Ihminen on tehnyt sudesta mopsin

[Mella M]

"Suomen Ranskanbulldogit ry on käynnistänyt pitkäkestoisen roturisteytysprojektin. Ranskanbulldogin terveystilanteen suunnitelmallinen parantaminen on yksi yhdistyksen tavoitteista. Rotu kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli Pevisaan. Yhdistyksen roturisteytysprojektin tavoitteena on vaikuttaa ranskanbulldogin terveyteen. Projekti noudattaa Suomen Kennelliiton roturisteytysohjetta ja on siten tarkoin suunniteltu ja valvottu prosessi."

Mulla pisti tuossa tekstissä silmään tuo sana pitkäkestoinen. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että sitä ensin valmistellaan, suunnitellaan ja mietitään pari-kolkyt vuotta ja sitten pikkuhiljaa ja varovasti aloitetellaan tai sitten suunnitellaan lisää. Jos joku kysyy tuloksia, niin voi aina sanoa, että mehän sanottiin jos alussa, että tämä on pitkäkestoinen projekti.

Yhdistyksellä olisi tosiaan ollut paikka valita vuoden koiraksi joku mahdollisimman terverakenteinen koira, mutta ei... Mä olen totaalisten rotukieltojen kannalla mm. tämänkin rodun osalta, koska nämä ihmiset eivät vaan tajua eikä osaa.

[Valkosipulisilakka]

Se vuoden paras on varmaan valittu tarjolla olevista, ja eikös ne kaikki ole geenivirheellisiä? Mutta roturisteytys voi tuoda terveitä geenejä rotuun. Jos risteytysprojekti on käynnistymässä, niin minusta nyt on harvinaisen huono hetki alkaa kivittää rodun harrastajia.

[Dacrest]

No jos niiden ihannoitu the vuoden paras ja ihanin on kauttaaltaan sairas paska, niin kuinkahan korkealla ne tavoitteet on?

Juuri tämä. Näyttelytuomareitakin on kuulemma koulutettu ettei näitä hengitysongelmaisia palkittaisi ja tämä vuoden koira on multichampioni. Edustaa siis rodun ihannetta.

Ja roturisteytysprojektista. Sinällään kannatettava ajatus monenkin rodun kohdalla.
Mutta jos unohdetaan rotu, yhdistykset, liitot sekä näyttelyt ja katsotaan tilannetta koiraeläimen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta: pitkäkestoinen roturisteytysprojekti vain mahdollistaa huonosti hengittävien, kivuista kärsivien koirien jalostuksen.
Suomen Eläinlääkäriliiton näkemys on, että mm tämän rodun kasvattaminen puhtaana on epäeettistä ja eläinsuojelulain vastaista.

Roturisteytysprojektin toteuttajana ovat ne samat tahot, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet rodun tämän hetkiseen tilanteeseen. Ja valvojana Kennelliitto, joka on hyväksynyt homman?
Kennelliittohan toimii koko ajan omaa jalostustrategiaansa vastaan:

Vakavien, koiran hyvinvointiin vaikuttavien vikojen ja sairauksien leviäminen estetään. Vain kliinisesti tervettä koiraa voidaan käyttää jalostukseen, kun kyse on sairauksista, jotka aiheuttavat koiralle kipua tai epämukavuutta tai muuten rajoittavat koiran lajityypillistä elämää.

Jokainen, joka on ollut koiranjalostuksen kanssa tekemisissä ymmärtää, ettei p*skasta saa kultaa.
Vaikka rodun parissa tehtäisiin oikeasti töitä esim luustotilanteen parantamiseksi (tiukka Pevisa, indeksijalostus sekä rotujärjestön/kasvattajien/harrastajien vilpitön halu), niin pienenkin tilastollisesti merkittävän muutoksen aikaansaaminen vie sukupolvia.
Ja mitä useampaa ongelmaa yritetään yhtäaikaa korjata, sen hitaampaa ja vaikeampaa se on - koska jalostusvalinnoissa joudutaan aina tekemään kompromisseja. Mitä useampi ongelma, sitä useampi kompromissi.
Ja kun jalostusta ilmiselvästi ohjaa ulkomuoto terveyden kustannuksella, millähän perusteilla niitä kompromisseja tehdään? Jos jalostusta ohjaisi terveys, koko rotu häviäisi sukupuuttoon.

