Oli ehkä jotain haaveita, mut ei mitään tarkkaa eikä suunnitelmaa. Lapsuus ja nuoruus meni, ihan ok, paremminkin olis voinut olla tiettyjen asioiden kohdalla, mut monilla on huonomminkin. Se muokkas mua sellaiseksi kun olen. Melkein jätin lukion kesken, mutta hyvä että kävin sen lopulta iltakoulussa. Vaikka triplasin reaalin korjoittamisen. Sain lukiossa kavereita, mutta kun muutin pois Helsingistä niin ne kaverit jäi ja sitten pienen paikkakunnan iltalukiossa ei oikein tutustunut kehenkään. Lukion jälkeen paluu Helsinkiin ja töihin postiin ja se 3kk pesti venyi 7 vuoteen.
Parikymppisenä oli kiva asua Helsingissä, olla töissä mennä ja tulla oman pään mukaan. Just kun ollut jonkun 4kk töissä kaveri tuli asumaan mun luokse kämppikseksi puoleksi vuodeksi. Vuokra puoliksi ja rahaa oli. Käytiin Lontoossa kahdesti sinä kesänä. En edes ajatellut parisuhdeasioita saati mitään perhettä. Ekan kerran havahduin siihen että voishan sitä etsiä jonkun rinnalle tuli joskus 25 vuotiaana. Aloin tietoisesti deittailemaan. Ei mitään pysyvää. Silloin oli sellanen pieni
"ehkä" fiilis perheen perustamisen suhteen, mutta ei mitään pakkoa. Ja kolmekymmpisenä ajatus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta vahvistui ja se karsi sitten deittirintamalla kaikki ne miehet jotka halus perheen.
Noitten YTitten myötä 2008 putosin vähän tyhjän päälle. Ei ollut ammatillista koulutusta ja hain itseäni. Lähdin kaikenlaisille kursseille,mut ei ne ollut mua. Pätkätöitä.
Asuin vuokralla, useammassa osoitteessa, oli mahdollisuus muuttaa mieltä.
Koiria oli. Ehkä vähän hullua kahden koiran YH:na kolmivuorotyötä pahimmillaan. Mut nuorena jaksaa.
2000 luvun puolivälissä isoja menetyksiä, isä, isoäiti, muita vanhempia sukulaisia ja mun elämäni koira Nero.
Kaks hullua whippettiä ja sitten ihana lapinporokoira Elmo joka kyllä pelasti mut henkisesti niistä isoista menetyksistä. Aina oli Elmo vierellä. Ja viimeisenä hännän huippu pikku Aarne liukas luikku. Mitteli poika. Nyt molemmat paremmilla metsästysmailla.
2010 jälkeen Helsinki alkoi tuntua ahtaalta ja muutto 2013 Lahteen opiskelujen perässä. Haave omasta mummonmökistä tai maalle muutosta heräs ja kytee edelleen.
Nelikymppisenä keski-ikäistyneenä, edelleen sinkkuna, koirattomana, kerrostalossa vuokralla. Missä mun muruseni on ja se lottovoitto?
Elämäni teemalaulu: "mies" jolle ei koskaan tapahdu mitään.