Kirjoittaja Myrkkymuratti » 29.07.2023 18:47
Länderit on hyvin pieni rotu, ja sukusiitosasteet tosiaan korkeita. Rodussa on kyllä roturisteytysprojekti käynnissä. Risteytyksiä on tehty ainakin tiibetinterrierin ja russelin kanssa. Karkeakarvaiset länderit ovat huomattavasti yleisempiä kuin sileäkarvaiset. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään sileäkarvaisten länderien kasvattajaa. Ruotsista taitaa löytyä jokunen. Suomessa kasvattajia on ylipäänsä vain kourallinen, ja muutamat aktiiviset kasvattajat alkavat olla jo iäkkäämpiä. Rotuyhdistyksen toiminta vaikuttaa olevan vähän säästöliekillä. Aktiivisia kasvattajia ja yhdistystoimijoita kaivattaisiin lisää.
Luonteeltaan rotua ei mielestäni voi verrata shelttiin. Länderit ovat korostetusti oman perheen koiria, ja suhtautuvat vieraisiin (sekä ihmisiin että koiriin) pääsääntöisesti epäluuloisesti. Ihmisvieraat haukutaan, ja jos vieras todetaan vaarattomaksi, tyypillinen länderi on sen jälkeen täysin välinpitämätön. Vieraille koirille rähjääminen esim. lenkeillä on ilmeisesti varsinkin uroksilla suht yleistä. Rodussa on myös yksittäisiä yksilöitä, jotka eivät anna vieraan ihmisen koskea itseään lainkaan. Luonnettava monet omistajat kuvailevat omalaatuiseksi yhdistelmäksi pehmeyttä ja terävyyttä. Jotain terrierimäistä siinä kuulemma on, mutta kuitenkin ovat ihan erilaisia kun terrierit.. ota tuosta nyt sitten selvä, mutta ei se paimenluonteelta kuulosta.
Positiivista rodussa on vahva kiintymys omaan omistajaan/perheeseen, ovat omalle perheelle hellyydenkipeitä sylikainaloisia. Nopea oppimiskyky, liioittelematon rakenne, ketteryys (ovat varsinaisia vieterijalkoja, pomppivat tosi korkeita pomppuja ilman vauhtia), ja metsästysvietin puuttuminen. Länderille on yleensä helppo kouluttaa luotettava vapaana olo/ luoksetulo, koska haluavat luonnostaan olla aina siellä missä omistajakin, eivätkä ole kiinnostuneita lähtemään jälkien perään, vieraiden luokse tms.
Tämä on mun käsitykseni perehdyttyäni rotuun vierailemalla kasvattajan luona, jututtamalla muutamaa muuta kasvattajaa ja omistajaa, seuraamalla rodun keskusteluryhmää ja vierailemalla rodun jalostustarkastuksessa. Kaiken kaikkiaan länderi on musta monella tapaa hyvin potentiaalinen rotu, mutta geenipoolin suppeus on suuri huolenaihe. Toivon että tulevaisuudessa löytyisi kasvattajia jotka panostais roturisteytysprojektin eteenpäin viemiseen ja luonteiden kehittämiseen. Jotain todella viehättävää tässä rodussa on, ja vakavissaan sitä meille harkitsin, mutta päädyin kuitenkin lopulta toiseen rotuun.