Koirarotupohdintaa

[Merkkari]

Ja sitten ihmsillä on monesti vielä se, että tykkäävät koirista jotka tykkäävät heistä. Laku ei välitä vieraista joten se ei ole kovin suosittu täällä meillä kävijöiden keskuudessa Ei se välitä tutuistakaan jotka käyvät silloin tällöin kuten meidän molempien lapset ja heidän perheensä
Kaikki muut koiramme menevät aivan sekosin onnesta kun poikani tulee meille. Ne sekoavat. Laku on paikallaan ja katselee ilmeellä: "Mitä sä tänne tulit?
Laku ei ole tippakaan arka. Sitä ei vaan kiinnosta.

Mun ihmisvihaajan mielestä mitä kauempana ihminen pysyy, sitä kivempi se on. En edelleenkään ymmärrä oikein tyypin ajatusmaailmaa, mutta mun mielestä se ei ole arka. Ja sattuneesta syystä vieraat ei ole kovin ihastuneita tähän. Sillä on yksi ihmiskaveri, jolla oli tasan samana päivänä syntynyt narttu, jonka kanssa treenattiin ja lenkkeiltiin monet vuodet. Mutta esim. mun lapsuudenperheestä ei edelleenkään mitenkään välitä ihmeemmin, vaikka ollaan nähty useamman kerran vuodessa sen koko elämän. Äiti menettelee, koska se antaa herkkuja. Hoitolassa se menettelee sitten, kun minä lähden. Sitten kelpaa muutkin ihmiset tiettyyn rajaan asti. Rotuun tutustujilta aina kysyn, että haluatteko ensin nähdä kivan vai kamalan koiran. Toinen onneksi ihan tykkää vieraista ihmisistä tai ainakin antaa silittää ja menee joskus jopa ihan kerjäämään huomiota. Niin sitä kehtaa ihmisille esitellä. Joten ymmärrän oikein hyvin, että jollain pikaisella kahvikupin mittaisella vierailulla ei koirasta välttis saa mitään käsitystä.

Ja siis mulle itsenäinen / välinpitämätön koira on ihan fine, kunhan nyt ei ihan ääripäästä ole. Haluan kuitenkin puuhastella edes jotain koiran kanssa, joten sen pitäisi jollain asteella olla motivoitavissa tekemään juttuja mun kanssa. Ei tarvi vieraiden kimpussa kyhnätä. Kunhan sen voisi rauhallisin mielin kulkea yleisillä paikoilla & antaa olla vieraiden kanssa samassa tilassa (omassa kotona tai kylässä) ilman pelkoa, että joku saa hammasta. Itse asiassa mun irski oli aika täydellinen tässä suhteessa. Sen sai vieraskin vääntää vaikka solmuun (ehkä siksi, että ei koskaan kokenut ihmisiä uhkana riippumatta miten ne käyttäytyi), mutta ei se niistä ollut mitenkään ylenpalttisen kiinnostunut. Kävi ratsaamassa taskut ja laukut, jos olisi herkkuja ja jos ei ollut, niin häipyi sitten omiin hommiinsa. Ei jäänyt rapsutuksia kerjäämään. Mutta sit se ei sietänyt vieraita uroksia ja oli omassakin laumassa vähän haastava. Ja olihan sillä riistaviettiä myös, mutta ei ihan ylenpalttisesti.

Basenjien kautta jotenkin harhauduin myös etnankoiriin, koska ne on tosi kauniita. Mitenkähän niiden metsästäminen / luonne yleensä vertautuu basenjiin? Varmaan huomaa, että mua viehättää pienehköt & kevyehköt koiran näköiset koirat tai sitten sellaiset piskin näköiset. Ärsyttää, että tuon näköistä seurakoiraa ei ole olemassakaan. Paitsi länderi on ihan rotumääritelmän mukaan seurakoira, mutta sen luonne ei ehkä ole ihan ideaali seurakoiran luonne sit kuitenkaan.

[Tiibetinhelmi]

Mä olen niin tottunut tiibettiläisten varautuneisuuteen ja joidenkin kohdalla jopa epäluuloisuuteen vieraita kohtaan, etten reagoi siihen mitenkään. Tosin tipsut eivät ole lukeneet rotumääritelmää, osa niistä on vähän liiankin innostuneita vieraista.

