Kissan aggressiot

[Mella M]

En olisi uskonut aloittavani koskaan keskustelua tällaisesta aiheesta, mutta nyt aloitan. Haluaisin ehkä vähän kuulla muiden ajatuksia asiasta.

Mulla on siis reilun 4 vuoden ikäinen siperiankissa. Ihana ja rento löllykkä suurimman osan aikaa. Pennusta asti kissalla on ollut hellyysaggressiota, eli pitkän silittelyn ja sylittelyn jälkeen kissa käy hampailla käteen kiinni, joskus aika kovaakin, mutta hampaat eivät ole menneet ihon läpi. Kissa ei milään tavalla varoita puremisesta, vaan tarttuu yhtäkkiä ranteeseen tai kyynervarteen. Ja aina käteen, ei mihinkään muualle. Ei sähise tai raavi samaan aikaan.

Tämän lisäksi kissalla on ominaisuus, joka tulee esiin vain harvoin. Kissalla on jokin tarve puuttua tilanteeseen, jos esim. joku muu kuin meidän oma koira haukkuu tai ulvoo tai ylipäänsä syntyy joki tilanne (tai ei edes tarvi olla mikään tilanne). Tällöin kissa voi aivan yhtäkkiä vain hyökätä koirien kimppuun ja aiheuttaa melkoisen hässäkän. Tätä on sattunut pari kertaa aiemmin, mutta kissa on luovuttanut heti, kun sille on karjaissut, että nyt loppu.

Muuten kissa ei hyökkäile. Se ei ole koskaan käynyt esim. nilkkoihin kiinni, eikä muuten ihmisten päälle ja hellyysaggressionkin kohteeksi olen joutunut vain minä, koska kissa ei yleensä kovin pitkään viihdy vieraiden sylissä. Kissa ei huido ihmisiä esim. tassuilla mistään hyllyjen päältä tai ole mitenkään muutenkaan vihamielinen ketään kohtaan. Päinvastoin, kissa tulee kaikkia ovelle vastaan ja menee vieraidenkin ihmisten syliin ja on todella hellyydenkipeä välillä. Kukaan mun ystävistä tai muista läheisistä ei pelkää kissaa, koska se ei ole ollut arvaamaton ketään kohtaan.

Toissapäivänä sattui tilanne, missä minä (ja pari koiraa) jouduin kissan hyökkäyksen kohteeksi. Meillä oli naapurin pieni koira hoidossa. Koira on vähän alistuva ja väistelee kissaa, mutta tähän asti meillä kyläilyt ovat sujuneet hyvin. Toissapäivänä vähän siivoilin samalla kun kissa ja koirat olivat samassa tilassa ja otin peiton sängystä, mistä kissa innostui ja heittäytyi peiton päälle makaamaan, niin etten saanut peittoa takas sänkyyn. Käskin kissaa pois ja samalla nostin peittoa sänkyyn. Kissa oli jossain leikki/peitonallehyökkäysmoodissa ja hyökkäskin peiton päältä suoraan tämän naapurin koiran kimppuun joka oli varmaankin lähimpänä tilanteessa. Voi olla, että kissa ei edes osunut koiraan, mutta koska koira on vähän arka, se alkaa huutaan heti, kun jotain erikoista tapahtuu. Komensin kissan pois, jolloin se hyökkäys mun oman koiran kimppuun, perääntyi hetkeksi ja hyökkäys uudestaan ja näytti silti, että ei todellakaan aio luovuttaa. Molemmat koirat tässä vaiheessa huusivat aivan paniikissa. Olimme huoneessa, johon ei ole väliäovea, joten en voinut vain laittaa kissaa pois huoneesta, joten nostin koirat syliin ja ajattelin kantaa ne huoneeseen, jonne saan oven kiinni. Kissa ei luovuttanut, koirat huusi mun sylissä ja kissa tuijotti mua lattialta niin, että arvasin, että se aikoo hyökätä (vaikka se ei koskaan mun kimppuun ole tuollaisessa tilanteessa käynytkään), jolloin käänsin kissalle selän ja ajattelin, että kävelen koirat sylissä pois huoneesta. Kissa hyppäs mun persuksiin kiinni ja toisenkin kerran ja ehkä kolmannenkin. Sen jälkeen pääsin toiseen huoneeseen ja sain oven perässä kiinni. Koirat rauhoittuivat heti, kun oltiin toisessa huoneessa. Olin siellä hetken koirien kanssa ja sitten menin huoneesta takaisin muualle asuntoon. Kissa oli oven takana selkä kyyryssä ja sen näköinen, että jos ovesta tulee koira, niin se käy heti kiinni. Mun päälle ei enää yrittänyt käydä. Tarkistin mun vammat ja mulla oli persuksissa melkoiset hyökkäysjäljet, jotka vuoti verta, kaikkia en edes huomannut aluksi. Myöhemmin tajusin tarkistaa myös takareidet kun niitä alkoi kirvellä ja niissä oli syvät kynnenjäljet ja samoin mun jalkapöydässä. Kissa oli pitkään oven takana ja selvästi kyttäsi ja odotti, että koska koirat tulevat sieltä ulos. Se ei oikein meinannut luovuttaa. Koirille ei näyttänyt tulleen mitään fyysisiä vammoja (molemmat onneksi tuuhea- ja pitkäkarvaisia koiria). Lähdin koirien kanssa ulos ja palautin hoitokoiran kotiinsa, mikä oli suunnitelmissa muutenkin siihen aikaan päivästä. Kun tulin oman koiran kanssa kotiin, kissa ja koira tervehtivät toisiaan aivan normaalisti, kumpikaan ei siis varonut toista. Tilanne oli heidän osalta ohi.

Mun osalta tilanne ei ole ohi. Luottamus kissaan on nyt aika pahasti horjunut. Pahinta ei ole se, että kissa reagoi niinkuin reagoi. Musta on ihan luonnollista, että joskus joku säikähdys voi aiheuttaa tilanteen missä syntyy joku väärinymmärrys ja voi olla, että se puretaan siihen lähimpänä olevaan ja siitä peräännytään heti, kun tajutaan, että oho, nyt menikin väärään osoitteeseen. Näin kissakin on ennen tehnyt niinä parina kertana. Isoin ongelma itselleni on se, että kissa ei näyttänyt ollenkaan perääntyvän, vaan hyökkäsi useasti koirien kimppuun ja sitten lopulta minun. En tiedä missä vaiheessa kissa olisi itse perääntynyt jos en olisi kantanut koiria pois, mutta näytti siltä, että ei aikonut luovuttaa.

Nyt sitten mietin mitä teen kissan kanssa. Kissa on tosi hurmaava ja kauniskin toki ja varmasti olisi ottajia, mutta itselläni on tunne, että ei sitä ole helppo sijoittaa uuteen kotiin, kun tiedän, että ongelmia voi tulla. Itselläni on olo, että elämä kissan kanssa ei voi jatkua meilläkään, tosin ihan kamalalta tuntuu myös ajatus, että kissa pitäisi nukuttaa. Itse kuitenkin koen, että en halua ottaa riskiä, että tällaisen hyökkäyksen kohteeksi voisi joutua joku muu kuin minä tai enää yksikään läheisen koira tai omakaan.

Kissa ja koirahan meillä muuten tulee tosi hyvin toimeen keskenään ja ulkoilevatkin välillä yhdessä ja kissa usein seuraa mua ja koiraa pikkulenkeillä. Kissalla on siis virikkeitä eikä muuten oireile mitenkään. Tätä kissaa ennen mulla on ollut kaksi kissaa, jotka eivät koskaan osoittaneet mitään aggressioita koskaan mitään kohtaan. Mietin joskus, että osaako toinen niistä edes sähistä, koska en koskaan nähnyt tai kuullut sen tekevän sellaista.

