Kyseenlaistatko nettiaddiktiotasi?

[Vieras]

Keskustelupalstoilla ja netissä päivittäinen pörinä on yksi riippuvuuden eli addiktion muoto
nykyisin 70% lapsista vähintään on omaksunut tämän, jo kasvuvaiheessa - vaikutukset näkyvät kaiken aikaa ja kaikkialla
vaan aikuisetkin ovat addikteja
oletko sinäkin
ja onko se sinulle ok ja ei mitään outoa, vähän kuin telkkari
ja mietitkö koskaan että voisiko ajan käyttää paremmin tai että oletko kerrassaan koukussa? Vaikuttaako se perhesuhteisiin? Oletko riippuvainen netistä ja älypuhelimesta, joka on addiktoiva väline jos mikä.

[Myrkkymuratti]

Kyllä olen addikti. Kohtuukäyttö on hankalaa. Olen juuri sellainen, joka ajattelee tsekata uusimmat jutut somesta/rentoutua hetken, ja hups, kolme tuntia kului satunnaisia postauksia katsellen. Ja kyllä, tää somessa jumittaminen on vienyt/vie aikaa muilta, tärkeämmiltä ja mielekkäämmiltä asioilta elämässä. Välillä olen asettanut itselleni erilaisia käyttörajoituksia tai pitänyt totaalisempaa "somepaastoa". Olin useamman vuoden kokonaan poissa Facebookista, mutta nyt kun aloin aktiivisesti etsiä koiraa niin liityin takaisin, koska tiedot uusista/suunnitteilla olevista pentueista liikkuu pitkälti siellä. Myös uuden kotipaikkakunnan facebookryhmä on osoittautunut hyödylliseksi paikallisen elämänmenon ja palvelujen tietolähteeksi. Se juuri on somen hankaluus, kun siellä on kuitenkin oikeasti hyödyllistäkin sisältöä, jota ei välttämättä muualta ees löydy.

Tämä palsta on hyvä, koska uusia kirjoituksia tulee rajallinen määrä päivässä/viikossa eikä ole mitään algoritmien tuottamaa loputonta syötettä, joten tämän parissa ei saa kulutettua määräänsä enempää aikaa.

[Vieras]

Sen ajan mitä aiemmin katselin telkkarista erinäisiä sarjoja, käytän nyt netissä surffaillen. Osittain kavereiden ja sukulaisten kuulumisia seuraillen ja heidän kanssaan viestitellen. En pidä lainkaan huonompana vaihtoehtona tätä.
Mutta kun on jotain muuta tekemistä, kuten palkkatyöt, pihatyöt, harrastukset tai vaikka paperisanomalehden lukeminen, niin sitten keskityn niihin asioihin, ei ole vaikeaa. Tai jos olen kylässä kaverilla, tai kenen tahansa luona, en surffaile netissä ELLEN etsi sieltä tietoa pyynnöstä, kuten esimerkiksi jos äiti haluaa nähdä miltä näyttää tikli, tai miten esikkoa hoidetaan oikeaoppisesti. Parisuhteeltakaan netti ei vie aikaa, sillä yleensä surffailen silloin kun mies katsoo lempisarjojaan tv:stä. Kun hän lopettaa sen, minä lopetan surffailun. Käydään lenkillä, tehdään jotain muuta yhdessä tai vaan jutellaan. Tai jos lähdetään vaikka tunnin matkan päähän shoppailemaan niin matkakin käytetään jutellessa, enkä surffaile netissä.

[kuvatus]

Olen addikti ja kyllä netti vie liikaa aikaa elämästä. Ennen luin paljon kirjoja ja katseltiin elokuviakin. Nykyisin illat vierähtävät kännykkää näppäillen. Instagram, tämä palsta, Youtube jne., on näistä paljon iloa ja itsensä ilmaisuakin, mutta liikaa tulee tuijoteltua jotakin videonpätkiä ja klikkiuutisia. Ei varmaan tee hyvää aivoille (eikä niskalle).

[Umac]

Ei vaikuta perhesuhteisiin. Käytän tietokonetta päivittäin, puhelinta en aina päivittäin.
Avaan koneen aamusta aamukahvin kanssa, katson tämän palstan, uutiset, Twitterin kirjautumatta kun ei ole omaa tiliä.
Töissä kone auki ja koko päivä koneella. Töissä olen vaihdellen, tämän viikon olen taas ollut.
Kotona usein viimeinen piipahdus keittiössä ollen alkuillasta. Sitten taas seuraavana aamuna jne.

