Ihminen on tehnyt sudesta mopsin

[Umac]

Jakso on nyt ilmestynyt: https://open.spotify.com/show/13UwGqqIhtmgW7fOSVGf4Y
Erikoisjakso: Cavalier kingcharlesinspanieli ja syringomyelia

[Dacrest]

Hyvä jakso.

Ell Kati Lehtimäen (omistaa itse kaksi cavalieria)
näkemys on että monet cavalierin "tyyppiongelmat" liittyvät päähän: syringomyelia ja chiaria, korvat, silmät, hampaat. Lisäksi on sydänongelmat ja nykyisin myös luustoviat; mitä enemmän kuvataan sitä enemmän niitä löytyy.

Pikaiset ja laajat roturisteytykset ovat ainoa tie rodun pelastamiseen. Ollaan jo pahasti myöhässä - asioita olisi pitänyt tehdä, aikaa ei ole suunitella ja vatvoa vuosia. Rotupuhtaiden cavaliereiden jalostus pitäisi toistaiseksi lopettaa, kaikkien pentueiden tulisi olla roturisteytyksiä.

Kennelliitto ei valvo eikä puutu oikein mihinkään, rodun kasvattajat ja harrastajat enimmäkseen hyssyttelevät ja antavat homman jatkua.
Sairaita koiria saa tehdä helposti ja nopeasti. Kun pitäisi tehdä toimenpiteitä rodun terveyden ja koirien hyvinvoinnin parantamiseksi, se onkin hidasta sekä hankalaa: ensin tutkitaan ja suunnitellaan jne.
Kennelliiton puheissa ja toiminnassa on suuri ristiriita.

Kati Lehtimäki muistuttaa etteivät nämä terveysasiat ole mielipiteitä, vaan perustuvat faktoihin ja tutkimuksiin. Näyttelytuomarit mm rokottavat cavaliereillä liian pitkästä kuonosta ja isosta kallosta, vaikka juuri siihen suuntaan pitäisi mennä.
Eläinlääkärillä ei ole valtaa puuttua tähän, ainoa keino on julkinen paine.

[Lago]

Kävin lukaisemassa koiranetistä cavalierien näyttelyarvosteluita. Yksi ROP oli saanut arvosteluunsa ”Hyvä, leveä mussukuono.”, samalta tuomarilta pari muuta esim ”Kuonossa hyvä pituus ja vahvuus. Sopivasti mussu.” ja ” Hyvä, leveä mussu kuono, jossa hyvä pituus.”. Mitä aktuaalista…?
Viitaten siis cavalier-jaksossa noin 50 minuutin kohdalla Lehtimäen kommenttiin että hänelle esim tällainen ”täytettä poskissa” kääntyy siten että koiralla todennäköisemmin on suussa ongelmia kun raskaat huulet ja posket painaa ikeniä kun hampaat on lyhyissä leukaluissa jo valmiiksi ahtaasti.

Tuo jakso hyvin mielestäni maalasi kuvan siitä mikä noissa menneisyyteen jämähtäneissä, omaan erinomaisuuteensa luottavissa ja kaiken järjenkäytön ulottumattomissa olevissa rotuyhdistys- ja kasvattajapiireissä pahimmillaan on pielessä. Veikkaan että jos esim oma rotuni olisi 1990-luvun sijaan tullut Suomeen 1950-luvulla, meillä varmaan olisi yhtä huonolla tolalla suhtautuminen terveysasioihin. Kyllä meilläkin alkuun koitettiin mantraa ”tämä on täysin terve rotu ei mitään ongelmia” mutta onneksi oli kyllin suuri joukko ihmisiä mukana jotka uskoi ennemmin tosiasioihin kuin myyntipuheisiin. Sittemmin rodun kotimaasta on vuolaasti kiitelty suomalaisia rodun terveysasioiden, lähinnä siis geenitestien, eteen tekemästä työstä.

[aunet]

Kattelin tossa maikkarin uutisia, tais tulla puoli kolmen aikaan. Siinä juttua teekuppikoirista. Hyvä ja asiallinen haastattelu kääpiökoirayhdistyksen johtohenkilöltä. Oli täyttä asiaa mm. kyseisten koirien olemassaolon eettisyydestä ja terveydentilasta. Voe elämän kevät tuas!

