Sekarotuinen ilman pentutehtailua?

[Jasmike]

En ole itse ottamassa nyt minkäänlaista koiranpentua, mutta mietiskelin vain, että kun monet kyselevät nykyään, miten voisi hankkia sekarotuisen koiranpennun niin että pentuetta ei ole varmasti tuotettu pentutehtailuna, ja mielellään vielä terveystutkituista vanhemmista, niin mitä vastaisitte tähän? Miten neuvoisitte kysyjää?

[msk]

Joskushan tällaisia ilmoituksia näkee, että siis harkitusti, terveystutkituista vanhemmista on tulossa pentuja.
Muistan nähneeni jonkun joka kasvatti collie/huskysekoituksia.Ikävä kyllä en muista nettisivujen nimeä.

Jonkun mielestä tosin sekin on pentutehtailua.

Onhan sitten olemassa se yksi ihminen Iisalmen suunnalla muistaakseni joka kasvattaa niitä susikoiria. Jonkinasteisia hybridejä. Vai ovatko nykyään ihan vain sekarotuisia ilman susiprosentteja? En ole seurannut.
Pentutehtailua tietenkin sekin jonku mielestä.
https://www.nordicwolfdogs.com/index.html

[aunet]

Msk mainitsi collie/husky yhdistelmän. Ainakin ennen muinoin etenkin vetokoirapuolella tehtiin risteytyksiä, joilla haettiin tiettyjä ominaisuuksia koiriin. Milloin kestävyyttä, milloin voimaa ja nopeutta. Riippuen lajista tietenkin, ajetaanko pitkää matkaa monella koiralla vaiko kovavauhtisia sprinttejä yhdellä tai kahdella koiralla. Ja pääkoppa on tärkeä myös. Ja kasvattajat sattuneesta syystä tuskin sairaita koiria käyttävät. Toki paljolti omiin tarpeisiinsa pennuttavat, mutta ei niistä kaikista silti ole työntekoon. Tiedä sitten miten hyvin tällainen sopeutuu jos pelkkää seurakoiraa etsii. Mutta voihan niiden kanssa puuhastella paljon muutakin.

Kauan sitten tapasin erään koiran, joka oli huskyn ja englanninvinttikoiran sekoitus. Aivan harkiten tehty, mutta kyseisestä yksilöstä ei tullut vetokoiraa joten päätyi ihan kerrostaloon. Kovin oli hyvävointinen ja leppoisa otus, ja pirun iso, hieno koira.

[Iidis79]

Mun ensimmäinen koira oli ihan puhdas vahinko, salarakkauden tulos vuonna 1992. Isäkin tiedettiin kun ei ollut muita vaihtoehtoja ja pennusta näki että rodut mätsää. Kyseessä oli lapinkoira/samojedi. 8 pentua syntyi 7-vuotiaalle nartulle. Vanhempi pariskunta omistajina. Isäntä oli ikävästi vaan päättänyt että 8 pentua on liikaa ja lopettanut heti 5, 2 pentua ei sitten ollutkaan elinkelpoisia, eivät alkaneet imemään vaikka mitä tehtiin, joten jäi vain yksi, mun Nero.
Nero oli täydellinen, ihana, mun elämäni koira. Tasapainoinen, hyvähermoinen. Ainut että turkkia oli hirveesti.
Tällasia toisiaan tukevia rotuja olis ihan hyvä yhdistää, sellasia mitkä ovat samankaltaisia. Metsästyspiireissä näitä sekoituksia vissiin tehdäänkin paljon, sais levitä seurkoirinkin, että saatais se lyhytkarvainen sheltti.
Niinhän niitä nykyisiä rotukoiria on ennen luotu, 1800-luvulla ja vielä 1900- luvun alussa. Sitten jossain vaiheessa meni liian säädellyksi. Jos siinä on jokin tavoite, niin että katsotaan että tuleva pentue tuo jotain niin mielestäni se ei ole pentutehtailua. Pentutehtailu on sitä että lisätään vaan määrää koirien hyvinvoinnista välittämättä. Oli sitten kyseessä rotukoirat tai sekarotuiset.

