Koirapulina

[msk]

KIva kirjoitus kyllä

Ilmoitin nyt Pepin, Millin ja Nupunkin ruokaviraston koirarekisteriin. Onpahan tehty.

Jos ilmoittaa sekarotuista koiraa, niin siellä on siinä kohdassa Tuntomerkit- joku bugi.
Se ei hyväksy rivinvaihtoa vaan pitää kirjoittaa kaikki yhteen putkeen, ei voi käyttää enteriä.

[Iidis79]

Sillä ei ole väliä mitä _luulen_ tapahtuvan vaan sillä on väliä, ettei suoraan pyyntöön suostuta.
Veikkaan ongelman olevan omistajan sukupuolessa ja habituksessa? Jos siinä olisi raavas mies pyytämässä poistumistilaa niin yksikään ei seisoisi patsastelemassa edessä?

Jaksan edelleen kuitenkin uskoa normaaliin kommunikaatioon ja maalaisjärkeen arjessa. Koiranomistajat kait harvoin liikkuvat tai jäävät liikkumatta johonkin toisten patsasteluista? Jotenkin se tilanne aina etenee.

Aivan varmasti.

[Iidis79]

Kiva kirjoitus ylellä: " Sielunystävä voi olla myös muunlajinen" https://yle.fi/a/74-20027187

Mutta koirista olen täysin samaa mieltä kuin tuossa jutussa. Ihanasti kirjoitettu niistä!

Mun äiti kertoi mulle juuri miten mä ihan pikkulapsena leikin. En tykännyt nukeista. Sen sijaan laitoin nukenvaunuihin jokun koira- tai kissapehmolelun ja kärräsin sitä vaunuissa. Nukeille mä vaan kimitin jotain ärtyneenä. Muistan sen itsekin että rakkaimpia leluja olivat eläinpehmot.

[Mea]

^ Mullakaan ei ollut yhtään nukkea, paitsi siinä vaiheessa muutama barbi kun niitä tarvittiin ratsastuskouluun ratsastajiksi. Ensin oli eläinpehmoja, sitten muovisia pikkueläimiä ja sitten leikkihevosia. Kukaan ei tainnut edes ostaa lahjaksi tai tulla muuten tyrkyttäneeksi nukkea, se oli niin selvä peli heti. Sitä paitsi inhosin lapsia jo silloin kun olin itse sellainen, en tiedä miten se oli edes mahdollista.

[msk]

Mulla oli yksi pehmokoira, valkoinen. Sillä oli paksut tolppajalat. Ulkoilutin sitä hihnassa perässäni vetäen niin kauan kunnes eräänä päivänä sen jalat kuluivat puhki ja sieltä valui sahanpurua. Se oli itkun päivä.

[Darre]

Mä olen kanssa näitä, jotka eivät leikkineet nukeilla, vaikka niitä jonkun verran olikin. Erilaisia pehmokoiria ja muita eläimiä olikin sitten sitä enemmän ja osa aivan rikki rakastettuja. Joskus alle 10 v. minulla ja parhaalla ystävälläni oli samanlaiset luppakorvaiset sahanpurulla täytetyt koirat, joita vedimme narussa perässä ympäri pihaa. Minun koirani nimi oli Tella, ja saattaapi olla että Tella on edelleen häkkivarastossa jossain laatikossa Toinen hyvin rakas hieman myöhemmin oli pehmokettu nimeltä Risakorva (otin nimen jostain Ernest Thompson Setonin tarinasta).

[Umac]

Mulla oli vaan pehmojoku ja autoja
OT anteeksi.

[Mea]

Aaargh long shot mutta ei kenelläkään satu olemaan trimmeriä Moser 1250? Ostin sellaisen, ja siis aivan käsittämättömän toimiva peli, miksi ihmeessä olen vuosikaudet koittanut tulla toimeen jollain halpiksella. Tuo on ihan eri maailmasta. Trimmasin isomman partiksen (se näyttää nyt variksenpelätiltä, mutta onpahan korvat ja kaula takuttomat), ja sitten piti siirtyä pieneen ja öljytä terä niiden välissä. Sain terän irti pienen taistelun jälkeen, mutta en saa sitä takaisin vaikka päälläni seisoisin. Netistä löytyy kyllä hieno video, jossa se vain painetaan paikalleen. No ei onnistu. Ei mitenkään.