[aunet]

Cirneco eli etnankoira on kotiseuduillaan aktiivisessa metsästyskäytössä edelleen. Mainion riistakoiran siitä tekee se, että sillä on kaikki aistit käytössä, poiketen muista näöllään metsästävistä, vainu menee näköaistin edelle. Ja turhaan sillä ei myöskään ole kohtuuttoman suuret pystyt korvat! Eli etnankoiralta ei kyllä jää mikään huomaamatta, se siitä riistavietistä Merkkarille.

Ja niistä lähtee myös ääntä herkästi. Erään kasvattajan luona aikoinaan kyläillessä ei meidän jutustelusta tahtonut tulla mitään, kun etnojen konsertti oli melkoinen. Ja kun yksi aloittaa seuraa muut perässä. Sekin on pitkälti opittu tapa, mutta herkässä on haukku. Edelleenkin puhun cirnecoista, kun se on syöpynyt suuhun. Reippaita, rohkeita ja avoimia ovat muuten, useamman yksilön tunteneena useiden vuosien ajalta. Puettava rotu. Rotu ei ole myöskään jakautunut näyttely/juoksulinjoihin, molemmissa pärjäävät samat koirat jos ovat pärjätäkseen. Siis jos juoksuharrastus kiinnostelee omistajaa. Ja juoksupuolella vaaditaan koiralta sellaisia luonteenpiirteitä, että niillä pärjää missä vaan.

[Koiruuksia]

Basenjien kautta jotenkin harhauduin myös etnankoiriin, koska ne on tosi kauniita. Mitenkähän niiden metsästäminen / luonne yleensä vertautuu basenjiin?

Mä mietin ennen basenjin tulos myös etnankoiraa. Jotenkin sain niiden luonteesta sellaisen käsityksen, että ei enää kiinnostanut. Hitto kun en muista mitä niistä sanottiin
Hämärä muistikuva on että asia liittyi jotenkin siihen ettei välttämättä siedä muita samaa sukupuolta olevia edes omassa laumassa ja sitten että on tosi voimakas saalis- ja riistavietti. Ja että jos pääsee riistan perään niin sinne meni. Ja sitten se haukkuminen. Voin muistaa väärin. Jotenkin vaan silloin tuli mieleen että basenji voisi olla sopivampi.
Jo sen vuoksi että ne tulevat yleensä hyvin toimeen laumoissa ja jos lähtevätkin riistan perään niin tulevat yleensä kohta takaisin.

Yhden etnankoiran näin kerran maastojuoksutreeneissä ja se oli aika arka. Pelkäsi ihmisiä ja räyhäsi muille koirille. Muita en ole koskaan edes nähnyt.

[Merkkari]

Mä olen niin tottunut tiibettiläisten varautuneisuuteen ja joidenkin kohdalla jopa epäluuloisuuteen vieraita kohtaan, etten reagoi siihen mitenkään. Tosin tipsut eivät ole lukeneet rotumääritelmää, osa niistä on vähän liiankin innostuneita vieraista.

Olen pakon edessä tottunut myös. Ja elämä olisikin suhteellisen helppoa myös tällaisen koiran kanssa, JOS ihmiset noudattaisi sitä ikivanhaa neuvoa, että toisten ihmisten koiriin ei kosketa ilman lupaa. Tämä mun koira on ihan fine jopa erilaisissa "ihmisjoukoissa", kunhan vieraat vaan jättävät sen rauhaan, eivätkä yritä silittää tms. Lapset usein uskoo, kun napakasti sanoo, mutta toisaalta pitää olla silmät selässäkin, kun ovat niin nopeita käänteissään. Aikuiset sen sijaan... Ja sitten monella (ei-koiraihmisellä) on yllättävän iso tarve puuttua mun koiran käsittelyyn. Tyyliin, ethän sinä voi sitä häkkiin laittaa / ei sen ole kiva olla autossa / miksi se on käsketty omalle paikalle, saahan se nyt täällä liikkua vapaasti jne. jne. Ja sit pöyristytään, kun koira murisee milloin missäkin tilanteessa, kun ei uskota, että minä tiedän miten sen kanssa pitää olla. Taas kerran ihmiset on paljon rasittavampia mitä koira.