[Umac]

Se ^ lienee tämä juttu: https://tinyurl.com/4rxyxan3
Mikä ihmeen teacup dog? Asiantuntija: "Tämmöisten koirien tarkoituksellinen maailmaantuottaminen on tosi tuomittavaa"

[msk]

Ei ikävä kyllä toimi tuo linkki.

[Mea]

^ Mulla toimii. Sinänsä JOS niillä ei olisi terveysongelmia, niin tuollainen teacup-koira olisi ihana. Ei kylläkään käsilaukun korvikkeena vaan ihan omana itsenään.

[kualcc]

Rotujen kapeista geenipooleista tuli mieleen, että olispa kiva löytää jonkunlaista faktaa siitä, kuinka paljon rotuunottokäytäntöä hyödynnetään sellaisissa roduissa, joissa se on mahdollista. Lappalaiskoirissa tiedän rotuunoton olevan ihan tuttu juttu ja niitä vuosittain joitakin tehdäänkin, mutta muistelisin muitakin rotuja olevan joissa rotuunottomahdollisuus on olemassa (ainakin saluki ja jackrusseli tulee ekana mieleen). Toki Suomessa ei ehkä ihan hirveästi tehdä rotuunottoja sellaisiin rotuihin, joiden ns. maatiaiskantaa olevia yksilöitä ei ole kovin helppoa löytää tai saada haltuunsa (voin myös olla pahasti väärässä tässä), mutta olisihan se hauska tietää myös millainen on rotujen alkuperämaiden/-alueiden suhtautuminen rotuunottoihin ja kuinka aktiivisesti niitä tehdään. Ainakin lapinporokoirissa rotuunotot ovat tuoneet jalostuspohjan lisäksi vaihtelevuutta myös koirien ulkomuotoon, vaikka kaikki eivät nyt mitään kedon kauneimpia kukkasia olekaan.

[aunet]

Pumeissa ainakin on tehty. Serkkuni kasvatti pumeja ja käytti Unkarista tuotua rotuunotettua maatiaispumia. Tästä on jo kauan, nykytilannetta en tiedä.

[Mella M]

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/luk ... 6fee0d9288

Maaseudun tulevaisuudessa kolumni otsikolla "Eläinnäyttelyt ovat naurettavia tilaisuuksia, jotka kertovat ihmisen turhamaisuudesta: Maailman suurimman koiranäyttelyn voittaja antaa kuitenkin toivoa"

Juttu on lyhyt eikä nyt tuonut mitään uutta, mutta onpahan ainakin kannanotto suuressa lehdessä.

[omenavaras]

Koira haudattuna-podcastiin on tullut uusi jakso: Koira ilman karvoja.
Aiheena sairasteleva karvaton kodinvaihtajakoira.

Tuon jakson koira kävi sääliksi ja en oikein halunnut kuunnella loppuun. Itse olisin varmaan lopettanut tuollaisen koiran. Se ei vaikuttanut onnelliselta ja hyvinvoivalta. Terve se ei ainakaan ollut.

Tässä sarjassa on hyvin tullut esille se, että koiran terveysongelmat eivät kosketa ainoastaan koiraa, vaan myös omistajaa.
Sairaan koiran kanssa eläminen, sen hoitaminen, huoli ja rahanmeno vaikuttavat myös omistajan elämänlaatuun.

En ole huomannut, että tästä puolesta muualla paljon puhuttaisiin. Mutta mitä sairaampia koirista tulee, niin sitä kalliimpaa niiden pidosta tulee, jos loppuelämä joutuu syömään erikoisruokia tai jonkinlainen lääkitys.

