Koirapulina

[aunet]

msk mainitsi huuhkajan. Aikoinaan metsälenkillä bernin kanssa tapasimme huuhkajan, ihan silmästä silmään. Koirani oli irti umpimetsässä ainoastaan meidän polut tallattuina. Yhtäkkiä koira pysähtyi ja kääntyi takaisin, kävi minun luona ja katseellaan ilmoitti jotain. Hetken käveltyäni aivan polulla tuijotettiin huuhkajaa joka oli siivet levällään rusakon päällä. Kuin hidastetussa filmissä peruutimme koirani kanssa, Idekoira ei tehnyt elettäkään että olisi mennyt huuhkajan suuntaan. Linnun katse kertoi kaiken ja silloin olisin toivonut että olisi ollut kypärä päässä. Huuhkaja jatkoi rauhassa syömistään ja me poistuimme. Jos tuolloin olisi mukanani olleet nykyiset venakkoni, tilanne olisi päättynyt aivan toisin. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa paikan ja Idelle oli jäänyt käpäläntynkää kaluttavaksi. Vaikuttava näky tapahtuma oli kaiken kaikkiaan.

Sittemmin omien kasvattiborzoipentujen kanssa eri alueella tiesin huuhkajan asuvan lähistöllä. Kun totutin pieniä pentuja metsään, en koskaan ottanut mukaani kahta enempää. Siksi että pystyin valvomaan niitä huuhkajan hyökkäykseltä. Pennut siis noin kuus/seittemän viikkosia joten pysyivät kintereillä. Huuhkaja hyökkää tilanteen tullen ihan päivävalosalla ja kyttäävät tilaisuuttaan lähistöllä.

Aina kun hyökkäys tulee ns.ylhäältäpäin on keinot vähissä. Huuhkaja, kotkia en työssään ole nähnyt, haukkoja kylläkin ja ilves kuuluu samaan kastiin. Siellä missä borzoipentuni olivat kiersi myös ilves. Jäljet kävivät lähimmillään huussipolulla. Näköetäisyydelle ei koskaan päästy, tyhjensi naapureiden lintulaudat rasvasta ja kauriita oli yllin kyllin ravinnoksi. Joten mistään nälkiintyneestä ressukasta ei ollut kyse koska pystyi tappamaan kauriita.

Pienet pennut ja pienet aikuiset koirat ovat kyllä todellisessa vaarassa, jos ei niihin osaa varautua tai koira ei pysty mitenkään pakenemaan tai puolustautumaan. Ja kuten msk mainitsi, ei kissakaan katottomasta tarhasta suojaan pääse hiljaista huuhkajaa. Huuhkajan olemassaolon kyllä tietää ääntelyistään ja ovat kovinkin paikkauskollisia käsittääkseni pesänsä suhteen vuosikaudet. Komea otus, olen onnistunut näkemään päivänvalossa useasti puunoksalla, myöskin peloton mikä pitää muistaa.

[Umac]

Meillä täällä Vantaallakin on isoja petolintuja joten esim. pentueet ulkoilevat kasvattajankin pihassa aina valvottuna. Siis muistakin syistä toki.
Oman 20kg:n otuksen puolesta en ole huolissani.

[Thirteen]

Vihdoin saapui meille se labukan pentu! Kyllä tätä on odotettukin. Huomenna mennään jo ekaa kertaa "treeneihin" eli tutustumaan ihmisiin ja toukokuulla meillä on eka jälkileiri
Vanha labukka ei ole ihan satavarma tulokkaasta...

[piku]

^Ihana!

Joo siis minun koirat painavat n. 6 ja 8 kg, joten helposti kotka veisi. Isompia haukkojakin varon (varmaan jäänyt takaraivoon chihuista), ne eivät onneksi yleensä kytikselle jää. Huuhkaja asui vuosia tässä meidän metsässä, nyt ei ole näkynyt tai kuulunut pariin vuoteen, sitäkin pelkäsin. On myös ilvesten lisäksi villisikoja ja susia, mutta onneksi en ole kuullut susien vieneen koiria täällä, varmaan tarpeeksi metsäkauriita syötäväksi.
Vaikka ajatuksena olisi ihana että laittaisi koiranluukun oveen, taidan jatkaa vahtimislinjalla. Vaikka en tosiaan 10 cm päässä koirista kävele, joten lähinnä oman mielenrauhan takia.