Iltiksen vähän aiheeseen liittyvä juttu

Nyt puhuvat monirotu­koirien omistajat – kertovat kokevansa syrjintää: "Toit sitten tänne tämmöisen sekasikiön”
Monirotuisten koirien omistajat kertovat kohtaavansa syrjintää etenkin harrastus- ja yhdistystoiminnassa. Synkkiä kommentteja ovat laukoneet heidän mukaansa myös eläinlääkärit.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009151413.html

[RRR]

Torihan näitä näyttää olevan pullollaan. En tiedä kuinka ettiisesti ovat tehty, tuskinpa monikaan on miettinyt muuta kuin rahaa. En oikein tiedä mitä ajatella tästä että erilaiset rotumixit maksavat jo saman verran kuin moni puhdasrotuinen. Itsellä on ollut muutama pentue puhdasrotuisia ja kyllähän siinä monen moisesta on vastuussa vielä senkin jälkeen kun pennut ovat lähteneet. Tuntuu että koko ajan kasvattajille lisätään Kennelliiton puolelta velvoitteita. sekarotuisten pentujen myyjät eivät taas ole vastuussa yhtään mistään.

Tuo artikkeli oli vähän outo mun mielestä. suurin osa meidän koiraharrastusyhdistyksistä perustuu jonkun rodun kanssa harrastamiseen. Ja sen rodun etujen ajaminen on kirjattu ihan sääntöihin, jolloin tietty kaikki yhdistyksen toiminta tukee tätä ajatusta. En tarkoita että olisi ok saada uhkailua tms. Mutta ei voi sekä syödä että säästää kakkua. Ja onhan meillä myös kaupallisia toimijoita vaikka kuinka paljon, niille lienee sama mitä rotuja asiakkaan koirassa on. Plus että on paljon lajeja joita monirotuisella voi harrastaa.

[Umac]

En tiedä. mutta oletan, että hirmu tarkkana saisi olla. Ihanne olisi, että tuntisi ihmisen ja saisi rehellisen tilannekatsauksen ja saisi seurata pentuja alusta asti.
Työkaveri kertoi tehneensä vuoden töitä asian eteen, en koskaan kuitenkaan kuullut, että miten toimi konkreettisesti.
Toiselle työkaverille tuli seropipennut, sai kodit niille ja kuuli osasta vielä jälkikäteenkin.

[Hurtta]

Tällä hetkellä meillä on kaksi risteytystä, toinen on ”rotu” ja toinen ihan vain perus 2-rotuinen.
Toinen ihan viralliselta kasvattajalta ja toinen ihmiseltä jolla on nopea ja ketterä uros lammastilalla.
Edelliset kaksi paimenta olivat samalla periaatteella tulleita (samasta pentueesta).
Kun on laittanut ”tilauksen vetämään” universumille, niin kuukauden parin sisään on jollain tutuntutulla ollut tiedossa vahinkopentue. Aina sieltä on omansa löytänyt.

[Lago]

Etelä-Euroopassa aika yleistä että syntyy sekarotuisia enemmän tai vähemmän vahingossa, joiden pentuhinnat 0-200 euroa, toki siihen ei vanhempien terveystutkimuksia sisälly. Toki sielläkin idempää salakuljetettuja tai paikallisten tehtaiden kääpiö- ja paperittomia ”rotukoirapentuja”, mutta niistä jos osaa pysyä erossa niin varmaan ihan kelpoja koiria löytyy.

Esim. Border collie-huskypentu 100 euroa, bretoni-aussie -mixpennut 150 euroa kipale, cockeri-springeripennut 200 euroa, maremmamix-bretoni -sekoituuspennut ’annetaan hyvään kotiin’ -hintaan. Päälle tietty matkustuskulut ja pennulle matkustuksen tarvittavat asiakirjat, mutta jos aikoo etelän lämpöön joka tapauksessa mennä niin sittenhän se ei ole edes kovin paljon ekstraa.

[Hurtta]

Toivottavasti noista mitään ei kiikuteta Suomeen.
Eikä ainakaan kukaan ota oikeen asiakseen lähteä hakemaan.
Ihan riittävästi ongelmia noiden ”rescue”yhdistysten raahaamien kanssa.