Mun koira ei siis ole mikään ilmestyskirjan peto, joka etsii purtavia ihmisiä (vaan pieni, pörröinen ja söpö). Siihen vaan ei saa koskea ja mun pitää huolehtia, että se ei joudu "nurkkaan ahdistetuksi" vieraiden toimesta, koska silloin sitä ahdistaa (ja se murisee kauan ja hartaasti, näykkää viime hädässä). Mutta tämä on raskasta, jos haluaa liikkua ihmisten ilmoilla koirien kanssa. Ja koska minä olen yksin vastuussa koirasta (koirista), niin jos koira ei pysty olla mukana, niin sitten en pääsääntöisesti pääse minäkään mihinkään. On myös oikeasti hankalaa, kun eläinlääkärissä ei pystytä tekemään esim. kipututkimusta jalkoja taivuttelemalla, kun koira murisee ihan koko ajan kun jalkoihin (tai mihin vaan) kosketaan. Myös hierojalla käynti on vähän ahterista, kun koira ei meinaa millään rentoutua käsittelyyn jne. Tästä on siis myös ihan oikeaa haittaa myös koiralle itselleen.

Sainkin sen käsityksen, että etnankoirat on edelleen metsästyskoiria. Mutta kun niin monet rodut on rotumääritelmän mukaan metsästyskoiria, niin on taas kerran hankala hahmottaa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Tuskin suomalaisilla etnoilla täällä paljon metsästetään kuitenkaan? Eli ihmiset jotenkin pärjää sen riistavietin kanssa ja saa koiran tarpeet tyydytettyä (aidatulla alueella irti juokseminen / vieheen perässä)? Hauskasti taas mulle jäi olo, että etnat olisi sosiaalisempia ihmisille ja koirille, mitä basenjit. Mutta kuten sanottua, en perehtynyt tarkasti enkä varsinkaan tunne koiria.

Basenjeissa ilmeisesti on ainakin joskus ollut koiria, jotka ei suhtaudu vieraisiin ihmisiin (omalla reviirillä?) kovinkaan suopeasti? Mikähän tilanne on nykyisin? Siis ihan konkreettisesti, mitä tapahtuu, jos tulee vieraita kotiin? Voiko koirat tulla vapaasti tervehtimään ilman mitään konfliktin riskiä, vai pitääkö tilannetta jotenkin "manageerata" (koirat portin taakse tms.)? Tai jos kadulla joku tulee kysymään, että voiko silittää? Tai koirahierojalla / lääkärissä / näyttelyssä, meneekö tilanteet helposti ja rennosti, vai vaatiiko pitkääkin totuttamista / kouluttamista, että vieraan kosketus onnistuu?

Ymmärrän olevani vähän hysteerinen tämän suhteen, koska jatkossa haluaisin vaan päästä helpolla (tässä asiassa, varmaan ongelmien määrä on suht vakio...). Toki pentua sosiaalistetaan ja nuorta koiraa totutetaan käsittelyyn, koulutetaan muutenkin jne., mutta en haluaisi kaikkea energiaa tällaisiin käyttää. Ja haluaisin, että koira voisi mahdollisimman monessa tilanteessa kulkea mun mukana niin, että sekä koiralla että muilla ihmisillä on mukavaa ja rentoa.

[Koiruuksia]

Mulla ei edelleenkään ole kokemusta kuin Lakusta ja sen emästä ja perheen toisesta basenjista kun käytiin hakemassa Laku.
Ne olivat siellä ihan vapaana ja kävivät haistelemassa. En yleensäkään ala silittelemään mitään koiria kun menen niiden kotiin joten sitä en kokeillut etä miten olisivat reagoineet.
Kun menimme pentujen luokse niin molemmat aikuiset basenjit tulivat siihen ja haistelivat meitä. Silloin taisin silittääkin ja ihan hyvin meni
Pennut olivat tietenkin riemuissaan, kiipeilivät päällämme, änkesivät ja tunkivat, nuolivat ja purivat. Ihan perusmenoa, ei ollut tietoakaan ettei kiinnostaisi tai että olisivat olleet pidättyväisiä.

Ja kuten aiemmin mainitsin, Lakukin oli pentuna ja vielä vuosi sitten aivan innoissaan kun meille tuli joku. Ja muistan kun se kävi katsomassa minua sairaalassa niin halusi pusutella kaikki hoitajat.
Viime kesänä tuli muutos. Sitä ei enää kiinnosta muut ihmiset. Eikä se hakaudu heidän seuraansa. Käy haistelemassa ja siihen loppuu mielenkiinto.
Mitään reviirijuttuje en ole ihmisiä kohtaan huomannut, tänne saisi Lakun mielestä tulla vaikka jokkue murtomiehiä, se vaan katselisi sivummalta.