Tuo on hankittu Peteltä, mutta niiden kaupasta on aivan turha kysyä neuvoa, siellä on oikein asiakaspalvelun kukkasia töissä. Yritin ostaa edelliseen trimmeriin terää, ja sanoin että pitää olla tämä merkki ja malli, mutta en tiedä pitääkö olla harva vai tiheä. Ojensivat minulle jonkun terän ja sanoivat että ota tuo, ja olin vähän että niinno tuo ei kyllä käy siihen koneeseen varmaan kun on eri malli... Sitten löytyi oikea malli hyllystä, mutta myyjä sanoi että niin näitä on harvoja ja tiheitä, kumman haluat. Sanoin että sitähän minä yritin tässä kysyä, että ajattelin jos tietäisitte, johon vastaus oli että "ei me täällä tuollaisia tiedetä". No ei sitten.

Kerran halusin varata kaikille neljälle kynsienleikkuun, ja ajattelin että soitan sen takia että nettivarauksessa pystyy ottamaan vain yhden. Soittelin puoli päivää eikä vastattu, ja sitten lähdin käymään. Siellä tiuskaistiin että "ei me mihinkään puhelimeen keritä vastailemaan". Ei sitten.

Ja kun sain ne neljä koiraa kynsienleikkuuseen paikanpäälle, niin meidät yritettiin tunkea huoneeseen jossa oli jo yksi koira trimmipöydällä. Nämä eivät varsinaisesti ole ystävällisiä vieraille koirille, mitä ei missään vaiheessa edes kysyttykään, ja kun yksinäni pitelin kaikkia neljää niin ei ollut ihan helppoa. Siinä vieressä oli toinen huone, jossa ei ollut ketään. Lopulta kynsienleikkaaja totesi, että ehkä me kuitenkin mennään tuonne toiseen huoneeseen. No daa.

[msk]

Eikös noissa kaikissa ole suunnilleen sama systeemi miten terä laitetaan takaisin. Siinä koneessa on se "läpyskä" (joka pitää vetää auki ellei jo ole)johon terä asennetaan ja sitten vaan napsautetaan kiinni.

[Mea]

Joo. Niin se siinä videollakin vaan laitetaan. No ei se mene!

[msk]

Saatko laitettua videokuvaa miten yrität?
Meneekö se terä sinne koneen tappiin /liuskaan kunnolla?

[Mea]

Se ei mene edes alkuun mihinkään. Yhyy! Katsotaan kun pääsen kotiin, ja annan miehenkin vielä yrittää, joskus se onnistuu tuurilla.

[msk]

Mulla on kerran ollut myös ihan mahdotonta saada sitä terää kiinni. Onneksi mies sitten onnistui.
Nyt en muista että vaikuttiko asiaan siinä terän etupuolella olevan muovinen juttu joka on siinä urassa?
Että pitikö sen olla ihan keskellä tai jotain vastaavaa. Joku jippo siinä oli.
Mies nukkuu nyt, en viitsi tämän vuoksi herättää.

[msk]

Ei mies nyt ikävä kyllä muista että mikä jippo siinä oli silloin.

[Iidis79]

^ Sitä paitsi inhosin lapsia jo silloin kun olin itse sellainen, en tiedä miten se oli edes mahdollista.

Mä viihdyin myös enempi aikuisten seurassa, en tykännyt lapsista, varsinkaan vieraista lapsista. Oli mulla pari hyvää kaveria. Mutta lähinnä aina ihmettelin että missä noitten aivot on, niin moni lapsi käyttäytyi kuin päättömät kanat. Ja bestiksellä oli tietty pikkusisko ja veli, ne oli ehkä se viimeinen pisara. Ei tollasia mulle kiitos. Vaikka toisaalta toivoin itselleni siskoa.

[Mea]

Oli lopulta pakko käydä Petellä kysymässä. Onneksi sattui suosiollinen myyjä joka näytti mistä kiikasti. Sellaisen metallikielekkeen pitää olla ylhäällä, ja se piti nostaa ruuvimeisselillä. Nyt tajusin ja terän vaihto on onneksi helppo juttu.