[Umac]

^^Onnea uudesta!

[Mella M]

Tuskin kotka sentään koiran kimppuun käy, ellei nyt ole joku ihan rotankokoinen pikkupentu.

Piti ihan vähän aikaa hengitellä, kun aina vähän vaikea uskoa, että miten vähän ihmiset tietää.
Mutta siis. Maakotka nappaa helposti jäniksen, joka parhaimmillaan painaa 5 kiloa. Ihan helposti siinä lähtis tuo minun havannakin, jolla painoa 4,5 kiloa.
Täällä missä asun, on maakotkia mutta vielä enemmän merikotkia. Merikotkatkin pyytää maanisäkkäitä, pääasiassa toki kaloja ja lintuja, mutta nisäkkäätkin kelpaa. Kokonsa puolesta voivat hyvinkin napata pienen koiran kynsiin. Saattaa olla, että kun kotka saa koiran kynsiinsä se luopuukin siitä, mutta kynnet ovat jo saattaneet puhkoa keuhkot eikä kynsistä tiputus kymmenen tai muutaman kymmenen metrin korkeudestakaan varsinaisesti mitään hyvää tee koiralle. Me ulkoillaan paljon pelloilla ja muilla avoimilla paikoilla. Kyllä mä vähän väliä katselen taivaalle ja koira ei koskaan ulkoile yksin pihalla, joka siis on yhtä aukeaa nurmikkkoa järven rannassa.

Kalasääksikin pesii tässä ihan vieressä ja pyytää kalaa usein tuosta aivan pihan tuntumasta, mutta niistä en ole huolissani, koska ne eivät syö juurikaan muuta kuin kalaa, vaikka siis isoja petolintuja ovatkin. Haukoista en myöskään ole huolissani.

[Iidis79]

Eikös poromiehet ole myös sanoneet että porovasoja menee joskus maakotkille.

[Mella M]

Eikös poromiehet ole myös sanoneet että porovasoja menee joskus maakotkille.

Juu, kyllä. Pohjoisessa kotkia on ammuttukin ja liittyvät mahdollisesti juuri tähän.

Tässä yksi artikkelikin asiasta https://www.apu.fi/artikkelit/maakotka- ... tti-kaiken

[kualcc]

Eikös poromiehet ole myös sanoneet että porovasoja menee joskus maakotkille.

Kyllä menee. Maa- ja merikotkat ovat poronvasoille iso uhka. Vastasyntynyt poronvasa painaa 4-6 kg, eli ne ei hirveän isoja ole, mutta on kotkat tappaneet vanhempiakin vasoja.

[Titaanijäärä]

Kotka kyllä syö haaskojakin, eli etenkin ne isommat poronvasat on saattaneet kuolla tai ainakin heikentyä helpoksi saaliiksi ihan jostain muustakin syystä, mutta jotta saa petokorvaukset niin tottahan se vasa kannattaa ilmoittaa kotkan viemäksi jos kotka raadon lähistöllä on näkynyt. Ihan ok muuten, mutta saattaa vähän vääristää kuvaa siitä minkäkokoista saalista se kotka oikeasti vie.

[kualcc]

Kotka kyllä syö haaskojakin, eli etenkin ne isommat poronvasat on saattaneet kuolla tai ainakin heikentyä helpoksi saaliiksi ihan jostain muustakin syystä, mutta jotta saa petokorvaukset niin tottahan se vasa kannattaa ilmoittaa kotkan viemäksi jos kotka raadon lähistöllä on näkynyt. Ihan ok muuten, mutta saattaa vähän vääristää kuvaa siitä minkäkokoista saalista se kotka oikeasti vie.