Kun meille tulee vieraita, on Laku ihan siinä muiden kanssa vapaana. Käy haistamassa ja sitten sitä ei tosiaan enää kiinnosta.
Laku ei ole varautunut, se on välinpitämätön. Mutta ei ihan täysin koska sen verran kiinnostaa että pitää heti mennä aluksi haistelemaan
Mielestäni se on ihanaa etä se on tuollainen. Muiden koiriemme kanssa kun on enemmänkin ongelma että niitä pitää hillitä etteivät nyt ihan kokonaan ole jonkun sylissä nuolemassa naamaa. Peppi ja Milli varsinkin mutta kyllä Reino ja Ainokin helposti vieraan syliin punkeavat jos silmä välttää.
Vierailla tarkoitan tässä yhteydesä koirille tuttuja ihmisiä, lapsiamme, lapsenlapsiamme, vanhempiamme jne.
Jos tulee ihan oikeasti joku ihan vieras ihminen jostain syystä niin yksikään koira ei ole ovella.

Koska Laku ei halua olla tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa, olen neuvonut että antavat sen olla rauhassa. Eivät kiinnitä siihen mitään huomiota.
En halua että Lakulle tulee mitään tarvetta kertoa kenellekään vieraalle ihmiselle että näpit irti. En tiedä tekisikö se sellaista, mutta en haluo kokeilla.
Parempi kun saa olla ihan omissa oloissaan.

Eläinlääkärissä kun tutkittiin silmät niin alkoi rutista, mutta rauhoittui hiljaiseksi hyvin nopeasti. Pyysin kuitenkin kopan varmuuden vuoksi koska en halunnut mitään draamaa. Verikokeen ottamisestakaan ei tykännyt ja ilmaisi sen rutinalla joks sekin loppui lyhyeen kun se huomasi ettei saavuta sillä mitään.
Kaikki meni hyvin.
Kun mentiin sinne eläinlääkäriasemalle niin oli ihan ok kun hoitaja tutustui, vähän rapsutteli ja laittoi silmätipat. Oli ihan hiljaa.

Kun olemme koirien kanssa liikkeellä niin en anna kenenkään tulla silittelemään ketään koiristamme. En halua altistaa niitä jonkun mahdollisesti idiootin lääppimisille tai muuten omituiselle käytökselle. Eikä niiden tarvitse hyväksyä minkään tuntemattoman vastaantulijan mielihaluja. Jos joku kusyy että saako silittää niin vastaan napakasti: "Hyvä kun kysyit, muttai nyt tällä kertaa, jatkamme matkaa."
En minäkään tykkäisi jos vastaantulija kysiisi että "saanko silittää päätäsi?" Vastaus olisi hyvin ykskantaan että et saa.

[Umac]

^^Mä ajattelen tuon ominaisuuden olevan hirmu herkkä aihe ja silmät selässä oltava aina kun eläinten kanssa ollaan

Eli jos vaikka hyvähermoinen koira kestää tottumattomanakin sen, että naaourin Purjo-Pirkko syöksyy käsi ojossa sen turkkiin niin seuraavana iltana sen kynnys esim hämärässä bussia odottavasta ihmisestä erikoisine vaatteineen voi olla persmurinat esille saava? Ilman häiritsemistä tai koiraan millään tavoin huomiota antavana.
Saatko kiinni ajatuksesta?

Eli sellainen illuusio hajuttomasta, mauttomasta ja näkymättömästä on minusta itsensä pettämistä. Eläin saisi olla eläin tuettuna ja autettuna, ohjattuna, kuitenkin tuomitsematta. Monelle asialle voi todella jotain mutta kaikelle ei.

[aunet]

Just tuo että koira ei ole robotti. Jos se tänään toimii näin, huomenna voi tilanne olla toinen. Etenkin kasvavalla koiralla tilanteet vaihtuu päivittäin sitä mukaa kun ikää ja kokemuksia tulee ns.murkkuikää unohtamatta. Myöskin nartun ekat juoksut on todella hämmentävä kokemus monelle ja urosten hormonimyrskyt samoin. Aikuisen nartun käytös myös useimmiten muuttuu melko paljon juoksujen ja valeraskauden aikaan. Tämän kun itse kukin muistaisi.