Toki olen kuluttanut esim. unettomina aikoina aikaa myös koneilla, niitä harvoja juttuja mitä voit tehdä suht äänettömästi toista häiritsemättä.
Perjantait on pyhitetty vanhan tavan mukaan toisen seuralle, menee aikaan jolloin asuimme kahta kotia ja vietimme vain viikonloput yhdessä. Sillä tavoin mitä sinulle kuuluu-tyyppisesti, viikko yhteen vetäen.

Jäin vielä pohtimaan onko kännyllä kuvaaminen, siis valokuvien tai videoiden otto, (lintu)sovelluksen käyttö, addiktio myös?

Ja kyllä, tosi boomerina kyseenalaistan esim. kaverin tai tutun puhelinongelman jos ei voi livetapaamisessa olla räpläämättä puhelintaan. Ymmärrän puhelimeen vastaamisen ja toteamisen, että soitan takaisin tms. mutta ollaan tosiaan sitä aikaa eletty milloin kasvokkain tapaamisilla oli vielä arvonsa ja härpäkkeistä ei ollut tietoakaan.

[smörgen]

Joo, olen addikti. Koneella en vietä netissä juurikaan aikaa, se on työväline. Täällä palstalla käyn vain työpäivän aikana, kun tarvitsen tauon työasioista.
Puhelimella sitten taas ihan liikaa. Eniten selailen nykyään instagramia. Facebookista luovuin jo pari vuotta sitten juuri siksi, että luin ihan turhia juttuja kaiket illat sieltä ja tuli niistä vielä paha mieli tai ärsytys. Lähinnä facebookissa tökki siis se ihmisten vihamielisyys ja keskenään tappelu.

Instasta tykkään, koska seurailen sieltä hyvänmielen juttuja eli eläimiä ja kauniita kotikuvia. Mutta liikaa aikaa tulee vietettyä siellä silti, välillä on hyvä tietoisesti pitää taukoa. Otan myös paljon kuvia puhelimella pelkästään instagramia varten. Siellä ne parhaat on sitten tallessa kivoine muistoineen. Katselen omiakin vanhoja ig-kuvia välillä ja ihastelen niitä

Ystävien seurassa en känny kourassa ole, mutta jos ollaan syömässä, otan kyllä ruokakuvan. Miehen kanssa iltaisin telkkaria katsoessa ollaan usein molemmat puhelimella. Sitä voisi taas vähentää, kun menee hyvistä sarjoista osa ohi, kun keskittyy siihen puhelimeen.

[Vieras]

Facebookista luovuin jo pari vuotta sitten juuri siksi, että luin ihan turhia juttuja kaiket illat sieltä ja tuli niistä vielä paha mieli tai ärsytys. Lähinnä facebookissa tökki siis se ihmisten vihamielisyys ja keskenään tappelu.

Tätä en kestä minäkään, en yhtään. Siispä valikoin tarkkaan mihin ryhmiin kuulun. Yhteen remontointiryhmään kuuluin ja olisi sieltä saanut hyviäkin vinkkejä, mutta kyllästyin siihen että vanhat äijät haukkuu naisten remontointeja ja ylläpito vielä sallii sen. Lähdin. Nopeusennätys saattoi olla karavaanariryhmä. Odotin sinne pääsyä, sitten pyyntöni hyväksyttiin, menin lukemaan juttuja ja siellä muutama öyhöttäjä halveksui matkailuautoilijoita jotka ei kuulu SF Caravan-yhdistykseen. Poistuin ryhmästä samantien, se tuttavuus kesti viisi minuuttia Ja kaiken kukkuraksi kuuluin ko. yhdistykseen silloin, mutta ei ole minun paikkani jos tuollaista asennetta viljellään julkisesti.

Onneksi on löytynyt myös hyviä ja asiallisia ryhmiä, joissa ollaan ystävällisiä ja asiallisia. Kovin moneen ryhmään tosin en edes kuulu.

[msk]

En ole kännykkä naamalla oikeastaan ikinä. Olen sen verran vanha että en ole siihen hommaan oppinut.
Läppärillä istun kyllä päivittäin, lähinnä Facebookissa käyden ja satunnaisesti kuvia kotisivuille laittaen.
Joskus vuosia sitten olin hyvin addiktoitunut varsinkin Lemmikkipalstojen Päivän Peiliin.