Muutama lause ranskanbulldoggin JTO:sta:

4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet

Keskeisimmät ongelmakohdat
Hengitysongelmat, rakenteelliset ongelmat varsinkin selässä sekä lisääntymisongelmat.

Ongelmien mahdollisia syitä
Valtaosa ranskanbulldogin terveysongelmista on sidoksissa äärimmilleen vietyihin ulkomuoto-ominaisuuksiin. Niiden tehokas vähentäminen onnistuu tulkitsemalla rotumääritelmää oikein, ja tekemällä jalostusvalintoja, joissa ei suosita liioiteltuja, laatutasoltaan huonoja ja selvästi rotumääritelmästä poikkeavia yksilöitä.
...
Pään alueen puutteita ja virheitä ovat mm. pyöreä kallo, pigmenttipuutokset, liian lyhyt/pitkä kuono, liian alas asettunut kuono-osa eli ns. downface, ahtaat sieraimet, liioitellut rypyt ja poimut ja liian löysä nahka...

4.4.1 Rotumääritelmä

Ranskanbulldogin tämänhetkinen rotumääritelmä ei altista koiria hyvinvointiongelmille. Esimerkiksi liian ahtaat sieraimet tai ns. downface eli matalalle asettunut kapeahko kuono-osa, liioiteltu koko tai ylipaino, liian nahkainen ja lyhyt kaula, vääränmallinen ylälinja ja/tai mittasuhteet, suorat takakulmaukset ja kääntyneet kintereet sekä löysät kyynärpäät ovat sellaisia ominaisuuksia, joita rotumääritelmän mukaisella koiralla ei tulisi olla, mutta niitä löytyy rodun yksilöiltä vaihtelevissa määrin. Tästä syystä rotumääritelmän oikeanlainen tulkinta on äärimmäisen tärkeää, jotta liioiteltuja ja rotumääritelmästä
poikkeavia yksilöitä ei käytettäisi jalostukseen.

[Dacrest]

Se vuoden paras on varmaan valittu tarjolla olevista, ja eikös ne kaikki ole geenivirheellisiä? Mutta roturisteytys voi tuoda terveitä geenejä rotuun. Jos risteytysprojekti on käynnistymässä, niin minusta nyt on harvinaisen huono hetki alkaa kivittää rodun harrastajia.

Niin, riippuu miltä kannalta asiaa katsoo.
Jos mulla olisi saksanpaimenkoira, joka olisi lonkiltaan sekä selästään romu (taatusti kipuja/ongelmia liikkumisen kanssa) ja se hengittäisi niin huonosti, ettei kilsan kusilenkin jälkeen palautuisi 15 minuutissa, niin mitähän luulet. Että saisin Kennelliiton palkinnon ja selkääntaputuksia somessa kun kertoisin että tämä on valioyksilö ja tästä lähdetään pikkuhiljaa jalostuksella parantamaan rodun tilannetta?

[Valkosipulisilakka]

Saksanpaimenkoira on sikäli eri asia, että terveitä yksilöitä löytyy runsaasti ja käsittääkseni esim. rodun lonkkatilanne on parantunut PEVISAn myötä huimasti. Rodussa ei ikinä palkittaisi liikuntakyvytöntä koira vuoden koirana, koska jo saksanpaimenkoirien näyttelyesittäminen perustuu runsaaseen juoksemiseen.