[Nelth]

Tätä itsekin miettinyt, koska kaipaan koiraa lähinnä aktiiviseksi kaveriksi arkeen ja retkeilyyn. Siihen menis vallan hyvin sekarotuinenkin, mutta mistä löytää aito vahinko tai sitten ajatuksen kanssa tehty yhdistelmä. Sen verran vaikeelta tuntuu jo rotukoirien kanssa niin rodun, kasvattajan ja yhdistelmänkin löytäminen, jos etsii seurakoiraa, joka olisi kasvatettu mm. terveys, monimuotoisuus ja luonne edellä ulkomuodon (tai rahan) sijaan. Kolmen rotukoiran otannalla ei kyllä ole ollut järin paljon tuuria näidenkään terveyden kanssa: eka meni 5-vuotiaana luusto-ongelmiin (virallisesti kuvattavien nivelten ja selän osalta kyllä priimaa...), nykyisistä vanhempi sairastui rotutyypilliseen sisäelinongelmaan 6-vuotiaana (elinikäinen lääkitys ja kilpailukielto) ja nuoremmaltakin löytyi jo 2-vuotiskuvissa spondarisilta selästä, vaikka oireeton jo onkin. Rotukoiramaailmassakin tuntuu olevan usein kovin vaikea saada mitään järin varmaa tietoa PEVISA:n ja virallisten terveystutkimusten ulkopuolelle jäävistä ongelmista, että en tiedä olisko sama ottaa sitten edes jollain tasolla harkittu sekarotuinen.

Rescue ei tunnu omalta, koska haluaisin kuitenkin hyvän alun elämälleen saaneen pennun ongelmien minimoimiseksi. Rodutkin pitäis vielä olla omaan käteen sopivia eli kaikki metsästyspystykorva-/corso-/bulltyyppiset mixit olisi poissuljettuja. Niitä just näyttäis olevan meillä eniten tarjolla, jos pikkukoirasekoitukset tiputetaan pois vaihtoehdoista. Etelä-Eurooppaa en ole ite noteerannut, mutta IG-tilien perusteella Brittein saarilla tuntuu olevan paljon esimerkiksi erilaisia spanieli- ja/tai noutajasekoituksia nimenomaan seurakoirina.

[TlGER]

Aitoja vahinkoja ei ole olemassakaan, vaan kyse on huolimattomuudesta, enkä mä ainakaan haluaisi tukea mitään hälläväliä-koiranpitoa.

[aunet]

Pakko kertoa tarina TIGERIn kommentin vastineeksi. Hyvin kauan sitten mun ekan venakkoni isästä tuli isä uudelleen vaikkei sitä haluttu. Koira oli mitä leppoisin ja pysyi hienosti pihallaan ja kulki lenkeillä ihan vierellä. He asuivat Mikkelin kupeessa alueella jossa harvakseltaan taloja. Isäntäväki lähti asioilleen kaupungille ja koira jäi sisälle lukittuun taloon.

Jonkun matkan päässä asui sekarotuinen narttu joka oli kiimassa tuolloin. Narttu oli aitauksessa, aidan korkeus sille otukselle sopiva. Omistajat olivat kalassa rannassa, josta näköyhteys pihaan.

Sitten alkoi tapahtua. Venakkouros tuli mökin ikkunoista läpi! Ikkunat olivat vieläpä ruudutetut, ja pudotusta ikkunasta kukkapenkkiin pari metriä. Juoksi suoraan nartun luo, aidasta yli ja astumaan. Nartun omistajat lähtivät tulemaan pihaa kohti mutta kielletty pariskuntapa hoiti tapahtuman ripeästi.

Kun venakon omistajat palasivat kotiin, oli näky hirveä. Ikkunat kappaleina, patteri veressä ja koiraa ei näy missään. Kohtapa naapuri soittikin että tuutteko hakemaan pojan kotio! Poika pääsi seuraavaksi lekuriin kun rintamus oli aivan veressä ja hiukka ontuikin. Onneksi oli vain pintanaarmuja.

Venakon omistaja sanoi heti että lähdetään nartun kanssa lekuriin jottei mahdollisia vahinkopentuja synny, mutta nartun omistaja oli toista mieltä. Sittemmin syntyi 8 pentua, kävin itse niitä katsomassa ja venakon omistaja otti yhden itselleen. Yksi vietiin eräälle tutulle ja loputkin saivat hyvät kodit. Laittaisin kuvia mutta ovat paperiversioina kun siitä on niin kauan. Tämä päättyi onnellisesti, mutta pointtini on, että ihan aina ei ole huolimattomuudesta kyse silloin kun vietti vie läpi ikkunoiden!

[aunet]

Ai niin, ja uroksen omistaja sai vakuutusyhtiöltä korvaukset vahingoista, vaikka eivät aluksi ihan uskoneetkaan tarinaa, kävivät ihan paikan päällä! Ja lisäksi olisivat korvanneet nartun eläinlääkärikäynnin (pentuja eivät sentään hoitaneet).