[Umac]

^Kiitos vinkistä! IG työnsi kyllä jaksoa esille mutta nyt vasta aloin kuuntelemaan, reilut 24min nyt mennyt. Ollaan juuri kohdassa missä Fridan arkikäytöstä avataan konkreettisesti.
Minulle tuossa rodussa yllätyksenä tuli ihan määrät, en tiennyt, että reipas sata rekkautunutta per vuosi. Lt-tilastot onkin sitten täysin lohduttomat: 2 käyntiä vuonna 2019, viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rodun luonne siis pitäisi olla: Vilkas, valpas, utelias, älykäs ja helposti koulutettava. Oikein koulutettuna ja sosiaalistettuna kiintyy voimakkaasti omistajiinsa ja perheeseensä ja on erinomainen seuralainen. Nauttii ihmisten seurasta ja osallistuu innokkaasti kaikkiin toimiin.

Tässä sarjassa on hyvin tullut esille se, että koiran terveysongelmat eivät kosketa ainoastaan koiraa, vaan myös omistajaa.
Sairaan koiran kanssa eläminen, sen hoitaminen, huoli ja rahanmeno vaikuttavat myös omistajan elämänlaatuun.

Erinomainen huomio. Kun omakin, omatkin koirat, on sairastaneet niin onhan se todella kuormittavaa. Se vastaa ihan täysin lapsen sairastamiseen verrattavaa tilannetta, sillä erotuksella, että koira ei kerro. Eli sitä tulkintaa joutuu tekemään paljon.
Siihen siis myös turtuu, hukkuu ja häviää itse. Siitä tulee arkea ja osa elämää, se normalisoituu. Ja niinhän sen ei kuuluisi mennä.

[Myrkkymuratti]

Tässä sarjassa on hyvin tullut esille se, että koiran terveysongelmat eivät kosketa ainoastaan koiraa, vaan myös omistajaa.
Sairaan koiran kanssa eläminen, sen hoitaminen, huoli ja rahanmeno vaikuttavat myös omistajan elämänlaatuun.

Erinomainen huomio. Kun omakin, omatkin koirat, on sairastaneet niin onhan se todella kuormittavaa. Se vastaa ihan täysin lapsen sairastamiseen verrattavaa tilannetta, sillä erotuksella, että koira ei kerro. Eli sitä tulkintaa joutuu tekemään paljon.
Siihen siis myös turtuu, hukkuu ja häviää itse. Siitä tulee arkea ja osa elämää, se normalisoituu. Ja niinhän sen ei kuuluisi mennä.

Erona vielä se, että sairaan eläimen hoitamiseksi ei saa vapaata töistä. Melkosen ahistavaa jos koiralle iskee joku akuutti hätä ja pitäis töihin olla menossa! Tai jos koira on sillai sairas, että pelottaa jättää sitä kotiin työpäivän ajaksi, kun ei tiedä mitä palatessa on vastassa.

[Myrkkymuratti]

Kuuntelin eilen tuon Cavalier-jakson. Eläinlääkäri Kati Lehtimäki vaikutti todella asialliselta ja tervejärkiseltä ihmiseltä. Niin surullista, ettei cavalier-yhdistyksessä olla suostuttu kuuntelemaan häntä. Olen samaa mieltä Lehtimäen kanssa, että sairaimpien rotujen kasvattaminen pitäis yksinkertaisesti kieltää, ihan heti. On väärin, että ihmiset saa tarkoituksellisesti tuottaa maailmaan aina vain uusia, kärsimystä aiheuttavalla tavalla vammaisia eläimiä.

Pitäisi saada määriteltyä tietyt pakolliset kriteerit, jotka kaikkien rotukoirien pitäisi täyttää, niin että äärimmäisiltä ulkonäköpiirteiltä vältyttäisiin. Mitattavissa olevia asioita, jotta tulkinnanvaraa ei jää. Esim. minipituus kuonolle, kallolle ja jaloille (suhteutettuna koiran kokoon), maksimipituus korville, minimikoko koko koiralle, normaali hampaisto. Liikkumistestin läpäiseminen.

[Dacrest]

^samaa mieltä. Liioiteltuihin piirteisiin on pakko alkaa puuttumaan. Tässä on avainasemassa näyttelyt.
Kotona oma sesse voi olla mukava koira, mutta näyttelyissä ei pärjääkään kun naapurin koiralla on vielä lyhyemmät jalat/pidemmät korvat/lyhyempi kuono/syvempi rintakehä/enemmän turkkia.