Minusta on sikäli hassua hyökätä tuota vuoden ranskanbulldoggia vastaan, että olettaisin sen kuitenkin liikkuvan näyttelykehässä suht hyvin, tuskin se muuten olisi pärjännyt? Toki noita juoksutetaan hyvä jos kierros ympäri kävelyvauhtia siinä missä saksanpaimenkoiran handleriksi erikoisnäyttelyihin täytyy jo värvätä joku juoksemaan pystyvä sporttityyppi. Mutta ihmettelen, onko tuo ranskisten vuoden koira muka keskivertoa sairaampi? Kymmenen pistettä sille, että se on kattavasti tutkittu. Pihtiputaan mummulta saattaa löytyä ranskis, joka vaikuttaa terveemmältä, koska sitä ei ikinä ole tutkittu. Muta ei kai tutkimattomuus tee terveeksi? Minusta on aina hyvä, jos koiran terveydestä on mustaa valkoisella, sehän tarkoittaa sitä, ettei ongelmia lakaista piiloon. Helpompi kai olisi sanoa, että tämä on täysin terve?

[Dacrest]

Eihän kukaan koirayksilöä vastaan ole, vaan rodun sairasta jalostusta.

Tottakai jalostukseen valikoituu terveitä yksilöitä, jos niitä on.
Kun taas rodussa jossa terveitä ei ole, valitaan "terveempiä" - vai valitaanko? Tuottaako tällaisessa rodussa jalostuksen (ja sen tulosten seurannan) jättäminen rotujärjestön/kasvattajien vastuulle tuloksia?

Mietin, kuinka vääristynyt ajatusmalli tällaisen jalostuksen takana on. Koiraeläimet asetetaan eriarvoiseen asemaan rotunsa perusteella. Että koska se on ranskis, jonka ihminen on rotuna jalostanut tuohon tilaan, ei sen ole niin väliä? Mutta saksanpaimenkoiralla on?

[Mella M]

Se vuoden paras on varmaan valittu tarjolla olevista, ja eikös ne kaikki ole geenivirheellisiä? Mutta roturisteytys voi tuoda terveitä geenejä rotuun. Jos risteytysprojekti on käynnistymässä, niin minusta nyt on harvinaisen huono hetki alkaa kivittää rodun harrastajia.

Onko sellainen vuoden koira aivan pakko valita, jos kaikki on sairaita? Ei todellakaan ole. Olisi kertonut yhdistyksen suoraselkäisyydestä, jos se olisi vain jätetty valitsematta. Ja ikävä kyllä, mä suhtaudun aika skeptisesti näihin näiden rotujen risteytysprojekteihin. Saa nähdä tuleeko tästä mitään. Ja musta on jotenkin outo ajatus, että jos joku tekee jotain hyvää, niin sitten ei voikaan enää lainkaan arvostella niitä huonoja tekoja. Ja kukaan ei tosiaan ole hyökännyt tätä vuoden koiraa vastaan, on varmasti suloinen tapaus, mutta yhdistyksen toiminta tässä ihmetyttää.

[omenavaras]

Mulla pisti tuossa tekstissä silmään tuo sana pitkäkestoinen. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että sitä ensin valmistellaan, suunnitellaan ja mietitään pari-kolkyt vuotta ja sitten pikkuhiljaa ja varovasti aloitetellaan tai sitten suunnitellaan lisää. Jos joku kysyy tuloksia, niin voi aina sanoa, että mehän sanottiin jos alussa, että tämä on pitkäkestoinen projekti.

Sama ajatus tuli, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä risteytysprojektista. Ei ole ollenkaan luottoa, että asiat oikeasti paranee. Kunhan ollaan tekevinään jotain.
Rodun terveempään suuntaan muuttaminen tarkoittaisi niiden ominaisuuksien poistamista, joita rotua rakastavat ihailevat, kuten "hellyyttävä" lyttynaama ja "söpö" tuhina.

Tässä on tavallaan pukki kaalimaan vartijana.

[aunet]

Valkosipulisilakka kirjoitti:
"Se vuoden paras on varmaan valittu tarjolla olevista".