[Iidis79]

Tuossa mun ekan koiran syntymisessä oli kyllä annos huolimattomuutta. Nartun omistajaukko oli ottanut koiran mukaansa mökille, kun oli mennyt sinne ryyppäämään, oli tehnyt niin ennenkin, nyt vaan oli niin että nartulla tärpit ja talvella järvi jäässä ja saaressa järvellä uros. Sen verran kaikkien silmä oli välttänyt, että koirilla oli ollut hyvin omaa aikaa. Ei mitään hirveetä hälläväliä koiranpitoa, vaan huolimattomuutta ja sattumaa.

[Lago]

Piti ihan kaivaa tämä ketju kun tuli kuunneltua tällainen podcast, lähinnä käsittelee USA:n löytökoiratarhoja, pentutehtaita ja valveutuneita kasvattajia (AKC-rekkaroituja tai sekarotuisia):
https://functionalbreeding.podbean.com/ ... -breeders/

Siinä siis käytiin läpi kuinka joskus noin 50 vuotta sitten alettiin rummuttaa lemmikkikoirien leikkauttamisen puolesta, jotta löytökoiratarhoille ei päätyisi ei-toivottuja pentuja. Tietyissä osissa USAa tämä on toiminut niin hyvin ettei löytölöissä enää ole oikein ole enää ihmisille koiria, ainakaan sellaisia millaisia ihmiset lemmikiksi tahtoo. Sitten taas kun kuitenkin koiria ihmiset tahtoo eikä valveutuneet kasvattajat pysty vastaamaan kysyntään eikä naapurin/tuttavan/kollegan koirallekaan enää synny vahinkopentuja, ihmiset turvautuu eläinkauppojen ja pentutehtaiden tarjontaan. Maassahan on tietty määrä sopivia koiria ja uusia koiria tarvitaan kun edellisistä lemmikeistä aika jättää. Eli tietyssä mielessä sellaisille vastuullisesti kasvatetuille (terveystarkit, luonteet ok) seurakoirille olisi tilausta, oli ne sitten AKC-rekisteröityjä tai ei, koska löytölöissä enemmistö koirista on kotia vaihtavia, ei niinkään uusia koiria eli pentuja. Luonnollisesti kennelmaailma ja eläinsuojelun parissa työskentelevät ovat polttaneet sillat välistään, mutta loppujen lopuksi molemmat haluaa koirien parasta eli se tarinan pahis on ne puppy millit, ei kasvattajat. Mainittiinpa siellä että jenkkeihin tuodaan löytökoiria kaukoidästä koska kysyntää on.

Podcastista nousi kaikenlaisia ajatuksia, esim miten onkin niin että vaikka koirien kohdalla täällä Suomessa ei ole niinkään kampanjoitu sterilointien puolesta, meillä löytölöissä ei vuosikymmeniin ole juuri ollut koiria kun vahinkopennut ja kodinvaihtajat on löytäneet kodit päätymättä tarhalle? Että olisiko tosiaan pentutehtaiden vähäisyys ja se ettei täällä myydä koiria eläinkaupoissa ehkä se syy? Entä onko ulkomailta tuodut löytökoirat seurausta siitä ettei meillä synny tarpeeksi koiria?

Tuolta samasta podcast-sarjasta löytyy muutamia sekarotuisia kasvattavien haastatteluja, esim ”bearded retriever” joka siis käytännössä doodlekasvatusta ilman sitä doodleihin liittyvää hypeä: https://functionalbreeding.podbean.com/ ... r-project/

[Tiibetinhelmi]

Tuo aunetin kertoma on kyllä ihan huippu! Eli kaikkea voi kyllä tapahtua. Uskon kuitenkin, että suurin osa "vahinkopennuista" ei ole oikeasti vahinkoja.

[msk]

Vahinko voi kyllä sattuessaan tapahtua niin yllättäen ja tavalla jota ei kukaan olisi pystynyt ennustamaan/varomaan vaikka sitä ennen ei olisi ikinä mitään sellaista tapahtunut.