Nykyään käyn Facebookissa, ( instoja sun muita en käytä), luen sähköpostit, maksan laskut ja päivitän kotisivuja. Täälläkin tulee käytyä mutta enää harvakseltaan.
Puhelimesta kuuntelen äänikirjoja jos on aikaa.

[msk muualta]

Facebookin lempisivu on Rakkaudesta rotuun rottweiler. Hyväntuulen paikka jonne ihmiset postaavat kivoja kuvia ja tarinoitakin. Ei ole tappeluita.

[Vieras]

En ole missään määrin addikti oikein mihinkään suuntaan. En räplää puhelintani koskaan, vaan käytän nettiä oikeastaan vain koneella, ellei sitten ole joku kaupan aukioloaika tarkistettava kesken matkan ettei tule mentyä paikalle turhaan. Puhelimella pidän yhteyttä muihin, lähinnä omaan lapseen, lähisukuun ja pariin kaveriin, ja hoidan asioita soittamalla.
En jaksa lukea kenenkään mielipiteitä kovinkaan kauaa, joten kommenttiosioihin tai keskustelupalstoihin ei aikaa tuhlaannu. En ole facessa, ja instagramia käytän instan mukaan n. 4 minuuttia päivässä.
Kun vietän aikaani intrenetissä enemmän kuin vartin, niin olen googlannut jonkin asian tai sanan, ja siitä on lähtenyt linkistä toiseen hyppääminen kun olen alkanut "opiskella" eli etsiä aiheesta mahdollisimman paljon tietoa. Tällainen on mielenkiintoista. Tosin tapahtuu aika harvoin, ehkä pari kertaa kuussa.
Radiota (myös podcasteja) sen sijaan kuuntelen ihan päivittäin. Käyn jopa suihkussa niin että kuuntelen areenaa samalla. Suihkussa käyminen on maailman tylsintä hommaa
Ihmisillä on niin paljon joutavaa joka ei minua kiinnosta, ja lisäksi keskustelu kasvottomassa somessa on yleensä tylyä ja tympeää itsensä nostamista muiden lyttäämisen kautta.

[MikkoP]

Netistä on tullut nenäänkaivuun korvike niinä hetkinä kun odttaa jotain tapahtuvaksi.
Ja Aku Ankan korvike vessassa.

Eli lähinnä niihin tilanteisiin ku ei oikein ole muuta tekemistä.
Mutta olisko noi tilanteet kuitenkin tarpeellisia ihmismielelle? Pysähtyä vaan kelailemaan itsekseen maailman menoa ja ehkä vähän rauhoittua...

[Vieras]

Netistä on tullut nenäänkaivuun korvike niinä hetkinä kun odttaa jotain tapahtuvaksi.
Ja Aku Ankan korvike vessassa.

Eli lähinnä niihin tilanteisiin ku ei oikein ole muuta tekemistä.
Mutta olisko noi tilanteet kuitenkin tarpeellisia ihmismielelle? Pysähtyä vaan kelailemaan itsekseen maailman menoa ja ehkä vähän rauhoittua...

En tiedä onko ne tarpeellisia, mutta itse istun odotusauloissa ihan vain tekemättä mitään, sama esim. junassa. Kävelyllä ja pyöräilylläkin käyn ilman kuulokkeita. En osaa sanoa onko siitä mitään hyötyä kun olen aina tehnyt niin

[Kissimyyr6-66]

Aika vähäisestä kärsin, en ole somessa, en seuraa ketään jne. Lähinnä netissä kun on ns joutoaikaa, odottaa jotakin, on kipeä eikä jaksa tehdä mitään oikeaa jne. Ero seuraavaan sukupolveen on selvä, he oikeasti tuntuvat elävän somessa tavalla tämmöinen vanha jäärä ei taivu. Lapsen oltua nuorempi katselin kerran ihan hoo moilasena, kun he viettivät yhdessä uutta vuotta netin kautta vaikka ei olisi ollut mitenkään ylivaikeaa tavata irl, mietin että mitä ihmeen järkeä. Ei ole valjennut vieläkään, tuskin valkeneekaan.