[Merkkari]

Tietenkään koira ei ole robotti ja tilanteet vaihtelee jne., mutta on oikeasti tosi raskasta elää koiran kanssa, jota kukaan ei saa koskea ja joka herkästi käyttää hampaitaan. Koira on pienehkö ja paimentyylisesti vaan "nappaa" (useimmiten ilmaa varoitukseksi), mutta ei ole kivaa sekään. Raskasta on etenkin se, että tämä ei "totu" ihmisiin. Se on pennusta asti ollut tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä, mutta nekään ei saa siihen koskea. Ensimmäiset vuodet tyyppi eli yhdessä eksän ja minun kanssa, mutta oli silti eksällekin vähän nihkeä tietyissä tilanteissa. Nyt kun täällä kotona on kuka tahansa minun lisäksi koira on portin takana tai siten mun on vahdittava ja ohjattava koiraa koko ajan. Sama koskee, jos menen koiran kanssa jonkun muun luokse kylään.

Jos koira esim. menee eteiseen maate (ahdas umpikuja), mun on pyydettävä se sieltä pois, jos vieras on menossa sen ohi vessaan. Tai jos se tulee mun lähelle maate, on ehdittävä käskeä sen pysymään paikallaan, jos vieras tulee vaikka viereiseen tuoliin tms. Keittiöön se hiippailisi mielellään vieraidenkin mukana, mutta sekin pitää kieltää, koska ruokaa & ahdasta => konflikteja helposti. Näin kaikki on toiminut ilman vahinkoja 15 vuotta, mutta haluaisin jatkossa elää edes vähän sosiaalisemmin ja rennommin.

Temppuna oli helppo opettaa niin päin, että koira menee ja koskee vierasta ihmistä. Menee ihan reippaasti ja rennosti, kun ihminen on paikallaan (ja koira luottaa että ihminen ei koske), koskee kuonolla käteen ja saa minulta palkan. Vieraan lähestyminen saatiin onnistumaan (vaikkapa kättelen tai halaan vierasta), mutta koiraan koskemista ei. Jossain vaiheessa sitten luovutin. Parempi kouluttaja olis varmaan onnistunut, mutta en usko, että käytös olisi yleistynyt kotiin (johon liittyy vahtimista myös ja resursseja) / muihin epämuodollisiin tilanteisiin. Eläinlääkärissä sillä on koppa päässä ja minä pidän kiinni. Rutinaa kuuluu enemmän tai vähemmän, mutta ei ole yrittänyt purra (käydään nykyisin kuukausittain hakemassa nivelrikkopiikki ja outoa kyllä, menee aina ihan innoissaan tutkimushuoneeseen...).

Mulla on ollut tämän lisäksi 5 muuta koiraa (joista yksi saman rotuinen) ja niiden kanssa on voinut elää ihan rentoa elämää. Niitä on kaikkia saanut myös silittää kuka vain, pienet ja isot ihmiset. Noutajat nyt oli aivan ekstaasissa kenen vain huomiosta (mikä on myös hiukkasen rasittavaa) ja muut ovat hillitysti ja kohteliaasti ottaneet suosionosoitukset vastaan ja häipyneet sitten omiin hommiinsa. Ei kuljeta kylillä kaikkien lääpittävänä ja osaan kyllä kieltää ihmisiä koskemasta, mutta elämä vaan olisi helpompaa, jos kynnys purra ei olisi näin matalalla.

Tämän koiran takia siis suhtaudun epäilevästi kaikkiin pidättyväinen, varautunut, yhden ihmisen koira jne. rotukuvauksiin, kun ei niistä ota selvää mikä on tyypillistä tai sallittua käytöstä juuri sille rodulle. Tässäkin rodussa tämän tyyppiset koirat on joskus hamassa menneisyydessä olleet yleisiä ja on pidetty hyvänä ominaisuutena, että koira ei anna vieraiden koskea. Mutta nykyisin luojan kiitos tämän mittakaavan varautuneisuus / epäluuloisuus on hyvin harvinaista ainakin Suomessa.

