Vieras kirjoitti:^ ja ^^ ihmettelettekö nyt siis aloittajan asennetta vai kenen?
Ihmettelen ihmisiä joilla ei ymmärrys riitä vilpittömään avuntarpeeseen tai avun antamiseen. Sukupuolista riippumatta.
On toki päivän selvää, että maailmassa on mustasukkaisuutta, epäilyjä ja juonimista mutta oma avuntarpeeni on ollut kyllä ihan aitoa. Kuten minulta pyydetty apu.
Mistä päästään siihen sukupuolikeskusteluun. Minä en siis osaa korjata autoja. Minua se ei kiinnosta eikä minulla ollut sinkkuna aikaa sellaisen opetteluun, pienten lasten kanssa eläessä. Näin ollen sain tuiki tarpeellista apua sekä auton valinnassa, että auton korjaamisessa kun sen aika tuli. Itseäni iäkkäämmiltä, ns, isäni ikäisiltä, miehiltä siis. Sille en toki voinut mitään, että molemmat ovat edelleen autojen kanssa tekemisissä ja ikänsä autojen alla ja päällä pyörineet, niitä ajaneet. He ymmärsivät, että minulle se auto oli mm. työssäkäyntiä ja päiväkotiin vientiä varten korvaamaton joten sain apua. Kiitin, maksoin, muistin jouluna jne. Tänäkin päivänä viestin toisen kanssa, viimeksi pääsiäisenä. Minulla ei ole hänen vaimonsa numeroa, etunimen tiedän ja aina moikattiin kun tavattiin, höpistiin jotain. Lasten kuulumisia lähinnä kait. Ehkä siinä kohti heidän pitkä suhteensa kesti tuon kivuitta? Mies auttoi myös muita, autoteemalla siis. Oli ja on eläkkeellä joten aikaa oli eri tavoin kuin työssäkäyvällä.
Jos nyt tarvitsen naapurin miehen apua, siis monikymmenvuotista tuttuni ja hänen vaimonsa on parhaita ystäviäni niin asia voisi olla tosi arkinen, on ollut: saanko kyydin töihin? Olemme samassa kaupungissa töissä, samalla työnantajalla ja samoilla reiteillä kuljemme. Olen siis mennyt vuonna x hänen kyydissään omalle työpaikalleni nopeasti ja jouheasti vartissa kun täältä muuten menee jopa tunti julkisilla. No mitä olen heidän perheen eteen tehnyt? Hoitanut esim. vuosia heidän kissojaan ja koiriaan. Niin monta vuotta ja kertaa, etten edes tiedä. Siihen nähden kerta vuoteen autokyydin pyyntö oman auton ollessa rempassa on aivan mitätön juttu. Se oli siis silloin, nyt taas eri autot ja aikataulut.
Ai miksi en kysynyt hänen vaimoltaan eli ystävältään kyytiä töihin? No kun hänellä ei ole korttia! *parahdus*
Mentiin mökille kerran, vuosia sitten, toisen pariskunnan kanssa. Lupauduin kuskiksi mennessä kun kävimme erikoisessa paikassa ja mökkipariskunnan isännällä vain kortti. Oli tosi iloinen, että sai olla kyydissä kerrankin ihan rennosti, nauttia ravintolaillallisella juomia ruuan kanssa ja olla stressaamatta ajokunnosta. Miksi emme kysyneet hänen vaimoaan eli ystävääni kuskisksi? No kun hälläkään ei ole korttia!
Minulle kortti on ollut selviö hyvin nuoresta, on silti monia naisia joilla ei korttia ole eikä tule. Minunkin kavereissani siis, +50v ikäisissä.
Meitä oli vuosia iso kaveriporukka ammatin tiimoilta. Kävimme eräässä hyvin syrjäisessä lomapaikassa kerta vuoteen, noin. Taas tuli reissun aika ja aina minut haki kaverini, mies siis. Senkin jälkeen kun lakkasin sinkkuilemasta, kuten hänkin. Milläpä minä sinne syrjään olisin päässyt ellen hänen autollaan? Ei sinne mitään julkisia kulje, ei ole koskaan kulkenutkaan. Lentäen sinne, siitä siirtymät kaverin autolla, paluu autolla ja lentäen takaisin. Naisystäväänsä en nähnyt koskaan, mieskaverini on kerran tavannut mieheni. Kulut mökillä, siis myös polttoaineesta, maksettiin Ojalan laskuopin mukaan. Siinä oli mökin vuokra, ravitsemus ja minulla sitten niitä polttoainekuluja puoliksi sen kaverini kanssa. Minä olen se, jonka kanssa hän viestii edelleen ja me puhumme puhelimessa. Ei hän ole koskaan ollut mieheni ystävä.
Jne jne. Eli omasta puolestani pohdin, eikö ihmisillä tosiaan ole aikuisiällä eri sukupuolta olevia ystäviä, riippumatta onko heillä mustispuolisoita vai ei? Nuo on erittäin ikäviä asioita, mistä esim. Fran (?) kertoi, että pitää katkoa ystävyys jonkun toisen takia ja hänen luulojensa tai epävarmuuksien takia. Huh. Kamala tilanne.
Mutta joo, ap:n vastaukseen siis edelleen se, että aivan varmasti jotkut menevät aina puolison kanssa joka paikkaan, riippumatta ketä on kenenkin ystävä ja missä järjestyksessä tavattu ja keneltä apu pyydetty jne. Ja sitten on toisenlaisia ihmisiä jotka tapaavat omaan tahtiinsa erilaisia ystäviänsä, sukupuolesta riippumatta.
Ja asiat voi muuttua jos joku on sinkku, sitten tai ei ole, sitten on jne. Onhan niitä tarinoita ollut missä ei tule enää kutsuja illanviettoihin ja mökille tai matkoille.
Vai mitä siinä pesukoneen asennuksessa on oikein tarkoitus tapahtua? 
Muistan kun kerran mainitsin että mieheni on 190cm, ja minä 157cm, että miheeni saa hoitaa kaikki missä tarvitaan pituutta, että en ala tuoleilla kiikkumaan kun mies voi ihan hyvin hoitaa ne jutut, niin siihen tuli piitkä rivi porukkaa sormet pystyssä että ei saa heittäytyä miehen armoille, että miten sitten käy jos mies vaikka kuolee joku päivä, ja pitkä lista emännänjatkeista jotka olisi hetimiten lähdettävä ostamaan.