En nyt siis odota täältä mitään ratkaisua, ehkä vaan haluan kirjoittaa tämän ja lukea välillä uudestaan.

[Umac]

Jotenkin ajattelen, että kissan, kuten koiran, käytös voi olla monen asian summa. Ekana tietty tulee ne terveysasiat mieleen. Seuraavaksi tulee se ns. henkinen puoli, ns. pää ei kestä jotain...onko se turhaumaa, puhdasta aggressiota, stressiä, jotain?
Se varmasti kuormittui jollain tavalla hoitokoirasta ja homma meni överiksi. Miksi just tuolla kertaa? Huh, tosi vaikea arvailla. En tunne kissan reviiritietoisuutta kylliksi, että voisin sanoa sitä syyksi. Mutta kun saisi ajatuksen siitä, että
-mitä merkkejä se näyttää ennen ns, hellyyspuraisua? Vaikka se olisi esim. ajallinen määre? Tai tyyliin kolme silitystä ja sitten loppuu- keino?
-mitä se näytti ennen hässäkän alkua?
-miksi se tällä kertaa ei laskeutunut tunnetilastaan ns. normaaliksi vaan otti sinut myös työn alle?

Kissan ja koiran aggressiivisuutta ei voi kaikilta osin verrata toisiinsa mutta onhan siellä samoja käynnistymismekanismeja kuitenkin. On selvää, että koirien ääntely laukaisi kissassa jotain hyvin vahvaa?

Ratkaisuhan voi ihan oikeassa elämässä olla se, että kissa pärjäisi esim. ainoana eläimenä aivan loistavaksi jossain kodissa. Eli haen sitä, että vaikka teillä on mennyt nyt näennäisesti todella kivasti koko ajan, silti kissan käytös kertoo jostain? Oletan, että kissa on saanut kasvaa normaalisti pentueen jäsenenä ja emon hoitamana, ettei taustalla ole mitään laiminlyöntejä siltä osin?

Ja ymmärrän muuten fiilikset aivan täysin. Kissa on yksi helvetti seotessaan noin, koira on siihen nähden aivan kesy otus. Ja sanon tämän ns. rottweiler ja staffitaustalla, sakemannejakin paljon käsitelleenä. Eli huoli on ihan aito ja täysin ymmärrettävä huoli. Niin pahaa jälkeä kissa voi saada ympäristölleen aikaiseksi.

Toivottavasti muutkin tulevat pohdintoihin mukaan! Mulla on ollut yhteensä kolme kissaa elämäni aikana ja sillä taustalla, ilman tuollaista kokemusta, pohdin siis. Lisäksi olen hoitanut eläinlaumassa kasvaneita kissoja. Naapurissa mm. yksittäisen kissan "vajaa käytös ja terveys(?)" aiheutti ns. päällikkökissan hyökkäykset. Niihin toki puututtiin mutta kissan itsensa kannalta tuollainen maanantaikappale on laumalle uhka. Niin pöljää kuin se meidän mielestä onkin.
Onhan koirat terveitä? Ettei niillä ole jotain mistä kissa vetää jotain kierroksia?

Eli kait mä alkaisin terveysasioista, sitten Google peliin kaikilta osin ja sitten päätökset.

[Mella M]

Joo, kissa on tosiaan kasvanut aivan normaalisti emon ja sisarusten kanssa ja olen tavannut kissan emon ja muitakin sukulaiskissoja kasvattajan luona. Kissa on norjalaiselta kasvattajalta, joten kasvattajan kautta en ala uutta kotia etsimään. Kasvattajakaan ei oikein osannut aiemmin vastata tuohon hellyysaggressioon muuten kuin, että yleensä se helpottaa pentuvaiheen jälkeen ja syytä sille ei ilmeisesti oikein tunneta. Netistä lukemani mukaan se liittyisi kissan alkukantaisuuden ja lemmikkinä olemisen ristiriitaan ja silittäminen saa kissassa aikaiseksi lopulta jonkin alkukantaisen reaktion. En tiedä. Olen käynyt myös kissan kanssa ellillä ja mitään sellaista kissasta ei löytynyt, mikä selittäisi tällaista käytöstä. Kissa ei osoita merkkejä stressaamisesta muuten, eli ei hakeudu piiloon, ei pissavaivoja (yhtä tulehdusta lukuunottamatta) jne. Autossa olosta se ei oikein pidä, mutta muualla se on aina kuin kotonaan. Kissa on hyvin koiramainen ja lungin oloinen joka paikassa ja hyvin utelias (vähän liiankin) kaikkia koiria kohtaan.

Ja kyllä. Selvästi täällä ollut koira stressasi kissaa tuosta reaktiosta päätellen, mutta sellaisia tilanteita meidän elämässä on vaikea kokonaan välttää. Ja sen toki ymmärrän, että tilanne stressaa, mutta tuota en, että se ei meinannut mennä millään ohi ja kissa kävi kaikkien päälle. Mun edellinen kissa oli tosi arka ja se pysyi stressaavissa tilanteissa sängyn tai sohvan alla. Ei sekään toki hyvä ole eikä kissan kannalta mukavaa, mutta se ei myöskään koskaan osoittanut mitään ulospäin.

Hellyysaggressioista ei tule mitään ennakkkovaroitusta oman kissani kohdalla. Olen netistä lukemani perusteella aivan tarkoituksella tarkkaillut sitä ja siitä ei tule mitään varoitusta. Kissa on muutenkin melko ilmeetön, ei esim luimistele korviaan, niin kuin jotkut kissat jossain tilanteissa ja pelaa hännälläkin melko vähän. Toissapäiväisessä hyökkäystilanteessa se kuitenkin elehti ja ilveili aivan selvästi. Mutta sekin tilanne alkoi sillä, että kissa tuli leikkimään hyväntuulisen oloisesti peitolla ja ilmeisesti kun häädin sen siitä pois, niin naapurin koira olikin reitillä ja kiljas vaikka kissa ei välttämättä tehnyt mitään ja siitä kissa syttyi ja kävi lopulta meidän kaikkien päälle.

Sitä itsekin mietin, että jos kissa johonkin kotiin lähtee, niin ainoaksi eläimeksi, vaikka kyllä se selvästi myös esim. tykkää tästä meidän omasta koirasta ja sen kanssa leikkimisestä ja tulee myös hyvin toimeen mun vanhempieni luona asuvan lagoton kanssa. Mutta edelleenkin sitten jää tuo hellyysaggressio, joka on joskus aika rajua eikä siitäkään aina luovuta helposti, vaan hyökkää uudestaan vaikka on jo hypännyt esim. sylistä lattialle. Mun ihon kestää, mutta esim. mun vanhempien jo iän haurastuttama iho ei kestäisi.

[Umac]

Joo, iäkkään ihmisen iho keskiarvollisesti on hauraampaa, tulehdusherkempää ja hitaasti paranevaa. Oo nyt itsekin tarkka, että paraneminen sujuu hyvin.
Eli kun ketjua purkaa, turhauma ajoi kissan peitolta toisen koiran päälle ja koiran äännellessä kissa siirtyi seuraavalle tasolle tunnetilassa ja aggressio kasvoi voimakkaasti. Eikä palautunut siitä edes sen vertaa, että olisi jättänyt sinut vaan kohdisti hyökkäyksen sinuun. Vaikka olit harmittavasti siis ns. välitilassa, kun koirat olivat sinulla. Kissan kannalta teistä tuli yksi kohde.