Aika usein ihmiset kuvailee koiriaan niin, että sitten on ok vieraan kanssa, kunhan antaa hetken tutustua rauhassa. Ja tällainenkin olisi mulle ihan fine, en ala mihinkään kaverikoiratoimintaan kuitenkaan. Mutta ei ole fine, että vaikkapa 10 vuoden tutustuminen tiettyyn ihmiseen ei vie tilannetta yhtään eteenpäin...

[Thirteen_2]

Tuo rotukauvauksissa oleva 'hieman varautunut vieraita kohtaan' -maininta saa mun niskavillat pystyyn. Koska usein annetaan mennä läpi oikeasti arka koira tuon lauseen varjolla. Tuo, mitä koiruuksia kirjoitti Lakusta eli koiraa vaan ei kiinnosta vieraat ihmiset, on se, mitä itse käsitän varautuneisuudella. Luonnetestitermein siis 'sallii itsensä tutustettavan', ei juokse pakoon.

[aunet]

Mun korvaan taas "varautunut" kuulostaa siltä, että koira varautuu toimimaan. Saattaa pakittaa ja koittaa näyttää elein että eläpä tuu lähemmäs, esimerkiksi näin. Pidättyväinen vieraita kohtaan on parempi, se ei siis varaudu mihinkään, mutta pidättäytyy tutustumasta, eli ei tee mitään. Jos koira on hihnassa, antaa tutkia eikä välitä tuon taivaallista ja jos irti, saattaa käydä haistamassa tai sitten ei. Mun kokemuksella näin. Useat vinttikoirat toimivat näin.

[MJK]

Merkkari: Ota aikuinen kodinvaihtaja ja koeajalla niin tiedät aika hyvin mitä saat. Silloin rodullakaan ei ole niin väliä kun sopiva yksilö löytyy.

Mulle tuli pari vuotta sitten aikuinen kodinvaihtaja ja en voisi tyytyväisempi olla koiraan. Olenkin jo päättänyt, että niin kauan kun olen työelämässä niin otan aina aikuisen koiran koska työpäiväni ovat pitkiä (normi 8,5h mutta 50km/suuntaansa työmatka) niin pentu aika on hyvin haastavaa eikä ilman apua pärjää.

[Koiruuksia]

Näissä asioissa jonkun toisen koiran käytöksen ymmärtämista vaikeuttaa se, että ihmisillä on erilainen käsitys ja erilaiset termit kuvaamaan koiran luonnetta.

Juuri kun pääsin kirjoittamasta että Laku ei (muista koiristamme poiketen) mene sekaisin kun poikani tulee meille, niin tänään kun poika kävi niin Laku suhtautui häneen ihan samalla tavalla miten ottaa mieheni vastaan kun häm tulee töistä kotiin.
Se hyppi poikaa vasten korvat päätä pitkin vedettyinä, kippura heilui vimmatusti, se kieppui ja iloitsi. Ja vähän rauhoituttuaan oli pojan (aikuinen mieshän hän jo on) vieressa vaatien rapsutuksia.

Ota nyt sitten tuosta selvää.

[Koiruuksia]

Mun korvaan taas "varautunut" kuulostaa siltä, että koira varautuu toimimaan. Saattaa pakittaa ja koittaa näyttää elein että eläpä tuu lähemmäs, esimerkiksi näin. Pidättyväinen vieraita kohtaan on parempi, se ei siis varaudu mihinkään, mutta pidättäytyy tutustumasta, eli ei tee mitään. Jos koira on hihnassa, antaa tutkia eikä välitä tuon taivaallista ja jos irti, saattaa käydä haistamassa tai sitten ei. Mun kokemuksella näin. Useat vinttikoirat toimivat näin.

Pidättyväinen on se millä itsekin tuollaista kuvailisin. Mutta tässähän on taas se että miten kukin tulkitsee.
Jos ajattelen Lakua niin se ei ole varautuneen oloinen. Ei se odota että jos vieras tekee jotain niin siihen pitää reagoida jotenkin.
Sille on ihan sama mitä vieras tekee. Jos Laku on jossain vieraan lähellä ja vieras nousee seisomaan tai tekee jotain muuta niin ei Laku reagoi siihen mitenkään.
Kun sitä ei kiinnosta.
Ajattelen että varautunut koira olisi tosiaan varuillaan ja tarkkailisi vierasta ihmistä että pystyy reagoimaan tarvittaessa.

Se on totta että mini ihan selkeästi aran koiran omistaja sanoo että koira on pidättyväinen. Ei. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko.