Koko some tutkitusti heikentää käyttäjänsä elämänlaatua, ei ole tervettä lukea muiden elämästä niitä huippuhetkiä ja jatkuvasti vertailla, että jääkö nyt itse jostakin paitsi. Tai muokata loputtomiin kuvia itsestä ja jälleen vertailla, ja sitten ahdistua kun kaverilla on vielä enemmän fyllinkiä naamassa.
Mutta kiistatta jotakin käytännön ongelmia tulee mm harrastustoiminnassa kun ei ole naamakirjassa, siellä voi olla aikatauluja jne. Sitten pitää vaan pyytää naamakirjassa olevaa jäsentä tarkistamaan ne.

Onneksi töitä ei tarvitse enää hakea, mietin miten nykyaikainen rekry suhtautuu siihen, ettei ihmisestä ole mitään somessa. Ei käy kateeksi nykynuorisoa tässäkään asiassa

[Kaktus]

Olen puhelimen räpläysaddikti. Valitettavasti. Etenkin Facebook on sellainen, jota tulee vilkuiltua vähän väliä. Sitten huomaan, että oho, tunti meni siinä että luin kommentteja, katselin keloja ja muuta turhaa. Ihan joutavaa ajan haaskausta. Parasta olisi poistaa koko Facebook, mutta se nyt kuitenkin on todella kätevä väline erilaisille harrastusryhmille. Siellä on harrastuksiin liittyvät tapahtumat, tiedotteet, äänestykset, keskustelut ym. Muutenkin monet esimerkiksi kaupungin järjestämät tapahtumat olen bongannut Facesta.

Joskus vapaa-ajalla sohvalla vaikkapa kirjaa lukiessa vien tarkoituksella puhelimen kauas, etten koko ajan olisi sitä hamuilemassa. Yöksi puhelin jää aina olohuoneeseen, muuten varmaan yölläkin heräisin tarkistelemaan sieltä jotakin.

[Mella M]

Mulla meni joskus vuosia sitten ihan huomattavasti enemmän aikaa netistä kuin mitä nykyään. Koskaan mulla ei silti netti ole ollut sellainen, että olisin esim. roikkunut siellä ystävien aikana tms. Oikeasti ärsyttää pari ihmistä, jotka roikkuu jatkuvasti jossain instassa vaikka ollaan metsäretkellä. En tarkoita, että silloinkaan tarvis pitää vain puhelinta rinkassa, mutta sellainen jatkuvasti kaiken kuvaaminen ja sen päivittäminen heti instaan on jotenkin tosi raskasta. Tai se, että jos puhuu jollekin, niin vastaukset on tyyliin "mmmm.." kun se ihminen on niin keskittynyt netin selaamiseen. Yhden tällaisen ihmisen jätin omasta ystäväpiiristä viime kesänä enkä ollut meidän ystäväpiiristä ainut, vaan parilla muullakin on välit viilentyneet häneen samoista syistä.

Mutta sitä mä vähän kyseenalaistan, että nykyään helposti ihminen leimataan roikkuvan jossain turhassa. Oikeasti se puhelin voi olla sen saman kaksi tuntia kädessä, kun selaa uutiset, kuin ennen se sama aika meni vaikka Hesarin (siis paperiversion) lukemiseen sohvalla. Itse myös esim. juttelen aika paljon ystävien kanssa netissä, koska asutaan kaukana toisistamme. Ennen tuo aika vietettiin vaikka kahviossa tai toisten luona iltateellä. Netissä voi siis tehdä paljon sellaista mikä ennen tehtiin jotenkin muuten, mutta helposti puhelin kädessä oleva ihminen muiden mielestä surffaa jotakin turhaa.

En kyseenalaista nettiaddiktiota, koska se ei ole oikeastaan mistään pois. Yleensä roikun netissä, kun en vaikka jaksa siivota tai tehdä jotain käsityötä ja jos en olisi netissä, niin sitten varmaan katsoisin telkkaria tms. En koe, että koko ajan pitäisi olla järjettömän tehokas ja suorittaa jotakin muuta. Välillä voi vaan laittaa aivot hyllylle ja vaikka selailla pari tuntia tiktokia.

Joillekin nuorillehan netissä on paljon huonoja vaikutteita ja paineita aiheuttavia juttuja, mutta itselle esim. somella ei ole koskaan ollut sitä vaikutusta, koska some tuli vasta kun olin jo aivan tukevasti aikuinen ihminen

[Vieras]

Komps Mella M, juuri tuota minäkin ajoin takaa (2. kommentti ketjussa). En näe sillä eroa katsooko jotain sarjoja tv:stä vai surffaako netissä. Johonkin se aika aina kuluu ja se on ihan ok. Enkä näe järkeä tuollaisessa somen mustamaalaamisessa ja ylireagoinnissa kuin esimerkiksi Kissimyyr tekee. Tyypillistä kuvitelmaa ihmiseltä joka ei edes somea käytä. Toki hyvä ettei käytä, jos vain vertailu ja ahdistuminen olisi seurauksena.