Näinhän se on. Rotujärjestöjen ja -yhdistysten paremmuuskilpailuissa on itse kullakin omat sääntönsä. Otetaan esim. huomioon tietty määrä näyttelyitä joista pisteet lasketaan ja on eri kategorioita. Omassani on vuoden tulokas, vuoden näyttelykoira, vuoden maastotulokas, vuoden maastojuoksija,vuoden ratatulokas jne ja näiden eri yhdistelmiä. Näyttelytuloksissa ovat "paremmassa" asemassa tietenkin ne jotka kiertävät joka viikonloppu jossain kinkereissä. Pakostakin menestystä tulee, vaikka sekaan mahtuu huonojakin tuloksia, vain parhaat tulokset huomioidaan. Näin taisi olla ranskistenkin kohdalla pikaisella katsauksella. Eli voittaja ei välttämättä ole paras, vaan eniten esillä ollut. Ja lisäksi, paremmuuskilpailuun pääsee mukaan vain, jos on kyseisen järjestön jäsen.

Rotujärjestöjen ensisijainen tehtävä tulisi olla rodun terveyden ja luonteen vaaliminen. Ovatko sitten nämä kisailut tarpeen? Hyvät kasvattajat tietävät, että parhaat jalostuskoirat eivät tosiaankaan aina ole näyttelytähtiä. Ostajat ja varsinkin uudet harrastajat kuitenkin usein tuijottavat tittelirivistöjä, etenkin jos eivät tunne rotua saatikka emää/isää henkilökohtaisesti. Enkä tällä tarkoita syyllistää ostajaa. Vähän ohi aiheen.

[Valkosipulisilakka]

Kannattaa myös muistaa, että rotujärjestö on yhtä kuin ne rotua harrastavat ja järjestöön kuuluvat ihmiset. Rotujärjestö ei ole mikään absoluuttisen moraalin linnake, joka tekee järkähtämättömän oikeita päätöksiä. Päätökset tekevät ne rodun harrastajat, jotka ovat tulleet valituiksi hallitukseen tai jalostustoimikuntaan. Joistain asioista voi päättää vuosikokous tai siis ne aktiivit, jotka vaivautuvat osallistumaan.

Rotujärjestössä, johon itse kuulun, on valtava into osallistua noihin Vuoden Koira-kilpailuihin. Palkinnot olivat vuoden-pari jakamatta koronan vuoksi, koska hallituksessa katsottiin, että tilanne oli epätasa-arvoinen kilpailulle. Alueelliset koronatilanteet, Uudenmaan sulku jne. vaikuttivat siihen, kenellä oli mahdollisuus kilpailla näyttelyissä. Siitä, että Vuoden Koiraa ei valittu, nousi ihan järkyttävä poru Ihmiset valittivat ja kiukuttelivat, että heidän koiriltaan saattaa nyt jäädä joku pysti saamatta. Ei minusta voi syyttää jotain kasvotonta rotujärjestöä, kyllä ne olivat ihan Pertti ja Pirkko kavereineen, jotka meuhkasivat asiasta niin kovin, että Vuoden Koira taas päätettiin palkita.

[Mella M]

Valkosipulisilakka: Ihan kaikki varmasti tietävät mikä on rotujärjestö, sen selittäminen täällä on varmaankin aika turhaa. Onko sinulla jokin ongelma sen kanssa, että asioita kritisoidaan?

[Valkosipulisilakka]

Mella M: onko sinulla joku ongelma sen kanssa, että keskustelupalstalla keskustellaan?

[Biarritz]

Näinä aikoina kun puhutaan julkisestikin jo todella paljon näistä ongelmaroduista, on vähän outo veto FCI:ltä käyttää "joulutervehdyksessään" cavalierin kuvaa:
https://www.fci.be/en/Season-s-Greetings-4727.html

Siis onhan niitä virallisia rotuja vaikka millä mitalla, joten olisi löytynyt huomattavasti terveempiäkin vaihtoehtoja.

[Dacrest]

^totta. Cavalier on ensimmäisiä rotuja, jonka terveysongelmiin alettiin kiinnittää laajemmin huomiota.

Pari kk sitten näin TikTokissa Fortumin mainoksen, jossa brakykefaalinen kissanpentu ajeli robotti-imurilla.
Laitoin ko firman tiedotusvastaavalle asiallisen sähköpostin, jossa perustelin miksi vammaiseksi jalostetun eläimen käyttö mainoksissa ei ole eettistä eikä anna yrityksestä hyvää kuvaa. Mukaan linkki braky-rotujen ongelmista.