Mehän olemme eläneet tuon saman vuosia sitten vanhojen koirien kanssa vahinkotilanteessa missä vanhat urokset pääsivät pihalle samaan aikaan. Kun tilanne meni hässäkäksi ja mieheni otti staffin syliin, rottis päätti, että ovat yhtä ja hyppäsi miehen selkään. Ei purrut, ei edes yrittänyt vaan teki itselleen väylän vapaaksi: "äläs mene, sulla on se koira ja mulla on se homma kesken eli välien selvittely". Näin ihmiskielelle laitettuna.
Se ei koskaan sitä ennen tai sen jälkeen toiminut noin, ei vaikka sen päälle tultiin ja minä nostin sitä monesti. Eli aina joku tilanne ei toistu ikinä enää mutta kuten itse totesit, se omannäköinen elämänne sisältää mm. satunnaisia kävijöitä ja hoitokoiria. Siksi asiaa pohdittava perusteellisesti. Kuten jo teetkin.

Lisään vielä, että turhaumaan voi vaikuttaa ihan mikä vain: vähempi liikkuminen, nälkä, jono, kipu, väsymys jne. Eli sama kissa tai koira ei turhaudu aina samalla kaavalla koska ns. perustarpeet ovat eri kohdassa eri aikaan. Turhaumaa voi säädellä muutenkin, toki. Eli tunnetiloja voi ohjailla mutta siinä tullaan taas siihen, että miten sitä omaa elämää haluaa elää: koska ajan tarkkaillen, rennosti ja tavallisesti vai miten? Eli luottamusta on nyt horjuutettu ja aiheesta, ei puolta sanaa.

[Mella M]

Juu, olen hyvin samaa mieltä tapahtuminen kulusta ja niin kuin jo ekassa viestissä kirjoitin, niin osittain ymmärrän tämän hyvin tyypilliseksi eläimen käytökseksi, vaikka en pidäkään sitä hyväksyttävänä ja olen aika varma, että edelliset kissani eivät olisi koskaan käyttäytyneet näin. Tämän kissan kanssa tämä ei ollut eka kerta, mutta eka kerta, kun sen aggressio ei meinannut mennä ohi eikä se itse perääntynyt paikalta vaikka tilaa olisi ollut lähteä muualle asuntoon tai omaan kiipeilypuuhunsa, joka oli vieressä. Kun koirani kanssa palattiin kotiin, niin kissa kiipes omaan puuhunsa nukkumaan ja nukkui siellä varmaan 7 h. Vaikutti siltä, että koko hässäkkä oli vienyt kissaltakin paljon voimia.

Ja joo, haavojen suhteen sain jo samana päivänä kaverini sairaanhoitajan suorittamaan haavahoitoa. Mutta tarkkailen niitä silti, koska en ole ihan varma, että onko jokin niistä puremajälki. 6 kiloinen kissa roikkumassa kaikilla neljällä tassulla ihossa, saa sekin jo aika pahaa jälkeä aikaiseksi. Olin ollut aikaisemmin päivällä koirien kanssa pitkällä lenkillä, olin riisunut kaikki muut vaatteet pois ja mulla oli yllä ohut merinokerrasto. Jos olisi ollut vielä ne ulkoiluhousut (vaellushousut), niin olisin varmaan selvinnyt vähemmällä kun niissä on vielä jotkut takapuolivahvikkeet....

[Umac]

https://www.youtube.com/watch?v=RS5aI8zdHAY
Jackson Galaxy puhuu tässä videossa kohdassa 2 ja 3 aiheesta. Kolmosessa (kohdassa 6 min tasan) petting induced aggression on overstimulation. Hyvin kuvailtu aihe, imo. Noh, jos norjalainen ei anna selkeitä merkkejä kuitenkaan niin toki hanlampaa. Mutta kuvailu oli kaikkinensa niin aiheeseen osuvaa, että otin tuon tähän.
muoks: vitos- ja kutoskohta status and terrtorial- aihetta. Mielenkiintoisia juttuja!

[Mella M]

https://www.youtube.com/watch?v=RS5aI8zdHAY
Jackson Galaxy puhuu tässä videossa kohdassa 2 ja 3 aiheesta. Kolmosessa (kohdassa 6 min tasan) petting induced aggression on overstimulation. Hyvin kuvailtu aihe, imo. Noh, jos norjalainen ei anna selkeitä merkkejä kuitenkaan niin toki hanlampaa. Mutta kuvailu oli kaikkinensa niin aiheeseen osuvaa, että otin tuon tähän.
muoks: vitos- ja kutoskohta status and terrtorial- aihetta. Mielenkiintoisia juttuja!

Joo, olen katsonut tuon Jacksonin juttuja kissoista. Tietää paljon, mutta olen vähän eri mieltä esim. psyykelääkkeistä ja joistakin muistakin hänen jutuista. Mutta mun kissalla ei tosiaan ole tuollaisia merkkejä mitä tuossa videossa tuosta hellyysaggressiosta. Ja tuo reaktio voi tulla joko pitkän silityksen jälkeen ja joskus tosi nopeastikin ja joskus kun esim. silittämisen lopettaa. Mutta se nyt on sellainen, minkä kanssa voisin jopa elää ja jota voi usein välttää sillä, ettei silittele niin paljon vaan antaa vaan kissan olla sylissä. Mutta tuo hyökkäily on se pahempi juttu ja sitä tosiaan joskus liittyy tähän hellyysaggressionkin, että kissa ei tavallaan osaa luovuttaa ja perääntyä.

Mutta nyt taas mennyt tosi hyvin, kissa on ollut kuin unelma

[Umac]

Jenkithän syöttää psyykelääkkeitä ja syövät itsekin kuin leipää. Eli jenkkijutuista on aina karsittava osia pois, kyllä.
Mutta muutoin ko. kaveri on kait hyvinkin kissojen kanssa puljaillut paljon, siinä käsityksessä olen.

[Kaktus2]

Ei kai nyt nukutettavaksi kissaa sentään. Jos kissa stressaa koirista (etenkin vähän vieraammista), niin sehän voisi hyvinkin tykätä olla toisessa perheessä ainoana lemmikkinä.

Kai kissan kanssa leikitään, että saa purkaa energiaansa?

Meillä viimeisin kissa on ollut ainoa, jolla esiintyi hellyysaggressiota. Tai niin oletan, kun kissa välillä suutahti kesken sylittelyn. Välillä saattoi tuossa yhteydessä ihan sähistä ja huitaista tassulla tai hyökätä uudelleen kohti. Ei kuitenkaan kynsinyt. Muutamassa minuutissa meni ohi.

[Kissimyyr6]

Hyvin monen traumataustaisen kissan kokemuksella, karjuminen ei kuulosta hyvältä ratkaisulta siihen, ettei eläimet pidä toisistaan. Minusta tuossa on eskaloitunut vaan se tilanne ettei kissa koirasta sittenkään ole pitänyt, vaan hädin tuskin sietänyt, kun sen kimppuun on hyökännyt monta kertaa (mitä selvää varoitusta ei ihminen ole noteerannut lainkaan). Nyt sitten jäi ihminenkin väliin, tähän asti vain kissalla on ollut kurja fiilis.