[Iidis79]

Mielestäni pentutehtailija on sellanen joka haluaa vain nopeasti rahaa. Omistaa muutaman nartun ja astuttaa ne jokaisesta juoksusta minkä hyvänsä uroksen kanssa, käyttää vaikka vahvaa sukusiitosta. Ei välitä siitä miten pennut kasvavat ja voivat eikä siitä minne pentunsa myy.
Joku yksityinen henkilö, joka laittaa ilmoituksen toriin myytävistä pennuista vaikka nartulla olis ollut jo pari pentuetta ei välttämättä ole paha pentutehtailija jos pennuista huolehditaan ja nartustakin ja edes vähän kysellään millaiseen perheeseen koira menee. Tollasessakin voi tietty lähteä mopo käsistä. Ihanteellisesti koirat olisivat kuitenkin suht samantyylisiä ja edes jollain tavalla tutkittuja ja perusterveitä.
Itse ottaisin mielelläni pienen/keskikokoisen seurakoiraksi soveltuvan jolla olis helppohoitoinen turkki ja vanhemmat olis perusterveitä. Eli ei luonnevikoja, allergioita ja ell käyty vaan rokotuksissa. Mielestäni seka rotuisissa on hölmöä lähteä vaatimaan täydellisiä terveystutkimuksia. Pienillä koirilla olis hyvä tutkia kuitenkin polvet, isommilla lonkat.

[Nelth]

Onko kellään muuten kokemusta itsellään tai lähipiiristä seiskarinkoiraprojektista? Alkuperäinen seiskarikantahan on menetetty. Seiskarinkoirakerhon sivuillakin lukee, että nykyinen seiskarinkoira on rekostruktio kadonneesta koirakannasta ja nykyiseen kantaan otetut koirat ovat usein sekarotuisia, joiden taustalla on pohjoismaisia pystykorvia. Kantahan on avoin ja taitaa sellaisena myös pysyä, jos Seiskarinkoirakerhon sivuja on uskominen. Ts. Eivät ole luomassa nykyisten rotukoirien kaltaista tiukkarajaista ja suljettua, ulkomuotomääritelmään perustuvaa populaatiota. Kovasti myös painottavat teksteissä terveyttä, mutta jotenkin projekti ja varsinkin sen konkretia on jäänyt ihan vieraaksi. Onkohan tuossa järkevää suunnitelmallisuutta ja millaisissakohan käsissä projekti on?

[kualcc]

Onko kellään muuten kokemusta itsellään tai lähipiiristä seiskarinkoiraprojektista? Alkuperäinen seiskarikantahan on menetetty. Seiskarinkoirakerhon sivuillakin lukee, että nykyinen seiskarinkoira on rekostruktio kadonneesta koirakannasta ja nykyiseen kantaan otetut koirat ovat usein sekarotuisia, joiden taustalla on pohjoismaisia pystykorvia. Kantahan on avoin ja taitaa sellaisena myös pysyä, jos Seiskarinkoirakerhon sivuja on uskominen. Ts. Eivät ole luomassa nykyisten rotukoirien kaltaista tiukkarajaista ja suljettua, ulkomuotomääritelmään perustuvaa populaatiota. Kovasti myös painottavat teksteissä terveyttä, mutta jotenkin projekti ja varsinkin sen konkretia on jäänyt ihan vieraaksi. Onkohan tuossa järkevää suunnitelmallisuutta ja millaisissakohan käsissä projekti on?

Mun sukulaisperhe kasvattaa seiskareita. Heidän seiskariharrastus lähti 1990-2000 taitteesta kun perheen lapsi oli leirikoulussa jollain maatilalla/kotieläinpihalla ja siellä oli koiranpentuja, mustia ja mustavalkoisia pystykorvasekoituksia. Silloin heillä ei ollut vielä aavistustakaan seiskarinkoirista tai rodun elvytysprojektista, mutta myöhemmin jotain kautta tutustuivat seiskarinkoiraihmisiin ja jos muistan oikein, heidän koira hyväksyttiin "kantakoiraksi", mutta sille ei koskaan tullut pentuja.

Seurailen mielenkiinnosta seiskarinkoirien fb-ryhmää, ja siellä ei ainakaan ole sattunut silmään että kukaan olisi edes esim. luustoa, silmiä tai sydäntä koiraltaan tutkituttanut, mikä on kyllä sääli. Kuitenkin rotuun otetaan kantakoiriksi sellaisiakin rotumixejä, joiden taustalla olevissa roduissa voi näitä ongelmia olla. Tutkimattomuus kuitataan "perusterveydellä" (eli oireettomuudella?) ja sillä, että yhdistelmissä ei sallita minkäänlaista sisäsiittoisuutta. Käsittääkseni joka ikinen seiskarinkoiraksi rekisteröitävä pentue tulee hyväksyttää jalostustoimikunnalla, joka tarkistaa nartun tiedot ja suvun ja ehdottaa sille sopivaa ei liian läheistä sukua olevaa urosta, eli siinä mielessä homma on hyvinkin tarkkaa ja valvottua.

