Arttu 1.5.14-15.4.23
Artulla aloitettiin kortisonilääkitys autoimmuunisairauden (mahdollisesti SLE eli lupus) takia ja se tuntuikin piristyvän. Pääsiäisenä oli aikaisempaa virkeämpi ja osallistuvampi, pyysi rapsutuksia, kanniskeli lempileluaan Tiikeriä ja kulki mielellään pieniä matkoja ulkona. Laihtui tosin edelleen, vaikka söi isoja annoksia, mikä on kortisonin yksi vaikutus. Mentiin klinikalle kontrollikäynnille 12.4. ja saatiin hyviä uutisia - crp oli normaali eikä muissakaan veriarvoissa mitään hälyttävää. Ell oli sitä mieltä, että Arttu on jo paranemisen tiellä ja nyt tarvittaisiin vain lihaa luitten päälle. Arttu painoi siis enää 6,6, kg, kun sen normaali paino oli 3 kg enemmän.
Sitten perjantaina Artun tila romahti. Sen hengitys vaikeutui, se huohotti vatsasta asti kuono yläviistoon kenossa, tuijotti tyhjyyteen eikä oikein reagoinut mihinkään enää. Aivan selvää, että mitään ei enää ollut tehtävissä ja vein Artun heti lauantaiaamuna klinikalle missä se nukahti sylissäni ikiuneen
Suru ja ikävä ovat suuria, vaikka kaksi koiraa vielä jäikin. Arttu oli Persoona <3Koska tämä keissi oli kaiken kaikkiaan mystinen, niin toimitin Artun Ruokavirastoon avattavaksi. Sieltä se on toimitettu jo tuhkaamoon ja haen uurnan ensi keskiviikkona. Avauksen tuloksia joutuukin sitten odottamaan pari kuukautta.
Mutta on tämä taas... Ell kysyi olenko ennen ollut tässä tilanteessa ja vastasin, että Arttu on neljäs, mutta ei tämä mitenkään helpommaksi muutu....