Eli näillä pelimerkeillä en enää laittaisi eläimiä yhteen, ne eivät ole kavereita, vaan ne stressaavat toisistaan. Paljonko on tilaa, liian pieni tila nostaa stressitasoa vaikka muuten eläimet pitäisi toisistaan. Pitäisi olla vähintään se huone/eläin, kissalla myös useita nukkumapaikkoja korkealla ja oma huone missä vapaasti olla esim öisin. Minikodit ei sovellu kissan pitoon, koirat sentään yleensä pääsevät kunnolla ulos, mutta kissaa harvempi ulkoiluttaa tuntikausia päivittäin, eikä valjastelu ole sellaista vapaana juoksemista mitä kissakin tarvitsee. Kissalle minikoti (oletan että sellaisesta on kyse, kun ei ole ovea minkä taakse erottaa tappelevia eläimiä) vastaa vankilaselliä, ei mahdu kunnolla juoksemaan, stressaavia ääniä (usein) kuuluu ja sellikaverin ääntely ottaa päähän.
Ne pakolliset pistokeferomonit kai on kunnossa?

Ja se elämä muuten, minkälaisia virikkeitä on ja minkä verran, 4 v kissaa ei ole tarkoitettu vaan pääasiassa nukkumaan yhdessä huoneessa toisen eläimen kanssa, joka ei kissan mielestä ole kaveri, vaan riesa (kaveria ei pöllytetä tosissaan, vaikka se joskus ärsyttäisikin).

Eli summa summarum, tuosta ei nyt selviä muuta kun että kissalla on jo pidempään ollut kurja olla. Syy voi olla koirassa, mutta yhtä todennäköistä on että liian pieni tila aiheuttaisi turhautumista ilmankin koiraa.

Kissa voi muuttua, meillä on monta jotka meni pitkin seiniä ja raapi ja puri ihmistä ihan surutta tullessa, ja niistä on tullut ihania sylikehrääjiä jotka ei raavi omaa ihmistä pelätessäkään (eläinlääkäri onkin eri juttu ) .

Mutta se edellyttää että kissalle järjestetään oikeasti hyvät olot, tarpeeksi tilaa, aktiviteettia ja vastataan kaikkeen aina hellyydellä (vaikka kuinka sattuisi ja harmittaisi), ei karjumisella. Osan kanssa on tarvittu vuosikin, mutta en missään nimessä pitäisi tätä kissaa monttukamana tai ajattelisi, että se jotenkin luonteeltaan olisi epäluotettava. Kissaa pidetään helppona lemmikkinä ihan syyttä, hyvä kissanpito edellyttää aika paljon resursseja.

[Fran]

Kissimyyr6, mistä sä sen käsityksen sait että Mella asuu minikodissa? Alkuperäisessä tekstissähän sanotaan, että oltiin huoneessa, johon ei ollut väliovea, ja samassa lauseessa, että oli tarkoitus kantaa koirat huoneeseen, johon on ovi. Viestissä myös kerrotaan kissan seuraavan Mellaa ja hänen koiraansa ulkoillessa. Siitä, ja Mellan aikaisemmin laittamasta kissakuvasta selviää ettei kissan ulkoilu ole vain lyhyitä valjasteluja.

Itselle tuli tilanteesta mueleen se, että kissa voisi hyvin viihtyä aikuisessa kodissa ainoana eläimenä. Kaikki ei vain perusta kavereista. Mun aiempi kissa tuli kodista, jossa oli iso ja pieni koira. Pentujen saamisen jälkeen emo alkoi hyökkiä pikkukoiran ja omien kotiin jääneiden pentujen päälle, ja se lopetettiin. Myöhemmin taloon jäänyt pentu sai pennut, ja sille kävi samoin. Se alkoi hyökkiä pikkukoiran ja sisaruksensa päälle. Iso koira sai olla rauhassa. Kissalle löydettiin uusi koti isojen koirien kaverina, ja siellä ei enää ongelmia ollut ja kissa ja koirat oli parhaita kavereita. Joskus siis kodinvaihto voi olla hyvä ratkaisu. Toki uudelle omistajalle pitää rehellisesti kertoa miksi kissalle haetaan uutta kotia.

[Mella M]

Luitkohan sä kissimyyr6 mun aloitusta kunnolla? Aloituksessa on kaksi koiraa, sekä meidän oma, että naapurin. Omasta koirasta kissa aivan varmasti pitää, koska nukkuu sen kanssa, leikkii sen kanssa, pyytävät myyriä yhdessä jne. En myöskään ymmärrä, mistä poimit karjumisen ja mitä sillä tarkoitit? Ja vielä, mun kissa ei siis ole traumataustainen vaan rotukissa, joka on elänyt hyvin turvallisen ja tavallisen kissan elämää. Kissa kävi tuossa hyökkäyksessä siis sekä naapurin koiran, että meidän oman koiran, että mun kimppuun. Suoranaisesti hyökkäys ei minusta osoita, muuta kuin sen, että juuri tuossa tilanteessa tapahtui jotain joka laukas kissassa tuon reaktion. Mutta en viitsi selittää uudelleen, koska aloituksessa ja jossain jatkoviestissä asian siis selitin. Kissalla ei siis ole ollut huono olo jo pitkään, sen tiedän aika varmasti

Kissahan on sellainen, että ulkoilee tuossa meidän pihassa joka päivä ja monta kertaa päivässä. Nytkin kiertää taloa ja maakellaria hiirimyyrien toivossa, lisäksi kiipeilee ulkona puissa ja tarkkaillee sieltä maailmaa. Kissa lisäksi leikkii meidän oman koiran kanssa, sillä on aktivointileluja ja kiipeilypuu, jossa pesä katonrajassa, eli saa olla rauhassa jos haluaa. Kissan kanssa kyllä leikittäiskin, mutta musta tuntuu, että juuri kaiken muun aktiviteetin takia sitä ei leikkiminen kauheasti innosta. Jaksaa hetken ja sitten lähtee pois. Kissa ei siis nuku yhdessä huoneessa koko päivää epämiellyttävän koiran kanssa tai jos nukkuukin, niin ihan omasta vapaasta tahdosta.

Nythän täällä on ollut taas rauha talossa. Mun koira ja kissa ovat olleet tapahtuman jälkeen aivan normaalisti yhdessä. Ainoa, jolla on vammoja, olen tosiaan minä, koska en luota kissaan enää samalla tavalla kuin ennen. En voi jatkossa välttää kaikkia tällaisia tilanteita enkä voi hyväksyä, että kissa käy tuolla tavalla kaikkien päälle vaikka tapahtuis mitä. Tiedän, että kissat eivät ole koiria, mutta kun tosiaan vertaan mun edellisiin kissoihin, niin ei mun koskaan tarvinnut ola huolissani, että ne kävis mun tai kenenkään päälle vaikka mikä olis. Toki eläimistä ei voi koskaan tietää varmaksi, mutta tuossa tilanteessa esim. kumpikaan koirista ei yrittänyt purra mua kun otin ne syliin eikä kuumuneet toisilleenkaan vaikka tilanne oli varmasti molemmille tosi stressaava. Koirat myöskin pyrki kissalta karkuun eivätkä jatkaneet hyökkäyksiä niin kuin kissa.

En mäkään ajattele, että kissa on monttukamaa, mutta jos ajattelen vaihtoehtoja, niin kauhean hyviä ei ole tarjolla. a) kissa elää meidän kanssa ja me joko rajoitetaan elämäämme kissan takia (ei kovin mahdollista ja mukavaa), jolla pitäisi olla oikeasti aika unelma kissan elämä tai sitten pitää varautua siihen, että vastaavaa tapahtuu jatkossakin b) kissalle etsittäisin uusi koti, joka sekin tuntuu vähän hankalalta, koska kissan luonne ei ole se helpoin. Suurimmaksi osaksi aivan ihana kissa, mutta selvästi jotkin tilanteet saavat sen syttymään vähän liikaa ja hellyysaggressiokin on oikeasti ongelma, ainakin minun mielestä. Joku kissoja tunteva koti voisi olla vaihtoehto, mutta onko sitten tarjota samanlaista turvallista ulkoilua yms, mitä kissalla on nyt tai turvallista leikikaveria, niin kuin meidän oma koira.