Ja se vouhkaaminen että "ennen tavattiin ihmisiä irl, nyt vaan sometetaan". Hmm. Tänään olen jutellut somessa kolmen kaverin kanssa. Yksi asuu melkein 200 km päässä, toinen yli 1100 km päässä, kolmas on parhaillaan surukodissa. Enpä olisi saanut kaikkia tavattua näin täyden työpäivän jälkeen Onneksi on some. Myös sukulaisten kuulumisia kuulee sitä kautta, ennen somea ei oltu tekemisissä. Sekin on rikkaus.

Eikä normityöpaikkojen rekryihin vaikuta mitenkään se onko ihminen somessa vai ei.

[Mella M]

Joo, tuosta rekrystä pitikin sanoa, että googlettamisesta ilman hakijan suostumustahan ei edes suositella ja jossain paikoissa se on jopa kielletty. Googlettamisesta ei myöskään ole välttämättä kauheasti apuja jos työnhakija nimi on Matti Virtanen kun hakutuloksista voi olla aivan mahdotonta päätellä, että mitkä niistä koskee hakijaa ja mitkä edes on totta. Kaikki ei myöskään ole somessa omalla koko nimellään, että silläkin tavalla se on turhaa. Sometilit saa myös yksityisiksi, jolloin niistä ei selviä työnantajalle yhtään mitään. Työn saamisen edellytyksenä ei siis todellakaan ole some.

[Umac]

Aloituksessa mainittu netin käyttö, älypuhelimet ja ennen ne pelit, ne ovat ihan todellinen ongelma kasvaville lapsille. Niistä puhutaan paljon ja muistan oikein hyvin kun aiemmin niistä oli puhetta PP:ssäkin, vanhempien käytön osalta ja sen vaikutuksesta lapsiin. Tässä on toki helppo jeesustella kun oma älypuhelin astui kuvioon vasta lasten kasvun jälkeen kuten meillä monilla muillakin 70-lukulaisilla.

Minulle Insta on koko ajan ollut myös kanava ihan todellisiin asioihin. Kuten viranomaisuutisiin, tiedon saantiin ja vaikka ruokavinkkeihin. Eli missään nimessä se ei ole Instan syy jos joku siellä viettää liikaa aikaa. Ei puhelimien valmistajan, ei puolison tai tietsikkafirman vika siis. Itsestähän se kaikki lähtee

[Kissimyyr6-66]

Mikä on normityöpaikka? Kaupan kassa? Multa on työhaastattelussa kysytty sometiliä, samoin kun hain maahantulolupaa Yhdysvaltoihin, vaikka se ei nyt asiaan liitykään. Toki voi kieltäytyä kertomasta, mutta aika siinä se haastattelu sitten varmaan on. Mun ikäluokka ehkä voi uskottavasti sanoa että en ole somessa, yhtään nuorta en osaa kuvitella ilman, ei ilmeisesti onnistu enää opiskelijaelämä ilman jne, ellei sitten halua erakoitua kokonaan oudoksi hiippariksi, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä.

Ja toki siitä moni tykkää, ei kai ne muuten antaisi mm. naamakirjalle kaikkia tietoja itsestään käytettäväksi ja edelleen myytäväksi kenelle vaan, mihin tarkoitukseen vaan. En usko että rekrytoinneissa ei käytetä google-hakuja, kun kiinni ei käytännössä voi jäädä ja toisaalta voi saada tosi paljon tietoa ihmisen harrastuksista, ystävistä ja mielipiteistä. Kun se koko rekry menee jonkun linkedin:in kautta.

Ja toi että some huonontaa elämänlaatua, on ihan tutkittu juttu, kvg eli katso vaikka googlesta.

Toi ettei tietäisi mistä jää paitsi ellei tuonne mene on kyllä tuubaa, miehellä mm on puhelin kädessä aina kun minä luen, neulon tai teen jotakin oikeaa, käytettyyn tuntumäärään se hyöty on ihan olematon. Hän on siellä koska pyörittää isohkoa harrastusryhmää, mitään muuta hyötyä sieltä ei saa, kerran viikkoon ehkä löytää jotakin mainitsemisen arvoista. Joo on ihanat kissakuvat, mutta kun ajattelee että niistä kissakuvista "maksaa" monta menetettyä tuntia joka päivä, niin mä teen mieluummin vaikka töitä sen ajan.

