Kirjoittaja Hovarontti » 30.07.2025 13:51
Meillä on nyt "kolmas hoffi" Eka eli 12,5 vuotiaaksi, ainoastaan häntä paleltui, kun istui hangessa sen päällä ja nivelrikkoa tuli josku päälle 11 vuotiaana, oli C-lonkkainen. Toisella hoffilla oli veriripuli, ei tietoa mistä saanut ja pentuna mursi varpaansa, kolmas on vasta 2 vuotias eikä ole ollut muita ELL käyntejä kuin rokotukset ja viralliset kuvaukset. Kaksi viimeistä lonkiltaan A, toisella on painopuutos luutuma toisessa etu kyynärässä alle 1mm korkuinen, johtuen niiden takavarpaiden murtumisesta 4kk ikäisenä. Pitäisin hoffia kyllä pitkäikäisenä ja terveenä rotuna, toki joukkoon mahtuu aina poikkeuksiakin. Juuri onnittelin yhtä 15 vuotta täyttänyt koiraa, upea ikä isolle koiralle, eikä ole vieläkään flegmaattinen sohvalla nukkuja.
Rodusta mainitaan että muutamat perinnölliset sairaudet, erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, SA-sairaus ja maksan verenkierron ohitus on yleisimpiä ja niihin kiinnitetään huomiota. Itse tiedän yhden kilpirauhas hoffin ja yhden maksashuntti tapauksen. OCD:stä kannattaa koittaa ottaa selvää sukulinjoista, koska sitäkin on, vaikkei siitä puhuta.
Tuota jaottelua näyttö ja käyttö linjaisiin ei olla tehty, mutta se kovasti puhuttaa. PK puolen ihmiset on kovin huolissaan siitä että harrastaja määrät vähenee ja tietysti mitä se tulee rotuun vaikuttamaan tulevaisuudessa. Itsekin olen tällä linjalla, vaikka pääsääntöisesti näyttelyitä harrastammekin, nenä työskentelyn lisäksi. Mielestäni rodun ulkomuodossa ei ainakaan vielä ole nähtävillä eroa käyttö koirien ja "näyttö koirien" välillä. Toki täytyy huomioida se että käyttö koirat harvemmin on näytillä missään muualla kuin "työ tehtävissä".
Hoffin ei kuulu olla kaikkien kaveri ja jokaisen syliin tunkeva halinalle, sosiaalisuus on toki plussaa arkea ajatellen, mutta se ei ole mikään "hali berni", vaan vahti koira. Ja näitä alkuperäisiä luonteen ja käyttöominaisuuksien säilymistä pitäsisi mielestäni vaalia. Omissa näkyy tuo vahtiminen ja ne toimii hyvin tiiminä tehdessä tätä työtä, vaikkei sitä puolta ole ikinä "ruokittu" tai erikseen ohjailtu. Hoffi ilmoittaa poikkeamista, ei jää louskuttamaan, tarvittaessa puolustaa, ensin äänellä ja ajamalla "tunkeilijaa pois" ja käy myös kiinni mikäli tilanne eskaloituu. Puruherkkyys vaihtelee koirissa kovasti. Eka hoffi oli herkkä käyttämään hampaitaan, liiankin. Keskimmäinen saattaa näykätä jos ventovieras ei toivottu tunke sormensa auton sisäpuolelle tai koittaa silittää koiran ollessa tarhassa vahtimassa. Nuorimmainen käyttää enemmän ääntään.
Vähän höpsähtänyt hoffi mamma