Vastaus tuli parissa päivässä. Asiaan oli perehdytty ja mainos vedettiin pois. Pisteet Fortumille.

[Umac]

Insta-tililtä sai hyvät kuvakaappaukset kun nielun alueella on löysää ja ylimääräistä:
https://aijaa.com/03KlNz
https://aijaa.com/98yoS5
https://aijaa.com/Yg907I

Laitoin linkeiksi ja ko. tili näkyy kaapatun kuvan alareunassa. Tuo oli cavalier joka operoitiin.

[Lago]

Etsiskelin netistä tarkkaa kuvausta miten koiran kuonon ja kallon suhde mitataan (*), ja tulin löytäneeksi tämän, paljon hyviä pointteja: https://www.researchgate.net/publicatio ... skeinoista

* ”Kuonon suhteellinen pituus
Packerin ym (2015) tutkimuksessa kuonon suhteellinen pituus (craniofacial ratio, CFR) mitattiin kirsun päästä silmien väliin silmien sisäkulmien tasalle. Kallon pituus mitattiin alkaen silmien välistä ja jatkuen ylös korvien välistä kallon takaosan niskakyhmyyn. Kaikki mittaukset tehtiin pehmeällä mittateipillä.

CFR laskettiin kaavalla: Kuonon suhteellinen pituus (CFR) = kuonon pituus (BC) / kallon pituus (AB)

Pienin tavattu CFR-arvo oli 0,03. Näin lyhyeen kuonoon liittyi kuonon yli kulkeva ihopoimu, joka työntyi kuonoa pidemmälle ja tukki samalla sieraimia. Hengitystieoireyhtymää sairastavien koirien keskimääräinen CFR oli 0,15 ja terveiden koirien 0,56. 80 prosenttia koirista, joiden CFR oli alle 0,10, sairasti hengitystieoireyhtymää. Yhdelläkään koiralla, jolla CFR oli 0,5 tai suurempi, ei ollut oireita. Kuonon suhteellisen pituuden vaikutus oli suurin riskiä lisäävä rakennetekijä, eivätkä muut mitatut rakennetekijät yksinään selittäneet BOAS-oireita
- -
Kuonon suhteellisen pituuden mittaaminen luotettavasti mittanauhalla on kuitenkin haastavaa, varsinkin, jos nenäpoimu on syvä. Osa koirista vastustelee toimenpidettä sen epämuka-vuuden vuoksi. Liu ym. (2017) totesivat mopseille, englanninbulldoggeille ja ranskanbulldog-geille tehdyssä tutkimuksessaan, että mittausvirhe on pehmeällä mittanauhalla tehtävissä mittauksissa suuri ja mittaajien välillä esiintyy paljon vaihtelua. Siksi mittauksen tarkkuus ja toistettavuus on vain kohtalainen.

Kuonon suhteellista pituutta voitaisiin arvioida ja mitata valokuvista tietokonesovelluksen avulla. Näin mittaajien välinen vaihtelu poistuisi ja saataisiin tarkempia ja toistettavia tulok-sia.

[Umac]

Kyllä, CFR-arvo oli aikanaan mainittuna mm. luennoilla. Netissä on taulukoita ja valokuvia ja muistelen omanikin sivuprofiilista sitä laskeneeni.

[Lago]

Luonnonvarakeskuksen jatkoselvitys löytyy nyt luettavaksi:
https://www.luke.fi/fi/uutiset/jatkosel ... almistunut

Ainakin Hesari on tämän jo noteerannut, myös YLEllä lyhyt STT:n uutinen:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009391998.html

[Dacrest]

^Huomenna Luke pitää aiheesta webinaarin, mielenkiinnolla kuuntelen mitä käytännön toimenpiteitä jalostuksen valvomiseksi kaavaillaan.

Ylen juttu:
https://yle.fi/a/74-20017841?fbclid=IwAR2FE5ijCeA0whcnEmtnTFMZSnP9WR0aMCVYtVAE2pAnY4xM9hBqk7s-1Ag

Jutun jälkeen löytyy mielenkiintoinen linkki sylikoirien pitkästä historiasta, jossa mainittu mm kiinanpalatsikoira, mopsi, chihuahua, perhoskoira ja kingcharlesinspanieli.