[Vieras]

Omalla kohdalla normityöpaikka: asiantuntijavirka valtiolla. Ei vaikuttanut onko somea vai ei.
Eikä moni nykynuori juurikaan käytä enää esim facebookia, eivätkä mistään jää paitsi. Ei vapaa-ajallakaan.
Ja kun se nyt vaan on niin että jos oma mies on addiktoitunut nettiin ja tuhlaa siellä aikaansa, ei sitä voi yleistää kaikkiin ihmisiin Ei nyt jaksa tällaista tuubaa.

[smörgen]

Mä olen töissä isossa IT-yrityksessä. Ei meillä somea kysellä rekryjen yhteydessä. LinkedIn-tili useimmilla kyllä on ja se linkataan hakemukseen lisäinfoksi. Ei ole este rekrylle, jos jostain syystä sitäkään ei ole. En nyt sitten tiedä, meneekö normaalin työpaikan kategoriaan tämäkään. Toki IT-alalla osa on just niitä kummallisia erakoita ja hiippareita ja se on ihan sallittua

[Mella M]

Mikä on normityöpaikka? Kaupan kassa? Multa on työhaastattelussa kysytty sometiliä........ Toki voi kieltäytyä kertomasta, mutta aika siinä se haastattelu sitten varmaan on. Mun ikäluokka ehkä voi uskottavasti sanoa että en ole somessa, yhtään nuorta en osaa kuvitella ilman, ei ilmeisesti onnistu enää opiskelijaelämä ilman jne, ellei sitten halua erakoitua kokonaan oudoksi hiippariksi, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä.

Ja toki siitä moni tykkää, ei kai ne muuten antaisi mm. naamakirjalle kaikkia tietoja itsestään käytettäväksi ja edelleen myytäväksi kenelle vaan, mihin tarkoitukseen vaan. En usko että rekrytoinneissa ei käytetä google-hakuja, kun kiinni ei käytännössä voi jäädä ja toisaalta voi saada tosi paljon tietoa ihmisen harrastuksista, ystävistä ja mielipiteistä. Kun se koko rekry menee jonkun linkedin:in kautta.

Työhaastattelussa voidaan kysyä vaikka perhesuunnitelmista, mutta se ei silti tarkoita, että se olisi hyvä tai edes sallittu kysymys tai että sillä olisi mitään tekemistä sen kanssa suoriutuuko henkilö työtehtävistään. Mä olen haastatellut kymmeniä ihmisiä ja ei ole koskaan tullut mieleenkään kysyä some tiliä. Ylipäätään rekrytoinnin eettisenä ohjeena on, ettei haastattelussa kysytä mitään, mikä ei suoranaisesti liity työhön, työhön liittyvään osaamiseen tai henkilön ominaisuuksiin työntekijänä ynnä muut tällaiset asiat. Sometilejä käsitteleviin kysymyksiin voi työhaastattelussa mennä vain jos työtehtävät liittyvät someen tai jos työnhakija on ihan itse vaikka hakemuksessa tuonut ilmi, että hänen perehtyneisyytensä ja harrastuneisuutensa käy ilmi vaikkapa Instasta. Sitten kun ihminen on valittu töihin, niin sitten työnantaja voi antaa työpaikan somekäyttäytymiseen liittyviä ohjeita ja ne riippuu sitten tosi paljon siitä missä on töissä.

Linkedin ei liity läheskään kaikkiin rekryihin ja suurimmalla osalla on siellä näkyvissä vain ne työhön liittyvät asiat kuten koulutus, työhistoria, kielitaito yms. Aika harva on mitenkään aktiivinen Linkkarissa, joten mielipiteistä saati ystävistä se ei kerro välttämättä yhtään mitään.

Tuskin mistään juurikaan jää paitsi jos ei ole somessa tai vietä aikaa netissä, mutta ei niistä kyllä välttämättä sitten kovin paljon tiedäkään ja sitten viljelee omia vähän erikoisia käsityksiä täällä netissä

Ja mikä sen puhelimella olon hyödyn pitäisi olla ja millä sitä mitataan? Mitä jos sen hyöty on jollekin se, että sillä palautuu töistä tai että se oikeasti auttaa vähäksi aikaa relaamaan. Ihan yhtä typerää olisi väittää, että käsityöt on siihen nähden hyödyttömiä, että sinäkin aikana voisi käydä lenkillä tai vaikka auttaa naapuria. Ja eikö sieltä puhelimesta voi lukea vai onko se oikea tapa ainoastaan se, kun ollaan kirja kädessä?