Aika monen ihmisen logiikkahan menee niin, että kun se pysti tai ruusuke halutaan, sen eteen voidaan uhrata koiran hyvinvointi.
Toisiin vertailu ja halu olla "parempi".

"TUOREEN tutkimuksen mukaan jo muinaiset roomalaiset jalostivat lyhytkuonoisia ja tylppänaamaisia koiria, joilla oli hengitysvaikeuksia."

"Kennelliiton mukaan Cambridgen yliopiston tutkimuksissa on todettu, että vain kymmenen prosenttia brakykefaalisista koirista hengittää normaalisti."

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009534636.html

[Umac]

Erona vielä se, että sairaan eläimen hoitamiseksi ei saa vapaata töistä. Melkosen ahistavaa jos koiralle iskee joku akuutti hätä ja pitäis töihin olla menossa! Tai jos koira on sillai sairas, että pelottaa jättää sitä kotiin työpäivän ajaksi, kun ei tiedä mitä palatessa on vastassa.

Tässä varmasti työpaikkakohtaisia ja esihenkilökohtaisia eroja, työnkuva huomioiden. Olen itse poistunut vuorosta kesken viemään koiran akuutisti leikkaukseen, olen saanut vuosilomaa puolison koiran kuoleman vuoksi ja olen vastaillut puhelimeen kesken päivän, siitä koiran asiasta. Mutta olen täysin tietoinen, että meidän/siellä missä keikkaan, on erittäin lemmikkimyönteinen suhtautuminen sairaaseen eläimeen johdon tasolla ja siitä saa toki olla ihan kiitollinenkin. Sitä asemaa ei tule hyväksikäyttää, valehdella tai liioitella mutta asiat on aina saanut hoidettua.

[Darre]

Erona vielä se, että sairaan eläimen hoitamiseksi ei saa vapaata töistä. Melkosen ahistavaa jos koiralle iskee joku akuutti hätä ja pitäis töihin olla menossa! Tai jos koira on sillai sairas, että pelottaa jättää sitä kotiin työpäivän ajaksi, kun ei tiedä mitä palatessa on vastassa.

Tässä varmasti työpaikkakohtaisia ja esihenkilökohtaisia eroja, työnkuva huomioiden. Olen itse poistunut vuorosta kesken viemään koiran akuutisti leikkaukseen, olen saanut vuosilomaa puolison koiran kuoleman vuoksi ja olen vastaillut puhelimeen kesken päivän, siitä koiran asiasta. Mutta olen täysin tietoinen, että meidän/siellä missä keikkaan, on erittäin lemmikkimyönteinen suhtautuminen sairaaseen eläimeen johdon tasolla ja siitä saa toki olla ihan kiitollinenkin. Sitä asemaa ei tule hyväksikäyttää, valehdella tai liioitella mutta asiat on aina saanut hoidettua.

Erot ovat varmasti tosi isoja, mutta minäkin olen siinä onnellisessa asemassa, että työpaikka ja esihenkilö ovat hyvin eläinmyönteisiä. Kunhan työt tulee hoidetuksi, niin olen aina tarvittaessa voinut viedä koiran lääkäriin keskellä päivääkin jos ei muuta aikaa saa. Useamman kerran olen hakenut hammashoidossa olleen koiran kesken työpäivän töihin nukkumaan päätään selväksi, kun ei kotiinkaan yksin olemaan voi viedä, ja on siellä ollut ainakin yhden kollegan koira leikkauksen jälkeen useampana päivänä kun ei uskaltanut jättää yksin. Nytkin kun tuo melkein kaksi kuukautta ravattiin Artun kanssa lääkärissä, niin aina sain käynnit järjestettyä, vaikka toki pyrin aina varaamaan ilta-ajat.

[Myrkkymuratti]

Koira haudattuna-podcastiin on tullut uusi jakso: Koira ilman karvoja.
Aiheena sairasteleva karvaton kodinvaihtajakoira.

Tuon jakson koira kävi sääliksi ja en oikein halunnut kuunnella loppuun. Itse olisin varmaan lopettanut tuollaisen koiran. Se ei vaikuttanut onnelliselta ja hyvinvoivalta. Terve se ei ainakaan ollut.

