmissä on pensastojen asukkaita jotka luonnossakin enimmäkseen liikkuvat pikku pyrähdyksillä puskasta toiseen, toki poikkeuksiakin on, undulaattihan voi luonnossa vaeltaa valtavissa parvissa pitkiäkin matkoja.
Mutta tämäkin on sitten taas on enemmän lajikohtaisten tarpeiden huomiointia kuin sitä että vaan yleistäen julistetaan että mikään lintu ei sovi lemmikiksi. Itsekään en oikein pidä linnuista kovin pienissä häkeissä pidettynä kuin tilapäisesti, pienille on tosiaankin helpompi järjestää mukavat olot kuin isoille, osittain siksikin itselläni on nykyään vaan noita pienikokoisia lajeja. Älykkäimmillä papukaijoilla sitten on myös omat haastensa pitää niiden päänuppikin riittävän virikkeistettynä, niiden lemmikkielämän kritisoinnin kyllä ymmärrän hyvinkin ja itsellänikin on niiden osalta vähän kahtiajakautunut mielipide. Ja sama ongelma olis varmaan niiden varislintujen lemmikkinäpidossa (jos nyt iloisesti ohittaa sen tosiasian että nykyisten lakien mukaan mitään meikäläistä luonnonlajia ei saa lemmikiksi ottaa).

[Kissimyyr6-66]

Täytyy sanoa ettei mulle edelleenkään avautunut se epäeettisyys, joka siis koskee nimenomaan herppejä ja vastaavia Suomessa syntyneitä, joille järjestetään oikeasti hyvät olot, kun se on vielä aika helppoa ja halpaa. Kuten joku hyvin sanoi, kun eläin vapaana ollessaankin elää yhdellä neliömetrillä jos sillä siinä on ruokaa (kuten puukäärmeet, jotka pyrkivät asumaan yhden puu yhdellä oksalla koko ikänsä, jos vaan ateria lentää ohi kerran kuussa). Saati joku pienempi kotilo tai vastaava, jolle 60 litran siisti turvallinen boksi on silkka paratiisi.

Sellaiseen olen törmännyt että "on vaan väärin pitää lemmikkejä", mutta kun edelleen puuttuu ne perustelut että MIKSI ON VÄÄRIN TARJOTA ELÄIMELLE HYVÄ ELÄMÄ, niin en osta. Etenkin jos puhutaan vielä jo olemassa olevista rescue eläimistä, ei siitä että lisätään tarkoituksella jotakin sairaaksi jalostettua koiraa (yllättäen sairaaksi jalostetuista hämpyistä ei ole kai edes kuultu...).

Ajatusmalli, että "on väärin, kun minä sanon niin", ei kelpaa, pitäisi löytyä ne perustelut. Millä perusteella kyse on hyväksikäytöstä tai vääryydestä, kun minusta kyse on enemmän rinnakkaiselosta. Kuten esimerkkinä, minä pidin sen portilleni dumpatun kissan, vien ellille ja hoidan hyvin, kissa pääsee valvotusti ulkoilemaan isoon tarhaan (eli elää lajityypillistä elämää, toissapäivänä toteutti viimeksi itseään kun tuli lintu jonka mielestä kirsikoiden syönti pihasta täynnä kissoja on hyvä idea). Syö hyvin, leikkii, puskee ja kehrää jne. Mutta tämä siis on kuulemma vääryys ja hyväksikäyttö, ja eläin (kaikki eläimet) pitäisi siis tappaa ja haudata, tämmöisiä olen lukenut "filosofeilta".

Toki minustakin on kiva auttaa eläintä (en auttaisi ellei olisi), mutta miksi se tarkoittaisi että nimenomaan hyväksikäytän ja teen väärin? Onko siis malli, että jos ihminen ei kärsi, on aina kyseessä vääryys? Kun eläin tässä mallissa ei ainakaan kärsi. Vai onko se niin, että kun on olemassa myös tuotantoeläimiä jotka kiistatta kärsivät, niin myös kiistatta onnelliset kotieläimet pitää lopettaa, koska....niin mitä? Eikö oikea suunta olisi, että ne tuotantoeläimetkin eläisivät hyvän eläimen.

Minusta tuntuu, että kyseessä on silkka tietämättömyys noiden herppien osalta (luullaan että joku herppi on kuin koira, joka tarvitsee päivittäin sen 10 km lenkin) , kun jokin lemmikki ei omaa makua miellytä, niin sellaisen pitohan onkin sitten epäeettistä, tai ainakin luvanvaraista. Perusteluista viis.