Paitsi, että kotkavahingoista ei makseta petokorvauksia. Kotkien osalta paliskunnille maksetaan asuttujen pesien määrän perusteella laskettua reviirikorvausta (ei koske merikotkaa).

[Mea]

Hyvän mielen koirauutinen: Baldo on aloittanut 10-viikkoisena poliisikoirakoulutuksen! https://yle.fi/a/74-20025690 Onpa komea ja reipas pentu (enkä pistäisi pahakseni tuollaista koiramiestäkään). En tiennytkään että ne aloittavat samantien, mutta järkeenhän se käy. Kyllä mekin taidettiin käydä 10-viikkoisina pentueskarissa, mutta meno ei ollut ihan tuon näköistä!

[aunet]

Joo kiva lukea tämmösiä uutisia, etenkin sen suojelukoirajutun jälkeen, vaikkakin se ei koskenut virkakoirien koulutusta ja vaan idioottiharrastajien raakuuksia. Mahdollisimman nuorena kannattaa aloittaa tuollainen koulutus jossa koira joutuu käyttämään kroppaansa. Koordinaatio kehittyy pentuna nopeasti, koskee kyllä kaikkia etenkin harrastuskoiria niin metsästys- kuin kilpakentilläkin. Metsä on hyvä paikka siihen jos ei hienoja halleja ole käytössä. Ja lisäksi mukavaa kun poliisimieskin nukkuu pennun kanssa lattialla, itse olen aina tehnyt niin, jota jotkut itseään "koirankouluttajaksi" kutsuvat kritisoivat jostain syystä.

[kualcc]

Joo kiva lukea tämmösiä uutisia, etenkin sen suojelukoirajutun jälkeen, vaikkakin se ei koskenut virkakoirien koulutusta ja vaan idioottiharrastajien raakuuksia. Mahdollisimman nuorena kannattaa aloittaa tuollainen koulutus jossa koira joutuu käyttämään kroppaansa. Koordinaatio kehittyy pentuna nopeasti, koskee kyllä kaikkia etenkin harrastuskoiria niin metsästys- kuin kilpakentilläkin. Metsä on hyvä paikka siihen jos ei hienoja halleja ole käytössä. Ja lisäksi mukavaa kun poliisimieskin nukkuu pennun kanssa lattialla, itse olen aina tehnyt niin, jota jotkut itseään "koirankouluttajaksi" kutsuvat kritisoivat jostain syystä.

Minäkin olen aina nukkunut ensimmäiset yöt pennun vieressä, eikä ne ole siitä pilalle menneet. Viimeisimmän pennun kanssa riitti muistaakseni kolme yötä, kun se alkoi jo hakeutua öiksi omaan petiinsä nukkumaan eikä hakeutunut enää viereen. Ei se nykyisinkään ole kova viereen tulija, välillä käy varpaita lupsimassa yöllä mutta lähtee sitten taas omaan petiinsä tai lattialle nukkumaan. Luulen, että sillä on liian kuuma jos nukkuu sängyssä, paksuturkkinen kun on.

[aunet]

Sepä se. Kun virallisesti lupa annetaan vaikkapa nousta sänkyyn, niin mielenkiinto lopahtaa. Yksi on mulla ainut ollut, joka tuli sänkyyn kokonaan, viittä minuuttia kauempaa hän ei siinä viettänyt, kunhan sai sanottua heippa hyvää yötä nyt nukutaan. Aamuisin laittoi etutassut sängyn reunalle samainen koira ja hyvä venytys tuli samalla! Siis elossa edelleen ja tekee sen joka aamu. Yksilöitä ovat he ja jokainen tassuttelee tyylillään, vaikka samassa perheessä ollaan.

[msk]

Toivottvasti Baldosta kasvaa rautainen ammattilainen alallaan.

Meillä pennut nukkuvat aina sängyssä kainalossani. Jossain vaiheessa akuisetkin koirat saivat nukkua sängyssä.
Sitten oli monta vuotta että eivät saaneet, Makari oli yläkerrassa eikä koirilla ollut sinne asiaa. Paitsi pentu jos oli talossa niin se nukkui kanssamme sängyssä.