Tässä sarjassa on hyvin tullut esille se, että koiran terveysongelmat eivät kosketa ainoastaan koiraa, vaan myös omistajaa.
Sairaan koiran kanssa eläminen, sen hoitaminen, huoli ja rahanmeno vaikuttavat myös omistajan elämänlaatuun.

En ole huomannut, että tästä puolesta muualla paljon puhuttaisiin. Mutta mitä sairaampia koirista tulee, niin sitä kalliimpaa niiden pidosta tulee, jos loppuelämä joutuu syömään erikoisruokia tai jonkinlainen lääkitys.

Mäkin kuuntelin nyt tämän jakson. Itse olisin noin monisairaan ja lisäksi vielä erittäin pelokkaan koiran vienyt lopetettavaksi aikaa sitten. Ihan viimeistään syringomyeliadiagnoosin jälkeen. Ei kuulosta siltä, että koiran elämänlaatu olisi hyvä. Mielestäni eläimen ei pitäisi joutua kärsimään kroonisesta kivusta. Tietää sen ihmisenäkin, että vaikka kipulääkkeistä on apua, niin harvoin ne niin hyvin auttaa että veisi kivut täysin pois. Vielä kun omistaja kertoi, että vaikka koiralla on jatkuva kipulääkitys niin raapii niskaa/päätä niin että vaatteet menee rikki (syringomyeliaan liittyvä kipuoire!), ja edelleen on päiviä, jolloin on niin kivulias että ei halua liikkua/syödä, niin minusta tuollainen eläin pitäisi ehdottomasti päästää pois kärsimästä.

[MJK]

Vielä kun omistaja kertoi, että vaikka koiralla on jatkuva kipulääkitys niin raapii niskaa/päätä niin että vaatteet menee rikki (syringomyeliaan liittyvä kipuoire!), ja edelleen on päiviä, jolloin on niin kivulias että ei halua liikkua/syödä, niin minusta tuollainen eläin pitäisi ehdottomasti päästää pois kärsimästä.

Täsmälleen samaa mieltä. Mä en käsitä, että miten ihmiset voi katsoa ja pitää noin oireilevaa ja kipeää koiraa
Ja myös eläinlääkäreiden pitäisi herkemmin sanoa, että koira pitäisi jo lopettaa.

[omenavaras]

Pipa-koira on kolmen rodun risteytys ja sellaisen haluaa nyt moni pennunostaja.
https://yle.fi/a/74-20028544
"Monirotuisten koirien kysyntä on kasvanut, sillä ihmiset haluavat persoonallisia lemmikkejä. Suosiota selittää myös ihmisten kritiikki rotujalostusta kohtaan."

Tämä ei ehkä kuulu tähän keskusteluun, kun ei suoranaisesti liity sairaiden rotujen jalostukseen, mutta artikkelin mukaan se on osasyy.

Itsellä ollut monirotuisia ja myönnän, että olen tykännyt niiden persoonallisesta ulkonäöstä ja siitä, ettei samanlaista tule usein vastaan. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi se on niin arvostettavaa, että jalostetaan mahdollisimman paljon, mahdollisimman samannäköisiä koiria.
En ole osannut vaatia koiralta kaunista ulkonäköä, kun sitä ei löyty itseltäkään. Kunhan toimeen tullaan.

Jutussa myös hyvää kommenttia terveydestä. Ei monirotuisuus suojaa sairauksilta ja jalostuskoirat on syytä terveystutkituttaa. Varsinkin, kun niiden hinnat hipoo puhdasrotujen hintoja.

[Mella M]

^ Mulla myös on ollut monirotuisia koiria ja juurikin noista syistä. En ole jotenkin koskaan tajunnut kultaisia noutajia tai muita hyvinkin geneerisen näköisiä rotuja, koska ne on kaikki samanlaisia. Nyt mulla on havannankoira, mutta tällä mun kotiFiskars trimmillä se ei näytä lainkaan havannalta, varmaan enemmän semmoiselta vaalealta pikkukoiralta, joka vois siis olla monen rodun risteytys. Tämä on varmaan yksi syy, että miksi rotukoirissa nimenomaan tykkään näistä pörröturkeista, kun näistä saa melkein minkä näköisiä vaan.