[Mella M]

Täytyy sanoa ettei mulle edelleenkään avautunut se epäeettisyys, joka siis koskee nimenomaan herppejä ja vastaavia Suomessa syntyneitä, joille järjestetään oikeasti hyvät olot, kun se on vielä aika helppoa ja halpaa. Kuten joku hyvin sanoi, kun eläin vapaana ollessaankin elää yhdellä neliömetrillä jos sillä siinä on ruokaa (kuten puukäärmeet, jotka pyrkivät asumaan yhden puu yhdellä oksalla koko ikänsä, jos vaan ateria lentää ohi kerran kuussa). Saati joku pienempi kotilo tai vastaava, jolle 60 litran siisti turvallinen boksi on silkka paratiisi.

Sellaiseen olen törmännyt että "on vaan väärin pitää lemmikkejä", mutta kun edelleen puuttuu ne perustelut että MIKSI ON VÄÄRIN TARJOTA ELÄIMELLE HYVÄ ELÄMÄ, niin en osta. Etenkin jos puhutaan vielä jo olemassa olevista rescue eläimistä, ei siitä että lisätään tarkoituksella jotakin sairaaksi jalostettua koiraa (yllättäen sairaaksi jalostetuista hämpyistä ei ole kai edes kuultu...).

Ajatusmalli, että "on väärin, kun minä sanon niin", ei kelpaa, pitäisi löytyä ne perustelut. Millä perusteella kyse on hyväksikäytöstä tai vääryydestä, kun minusta kyse on enemmän rinnakkaiselosta. Kuten esimerkkinä, minä pidin sen portilleni dumpatun kissan, vien ellille ja hoidan hyvin, kissa pääsee valvotusti ulkoilemaan isoon tarhaan (eli elää lajityypillistä elämää, toissapäivänä toteutti viimeksi itseään kun tuli lintu jonka mielestä kirsikoiden syönti pihasta täynnä kissoja on hyvä idea). Syö hyvin, leikkii, puskee ja kehrää jne. Mutta tämä siis on kuulemma vääryys ja hyväksikäyttö, ja eläin (kaikki eläimet) pitäisi siis tappaa ja haudata, tämmöisiä olen lukenut "filosofeilta".

Toki minustakin on kiva auttaa eläintä (en auttaisi ellei olisi), mutta miksi se tarkoittaisi että nimenomaan hyväksikäytän ja teen väärin? Onko siis malli, että jos ihminen ei kärsi, on aina kyseessä vääryys? Kun eläin tässä mallissa ei ainakaan kärsi. Vai onko se niin, että kun on olemassa myös tuotantoeläimiä jotka kiistatta kärsivät, niin myös kiistatta onnelliset kotieläimet pitää lopettaa, koska....niin mitä? Eikö oikea suunta olisi, että ne tuotantoeläimetkin eläisivät hyvän eläimen.

Minusta tuntuu, että kyseessä on silkka tietämättömyys noiden herppien osalta (luullaan että joku herppi on kuin koira, joka tarvitsee päivittäin sen 10 km lenkin) , kun jokin lemmikki ei omaa makua miellytä, niin sellaisen pitohan onkin sitten epäeettistä, tai ainakin luvanvaraista. Perusteluista viis.

Onhan tätä jo perusteltu, mutta kun se perustelu ei kelpaa, niin sitten näköjään itse koitat keksiä niitä perusteluja. Mä vähän nyt pilkon tätä, koska tuo sinun teksti on aika sekavaa ja sisältää kummallisia väitteitä.

1) Mä nyt koitan sanoa tämän niin, että takarivikin kuulee. Mutta siis, se miten itse näen asian, niin se ei lähde siitä, että miten hyvät olosuhteet eläimelle voidaan järjestää. Olen tämä jo selittänyt, mutta selitetään uudelleen. Jos tämä perustelu olisi validi, niin se mahdollistaisi todella monenlaisten eläinten pitämisen lemmikkinä, sellaistenkin, joita ei juuri pidetä lemmikkeinä. Se ei minun näkökulmasta riitä perusteluksi, että koska voin tarjota tätä, niin voin pitää tätä eläintä mun olohuoneessa.