[msk]

Tuota juuri tarkoitin

Eikös noissa kaikissa ole suunnilleen sama systeemi miten terä laitetaan takaisin. Siinä koneessa on se "läpyskä" (joka pitää vetää auki ellei jo ole)johon terä asennetaan ja sitten vaan napsautetaan kiinni.

[Mea]

^ Joo, näköjään tarvittiin joku kädestä pitäen näyttämään että mikä läpyskä.

En malta olla laittamatta tätä tänne. (Ruutunauha on vanha ja vähän kärsinyt.) Olohuoneessa on juuri sopivasti tyhjää että ruutunauhalla saa rajattua meille treenialueen kun sataa, ja muutenkin jos ei huvita mennä ulos tai hallille. Estettä ei sentään hypätä olkkarissa, mutta Onnille on ihan tarpeeksi siinäkin että oppii reippaasti menemään puomien välistä. Hyppääminen ei tule siltä yhtään luonnostaan (toisin kuin eräältä nimeltä mainitsemattomalta) ja se myös vähän arastelee joitain epäilyttäviä asioita.

[msk]

Minäkin treenaan paljon sisällä. Juuri eilen viimeeksi Reinon kanssa paikallaoloa.

[msk]

Tää on niin tätä. Jossain vaiheessa annoin paljon koirien treenikamoja (mm. 3 noutokapulaa) pois kun ajattelin että en enää treenaile.
Nyt sitten ostin Reinolle (n. 800g painavan) noutokapulan. Ehdittiin jo vähän treenaillakin.

Vetelin Nuppu-mummon koneella. Viimeeksi jätin sille kaulaan ja pään ympärille karvoja mutta ei sille voi jättää kun menevät kaikesta harjaamisesta huolimatta takkuun.
Nyt ajoin/leikkasin ne pois.

[Tiibetinhelmi]

msk, kuvia!

[msk]

Pitää ottaa tänään jossain vaiheessa. Tarkoitat vissiin Nuppua, et noutokapulaa

[Mea]

Hurjan painava noutokapula!

[msk]

PK-kokeissa on ekassa luokassa noutokapulan paino on tasamaan noudossa 650g, kakkosluokassa se painaa 1 kg ja kolmosluokassa 2 kg.
Hyppynoudossa ja estenoudossa kapulan paino on kaikissa luokissa 650g.

[Mea]

2 x !

En ole muuten noita ylempien luokkien liikkeitä edes katsonut tokossakaan, kun meidän tavoite on ihan vaan alo. Mutta hyppynouto taitaa olla se, että heität noutoesineen ja se haetaan hypäten esteen yli. Meillä kyllä nousisi tie kertakaikkiaan pystyyn, koska ohjaaja ei osaa heittää! Kapula menisi aivan minne sattuu. Joskus treeneissä harjoiteltiin luoksetulossa pysähtymistä niin, että piti heittää kohti tulevaa koiraa nakilla. Heh, nakki meni milloin mihinkin, ja koira perässä, ei siitä tullut yhtään mitään.

[msk]

Hyppynoudoissa kapulan heittäminen saattaa olla haasteellista

[Umac]

Kapulanheittokurssejakin muistan olleen? Tai ainakin niitä on kuivaharjoiteltu treeneissä, ilman koiraa. Heittäminen on joskus haasteellista, kyllä.

[msk]

On harjoiteltu ilman koiraa
Ihan kuten seuraamiskaaviotakin.
Kerran olin kauppakeskuksen parkkipaikalla. Sanoin kaikki "seuraa" käskytkin.
Ihmiset katsoivat kuin hullua kun tein siellä seuraamiskaaviota yksikseni kaikkine käännöksineen, ja vauhdin muutoksineen.
Onhan se varmaan hullulta näyttänytkin

[Umac]

Joo, kaavioita moni tosiaan harjoittelee. Ja ken katsonut agilityn rataan tutustumista, sekin omanlaisensa viihde ohjaajien mutissessa ja pohtiessa ohjaamisen puolta jne.

[msk]

Kyllä