[kualcc]

Minunkin silmää on aina viehättänyt sellainen tietynlainen rakkikoiralook. Eka koirani oli karkeakarvainen portugalinpodengo, kunnon turjake. Karvallinen perulaiseni oli kuitenkin vielä täydellisempi esimerkki sekarotuisen näköisestä rotukoirasta, ja mun silmään se oli aivan mielettömän kaunis. Myös porokoirissa näkee mukavan monimuotoista sakkia ulkoisilta ominaisuuksiltaan, eikä esim. kumpikaan meidän omista porkkiksista ole kovin ”perinteisen” näköisiä porokoiria.

Ihn hyvin voisin kyllä joskus jonkun sekarotuisenkin ottaa, mutta haluaisin varmuudella tietää rodut mitä siinä on, ja haluaisin olla varma etten tue mitään kyseenalaista pennutustoimintaa. Yksi vaihtoehto voisi olla esim. kodiehdokkaaksi asettuminen jollekin kiinnostavan rodun ”roturisteytysprojektituotokselle”.

[Umac]

Luin myös jo aiemmin tuon Ylen jutun ja sitä lukiessani pohdin yhtä asiaa: on siis ok haluta erikoisempaa ulkonäköä, väriä tms. kun kyse on monirotuisista mutta ei ole ok haluta rotukoiraa valitessa ulkonäköä, väriä, käyttötarkoitusta tai turkkia jne.? Siis jos nyt puhutaan näistä kaikista reipas kolmestasadasta rodusta eikä niistä pahimmista kuten enkkubullat ja muut geneettisesti seinään päätyneet.
Hyvää oli se, että tuli mainituksi tuo myytti sekarotuisen terveydestä ehdottomana faktana. Eli kohta: Heinola peräänkuuluttaa koirien terveyden tutkimista riippumatta siitä, ovatko ne puhdas- vai monirotuisia.

– Eläinlääkärinä ajattelen, että on tosi tärkeää, että pentuja suunniteltaessa katsottaisiin vanhempien terveyttä, luonnetta ja hyvinvointia. Niiden perusteella päätettäisiin, onko pentuja järkevää teettää.

[Mea]

Mulla on kultsu ja se kauneimpia näkemiäni koiria. Ei haittaa vaikka vastaan kävelisi kymmenen samanlaista, mitä ihmeen väliä? Myönnän että minulle koiran ulkonäöllä on todella paljon merkitystä, ei missään nimessä mitään "rakkikoira-lookia". En myöskään koe tarvetta erottua laumasta koirani ulkonäöllä, siis niin että pitäisi tarkoituksella hankkia koira jonkanäköistä ei tule vastaan.

[Valkosipulisilakka]

Minä myös hiukan ihmettelen halua saada erikoisennäköinen koira. Onko koira joku väline, jonka avulla erotutaan massasta? On tietysti Ok saada omaa silmää miellyttävä koira, mutta olen kuullut paljon myös sellaisia perusteluja, että koiran muihin ihmisiin tekemä vaikutus on tärkeää. Minulla oli miespuolinen työkaveri, joka piti ihan periaatteenaan, että hän pukeutuu aina mustaan. Hänen kanssaan oli puhetta koirista. Hän totesi, että ei oikeastaan pidä koirista, ne ovat likaisia, meluisia, rajuja ja kuolaavia. Samalla hän kuitenkin kertoi, että on harkinnut vitivalkoisen bullterrierin hankkimista, koska se näyttäisi hyvältä yhdistettynä hänen aina pikimustaan ja tyylikkääseen habitukseensa Minusta moinen kuulosti idioottimaiselta, etenkin kun bulli nyt taatusti on raju ja meluisa.

Minulla on myös ollut saksanpaimenkoira ja perheellä useampiakin. Se on yksi lempiroduistani. Olen useinkin törmännyt mielipiteisiin, että joku keskustelukumppani ei ikinä hankkisi saksanpaimenkoiraa, koska se on niin yleinen rotu eikä hän halua rotua, jollainen on jokaisella vastaantulijalla. Minusta hassu peruste: mitä väliä sillä on, millainen koira sillä vastaantulijalla on? Itselleni olen koirani ottanut enkä vastaantulijoille.