Ja mitä tulee sitten tähän 60 litran "paratiisiin". Voiko ihminen ylipäätään määritellä, että mikä on paratiisi millekin eläimelle. Jos me otetaan vaikka metsäkauris ja laitetaan se aitaukseen, jossa on paljon ruokaa, sopiva kumppani ja ihanteelliset mahdollisuudet jälkikasvulle. Vaarana ei olisi sudet, ihminen, liikenne, onnettomuudet jne. Olisiko se paratiisi sille eläimelle? Tai jos me tarjotaan sama vaikka susille tai karhulle? Voiko ihminen päättää, että sudelle olisi paratiisi, kun sille tuodaan ruoka valmiina eikä sen tarvitse pyytää sitä itse? Ja lopulta, onko sillä väliä, onko se paratiisi vai ei. Minun mielestä ei ole, edes se paratiisi ei oikeuta. Onko se kotilo tyytyväinen siellä 60 litran terraariossa, todennäköisesti on hyvinkin tyytyväinen, sen verran mitä kotilo voi olla. Mun lähtökohta on edelleen se, että ihminen ei ole mikään luomakunnan kuningas, joka voi päättää, että pidänpä nyt tuota eläintä koristeena kodissani.

2) Mä puhun periaattelisella tasolla lemmikkien pitämisestä, en siitä, että joku eläin on hädässä ja sitä ei saisi auttaa. Mä en oikeasti edes ymmärrä, miten ihmeessä saatkin tämän asian käännettyä näin sivuraiteelle. Tottakai kaiken elollisen auttaminen on hyvä asia ja jos eläin ei pärjää sen jälkeen enää luonnossa (jos se siis on luonnoneläin) niin sitten sen elättämisestä pitää ihmisen huolehtia. Ei tätä ole tässä keskustelussa ainakaan kukaan ollut kritisoimassa.

3) Kuuluisat perustelut. Millaisia perusteluja olet siis vaille? Minä lähestyn asiaa eettisestä näkökulmasta ja siitä näkökulmasta monien eläinten pitäminen lemmikkinä ei ole oikein. Mä en ihan ymmärrä sinun ajatuksenjuoksua, mutta palaat vähän samaa kuten siihen, että nimenomaan olisi merkitystä vain eläinten oloilla ja sillä, ettei eläin kärsi. Jos me ajatellaan vain kärsimysasiaa, niin hyvin montaa eläintä voisi pitää lemmikkinä, ilman että ne kärsii, myös sellaisia, joita ei nykyään saa pitää lemmikkeinä, mutta ei sekään riitä perusteeksi. Monet Suomessa talvehtivat pikkulinnut ja oravat saattavat elää melko pienellä metsäpalalla koko ikänsä, mutta silti minusta ei olisi oikein, että joku metsänomistaja verkottaisi tuon metsäpalan joka puolelta ja pitäisi näitä eläimiä lemmikkeinään. Tuossa varmaan aiheutuisi hyvin vähän kärsimystä eläimille tai mitään muutakaan haittaa, olosuhteet olisi mainiot, mutta silti mä olen sitä mieltä, että ihmisellä ei ole siihen oikeus.

4) Jos törmää "filosofiin" tai ihan mihin tahansa ihmiseen, jonka mielestä eläimet pitäisi tappaa, niin ehkä siinä vaiheessa kannattaa käyttää ihan omaa päätä ja tehdä johtopäätös, että kyseessä on sen luokan radikalismia tai ihan vaan trollausta, jota ei kannata ottaa ehkä tosissaan eikä ainakaan käyttää minkäänlaisen argumenttina keskusteluissa.

5) Ja sitten vielä. Kysymys ei ole siis edelleenkään siitä, että tietääkö ja mitä tietää herpeistä, vaan siitä, että ei näe ja koe oikeana, että ihminen ottaa olohuoneen nurkkaan eläimiä ja pitää sitä siellä omana koristeenaan huolimatta siitä, että ne eläimet eivät valitsisi elää siellä ihmisasunnossa.

Ja sitten vielä loppuun etiikasta ja eettisestä ajattelusta noin yleensä. Etiikkahan ei ole mikään sellainen tieteenala, että voisi lukea suoraan jostain tutkimuksesta ja taulukosta, että miten asiat voisivat olla vähemmän väärin ja vähän enemmän oikein. Tästä varmaan johtuu, että osa ei pysty oikein näkemään minkäänlaisia perusteita, kun lähdeluetteloon ei voi laittaa taulukkoa tai lakitekstiä. Kun itse joskus reilut parikymmentä vuotta sitten aloin lukemaan erilaisia eettisiä kirjoituksia ja törmäsin myös näihin lemmikkieläimiä käsitteleviin juttuihin, niin olin aluksi lähes vihainen ja mua ärsytti ne tyypit, että miten ne voi sanoa noin. Mutta koska etiikka kiinnosti, niin jatkoin lukemista vaikka se lemmikkieläimen omistajana tuntuikin vaikealta. Jossain vaiheessa sitten jo lähes hävetti, että miten itsestäänselvänä itsekin olin katsonut, että minulla on oikeus pitää vaikka 10 koiraa jos haluan ja ottaa kilpikonna ja vaikka kakadu, jos vain haluan (ja siis joskus nuorena halusinkin). Sitten tajusin, että jos me kaikki tehtäisi niinkuin haluttais eikä ihmisiä rajoitettais esim. näillä eettisillä rajoilla mitenkään ja lopulta lainsäädännöllä, niin aika monella olisi lemmikkinä kettuja ja ilveksiä.