[Umac]

Puhelimen tuomat haitat on suuremmat, siis TikTokkien, Instan selailu jne. Sitä ei voi verrata kirjaan tai Hesariin samalla tavoin. Sen vaihtuvan ja alati aivoja ärsyttävän tai stimuloivan äänen ja kuvan katsominen ei ole siis sillä tavoin verrannollinen kirjaan tai lehteen.
Ihminen voi toki päästä irti esim. keskittymistä vaativasta työstä hömppää katsomalla ja siksihän se netissä poukkoilu kesken työpäivän ei ole enää mikään mörkö vaikka työnantajalle. Kun kukaan ei voi määräänsä enempää olla keskittynyt yhteen ja samaan.
Ehkä siinä menee osin puurot ja vellitkin sekaisin, tässäkin keskustelussa. Ap:n juttu alkoi nettiaddiktiosta ja nyt keskustellaan siitä mikä tapa sopii kellekin heittäytyä välillä palautumaan ja rentoutumaan?

[Vieras]

Vähän on juu lapsellsita verrata sanomalehteä ja nettiä.
Ei varmaan kukaan ole nettiaddikti siksi että lukee aamulla lehden netistä.
Itse en jaksa viettää aikaa sellaisten kanssa jolla puhelin on kädessä koko ajan, ja se lienee minun valintani.

[Mella M]

Verrattiinko niitä? Itse ainakin tarkoitin, että joillekin se toisen puhelin kädessä oleminen on hirveä mörkö ja helposti ajatellaan että se kaikki on turhaa ja että itse ainakin käyttää sen ajan paremmin. Itse olen huomannut, että esim. jotkut vanhemmat ihmiset paheksuvat puhelimen käyttöä, kun ei ne edes tiedä mihin kaikkeen sitä voi käyttää. Kuvitellaan, että kaikki on jotain humpuukia rai riippuvuutta. Ennen se oli televisio ja ihan samat puheet on käyty aikoinaan siitäkin.

[Vieras]

Kyllä sitä verrataan vähän kaikkeen jonka se luuri on (muka ainakin) korvannut.
Pointtihan on kuitenkin siinä että harvemmin kai toisen luona kyläily menee siihen että talon emäntä/vieraisillesaapunut alkaa lukea sanomalehteä siinä kahvipöydässä sen kummemmin kuin nettilehteäkään. Aina se on yleensä some ja jonkun toisen henkilön kahviseuraa mielenkiintoisemmat jutut kun talonväen/vieraana olevan kädet hamuavat puhelinta. Heti kun kilahtaa niin puhelin kaivetaan esiin koskao se voi olla jotain tärkeää.
Ei kirja tai televisio kilahtele minuutin välein ja vieläpä niin että se on heti pakko tarkistaa. Harvoin kukaan myöskään ravintolaillallisella alkaa maksamaan laskuja tai tarkistamaan lapsen wilmaa. Mä uskon että porukka kyllä tietää mitä tarkoitetaan sillä rasittavalla puhelimen kyttäämisellä mutta ollaan niin kuin ei ymmärrettäisi. Riippiuvuushan aiheuttaa yleensä kieltämisen, joten sinänsä linjassa.

[Vieras]

Voi hyvät ihmiset, älkää tosiaan menkö tuollaisten ihmisten luo kylään! Ne jotka ovat jo siitä kieltäytyneet, tekevät ihan oikein. Miksi mennä, jos ärsyttää. Ei se yleensä ole kyläilyn tai muun tapaamisen tarkoitus joten jos vastapuoli on epäkohtelias, on ihan syytäkin jättää väliin.
Minä en kaiva kännykkää esille edes terveyskeskuksen odotusaulassa, koska yleensä aina joku mummu tai papparainen haluaa jutella ja se on ihan mukavaa Tosin jos ketään muuta ei aulassa ole niin sitten kyllä voin selailla kännykästä instaa tai vaikka iltasanomia.
Ennen vanhaan lueskelin odotusauloissa lehtiä, ja kyllä mun mielestä netti sen korvaa ihan suoraan. Niitä lehtiäkään ei nykyisin auloissa enää ole.