Nyt on sänky alakerrassa ja koirilla sinne vapaa pääsy. Porukkaa on vaihtelevasti. Parrierit ja mummosheltti nukkuvat yleensä aina sängyssä yönsä. Rottweilerit tulevat a menevät sen mukaan tuleeko kuuma vai ei. Sitten kun siellä on myös 3 kissaa, niin minun yöuneni alkavat olla aika heikkoja ja tilaa vähän.

[Mea]

Baldo näytti kyllä niin tomeralta etten epäile sen kykyjä hetkeäkään. Kaikenlaisia sitä onkin.

Minä en ole tainnut siirtyä lattialle pennun kanssa, vaikka ajatus on kyllä hyvä. Kättä olen pitänyt laidan yli. Meillä kaikki saavat tulla sänkyyn vaikka makkari on yläkerrassa. Nukun niin sikeästi etten tiedä mitä koirat yöllä tekevät, mutta kaikki yleensä kerääntyvät sänkyyn aluksi. Juuri ja juuri sovitaan 180cm sänkyyn. Sitten taitaa tulla kuuma kaikille paitsi cotonille, joka saattaa löytyä sängystä vielä aamullakin.

[Umac]

Laitan jatkoksi Suomen poliisikoirayhdistyksen Fb-sivun, siellä monia uusia pentuja kiva seurailla myös: https://www.facebook.com/poliisikoirayh ... cale=fi_FI

[Mea]

Puuh. Täällä tosiaan kävi kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat, äitinsä kanssa. Ei se nyt ihan mennyt kuin strömsössä mutta niin vähän arvelinkin. Ilo oli ihan että whattafck?! ja melkein kävi päälle, vaikka se yleensä on kiltti. Laittoi jalat haralleen ja murisi, ei nyt sentään hampaita näyttänyt mutta meni ihan puolustuskannalle. Sitten se poistui ulos ja taitaa olla siellä vieläkin, järkyttyi niin kovasti. Melli räksytti taukoamatta, se tekee niin aina kaikelle mistä ei pidä. Haukku totesi rauhallisesti että tällaista tällä kertaa, ja poistui myös ulos. Onnin piti sitten jäädä puolustamaan minua. Se läähätti ja pyöri ja oli ihan pihalla että mitä tämä on, mutta rauhottui lopulta ja oli sitten paijattavana ja halittavana ihan kiltisti. Huhhuh, onneksi tällaista ei tapahdu täällä oikeastaan koskaan.

[Umac]

Ukko ihan tööt raittiista ilmasta ja pihamenosta. Kaikkeen on pitänyt osallistua, grillauksesta käpyjen poimintaan ja puiden pilkkomisesta lelujen siivoukseen.

[Mea]

Käväistiin eilen Haukun ja Ilopillerin kanssa vähän pidemmällä lenkillä. Käveltiin yhdessä vaiheessa pyörätietä sellaista pitkää suoraa. Jostain ihmeen syystä siinä keskellä ei-mitään oli pyörätien vieressä iso musta maastopyörä. Näin sen kaukaa ja kyllä vain vieläkin tuli selkäytimestä että voi "#¤%"¤#&J !! Että päästäänkö tuosta hengissä ohi, siis lähinnä minä hengissä. Sitten pikkuhiljaa muistin että nämä ovatkin koiria. Ja siitä käveltiin ohi niin ettei kukaan edes vilkaissut pyörää, se oli aivan täysin evvk. Huhhuh mitä hermolepoa on kävellä näiden kanssa.

Noh, paitsi että jonkin matkaa siinä eteenpäin edelleen pyörätiellä tuli vastaan kaksi hevosta, aivan superkauniita kirjavia polleja. Pelästyin jälleen että selvitäänkö tästä hengissä, ne ratsastajat siis. Onneksi siinäkin oli aukeaa ja pitkä suora niin molemmat näkivät toisensa kaukaa. Otin koirat lyhyeen hihnaan mahdollisimman kauas tien sivuun. Meteli oli hirveä mutta hevoset olivat aivan mahtavia, höristivät vain korviaan mutta ei minkäänlaista steppailua tai paniikkia. Ei minulle vaan koskaan 25 vuoden aikana noin kilttiä heppaa osunut.