Joskus se totuus on vain vähän ikävä ja antaa kuvan meistä ihmisistä itsekkäinä kusipäinä, mitä me siis ollaankin, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö sellaista totuutta ole olemassa tai etteikö se olisi perustelu sille, että mitä eläintenpidon etiikasta puhutaan.

Ihan toinen eettinen ongelma on vielä näiden meidän lihaasyövien ja paljon muutenkin kuluttavien lemmikkien kanssa, joka perustuu maailman luonnonvaroihin, mutta ehkä ei siitä tässä kohtaa enempää.

Jos ei vieläkään ymmärrä perusteluja, niin sitten se ei ole kiinni siitä, että ei ole perusteltu. Sitten se on vain kiinni siitä, ettei ymmärrä tai ei ole samaa mieltä. Jos edelleenkin tekee mieli väittää, että joku puhuu näin, koska ei vaan tykkää herpeistä, niin mun kohdalla se ei ainakaan ole niin, mutta mä en vain halua niitä kotiini. Mä näen, seuraan ja kuvaan kaiken maailman elukoita, lintuja ja hyönteisiä tosi mielelläni luonnossa. Ja jotta ei myöskään syntyisi käsitystä, että mä puhun vain herpeistä, niin tarkoitan myös monia muita lemmikkeinä pidettäviä otuksia, lähes kaikkia muita kuin kissoja tai koiria.

[MikkoP]

oiko ihminen ylipäätään määritellä, että mikä on paratiisi millekin eläimelle. Jos me otetaan vaikka metsäkauris ja laitetaan se aitaukseen, jossa on paljon ruokaa, sopiva kumppani ja ihanteelliset mahdollisuudet jälkikasvulle.

Tässä on se aika oleellinen juttu, että millainen reviiri metsäkauriilla on luonnossa. Millainen tarve sillä on vaeltaa, liikkua tms.

Minä en tiedä.

[Titaanijäärä]

Google kertoi jotta "Metsäkaurispukki perustaa reviirinsä huhtikuun alussa turvatakseen lisääntymisen ja ravinnonsaannin. Reviiri on noin 20-80 hehtaaria." Jos ihminen turvaa ravinnonsaannin niin varmaankin pienempikin reviiri riittäisi, vaikkapa 10-15 hehtaarin kokoinen pedoilta turvattu aitaus täysihoidolla, terveydenhuollolla ja sopivalla määrällä kavereita voisi kauriin kannalta hyvinkin olla se paratiisi?

[Kissimyyr6-66]

"Ei valitsisi elää purkissa olkkarissa". Eli joku on oikeasti kysynyt ja saanut vastauksenkin, että asuisiko hämppy boxissa ideaalisissa oloissa vai menisikö se mieluummin kuolemaan kylmään tuonne ulos....okei, no varmaan niin sitten. Tai olisiko se ollut mieluummin kokonaan syntymättä. Tai lentäisikö lentokonella mieluummin jonnekin sademetsään.

Vai olisiko niin, ettei hämppy omaa aivoja valita yhtään mitään, mutta nauttii kyllä niistä hyvistä oloista, oli ne missä vaan. Vaikka olohuoneessa. Joku kauris taas joka mainittiin, se tarvitsee kunnon reviirin, eli oman oikean metsän paikassa joka ei rajoitu teihin. Kun tuollaista aluetta ei Suomessa niin vaan voi aidata, niin aika helppo todeta että sille kauriille ei ole järjestettävissä ihmisen lemmikkinä hyvää elämää.

Ei tuossa ole yhtään, siis yhtään, kunnollista perustetta. Mutu ei riitä, ei edes moneen kohtaan toistettuna ja kerrottuna, että tämä on sitä nyt sitä etiikkaa, haloo.

Jos puhutaan kotieläimen hyväksikäytöstä ihan vaan siksi että eläin on kotieläin, tarvitaan perusteluja.