[smörgen]

Ei mulla kyllä ole tuollaisia kokemuksia, että vieraat tai emäntäväki olisi koko ajan puhelin kourassa. Joko mulla on tosi fiksuja kavereita tai sitten täällä kommentoineet seurustelevat jotenkin eri ikäisten tms. ihmisten kanssa. Omat kokemukset rajoittuu pitkälti 25-80-vuotiaisiin. Ehkä sitä nuoremmilla/vanhemmilla on sitten yleisempää se puhelimeen keskittyminen?

[Mella M]

Kyllä sitä verrataan vähän kaikkeen jonka se luuri on (muka ainakin) korvannut.
Pointtihan on kuitenkin siinä että harvemmin kai toisen luona kyläily menee siihen että talon emäntä/vieraisillesaapunut alkaa lukea sanomalehteä siinä kahvipöydässä sen kummemmin kuin nettilehteäkään. Aina se on yleensä some ja jonkun toisen henkilön kahviseuraa mielenkiintoisemmat jutut kun talonväen/vieraana olevan kädet hamuavat puhelinta. Heti kun kilahtaa niin puhelin kaivetaan esiin koskao se voi olla jotain tärkeää.
Ei kirja tai televisio kilahtele minuutin välein ja vieläpä niin että se on heti pakko tarkistaa. Harvoin kukaan myöskään ravintolaillallisella alkaa maksamaan laskuja tai tarkistamaan lapsen wilmaa. Mä uskon että porukka kyllä tietää mitä tarkoitetaan sillä rasittavalla puhelimen kyttäämisellä mutta ollaan niin kuin ei ymmärrettäisi. Riippiuvuushan aiheuttaa yleensä kieltämisen, joten sinänsä linjassa.

.

Älypuhelin on kyllä oikeasti korvannut aivan tosi paljon asioita. Jos vähän mietit, niin se on korvannut mm. lankapuhelimen, (mihin muuten vastattiin aina kun se soi, oli vieraita tai ei), rannekellon, herätyskellon, kirjeet ja kortit, tekstiviestit (vai oliko nekin jo saatanasta), monille se on korvannut (korvalappu)stereot tai muun tavan kuunnella musiikkia, kirjat, sanomalehden, ristikkolehden, bussilipun, käteisen rahan ja maksukortit, kynän ja paperin (mm. kauppalaput), kalenterin, laskimen, kartan (joissain tapauksissa myös kompassin), puhelinluettelon, kameran, parkkikolikot, pankissa käymisen, taskulampun, munakellon, television + niin paljon kaikkea muuta. Tämän vähätteleminen minusta juuri hyvin kuvastaa sitä, että osalla on se asenne, että se puhelin on tosiaan mörkö ja lähes jokainen vilkaisu on jotenkin paha asia. Vaikka itse ei käyttäisi puhelinta juuri mihinkään, niin on aika ontuvaa väittää, että se on vain muka korvannut asioita. Mä en edes ole mitenkään tällaisen kehityksen huipulla, mutta siitä huolimatta hoidan paljon asioita käyttämällä puhelinta, on paljon ihmisiä, jotka hoitaa vielä enemmän.

Tuosta mitä smörgen sanoi, niin ei mullakaan ollut tuollaisia kavereita kuin yksi ja hämmentävästi tämä ihminen oli lähes saman ikäinen kuin minä, eli ei todellaakaan mikään teini enää. Se tarve päivittää somea ja ilmeisesti sitten seurata tykkäyksiä ja sitä ketkä kaikki ovat ne päivitykset nähneet.

[Vieras]

Mella M mainitsi metsäretket. Jos olen miehen kanssa retkellä niin kyllä, kuvailen paljon ja välillä makaan varvikossakin kuvaamassa Usein laitan kuvat someenkin, mutta vasta kun ollaan jo kotona. Luontokuvaus on harrastukseni ja se on miehelle täysin ok. Aiemmin oli iso kamera mukana, nyt sen on korvannut (voi kamalaa) kännykkä ja on paljon helpompaa kantaa tosiaan puhelinta, kuin isoa kameraa! Ja kännykän olen valinnut ihan sen perusteella, että siinä on pirun hyvä kamera.
Jos menen retkelle jonkun muun kanssa kuin miehen, niin en kehtaa kuvailla niin paljon. Ellei sitten seuralainenkin niin tee