Mutta joo, mitään ratkaisua tässä asiassa ei siis ole pakko syntyä ja kuten alkuun kirjoitinkin, niin aloitin tämän ketjun oikeastaan siksi, että halusin tämän tekstin ylös, ehkä keskustelua ja voin sitten lukea näitä varsinkin jos vastaavaa vielä sattuu.

[Mella M]

Kissimyyr6, mistä sä sen käsityksen sait että Mella asuu minikodissa? Alkuperäisessä tekstissähän sanotaan, että oltiin huoneessa, johon ei ollut väliovea, ja samassa lauseessa, että oli tarkoitus kantaa koirat huoneeseen, johon on ovi. Viestissä myös kerrotaan kissan seuraavan Mellaa ja hänen koiraansa ulkoillessa. Siitä, ja Mellan aikaisemmin laittamasta kissakuvasta selviää ettei kissan ulkoilu ole vain lyhyitä valjasteluja.

Itselle tuli tilanteesta mieleen se, että kissa voisi hyvin viihtyä aikuisessa kodissa ainoana eläimenä. Kaikki ei vain perusta kavereista. Mun aiempi kissa tuli kodista, jossa oli iso ja pieni koira. Pentujen saamisen jälkeen emo alkoi hyökkiä pikkukoiran ja omien kotiin jääneiden pentujen päälle, ja se lopetettiin. Myöhemmin taloon jäänyt pentu sai pennut, ja sille kävi samoin. Se alkoi hyökkiä pikkukoiran ja sisaruksensa päälle. Iso koira sai olla rauhassa. Kissalle löydettiin uusi koti isojen koirien kaverina, ja siellä ei enää ongelmia ollut ja kissa ja koirat oli parhaita kavereita. Joskus siis kodinvaihto voi olla hyvä ratkaisu. Toki uudelle omistajalle pitää rehellisesti kertoa miksi kissalle haetaan uutta kotia.

Juu, oman koiran kanssa siis ei ole ollut ongelmaa. Toki noillakin välillä leikki menee sellaiseksi, että koiralle menee hermot ja se ärähtää mutta niissäkin tilanteissa vain koira kuumuu ja kissa juoksee pois ja tilanne on heti sillä ohi ja seuraavaksi jo katsellaankin yhdessä ikkunasta ulos tai koitetaan saada samaa myyrää kiinni pihalla. Tuo naapurin koira nyt tässä oli selvästi se stressijuttu, joka sitten tuossa alussa selitetyssä tilanteessa aiheutti tai edesauttoi kissaa saamaan tuon tosi voimakkaan reaktion.

Ja toki, jos etsisin kissalle uutta kotia, niin kertoisin kissasta kaiken ja siltikin varmasti tuntisin huonoa omaatuntoa, jos saisin kuulla, että siellä on joku saanut hampaanjäljet persiiseen

[delirium8]

Itse kävisin varmaan kuitenkin eläinlääkärillä tsekkauttamassa kissan. Mun on nimittäin kovin helppo nähdä että kissa jolla on jonkunlainen alttius tälläiseen käytökseen, tekee sitä vielä pienemmällä kynnyksellä jos joku fyysisesti vaivaa.

[Valkosipulisilakka]

Tämä on minusta hassu aloitus sikäli, että minusta aloituksen kissa on täysin normaali. Sinänsä tällainen käytös tulee kissoissa esiin harvoin, koska kissat hyvin vahvasti saavat elää mukavuusalueella, ne ovat tutussa turvallisessa kodissa ja jos ulkoilevat, tekevät sen tutulla kotipihalla ja pienellä reviirillä (toki kissojen elinolot ovat sillä tavoin polarisoitunet, että populaatiokissat ovat aivan päinvastaisissa oloissa, mutta poissa ihmisten silmistä). Itselleni on aina ollut elvää, että silloin harvoin, kun kissa stressin takia raivostuu, se on miljoona kertaa hurjempi eläin kuin koira ja se palautuu myös miljoona kertaa hitaammin. Taisin oivaltaa tämän alustavasti jo lapsena, kun mummulan maailman lempein kissa tappeli kotipihalle tulleen vieraan kissan kanssa, ja 4-5-vuotias minä meni väliin erottamaan kissoja. Hyvä, että mulla vielä on kädet

Meillä on ollut kissoja lähes aina. Olen 56 v ja kissoja on ollut vuodesta 1973, välissä parin vuoden tauko. Nyt kissoja on kolme. Näihin vuosiin mahtuu harvoja kissaraivareita, mutta ne ovat kyllä olleet juuri kuvaamasi kaltaisia. Ne liittyvät juuri johonkin stressitilanteeseen, jonka voi hyvinkin aiheuttaa vieras kissa tai koira omalla reviirillä. Joku raivari tuli aikoinaan, kun kissa loukkasi itsensä pahasti ja kipu aiheutti akuutin raivarin. Olen myös käynyt kissanäyttelyissä kissojeni kanssa. Kerran oma kissa joutui sellaisen assistentin syliin, joka juuri ennen minun kissaani oli käsitellyt ilmeisesti hyvin hormonaalista ja tuoksuvaa kollia. Minun kissani oli hänen sylissään hyvin mouruavana, koska selkeästi ahdistui toisen kissan tuoksusta. Kun se sitten pääsi minun syliini, se räjähti. Taas tarvittiin antibiootit. Tämäkin kissa oli aiemmin käynyt näyttelyissä lukuisia kertoja ja oli täysin lunki. Vastaavanlaisia räjähdyksiä näkee toisinaan kissanäyttelyissä. Tyyppillistä on juuri tuo, että kissa rauhoittuu hitaasti ja hullunkiilto palaa silmissä pitkään. Tila voi kestää hyvinkin esimerkiksi tunnin, silloin ei kannata mennä koskemaan kissaa, vaan antaa sen rauhoittua yksikseen.

Kissoissa on toki eroja. Meillä oli aikoinaan itämainen lyhytkarva, joka oli jollain tavalla syntymäavuton. Vaikka se pelkäsi kuollakseen, se ei ikinä räjähtänyt tai puolustanut itseään. Se oli meillä, kun mun lapsi oli pieni. Kissa saattoi olla täysin paniikissa, jos mun lapsen kaverit nostelivat ja vanuttivat sitä - aina ei nähnyt eikä ehtinyt puuttua - , mutta ei ikinä ymmärtänyt raapia tai edes lähteä karkuun, vaikka sen ahdistus oli käsinkosketeltavaa. Samaten eläinlääkärissä se saattoi huutaa kauhusta, mutta ei vastustellut mitenkään. En mä tuollaistakaan tavoitteena pidä. Tuommoinen itseään puolustava ja kenties raivareita saava kissa tuntuu tavallaan terveemmältä.

Mutta en kyllä ollenkaan ymmärrä, miten mieleen edes tulee luopua täysin normaalista kissasta! Se on kissa, ei sohvatyyny.