[aunet]

Saattaa jossain määrin olla myös ikäkysymys tuo Valkosipulisilakan kertoma. Puhun vain omasta puolestani, mutta vuosikymmeniä sitten ei ollut ollenkaan yhdentekevää mitä puki päällensä. Farkut piti olla leviksen tiettyä mallia ja tukka ojennuksessa, muuten ei lähdetty mihinkään. Sama saattaisi koskea koiran ulkoista habitusta. Tosin rodun valinnan suhteen omalla kohdallani perisyy oli puhdas rakkaus rotuun, ja on säilynyt vuosikymmenten läpi. Nykyään kun vanhentunut ei voisi toisten mielipiteet vähempää kiinnostaa.

[Mella M]

Hah, tämä on melkein mun lempiaihe ja tästä oli paljon keskustelua jo pp:ssä. Musta on aina huvittavaa, kun ihmiset alkavat hurskastelemaan koirien ulkonäöllä ja kuinka se on kummallista, miten sillä on kenellekään mitään väliä. Hmmm.. maailmassa on aika paljon koirarotuja ja ne on aivan tosi erinnäköisiä. Kaikkia ulkonäköeroja ei voi perustella käyttötarkoituksella sillä ihan saman rodun sisälläkin on eri värimuunnoksia (ja myös käyttöroduissa) ja kasvattajatkin tekevät jalostusvalintoja värien perusteella samoin ostajat. Sekin on silti hassua, että jotkin kasvattajat loukkaantuu jos ostajalla on väritoivomuksia, mutta he kuitenkin itse esim. selvästi haluavat jotain tiettyä väriä. Ja koska esim. saksanpaimenkoirista tuli puhe, niin mä tiedän joitakin sakemanni ihmisiä, joille harmaa on ainoa oikea väri tai ettei he koskaan ottais mustaa sakemannia. Mun mielestä on siis jotenkin aivan todella jännä, että tästä vielä joku haluaa nostaa tämän asian tikun nokkaan ja ikäänkuin vähätellä ja dissata niitä, jotka ihan ääneen sanoo, että joo, on sillä ulkonäöllä väliä.

Ja mitä tulee tuohon Umacon huomiota, niin on aivan eri asia tehdä valintoja ulkonäön suhteen silloin, kun liikutaan sellaisella alueella, millä ei ole vaikutusta koiran terveyteen kun suosia ulkonäkösyistä sellaisia piirteitä, jotka ovat koiralle kivuliaita tai jopa hengenvaarallisia.

Ja ei mullekaan koiran ulkonäkö ole mikään sellainen, että sillä pitäisi erottua massasta, se on vain se juttu mikä omaa silmää miellyttää. Mun koiraa ei edes näe kovin moni muu ihminen enkä tykkää liikkua koiran kanssa muutenkaan jossain ihmisvilinässä. Sitten on rotuja ja niille ne tietynlaiset ihmiset, joilla ikävä kyllä on koiralle vain se käyttötarkoitus, että niillä halutaan näyttää jotakin. Sitä on kuitenkaan ihan turha sekoittaa siihen, että joku haluaa aprikoosin värisen villakoiran eikä vaikka mustaa.

mitä väliä sillä on, millainen koira sillä vastaantulijalla on? Itselleni olen koirani ottanut enkä vastaantulijoille.

Suurimmalle osalle ei varmasti olekaan, vaan se koira valitaan täysin omien mieltymysten mukaan.

[Umac]

Artikkelin tai jutun koira ei edes itseasiassa edusta mitenkään tervettä rakennetta pitkän selkänsä kanssa ja lyhyiden jalkojensa suhteen. Sen pieni koko tekee siis eläimestä toki söpön ja omistajalleen varmasti rakkaan mutta miten lie esim. hammasasiat suussa, selän kesto jatkossa jne. Eli Yle olisi voinut sen verran skarpata, että olisi ottanut esimerkiksi mittasuhteiltaan sellaisen koiran jolla on edellytykset pitkään ikään rakenteellisestikin. Missään nimessä en manaa kelleen terveyttä pois, eläimelle siis, mutta tietyt lainalaisuudet siis kuuluu liikkuvan koiran rakenteeseen.
Ja asia koskee myös ihan sitä omaa rotuani, suuta myöden.