[aunet]

Vilkaisin noita seiskareita ja heidän sivuiltaan sattui tämmönen pentuekuva. Eipä mulla muuta kun että kovin on pieni pentuvati emolla ja pennuilla, yksi reppana eksynyt selkäpuolelle ja loput kasassa kippuroituneen emon suojissa! No itsepähän ehkä paikkansa valinnut! En tiijä osaanko oikeeta linkkiä laittaa.

http://www.seiskarinkoirakerho.fi/seisk ... /pentueet/

[aunet]

Niin eli toi alempi kuva noista..

[Lumpeenlehti]

Mä kasvatan sekarotuisia ilman tehtailua. Olen tosi tarkka luonteista, ei saa olla arkuutta, eroahdistusta tai aggressiivisuutta vaan sellainen normaali reipas helppo ja kiva arjessa. Nämä terveystutkimukset teetän aina: DNA-testaus perinnöllisten sairauksien varalta ettei vaan vahingossa yhdistä esim. kanta kantajaa, sitten lisäksi silmät, polvet, sydän ja luustokuvat (lonkat, kyynärät, selkä). Pennut hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista ja ruokintaan panostetaan. Luovutetaan tietysti eläinlääkärin tarkastamina ja sirutettuna, yleensä pentupakkauksen ja kirjallisten ohjeiden kera.

[msk]

Mitä rotuja pennuissasi on?

[msk]

Mitä rotuja pennuissasi on?

[Umac]

Menkööt vaikka tämän jatkeeksi: https://www.sttinfo.fi/tiedote/tulli-pa ... 92&lang=fi
Tulli paljasti jälleen koirien salakuljetuksen – laittomalla toiminnalla mittava taloudellinen hyöty

[Thirteen]

Mulla on just nyt työn alla sekarotuinen pentue, astutus varmaan ke-to. Molemmat vanhemmat osittain tutkittuja, toinen osapuoli rekisteröity rotukoira, jolla jo yksi pentue takana. Toinen kahden rodun risteytys, ulkomaantuonti, tarkoituksella tehty ja tietoa olemassa jo muutaman sukupolven verran. Seropilta on tutkittu epävirallisesti lonkat, polvet ja selkä sekä hampaat. Rodulliselta virallisesti tutkittu lonkat, kyynärät ja polvet sekä silmät. Molemmat noin 10kg painoisia, lyhytkarvaisia seurakoiria.
Toivon mukaan saan jotain aikaan, pitkä projekti siis kyseessä ja seuraavat sukupolvet jo alustavasti mietinnässä.

[msk]

Mitä rotuja niissä on?

[shaairah]

DNA-testaus perinnöllisten sairauksien varalta ettei vaan vahingossa yhdistä esim. kanta kantajaa

***Miten se toimii? Esim. omassa rodussani on DNA-testit vain kahteen äärimmäisen harvinaiseen sairauteen. Toki nillä voi tehdä DNA-testit esim. Embarkilla tai Ferragenilla tms. ja monilla on tehtykin, mut vaikka siinä on pitkä lista joissa lukee, että ei kanna tätä sitä tai tuota, niin ne on useimmiten rotukohtasia, ts. se vain kertoo, ettei salukillani ole sitä geeniä tms., joka aiheuttaa jonkun tietyn sairauden jossain tietyssä rodussa, mutta sillä nyt ei oo hirveesti merkitystä kun koirani on saluki, jossa rodussa saattaa esiintyä samainen sairaus, mutta salukilla taudin aiheuttavaa markkeeria ei ole identifioitu. Sori, mä oon väsyny, en oo ihan varma onko toi suomea Mut ehkä tarkoituksesta saa selvää?

[Iidis79]

Muistui mieleen yksi kiva pieni koira, josta ensinäkemällä en osannut sanoa onko se kleini vai tipsu ja sehän oli sitten niiden sekoitus. Todella onnistunut sellainen. Käsittääkseni se oli sitten vielä saanut pentueen perhoskoiran kanssa.