[Mella M]

Arvasinkin, että joku tulee sanomaan, että tämä on täysin normaalia ja että aivan pöyristyttävää, että kukaan edes miettii tällaisesta kissasta luopumista. Mä olen tämän tapauksen ja varsinkin nyt taas kaiken lukemani ja katsomani takia miettinyt, että miten paljon tosiaan kissanomistajan tulee sietää. Monet "kissa-asiantuntijatkin" tuntuvat suhtautuvan kissan aggressioihin hieman vähättelevästi. Tosin on tätä samaa koirapiireissäkin ja vaarallisiakin merkkejä pidetään lähinnä hauskoina. Silti koiranomistajista harva katselis ihan mukisematta koiraa, joka vähän väliä näykkii tai saisi tuollaisia raivareita, että siinä on joko lääkärissä käynti lähellä tai välttämätön. Musta on vähän hassua, jos tästä ei saisi olla pitämättä tai jos itse olen huolissani sekä itsestäni, koirastani tai ylipäätään ihmisistä, jotka tässä meidän kanssa elää lähipiirissä. Mihin kissan voi viedä hoitoon, mitä se siellä aiheuttaa, millaista meillä on kotona jne, mistä asoista pitää luopua kissan takia jne. Ja mä en nyt puhu vain tästä hyökkäyksestä, vaan esim tuosta hellyysaggressiosta. Ja tosiaan, tiedän varsin hyvin, että kissat ovat kissoja, eivät koiria eikä varsinkaan sohvatyynyjä Mä en jaksa pitää itseäni silti huonona ihmisenä, jos mietin, että ihan hirveän montaa kertaa en halua paikkailla itseäni, koiraani tai muita ihmisiä mun kissan takia. Niin kuin alussa kerroin, niin tämä ei ollut eka kerta. Edellinen hyökkäys loppui paljon nopeammin, mutta siinäkin sai vammoja mun naapuri.

Minä en pidä mun kotona siitä ilmapiiristä, että mun pitää olla varovainen tai koko ajan miettiä, että miten kissa tähän reagoi. Nyt se tuli syliin, saako se raivarin tai kun mä vien sen hoitoon, että pitääkö varoittaa ja kuinka paljon. Mun äitiä on purrut meidän kotikotona ollut kissa niin, että äiti sai siitä verenmyrkytyksen. Mun vanhemmat ovat olleet mulle ensisijaisesti se paikka missä mun elukat ovat olleet hoidossa, mutta en mä halua, että hekään joutuvat olemaan huolissaan, varomaan tms. Tähän asti yhdestäkään kissasta tai koirasta ei ole ollut sitä huolta, tämän kissan kohdalla on ollut alusta asti vähän eri. Jotkut kissaihmiset vissiin pitävät tätäkin normaalina, mutta mulle se ei ole sitä. Joillekin kissaihmisille on aivan normaalia, että kissä välillä pissaakin minne sattuu, mulle sekään ei olisi. Tiedän paljon kissaihmisiä, jotka ovat eläneet ympäriinsä kusevien kissojen kanssa vuosikausia.

Mullakin on ollut hyperarka kissa, joka ei silti koskaan käynyt kehenkään tai mihinkään kiinni. Ja eihän sekään ole tosiaan toivottava piirre eläimessä, koska näkeehän siitä, ettei sen ole hyvä olla, kun jatkuvasti pelkää eikä osaa edes pitää puoliaan.

Ja siis lisättäköön vielä tähänkin, jos en sitä jo jossain sanonut, että 98 prosenttisestihan tuo kissa on aivan superihana. Tosi kiva,avoin, seurallinen, helppo, hellyydenkipeä, ei herättele aamuaikaisin, tulee kun kutsutaan, on tosi kärsivällinen ja tosi lempeä meidän omaa koiraa kohtaan ja paria muuta tuttua koiraa kohtaan, käy tervehtimässä kaikki vieraat jne. Aivan mahtava kissa suurimmaksi osaksi aikaa ja tosi komeakin vielä.

[Mea]

(((Nyt en millään malta olla tulematta sanomaan, että jos tuo on normaalia, niin kylläpä siinä on kiva lemmikki! Get a cat, they said. It will be fun, they said. Itsehän en ole koskaan ollut tekemisissä kissojen kanssa, enkä aio.)))

[Titaanijäärä]

Ei minullakaan kauheasti ole ideoita tuohon antaa, mutta täytyy nyt kyllä tällä huimalla 3 vuoden ja kahden kissan kokemuksella sanoa että ei tuollainen "ainahan kissat raatelee" minustakaan ihan normaalilta kuulosta jossei ole jotenkin kipeä kun kuitenkaan ei ole mikään villi populaatiokissa kyseessä. Joo, kissa saa varmasti ikävää jälkeä aikaan jos on kunnolla pois tolaltaan ja tosissaan käy päälle (siinä missä koirakin, paitti että kissa käyttää kynsiäänkin), mut ei sen nyt omaan tuttuun väkeen minunkaan mielestäni pitäisi kohdistua kovin tiuhaan saati ihan varoittamatta ja ihan täydellä voimalla kuin todella poikkeuksillisissa tilanteissa.
Jonkun kerran tuo vanhempi katti on tullut tarhasta silmät lautasina ja häntä pulloharjana kun on joku irtokissa pyörinyt verkolla, eikä silloin kyllä kannattane yryttää lääppiä, vaan äkkiä se noista tiloista palautuu normaaliksi. Ja vaikka alussa vielä vähän vierastaessaan tai ylikierroksilla leikkiessä saattoi joskus tarrata käteen potkupainiotteella ja purra, niin hillitsi kuitenkin voimaa ettei ikinä pieniä pintanaarmuja pahempaa tullut ja hampaat ei edes juuri ihoa rikkoneet. Toki nyt noilla molemmilla pidetään kynnet leikattuna minimoimaan vahinkoja leikkiessä yms.

[Valkosipulisilakka]

En minäkään toki tarkoita, että tuommoista pitäisi hyväksyä, jos tuollaista tapahtuisi alituiseen. Minulla on nyt kolme kissaa, iät 13, 11 ja 8 v. Vain yksi näistä on tainnut räjähtää niin, että jouduin hakemaan tosiaan antibiootit (tuo edellä mainittu kissanäyttelyepisodi). Toisaalta uskon, että ihan jokaikinen näistä voisi räjähtää, jos meille esim. tulisi vieras koira hoitoon. Niinpä minulle on ollut ihan selvä, että ei vieraita eläimiä tähän huusholliin. En olisi valmis rajoittamaan elämääni merkittävästi kissojen vuoksi enkä sietäisi esimerkiksi sisälle kusevaa kissaa. Se, että kotiin ei tuoda vieraita eläimiä ei kuitenkaan vaikeuta elämääni mitenkään. Joskus muistan, että joku nyt jo edesmennyt kisa sai hepulin myös kotiin tulleesta joulupukista naamareineen. Sekään ei rajoita elämää: enää huushollissa ei ole pikkulapsia, ja jos olisi, kissan voisi sulkea johonkin siksi hetkeksi, kun pukki kävisi. Toisaalta tuo sisälle kuseminenkin olisi asia, jonka tullessa kohdalle olisi selvää tutkituttaa kissa eläinlääkärillä vaikkapa tulehdusten ym. varalta. Paljon näkee sitäkin, että pissailevasta kissasta vain hankkiudutaan eroon viemättä sitä lääkärille. Pahimmassa tapauksessa kissaa ei viitsitä edes leikata ja sitten ihmetellään, kun leikkaamaton kissa merkkailee reviiriään.

[Purrfect]

En kyllä minäkään osaisi elää kissan kanssa, joka kuumuu niin kierroksille että näppää rajusti ihmiseen kiinni, etenkin varoittamatta.
Mun kissat ei ole ikinä purreet tai tarkoituksella vihaisena raapineet ihmistä, ei vaikka vahingossa olisi astunut hännän päälle (tällöin saatetaan sähistä kyllä, ymmärrettävästi) tai vaikka on komennettu/rauhoitettu tilanne kun tullut joku tappelu kissoille keskenään ja nostettu toinen pois tilanteesta. Muutoinkin mielummin poistuvat ahdistavasta tilanteesta kuin hyökkäävät.
Vahvin tunteiden ilmaus toisella ihmistä kohtaan kun oikeen jokin ärsyttää, on huitaista tassulla kohti vihaisen näköisenä, ilman kynsiä.
Eikä nämä ikinä pissaa väärään paikkaan myöskään.