[tuhti]

Mä olen niin tottunut tiibettiläisten varautuneisuuteen ja joidenkin kohdalla jopa epäluuloisuuteen vieraita kohtaan, etten reagoi siihen mitenkään. Tosin tipsut eivät ole lukeneet rotumääritelmää, osa niistä on vähän liiankin innostuneita vieraista.

Olen pakon edessä tottunut myös. Ja elämä olisikin suhteellisen helppoa myös tällaisen koiran kanssa, JOS ihmiset noudattaisi sitä ikivanhaa neuvoa, että toisten ihmisten koiriin ei kosketa ilman lupaa. Tämä mun koira on ihan fine jopa erilaisissa "ihmisjoukoissa", kunhan vieraat vaan jättävät sen rauhaan, eivätkä yritä silittää tms. Lapset usein uskoo, kun napakasti sanoo, mutta toisaalta pitää olla silmät selässäkin, kun ovat niin nopeita käänteissään. Aikuiset sen sijaan... Ja sitten monella (ei-koiraihmisellä) on yllättävän iso tarve puuttua mun koiran käsittelyyn. Tyyliin, ethän sinä voi sitä häkkiin laittaa / ei sen ole kiva olla autossa / miksi se on käsketty omalle paikalle, saahan se nyt täällä liikkua vapaasti jne. jne. Ja sit pöyristytään, kun koira murisee milloin missäkin tilanteessa, kun ei uskota, että minä tiedän miten sen kanssa pitää olla. Taas kerran ihmiset on paljon rasittavampia mitä koira.

Mun koira ei siis ole mikään ilmestyskirjan peto, joka etsii purtavia ihmisiä (vaan pieni, pörröinen ja söpö). Siihen vaan ei saa koskea ja mun pitää huolehtia, että se ei joudu "nurkkaan ahdistetuksi" vieraiden toimesta, koska silloin sitä ahdistaa (ja se murisee kauan ja hartaasti, näykkää viime hädässä). Mutta tämä on raskasta, jos haluaa liikkua ihmisten ilmoilla koirien kanssa. Ja koska minä olen yksin vastuussa koirasta (koirista), niin jos koira ei pysty olla mukana, niin sitten en pääsääntöisesti pääse minäkään mihinkään. On myös oikeasti hankalaa, kun eläinlääkärissä ei pystytä tekemään esim. kipututkimusta jalkoja taivuttelemalla, kun koira murisee ihan koko ajan kun jalkoihin (tai mihin vaan) kosketaan. Myös hierojalla käynti on vähän ahterista, kun koira ei meinaa millään rentoutua käsittelyyn jne. Tästä on siis myös ihan oikeaa haittaa myös koiralle itselleen.

Sainkin sen käsityksen, että etnankoirat on edelleen metsästyskoiria. Mutta kun niin monet rodut on rotumääritelmän mukaan metsästyskoiria, niin on taas kerran hankala hahmottaa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Tuskin suomalaisilla etnoilla täällä paljon metsästetään kuitenkaan? Eli ihmiset jotenkin pärjää sen riistavietin kanssa ja saa koiran tarpeet tyydytettyä (aidatulla alueella irti juokseminen / vieheen perässä)? Hauskasti taas mulle jäi olo, että etnat olisi sosiaalisempia ihmisille ja koirille, mitä basenjit. Mutta kuten sanottua, en perehtynyt tarkasti enkä varsinkaan tunne koiria.

Basenjeissa ilmeisesti on ainakin joskus ollut koiria, jotka ei suhtaudu vieraisiin ihmisiin (omalla reviirillä?) kovinkaan suopeasti? Mikähän tilanne on nykyisin? Siis ihan konkreettisesti, mitä tapahtuu, jos tulee vieraita kotiin? Voiko koirat tulla vapaasti tervehtimään ilman mitään konfliktin riskiä, vai pitääkö tilannetta jotenkin "manageerata" (koirat portin taakse tms.)? Tai jos kadulla joku tulee kysymään, että voiko silittää? Tai koirahierojalla / lääkärissä / näyttelyssä, meneekö tilanteet helposti ja rennosti, vai vaatiiko pitkääkin totuttamista / kouluttamista, että vieraan kosketus onnistuu?