[Avokaado]

Näin minihuskyn eli Alaskan klee kai -rotuisen koiran. En ole ennen nähnyt, enkä edes kuullut tästä rodusta. Pieni, oikein sopivan kokoinen ja mikä parhainta, koirannäköinen ja sopusuhtainen koira - mun mittapuun mukaan. Se ei kuulemma välitä vieraista ihmisistä, joten en tuppautunut lässyttämään sille. Kaunis koira!

[Umac]

Eilen oli taas näitä koiran hajuaisti on uskomaton - juttuja: jäin autosta pois ison tien toisella puolella, kävelin tapaamispaikalle koiran kanssa omaan tahtiini, kierrellen hiukan. Kun alitimme tien tunnelin kautta ja lähdemme nousemaan mäkeä niin koira nostaa nokkansa, nuuhkaisee kerran ilmaa ja kiskoo mäkeä ylös, kaartaa puskan läpi autolle. Auto oli siis parkissa mäen päällä ja toki eläin sen haistaa, tai siitä poistuneen isännän. Ilman mitään kehoituksia tms. Ns. montussa ollen ja päällä kulkee vilkasliikenteinen monikaistainen ajoväylä, sen yli risteää teitä ja parkkis täynnä autoa ja ihmistä. En oikein osaa edes kuvitella mikä hajukoktail se on pakokaasuineen mutta niin vain se on pala kakkua koiralle. Ja se kapasiteetti miten sillä on hajut muistissa, se omana ihmettelynään.
On se hieno peli, se koiran nenä!

[Mella M]

Mä jaksan aina välillä aina ihmetellä, että miten pienistä asioista koira yhdistää asioita ja oppii ymmärtämään puhetta. Mun koira ja kissa menee välillä yhdessä tuossa pihassa hiirien/myyrien perässä. Pari kertaa kun koira on ollut siinä ihan täpinöissään mukana, niin olen kysynyt, että "onko siellä hiiri". Nyt eilen kissa oli tuossa pellolla kyttäämässä myyrän koloja, niin sanoin koiralle, että "onkohan kissalla siellä hiiri", niin koira lähti vimmatusti juoksemaan ja tarkastamaan asiaa. Muuten se ei esim. reagoi mitenkään jos kysyn, että missähän kissa mahtaa olla, mutta näköjään hiiri sana olikin se mikä ratkaisi asian. Toi koira oppii lelujenkin nimet melkein heti kun se saa uuden lelun. Viimeksi se sai pöllön ja kun sille olin muutaman kerran sanonut, että se on pöllö, niin sen jälkeen se osas tuoda juuri pöllön, kun sitä kysyin. Mun edellinen koira ei minusta näin nopeasti omaksunut uusia sanoja.

[Umac]

^Meillä se on "pikku hiiri!" ja koira siirtyy ihan tiloihin. Ja rotanhan se haistaa missä vain, sitä on vahvistettu loukkujen luona ja se bongaa niitä muuallakin. Mm. silloin kun tuolla saman kadun varrella oli ns. ammattiloukut niin oli rynnimässä toisten pihalle asiaa selvittämään

Seurakoirastatuksellakin on siis kyllä vahva mielenkiinto pikkusiin jyrsijöihin, kuten ^teilläkin sen huomaa.

[aunet]

Ja meillä "kettu", tarkottaa kaikkee mielenkiintoista ulkona olevaa. Aikoinaan kisoissa kaikki vintti-immeiset hoki "pupu, pupu" kun innostivat koiriaan vieheelle. Piti keksiä joku muu sana omille etteivät välittäneet muiden hokemista. Siitä se on jäänyt elämään ja on helpompi sanoakin. Sit oli "kurre" ja vanhemmat koirat älysi heti katsoa puuhun.

