Mea kirjoitti:Nyt en malta olla laittamatta fb:ssä vastaan tullutta postausta. Oikeasti on olemassa yhdistys
Christian Single Moms Against Pitbulls. Ja nämä ovat oikeasti tosissaan. Eiköhän se vika nyt kuitenkin enimmäkseen löydy sieltä hihnan toisesta päästä? En millään usko etteikö tämä olisi "vain" koira oikeissa käsissä.

Noilla menee pahasti överiksi.
Miksi mulle ei tule bull-rotuista koiraa: kaveripiirissä on/on ollut mm staffeja, bullterriereitä ja amstaffeja. Tosi kivoja koiria, ihmisystävällisiä. On käyty yhdessä lenkillä ja kylässä.
Noiden rotujen urokset eivät yleensä siedä aikuisia uroksia, joten jos mulla on uros ja keverilla bull-rotuinen samaa sukupuolta, en laske koiraani lähellekään. Muutenkin on käytetty normaalia suurempaa harkintaa voivatko koirat olla keskenään tekemisissä.
Yhden kaverin bull-uros meni täysin varoittamatta metallihäkistä läpi, perheen ohikulkevan samanrotuisen vanhan nartun päälle. Yritti tappaa (vaikka narttu alistui) mutta ihmiset ehtivät väliin ja narttu saatiin kursittua kasaan.
Toisen kaverin bull-narttu eli sopuisasti muun rotuisten urosten ja narttujen kanssa kanssa laumassa (aina valvonnan alaisena), kunnes yhtenä päivänä, ilman mitään triggeriä kävi lauman pienemmän nartun päälle. Tämäkin pikkukoira ihmeen kaupalla selvisi, vaikka sai yhdestä puraisusta kallonmurtuman: omistaja oli vieressä ja pääsi heti puuttumaan tilanteeseen.
Kaverin aikuistuva bull-uros kävi täysin varoittamatta tutun kultsu-uroksen kurkkuun kiinni. Omistaja sai sen irti kun tajusi työntää sormet koiran sieraimiin: koira irroitti vasta kun siltä loppui happi.
Yhden kaverin bull-uros oli ihmisten poissaollessa päässyt jollain ihmeen tavalla murtautumaan lähes pomminvarmasta häkkiovesta läpi ja käynyt perheen palveluskoirauroksen päälle. Omistajan tullessa kotiin kämppä oli kuin teurastamossa, bull-uros täynnä haavoja ja pk-uros makasi lattialla henkihieverissään. Ihme kyllä, tämäkin koira saatiin paikattua elävien kirjoihin.
*Lis* koirat olivat eri huoneissa niin ettei niillä ollut näköyhteyttä.
Nää kaikki koirat on olleet ihan täyspäisiä, kivoja koiria. Asiallisilta kasvattajilta ja osaavissa käsissä: niiden kanssa on alusta asti huomioitu bull-tausta ja pyritty minimoimaan riskit.
Mun kaveripiirissä on ollut muutama kourallinen bull-koiria ja niiden kanssa on käynyt näitä yllättäviä, vakavia tilanteita prosentuaalisesti moninkertaisesti verrattuna vaikkapa palveluskoiriin, joita kaveripiirissä on ollut varmaan tuhansia.
Omaa pohdintaa eri tyyppisten koirien tappelutyylistä: esim sakemannit ensisijaisesti isottelevat ja rähisevät, vastustajan vahingoittaminen ei yleensä ole tarkoitus.
Monta kertaa olen mennyt omien koirien väliin ja joku hutiosuma voi tulla, mutta ikinä eivät ole kohdistaneet aggressiotaan minuun vaikka olisi jo tositappelu päällä ja homma edennyt vastustajan puremiseksi. Aggressio kohdistuu vain siihen alkuperäiseen kohteeseen.
Terrierit ovat alusta asti enemmän tosissaan ja ihmisen mennessä väliin, voivat sujuvasti vaihtaa ihmisen aggressionsa kohteeksi. Kun tappelumoodi on päällä, jollei koira pääse alkuperäisen kohteen kimppuun, se kohdistuu siihen mikä sattuu lähimpänä olemaan. Ja terriereillä aggression sammuminen kestää paljon sakemanneja kauemmin.
Bull-rotuisissa on terrieriä, joten en ihmettele niitä ikäviä tapauksia, joissa hyökkäyksen kohteena on ensin ollut toinen koira mutta väliin tullut ihminen on saanut pahoja puremia. Maailmalla on paljon kuolemantapauksiakin.
Vaikka rotua olisi jalostettu 20 sukupolvea seurakoiriksi, ne alkuperäiset käyttöominaisuudet tulevat joissain yksilöissä vahvasti läpi.
Et joo, koira kuin koira, mutta todennäköisemmin näyttelylinjainen beagle ajaa jänistä ja bull-tyyppinen käy tappomeiningillä toisen koiran päälle.