Vanhempani haluavat että jos toinen heistä menee yllättäen noin huonoon kuntoon, voisi silloin toinen hoitaa asioita. Eivät haluaisi siinä kohtaa antaa kaikkea valtaa lapsille. Eri asia sitten jos toinen olisi jo kuollut ja jäljelle jäänyt ei osaa huolehtia asioistaan enää, mutta siitä ei nyt kyse.
Nyt sisarukset ovat yrittäneet että puhuisin vanhemmille järkeä. Puhuinkin vanhempien kanssa asiasta heidän omasta aloitteestaan ja koska vanhemmat sanoivat että eivät halua tuollaista valtuutusta nyt tehdä ja kokevat sen tosi epämieluisaksi, sanoin että silloin sellaista ei pidä tehdä. Sanoin että se on täysin heidän asiansa eikä kenenkään muun. Olivat helpottuneita. Sanoin vielä että jos HE haluavat tällaisista asioista, sopimuksista tai muusta keskustella niin se käy tottakai. Mutta sisarusteni kanssa en käy tällaista keskustelua vanhempien asioista, vanhempien selän takana.
Vanhemmat sanoivat myös että sisaruksiltani tulee jatkuvaa muistutusta siitä että testamentit pitäisi nyt kiireellä tehdä. Joissa eritellään kuka saa mitäkin perinnöksi. Tuo sai minut aivan raivoihini sekä myös muisto siitä että isä aikanaan vietiin sairauskohtauksen jälkeen ambulanssiin niin siskoni käveli perässä ja kysyi isältä missä on testamentti ja muut tärkeät paperit.
Se oli suurin huoli siinä kohtaa. Itse olen jo vuosia hokenut että käyttäkää kaikki perintörahat itseenne, me aikuiset hyvin toimeentulevat ihmiset ei perintöä tarvita. Harmi kyllä näin ei tule tapahtumaan. Auton sentään ostivat ja se oli siskon mielestä täyttä tuhlausta.Mitä mielipiteitä edunvalvontavaltuutuksesta, sellaisen tekoon painostaminen vasten tahtoaan? Miten sietää tuollaiset sisarukset?
