Ja meidän eläinlääkärisaaga jatkuu edelleen. Koiran vointi ei ole mennyt radikaalisti huonompaan suuntaan, mutta ei parempaankaan. Jonkin verran piristynyt ja ruokahalu on ollut oikein hyvä. Paino meni alimmillaan 7,1 kg, kun normaalipaino on n. 9,5 kg. Nyt paino on 7,5 kg.
Viime viikon kontrollikäynnillä ihmeteltiin eläinlääkärin kanssa Artun kielen kärkeen ilmaantuneita märkiviä haavaumia, lääkärin mukaan sellaiset yleensä liittyvät huomattavasti koholla oleviin munuaisarvoihin, mutta kun Artulla arvot eivät ole niin koholla kuitenkaan. Sisäelinarvot olivat kyllä edelleen koholla, mutta vähän laskusuunnassa. Anemia vähän pahentunut, mutta edelleen lievä. Vaihdettiin antibiootti toiseen ja kehotettiin menemään silmäspesialistille, koska silmät ovat niin kummalliset. Ja muutenkin eläinlääkäri totesi koiran oireiden olevan todella erikoisia. Toksoplasmoosivasta-ainetesti tuli takaisin negatiivisena, eli sitä ei kuitenkaan ole. Nyt testattiin pissanäytekin ja selvisi, että proteiinia vuotaa munuaisista pissaan. Ei ole hyvä juttu.
Kutsuvat Arttua klinikalla Mysteeerikoiraksi
Tämän viikon maanantaina käytiin silmälääkärillä. Sarveiskalvoissa tulehdusta ja ne ovat niin sameat, että silmän sisälle ei nähnyt. Silmiä hoidetaan nyt viikko ab-tipan lisäksi kortisonitipalla ja siklosporiinilla. Kerroin lääkärille, että jotain autoimmuunisairautta epäillään ja lääkäri sanoi silmien näyttävän juurikin siltä. Silmäkontrolli on ensi maanantaina.
Eilen käytiin kattavalla kontrollikäynnillä, nyt sisätautispesialistilla. Verinäytteet otettiin ja arvot edelleen viturallaan. Anemia pahentunut kohtalaiseksi. Koira kuitenkin tuottaa edelleen punasoluja kutakuinkin normaalisti, joten se menettää niitä jonnekin. Sai nyt mahansuojalääkkeen siltä varalta, että verta tihkuu suolistoon, vaikka kakka ei ole ollut mustaa. Lääkäri oli enemmän huolissaan sydämen tilasta ja aivan mahtavana joustona sydänlääkäri (jolla ei periaatteessa ollut eilen yhtään vapaata aikaa), otti Artun sydänultraan muiden potilaiden välissä. Ja aikamoista läppävuotoa sun muuta olikin. Aivan puskista tullut tämäkin, kun helmikuun puolivälissä sydän vielä oli kuunnellessa terve. Nyt sai sydänlääkkeet. Hyvin hämmentävänä asiana sydänlääkäri siinä ultratessaan löysi rintaontelosta jotain sinne kuulumatonta, jotain vierasesineen tapaista

En kyllä kuolemaksenikaan ymmärrä mitä sellaista Arttu olisi voinut niellä, mikä olisi mennyt ruokatorvesta tai mahalaukun seinämästä läpi rintaontelon puolelle, kun se ei pureskele keppejä eikä edes syö oikeita luita, ja olen kotona supertarkka neuloista ym. Asia jäi vaivaamaan lääkäriä niin paljon, että meidän kutsuttiin illalla takaisin klinikalle ja lääkäri ultrasi Arttua vielä runsaat puoli tuntia (ilman eri maksua). Paljon viisaammiksi ei tultu, mutta hän laittaa kuvia ja videoita eteenpäin. Voitaisiin tutkia tarkemmin vielä CT-kuvauksella. Röntgenkuvaat keuhkoista otettiin jo päivällä ja ultrattiin vatsaonteloa. Neosporan vasta-aineet tutkitaan myös nyt (vaikka oireet eivät viittaa siihen) ja myös tumavasta-aineet, joiden pitäisi kertoa onko kysymys autoimmuunisairaudesta, jolloin voitaisiin aloittaa kortisoni. Kielen haavaumat sentään ovat onneksi parantuneet. Munuaistan proteiinivuodon takia sai munuaissairaan erikoisnappulaa ja pissanäytteitä pitää ottaa nyt useampia asian seuraamiseksi.
En olisi kyllä ikinä uskonut, että tällaista ruljanssia tulee. Vajaan 9 v. koira, joka on koko elämänsä ollut terve. Saa nähdä miten tämä päättyy.