Muutoin kyllä kuulostaa hankalalta tilanteelta, ymmärrän hyvin että luottamus mennyt kun yleensä kuitenkin kissa ilmaisee sen tunnetilansa korvilla ja hännällä, ja kun aloittajan kissa ei niitäkään hellyysagressioissaan ilmaise.
Itse ehkä käyttäisin kuvauttamassa kissan kropan jos ei vielä käyty, löytyykö sieltä jotain kipua aiheuttavaa esim. selkärangasta tai muualta, joka voisi selittää/laukaista yhtäkkiset hyökkäykset. Omallani esim. löytyi selästä synnynnäinen nikamapuutos ja alkavaa spondyloosia, mitä ei muutoin olisi voinut havaita, ja mahdollisesti hermokipuakin aiheuttaneet mikä toki arvailua. Kipulääkkeillä hallinnassa onneksi.

Hankalia tilanteita kyllä tämmöset on

[Iidis79]

Täysin keltanokkana kissojen suhteen, olen kuitenkin myös katsellut noita Jackson Galaxyn kissajuttuja, muistaakseni yhdessä jaksossa kissan epänormaaliin aggressiiviseen tai pelokkaaseen käytökseen oli kodin ulkopuolella oleva kissa/kissat. Voisko olla mahdollisuus? Tai jokin muu eläin tai pelkoa aiheuttanyt asia pihalla/ulkona.

[Mella M]

Mulla on kavereissa kaksi elliä ja kummankaan mielestä kissa ei vaikuta kipeältä. Kissaa kuvattiin jonkin verran viime syksynä, mutta silloin ei näkynyt mitään kipua aiheuttavaa.

Toisia kissoja en ole nähnyt täällä ikinä ja naapureidenkaan mukaan tässä ei ole ulkoilevia kissoja ja ollaan sen verran sitten kaukana kylästä, että kylän kissat eivät ole tänne eksyneet. Eilen yhden mökin pihasta tosin tuli kaksi pienehköä koiraa meidän pihaan ja mulla oli kissa ulkona. Näin vaan ikkunasta, kun kissa hyppäsi terassin kaiteelle ja kun katsoin ikkunasta, niin huomasin portaiden alapäässä koiran. Koira oli tosi ystävällinen ja oli kovin kiinnostunut kissasta. Otin kissan sisälle ja aloin etsimään koirille omistajaa. Tuossa tilanteessa kissa oli taas jotenkin aivan normaali säyseä itsensä. Ei reagoinut mitenkään, että otin sen siitä kaiteelta syliin ja meni kiltisti sisälle. Vähän sillä oli selkä köyryssä ja selkäkarvat pystyssä kun se hyppäs siihen kaiteelle ja vähän mietin, että mikä mahtaa olla reaktio, kun otan sen sisälle, mutta ei tosiaan mitään. Aina siis edes tällaiset tilanteet ei aiheuta kissassa voimakasta reaktiota ja tämä on onneksi se normaali millä ollaan menty ja pääasiassa pidänkin tuota kissaa hyvähermoisena, avoimena ja uteliaana, mutta sitten jokin siinä välillä laukaisee sen aggression. Mutta nyt toistaiseksi taas kaikki hyvin.

[Kissimyyr6]

Tätä on sattunut pari kertaa aiemmin, mutta kissa on luovuttanut heti, kun sille on karjaissut, että nyt loppu.

Tuosta "repäisin" sen karjumisen. Karjaisu voi toimia koiralle oikein hyvinkin, kissalle ei koskaan. Onko tämä ainoa tilanne, missä kissalle karjutaan? Niinpä.

Tuosta nyt ei edelleenkään selviä, että asutaanko kaikki yhdessä huoneessa tai paljonko sitä tilaa on, onko niitä nukkumapaikkoja korkealla tai onko edes kissaferomonia käytössä. Ja mitä se ulkoilu on, valjastelua vaiko vapaana (aidatulla alueella). Onnellinen kissa ei hyökkäile tuolla tavalla, jotakin (tai oikeastaan juuri mitään) tässä nyt ei kerrota.

Hellyysaggressio yleensä liittyy liian varhaiseen emosta erottamiseen, mikä toki rotukissan ollessa kyseessä ei pitäisi olla mahdollista. Siitä voi opettaa pois, jos osaa lukea kissaa. Kissa kyllä varoittaa kun silityshetki "menee liian pitkäksi", mutta kissaa pitää osata lukea. Ja antaa tilaa, lopettaa heti kun kissa hieman ilmoittaa, että lopeta jo. Kissan näkökulmasta kun kissa on ensin miedommin kertonut että nyt riittää tai tuo on liikaa eikä ihminen reagoi, niin sitten kerrotaan suoremmin se fiilis. Kun tätä tarpeeksi jatkuu, kissa voi vähentää niitä ennakkovaroituksia, koska ei niitä kuitenkaan kuunnella. Kierre on valmis, siihen karjumista mukaan, niin luottamusta eikä kiintymystä ei ole kummallakaan puolella. Sivusta se yleensä näkyy ihan selvästi, kissan elekieli muuttuu, mutta ihminen ei reagoi.

Auttaa tässä on hyvin vaikea koska pointti taitaa olla etsiä vikaa kissasta, vaikka se ongelma yleensä on olosuhteet ja osaamaton omistaja.

Toivottavasti kissaa ei korvata toisella onnettomalla samaan tilanteeseen. Näin tehdään, kun ei piitata pätkääkään kissan tarpeista ylipäätään, valitaan vaan joku uusi kissa samaan pikkutilaan vailla mitään korkealla olevia nukkumapaikkoja jne ja ollaan tyytyväisiä, jos se kissa nukkuu ihan liikaa ja on hyvin passiivinen. Miksi se kissa ylipäätään pitää ottaa kun sen tarpeet ei yhtään kiinnosta, on loputon arvoitus. Jos koira tarvitsee seuraa niin voihan sille ottaa koirakaverin.

[Mella M]

^ Mä en tiedä pitäisikö sinulle edes vastata kun et selvästi lue muuta kuin sen mitä haluat nähdä. Mä esim. kerroin tuolla kissan kiipeilypuustakin, mutta silti jankutat miten kissalla ei sellaista ole tai paikkaa korkealla. Huoh.
Perehdy nyt ensin tuohon hellyysaggressioon, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa minkä ikäisinä pennut on vierotettu ja sitä esiintyy hyvin erilaisina eri kissoilla.

[Myrkkymuratti]

Minusta aiemmin esitetty ajatuskulku, että vieras koira kotona sai kissan stressaantumaan, ja omistajan nostaessa koirat syliin kissa jatkoi päälle hyökkimistä, koska omistaja ja koirat oli sen silmissä "yksi kohde", kuulostaa sinänsä loogiselta. Varsinkin kun kerroit että kissa on aiemminkin kiihtynyt jo pelkistä vieraiden koirien äänistä. Lähtökohtaisesti kissa eläimenä ei mun mielestä sovi kotiin, joka toimii hoitopaikkana vieraille lemmikeille. Uuden eläimen ilmaantuminen reviirille on kissalle niin suuri stressi, että minusta kissan ei kuulu joutua sellaista toistuvasti kokemaan, riippumatta siitä millä tavalla se stressaantuneena käyttäytyy (piilottelu/välttely vs. hyökkäävä käytös). Stressi voi jatkua vielä pitkään vierailevan eläimen poistuttua, kun hajut jää pyörimään nurkkiin. Joten tältä osin kissanomistajan pitäis mun mielestä olla valmis rajoittamaan elämäänsä. Ei vieraita eläimiä omaan kotiin.