[Umac]

Koirapelkoisen polku pelkäämättömäksi: https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/5891154
Hyvin avattu sitä miksi se oma rakas tohottaja on koiria pelkäävälle kammotus suu auki sähläten ja naamaa kohti pomppien.

[TlGER]

Eilen oli taas näitä koiran hajuaisti on uskomaton - juttuja: jäin autosta pois ison tien toisella puolella, kävelin tapaamispaikalle koiran kanssa omaan tahtiini, kierrellen hiukan. Kun alitimme tien tunnelin kautta ja lähdemme nousemaan mäkeä niin koira nostaa nokkansa, nuuhkaisee kerran ilmaa ja kiskoo mäkeä ylös, kaartaa puskan läpi autolle. Auto oli siis parkissa mäen päällä ja toki eläin sen haistaa, tai siitä poistuneen isännän. Ilman mitään kehoituksia tms. Ns. montussa ollen ja päällä kulkee vilkasliikenteinen monikaistainen ajoväylä, sen yli risteää teitä ja parkkis täynnä autoa ja ihmistä. En oikein osaa edes kuvitella mikä hajukoktail se on pakokaasuineen mutta niin vain se on pala kakkua koiralle. Ja se kapasiteetti miten sillä on hajut muistissa, se omana ihmettelynään.
On se hieno peli, se koiran nenä!

No mä olen aina miettinyt, että eikö niiden pitäisi hajun avulla varmistua, kun vinttarit saattavat alkaa haluta seurata kadulla jotain ihmistä, joka takaraivon perusteella muistuttaa jotakuta tuttua, tai pysähtyvät samanlaisen auton, jolla niitä yleensä kuljetetaan, kohdalle. Muistan, miten järkyttynyt Rada oli kerran, kun se oli menossa moikkaamaan treenivetäjää, ja kun tyyppi kääntyi, niin se olikin ihan vieras ihminen Onhan toki vinttarilla heikompi hajuaisti kuin muilla roduilla, ja ne käyttävät saalistaessaan pelkkiä näköhavaintoja, mutta silti...

[aunet]

Korjauksena Tigerille, että vinttikoiran hajuaisti ei ole yhtään heikompi kuin minkään muunkaan rodun, kyse on siitä, kuten itsekin mainitsit, kuka mitenkin vaistojaan käyttää. Jos tarvitaan saada juoksemalla ruoka kiinni, iso vinttikoira on ehdoton, jos mäyräkoira on ns.nenänsä kanssa töissä, johtuu se siitä, ettei juoksemalla kiinni saa. Eikä tarvii saadakaan. Kintut on lyhyet. Tai vedestä noutava labbis tai vesikoira. Siksipä juurikin on nimensä veroisia noutavia, jäljestäviä, näöllään juosten kiinni ottavia, vartioivia, ajavia, haukusta pysäyttäviä ja niin edelleen.

Itse aikoinani koulutin parikin venakkoa jäljelle (omaksi ja koirieni iloksi), toisen verelle ja toisen ihmisen jäljelle, ei mitään ongelmaa verrattuna siihen belgiin, jota koulutin. Tai ainoa ero oli se, että venakon nokka oli lähtökohtaisesti riistan perään. Belgiä ei kiinnostanu pätkääkään vaikka jänkkö olis ollu vieressä, kuten ei ns.palveluskoiraa kuulukaan. Kaverini venakko on suorittanut hyviä tuloksia metsäjäljellä, ja tämä on toinen hänen yksilönsä. Mutta hajuaisti vinttikoirlla ei ole sen kummempi kuin muillakaan kuten Tiger sanoi, käyttötapa poikkeaa. Ja siinä on vissi ero, että miten sitä nenän käyttöä pääsee opettelemaan. Jos pentu asuu kaupungissa ja ainoa hajualue on tien piennar tai koirapuisto, niin hajuoppimiset on melko kapeat. Jokaisen koirapennun pitää päästä metsään tai edes pusikkoon. Edes pentuna.

[TlGER]

Ok, jostain olen joskus aikoja sitten lukenut, että rotujen välillä on eroja hajuaistissa, mutta en toki ole varma sen todenperäisyydestä.