Joo, minäkin muistan jo PP:n ajoilta monet jutut miksi rotuja otetaan ja mitä niillä haetaan. Miten ulkonäkö on vaikuttanut valintaan (meillä rottweiler), mitä sillä halutaan kertoa (öö, halusimme toisenrotuisen palveluskoiran sairaan sakemannin jälkeen) ja miten sen eläimen kanssa eletään.
Siihen en edes lähde, miten me kaikki staffin omistajat ollaan elämämkoululaisia ja wt-jengiä huumeongelmalla ja työttymyydellä tai pelotellaan tahalleen mummot, lapset ja naapurin Lissu (keksitty nimi)

[Umac]

Koira haudattuna- podissa tuo jakso Trimmaajan työn pimeä puoli kiinnostaa kyllä kuulla, siitä tuli pätkä Instan kautta:
https://soundcloud.com/koirahaudattuna

muoks: jakso kuunneltu. Lehtosen IG:ssä moni oli pöyristynyt trimmaajien tekemistä asioista koiria kohtaan. Kamalia tarinoita siellä olikin.
Minua silti ihmetyttää omistajat jotka hommaavat turkkirotuisen, laiminlyövät turkkiin ja ihoon liittyvät hoidolliset asiat ja painuvat trimmaajalle vakkarilauseineen: "tää oli juuri hoidossa viikon, tää oli just mökillä viikon, harja unohtui kotiin" ja "puriko se sua?" -kyssärit päälle
Eikö koiranomistajan tule kantaa vastuunsa sen koiran perushoidosta?

[Dacrest]

Kennelliitto on hyväksynyt roturisteytysprojektit cavaliereille ja ranskanbulldoggeille.

Cavalier:

"Rodun keskeisimmät terveysongelmat ovat sydämen läppävika (Mitral Valve Disease, MVD) ja syringomyelia (SM), jotka voivat ilmetessään aiheuttaa koiralle merkittäviä elämänlaatuun vaikuttavia vaivoja ja kipua, ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
...
Cavalierien risteytysroduiksi ovat valikoituneet tiibetinterrieri, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, papillon/phalène, beagle, sekä mahdollisesti keskikokoinen villakoira ja japaninpystykorva. Näiden rotujen katsotaan käyttäytymisen ja luonteen puolesta soveltuvan risteytysroduiksi, eikä niillä tiedetä tämänhetkisen tiedon valossa olevan samankaltaisia tai samanlaisia terveysongelmia kuin cavalierilla."

Ranskis:

Rodun suurimmat terveysongelmat ovat tällä hetkellä brakykefaalinen hengitystieoireyhtymä (BOAS) ja selkäongelmat.
...
Hyväksytyssä ranskanbulldoggien roturisteytyssuunnitelmassa partneriroduiksi on suunniteltu amerikanstaffordshirenterrieriä, jackrussellinterrieriä, mittelspitzia sekä perhoskoiraa. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan roturisteytystyöryhmä ehdotti rotuyhdistyksen suunnitelmaan lisättäväksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa sekä staffordshirenbullterrieriä.

Mielenkiintoista että molemmilla on yhtenä risteytysrotuna perhoskoira. Cavalierin kohdalla ihan loogista, mutta ranskis on aika eri tyyppinen rotu. Ilmeisesti hyväluonteisia, terveitä seurakoirarotuja ei riitä valkattavaksi asti.

https://www.kennelliitto.fi/tietoa-meista/uutiset/suomen-kennelliitto-hyvaksyi-cavalier-kingcharlesinspanileille-ja-ranskanbulldoggeille-omat-roturisteytysprojektit?fbclid=IwAR0v-xS_0aYw65J6gV1yMkxwmZyFqnFzLJDFKs5i4R8tiy60rUD6f1dSfIY