[Dacrest]

Täältä löytyy Luken tutkimus

https://jukuri.luke.fi/handle/10024/553173

[aunet]

Just sano telkkarissa että tulee juttua kuuden uutisissa Ylellä.

[Lago]

Asian ytimessä -ohjelmassa koiranäyttelyiden vaikutuksesta koirien terveyteen:
https://www.mtv.fi/sarja/asian-ytimessa ... a-20427303

[Mella M]

"Englanninbulldogia ei voi kieltää, koska se on historiallinen rotu"

Jestas miten turhauttavaa kuunnella tuollaista pjaskaa.

[Valkosipulisilakka]

Luin juuri facen näyttelypalstalta, että pekingeesin rakenne on ok, koska rotu on ollut sellainen jo tuhat vuotta. Mutta eihän se ole totta! Minulla on koirakirja 1940-luvulta, jonka kuvissa rakenne on paljon terveempi. Samaten olen nähnyt 1960-luvulta olevan videon pekingeesien juoksukilpailusta. Koirat siinä näyttivät lähinnä nykypäivän tiibetinspanieleilta, mutta olivat jopa niitäkin kevyempiä ja sporttisempia. Rotu ei ole ollut samanlainen edes viittäkymmentä vuotta, saati sitten tuhatta!

[msk]

Jos siinä Vuoden Ranskanbulla -titteliin vaikuttaa joku pisteytyssysteemi, vaikkapa näyttelymenestyksen mukaan niin eipä siinä ole silloin yhdistyksellä osaa eikä arpaa siihen että minkälainen terveys on sillä koiralla joka on näyttelyissä parhaiten menestynyt. Useinhan näissä on yhdistyksestä riippumatta näyttelymenestys mittarina.

Siihen yhdistys voisi tietenkin vaikuttaa että mitkä ne Vuoden Koira -tittelin kriteerit olisivat.
Voisihan se olla esimerkiksi terveys, harrastustulokset tai joku muu fiksumpi. Mutta sitä nyt ei kannata odottaa, missään yhdistyksessä.

[Dacrest]

Koira haudattuna -podcastin uusimmassa jaksossa Marjatta Snellman kertoo koiranjalostuksen ongelmista. Myös tämä vuoden ranskanbulldoggi mainitaan.

https://suomalaiset-podcastit.fi/podcast/koira-haudattuna

[Iidis79]

Onhan se totta että nuo mainitut pienet rodut vaikka ovat olleet olemassa jo ainakin parisataa vuotta ovat vasta viime vuosikymmeninä menneet niin huonoon jamaan että ei onnistu luonnollinen astuminen eikä varsinkaan synnytys. Ei ennen vanhaa ollut eläinten terveydenhoitaminen sellaista että narttua oltais viety keisarinleikkaukseen. Sen koiran piti synnyttää luomusti (ehkä pienellä avustuksella jos ihmisellä oli aikaa ja viitsimystä) ja jos se ei onnistunut niin sai mennä koko koira ja pentue.
Mun isomummolla oli pekingeesi (kai joskus 1960 luvulla), en tiiä millanen oli muuten, mutta äiti ties kertoa että sillä aina korvat hais, eli liekkö ollut jotain hiivaongelmaa.

[Nelth]

Koira haudattuna -podcastin uusimmassa jaksossa Marjatta Snellman kertoo koiranjalostuksen ongelmista. Myös tämä vuoden ranskanbulldoggi mainitaan.

https://suomalaiset-podcastit.fi/podcast/koira-haudattuna

Iso kiitos tästä vinkistä! Vaikka pari ekaa jaksoa olin kuunnellut, niin olis äkkiä livahtanut ohi tämä. Marjatta Snellman on kyllä äärettömän mielenkiintoinen vieras.

[omenavaras]

"Englanninbulldogia ei voi kieltää, koska se on historiallinen rotu"

Jestas miten turhauttavaa kuunnella tuollaista pjaskaa.