Voisi olla ihan hyvä perustelu, että koiralle tai kissalle tai linnulle on hankala järjestää niitä lajinmukaisia oloja, joissa eläin voi toteuttaa itseään ja voida hyvin. Mutta sehän ei pidä yhtään paikkansa noiden pienempien ötököiden suhteen. Kun muistikapasiteetti ei riitä edes tajuamaan sen boxin reunoja, niin paratiisihan jossa on ruokaa muttei saalistajia on ääretön, ja joka hetki uusi.

Samoin validi pointti voisi olla, että ihminen päättää eläimen puolesta esim. sen lisääntymisestä, että se on väärin. Tosin siinä on se vastinpari, että ihmisellä on myös vastuu. Että riittää resursseja huolehtia eläimestä sairastuipa se mihin tahansa, aikaa, ruokaa, lämpöä ja ennen kaikkea niitä neliöitä sisällä ja pihalla, jotta olot oikeasti on hyvät. Ja että luonnossa kaikki pyrkii elämään, ei kuolemaan, vaikka olot olisi kuinka kamalat. Siitä minusta voisi päätellä, että eläin mieluummin eläisi niissä hyvissä oloissa, kuin olisi kuollut/syntymätön. Hyvää oloa voi myös päätellä elinajasta ja siitä, kuinka helppoa on lisääntyminen (joskin ne keisarinleikkaussynnytykset jälleen on ihan muiden kuin herppien ongelma).

Samoin voisi perustellusti vedota jalostuksen ongelmiin, jalostukseksi kutsuttu toiminta on oikeasti tuonut eläimille lukuisia ongelmia. Mutta kun tämäkään argumentti ei ulotu niihin herppeihin.

Ja sitten on tuotantoeläimet. Mutta kun niissäkin se taitaa mennä niin, että kun on ensin havahduttu siihen Fifi tarvitsee lajinomaista elämää, niin havainto hiljalleen laajenee ajatukseen, että myös lehmän pitää päästä laitumelle ja sian tonkimaan.

Mutta joo, niitä eettisiä perusteluja ei siis ole. Jos olisi, niin kai ne nyt kerrottaisiin, pelkkä ilmoitus että "tämä on etiikkaa" ei riitä. Silloin jää jäljelle pelkkä mielipide. Ja niitä tapaa olla meillä kullakin, kuten niitä ruumiinonteloitakin.

Kuka yllättyi.

[Mella M]

Eli joku on oikeasti kysynyt ja saanut vastauksenkin, että asuisiko hämppy boxissa ideaalisissa oloissa vai menisikö se mieluummin kuolemaan kylmään tuonne ulos....okei, no varmaan niin sitten. Tai olisiko se ollut mieluummin kokonaan syntymättä. Tai lentäisikö lentokonella mieluummin jonnekin sademetsään.

::::::::::::::::

Mutta joo, niitä eettisiä perusteluja ei siis ole. Jos olisi, niin kai ne nyt kerrottaisiin, pelkkä ilmoitus että "tämä on etiikkaa" ei riitä. Silloin jää jäljelle pelkkä mielipide. Ja niitä tapaa olla meillä kullakin, kuten niitä ruumiinonteloitakin.

Kuka yllättyi.

Otin tästä sinun tekstistä nyt pari kohtaa. Ensinnäkin tuo sinun eka kappale Mä tiedän, että lapset ja teinit vänkyttää tuolla tavalla mutta että aikuinen ihminen? Tähän ei muuta, jätti aika sanattomaksi.

Ja toiseks. Ta-daa. Ihan omista näkemyksistä, eli mielipiteistä tässä puhun, mutta se mun näkökulma on eettinen. Se ei tee mielipiteistä enempää faktaa, niin kuin mielipiteistä mikään, vaan ainoastaan kertoo sen, että mistä näkökulmasta mä asiaa lähestyn ja mihin mä pohjaan mun perustelut. Ilmeisesti ajattelit, että voit loukata minua sanomalla mun näkemyksiä "pelkiksi mielipiteiksi" mutta hutihan se taas meni, kun ne tosiaan ovat vain pelkkiä mielipiteitä.

[Vieras]

Ihme naukumista. Etiikasta väitteleminen ihmisen kanssa joka on aina itse oikeutettu kuitenkin vastavaan toimintaan jonka muilta tuomitsee,
on täysin joutavaa.
Ainahan se on "aiheen siirtämistä muualle" kun pitäisi perustella omia valintojaan.

[Rudytar]

Mikä on pienin täysikasvuoinen lemmikkikäärme? Kuristajakäärmeitähän nuo on eikä myrkkykäärmeitä. Onko joku viljakäärme vaarallinen? Voishan sellaisen vapaaehtoisen käärmepassin suorittaa lemmikkipiireissä, mutta muuten liikaa byrökratiaa.