Toi hellyysaggressio sitten.. Ehkä toistuvalla/pitkittyneellä stressillä voi olla vaikutusta myös siihen? Tosi hankalaa jos kissa on kovin vaikeasti luettavissa. Ja se, että kissa yrittää käydä vielä uudestaan päälle vaikka siihen ei enää kosketa, kuulostaa minusta epätyypilliseltä.

Ehkä kokeilisin elää niin, että kotona ei käy eläinvieraita, ja katsoisin lakkaako kissan hyökkimiset sillä. Mutta jos hoitopaikan tarjoaminen toisten lemmikeille on olennainen osa omaa elämää, niin miettisin onko kissalle mahdollista löytää uusi koti, jossa ei eläinvieraita käy.

[Myrkkymuratti]

Vaikka kissan käytökselle ehkä on löydettävissä selityksiä (stressaava tilanne jne.) niin siinä mielessä se ei minusta ole "normaalia", että useimmat kissat ei kuitenkaan stressaantuneinakaan käyttäydy noin hyökkäävästi. Enkä itse haluaisi pitää lemmikkiä, jonka koen arvaamattomaksi, ja jonka käytöstä joudun jännittämään. Joten ymmärrän hyvin pohdintasi kissan kohtalosta.

[SEVKA]

Tää ei liity aloittajan ongelmaan, vaan tuohon kommenttiin, että lähtökohtaisesti kissalle on liian iso stressi vieraat koirat. Mun toinen kissa tuli mulle 1,5-vuotiaana ja pelkäsi alussa mun koiria lähes hysteerisen paljon. Pysytteli makkarin sängyn alla useamman päivän, sen jälkeenkään ei kestänyt edes makkarin portille tulevia koiria. Mutta kun huomasi, etteivät nämä täysin oudot ilmestykset häntä syökään, se totesikin, että ne ovat kivoja ja sitten hän päätti rakastaa niitä koko sydämestään. (Harmillisesti nykyiset koirat eivät hänestä kauheasti välitä.) Nykyään hän rakastaisi myös kaikkia hoitokoiria ja on iki-ilahtunut, jos joku hoitokoira tykkää hänestä, nuolee häntä ja sallii hänen nukkua vieressään.

Toinen, pennusta asti ollut kissani (edellisen sisko) suhtautuu vähän välinpitämättömämmin koiriin ja on hieman varovaisempi hoitokoiria kohtaan, mutta ei sekään niistä erityisemmin stressaannu. Että kyllähän kissat tottuu sellaiseen elämään, mihin ne pennusta totuttaa. Ja voi tosiaan käydä niinkin, että aikuinenkin kissa tottuu ihan erilaiseen elämään kuin ajattelisi.

[Myrkkymuratti]

Tää ei liity aloittajan ongelmaan, vaan tuohon kommenttiin, että lähtökohtaisesti kissalle on liian iso stressi vieraat koirat. Mun toinen kissa tuli mulle 1,5-vuotiaana ja pelkäsi alussa mun koiria lähes hysteerisen paljon. Pysytteli makkarin sängyn alla useamman päivän, sen jälkeenkään ei kestänyt edes makkarin portille tulevia koiria. Mutta kun huomasi, etteivät nämä täysin oudot ilmestykset häntä syökään, se totesikin, että ne ovat kivoja ja sitten hän päätti rakastaa niitä koko sydämestään. (Harmillisesti nykyiset koirat eivät hänestä kauheasti välitä.) Nykyään hän rakastaisi myös kaikkia hoitokoiria ja on iki-ilahtunut, jos joku hoitokoira tykkää hänestä, nuolee häntä ja sallii hänen nukkua vieressään.

Toinen, pennusta asti ollut kissani (edellisen sisko) suhtautuu vähän välinpitämättömämmin koiriin ja on hieman varovaisempi hoitokoiria kohtaan, mutta ei sekään niistä erityisemmin stressaannu. Että kyllähän kissat tottuu sellaiseen elämään, mihin ne pennusta totuttaa. Ja voi tosiaan käydä niinkin, että aikuinenkin kissa tottuu ihan erilaiseen elämään kuin ajattelisi.

Yksilöitä on toki moneen lähtöön. Mutta edelleen väitän, että valtaosalle kissoista omalle kotireviirille yllättäen ilmaantuvat vieraat kissat/koirat aiheuttavat suurta stressiä. Kissan stressiä voi myös olla vaikea havaita, jos kyse ei ole avoimesta paniikista. Omien aikuisten kissojeni kuvittelin sopeutuneen hyvin koiran tuloon, ja elelevän ihan rentoa yhteiseloa koiran kanssa. Kuitenkin kun koira jouduttiin lopettamaan, huomasin selvän muutoksen kissojen käytöksessä. Ne alkoivat esimerkiksi leikkiä leluilla ja painia keskenään selvästi enemmän koiran kadottua kuvioista. Jälkeenpäin olen ajatellut että ne oli kuitenkin tainneet koko ajan olla vähän varuillaan koiran suhteen, vaikka minusta oli näyttänyt että olivat alkujännityksen jälkeen tottuneet koiraan tosi hyvin eivätkä mitenkään varoneet sitä.

[Hurtta]

Kommentoin vain kahta asiaa ja nekin jokseenkin asian vierestä.

Asumisjärjestelyistä mulle tulee lähinnä mieleen torppa jossain iivantiirassa, missä naapurit on lähinnä kesämökkiläisiä, eli kyllä siellä kissalla on reviiriä vemmeltää.

Toinen asia on kissat ja vieraat koirat.
Meille aikoinaan päätyi Herra Urpo Kissa, niin että hitonmoisilla pakkasilla pihassa alkoi pyöriä kissa, yhtenä päivänä menin hakemaan jotain työkalua liiteristä ja pihassa vapaana sillä hetkellä 9 koiraa (omat, naapurin ja hoidokit).
Jostain piharakennuksen uumenista mönkii sekaan kissa, ei välitä mitään koirista ja tulee mulle kyselemään evästä ja lämpöä.
Kissa tuli kainalossa sisään, samoilla saranoilla niiden 9 koiran kanssa. Raidasi sisällä keittiön pöydän, söi ruisleivästä lähtien kaiken, myös koirannappulat ja kourallisen raakaa ponia.
Koirat eivät olleet kissoihin tottuneita ja lähinnä tuijottivat epäuskoisena tyyppiä joka pyrki puskemaan jokaista.
Niinpä Urpo päätyi meille. Toki siitä oli tehty ilmoitukset kissatalolle, eläinlääkäreille ja lähikyliin, mutta kukaan ei kaivannut n.2 vuotiasta kollia. Muutaman kuukauden odottelun jälkeen siltä lähti myös pallit.

[smörgen]

Nyt luin myös tämän ketjun, josta rekkaamattomien puolella oli spin off. Allekirjoitan täysin tämän Myrkkymuratin ajatuksen:

Vaikka kissan käytökselle ehkä on löydettävissä selityksiä (stressaava tilanne jne.) niin siinä mielessä se ei minusta ole "normaalia", että useimmat kissat ei kuitenkaan stressaantuneinakaan käyttäydy noin hyökkäävästi. Enkä itse haluaisi pitää lemmikkiä, jonka koen arvaamattomaksi, ja jonka käytöstä joudun jännittämään. Joten ymmärrän hyvin pohdintasi kissan kohtalosta.