Ja rotuja ei voi kieltää, koska niitä kasvatetaan sitten ilman papereita tai salakuljetetaan ulkomailta.
Onhan se parempi, että jalostetaan epäeettisesti Kennelliiton alaisuudessa, muuten Kennelliitolta jää saamatta rahaa ja sehän ei käy.
Ja toiseen ongelmaan auttaa parempi rajavalvonta.

Katsoin juuri loppuun Areenasta Koiranpentujen ensihetket ja viimeisessä jaksossa näytettiin ranskanbulldogin pentua, joka oli todella paljon paremman näköinen kuin tuo aiemmin mainittu Vuoden ranskanbulldoggi. Toki olisi sitä kuonoa voinut vähän enemmän olla.
https://areena.yle.fi/1-50482338
Sarjassa näkee myös tuota rennompaa koiranpitoa, mitä jotkut kaipaavat tänne Suomeenkin.

Itse kannatan rotukieltoja. Se olisi hyvä jyrkkä vastaus nykyiseen menoon. Selittely alkaa jo riittää. Nyt on aika tehdä jotain.

Tässä pieni pätkä aiheesta vuodelta 1985
https://youtu.be/znA26PCc0Io

[Dacrest]

Itse kannatan myös rotukieltoja. Lisäksi lainsäädäntöön selvä kuonon vähimmäismitta, jottei lyttykuonoja voi tuoda ulkomailta. Salakuljettamalla tietysti voi tuoda, niinhän nää pentutehtailun tuotoksetkin tänne päätyvät. Herättäisi kuitenkin huomiota kävellä enkkubullan kanssa kadulla, jos kuono on selvästi liian lyhyt.

Tuossa podcastissa Snellman kertoi mm enkkubullasta, joka tuotiin hoitoon kun hengitys ei helteessä kulkenut ja koira oli kuolemaisillaan.
Sekä keskustelusta eb-ihmisen kanssa, joka kertoi koiransa voivan oikein hyvin - jaksaa kävellä postilaatikolle ja hetken huilattuaan jaksaa kävellä takaisinkin.

Että tällaista rotua nyt pitää ymmärtää ja vähitellen tehdä muutoksia terveyden parantamiseksi, koska ihmisillä on oikeus pitää ja kasvattaa näitä.
Ja se on kuitenkin vain hengitys, muut ongelmat siihen päälle. Ja niitä "terveyttä vähitellen paremmaksi" -toimenpiteitä on nyt tehty kuinka kauan? Alkaa olemaan aika kulunut levy.

Jos oikeasti haluttaisiin ohjata rotujen terveyttä parempaan suuntaan ja vähentää ulkomuodollisia ylilyöntejä, luotaisiin näyttelyyn uusi jalostusluokka. Muotovalion arvot ja voittajatittelit jaettaisiin siellä.

Osallistumisen ehtona olisi rodun pevisan läpäisy, lisäksi laittaisin ampumisen (kuten sakemannien erikoisnäyttelyssä), sillä saataisiin karsittua ainakin paukkuarkoja pois jalostuksesta. Paukkuarkuudesta tulisi hylky.
Rotukohtaisesti voisi olla muitakin vaatimuksia, esim DVL2 geeniä kantava ei saisi osallistua. Ja tietyille roduille kävelytesti suoritettuna puhtaasti, 0-tuloksella (tää pitäisi olla kaikissa näyttelyluokissa).

Kennelliitto rekisteröisi vain jalostusluokasta tuloksen saaneiden koirien jälkeläisiä, vanhemmat olisivat silloin terveyden puolesta ainakin paperilla ok. Eikä hermoiltaan ehkä paskimmasta päästä laukaustestin perusteella.
Muissa luokissa voisi sitten harrastella näyttelyitä ei-jalostuskelpoisten kanssa, niistä saisi vain laatuarvostelun.
Ja kun ne suurimmat tittelit saisi vain jalostusluokasta, saattaisi terveyteen panostaminen kiinnostaa nykyistä enemmän.