Ymmärrän olevani vähän hysteerinen tämän suhteen, koska jatkossa haluaisin vaan päästä helpolla (tässä asiassa, varmaan ongelmien määrä on suht vakio...). Toki pentua sosiaalistetaan ja nuorta koiraa totutetaan käsittelyyn, koulutetaan muutenkin jne., mutta en haluaisi kaikkea energiaa tällaisiin käyttää. Ja haluaisin, että koira voisi mahdollisimman monessa tilanteessa kulkea mun mukana niin, että sekä koiralla että muilla ihmisillä on mukavaa ja rentoa.

Mä kommentoin tähän vain tuosta etnankoirien metsästyskäytöstä Suomessa. Metsästyslaissa taitaa olla semmoinen pykälä, että ihmisen pitää tappaa saaliseläin ts. tappoon asti metsästäviä koiria ei saisi Suomessa metsästykseen käyttää. Näinhän kymppiryhmäläiset putoavat laillisesta metsästyksestä Suomessa pois. Etnankoira taitaa käyttää metsästyksessä sekä riista- että saalisviettiään mutta tästä en ole ihan satavarma. Lisäksi etnankoirien turkki, nopeus ja rakenne eivät välttämättä kestä suomalaista metsästysmaastoa. Metsästyksenä tarkoitan tässä siis muuta kuin esim. terrierien tuhoeläimien tappamista. En siis tiedä niiden työkäytöstä Suomessa yhtään mitään

[Merkkari]

Tämä eri käsitteiden määrittely on ihan mahtavaa. Kun koiraihmisilläkin on näin eri mielikuvat, mitä on pidättyväinen, varautunut, epäluuloinen, epävarma... Saati sitten ei-koiraihmiset. Mun käsityksen mukaan vahvemmasta "loivempaan" menee epäluuloinen > varautunut > pidättyväinen > luoksepäästävä, avoin. Itse asiassa täydellinen koira olisi mun mielestä varmaan pidättyväinen. Siis niin, että koiralle vieraat on ihan ilmaa, saa taputtaa tai olla taputtamatta, ei kiinnostele. Ei tarvi käyttää energiaa sen kouluttamiseen, että koira sietää vieraita, mutta ei myöskään siihen, että yrittää kaikki rakastaa kuoliaaksi. Varautuneessa on sitten sellainen viba, että on vähän epävarma vieraiden aikomusten suhteen, ehkä vähän väistelee.

Melko usein, kun sanon, että koiraan ei saa koskea, niin ei-koiraihmisen kommentti on, että "ai, se on vihainen". Joskus yritin selitellä, mutta en enää jaksa. Tehoaakin paremmin, kun sanoo, että "älä koske, se on vihainen". Kun mun mielestä koira ei ehkä oikein osaa olla vihainen? Se voi puolustaa resursseja, vastata uhkaan, saalistaa tappaakseen, olla kipeä ja näiden takia purra, mutta vihainen? Ehkä koira-aggressiiviset voi ihan vaan vihata toisia koiria ilman, että siihen liittyy reviirin puolustamista tai muuta?

Tämän käsitteiden erilaisuuden takia oon tosi epäileväinen, kun joku puhuu varautuneisuudesta tai pidättyväisyydestä. Varsinkin, jos tällaista koiraa käytetään jalostukseen. Kun on valitettavan yleistä, että koira on oikeasti arka ja sitä yritetään kaunistella tällaisilla termien kanssa kikkailulla. M

Mun on nykyisistä koirista toinen tullut aikuisena, koska tuon kärtyn kanssa en halunnut ottaa pentua. Kärtyn kärsivällisyys ei oikein riitä kimpoileviin pentuihin, jotka ei tajua henkilökohtaisesta tilasta vielä mitään. Ja yksin pienessä kämpässä tällaisia tilanteita on vaikea handlata. Mutta jos koira tulee, niin haluan pennun. Jotenkin koirasta sitten tietää paremmin miksi se mitäkin tekee & on kivempaa korjailla omia virheitään...

Melko harvoin näin epäsosiaalisia koiria on, jos ei ole jotain laumisten tyyppistä rotua ottamassa. Tässä omassakin rodussa ovat jo tosi harvassa, enkä usko että näin huono tuuri enää käy. Tätä epäsosiaalisuutta lukuunottamatta on onneksi ihan tosi kiva koira. Minä saan sitä käsitellä ihan rauhassa ilman ongelmia, se oppii nopeasti, osaa myös yleistää hyvin ja ketjuttaa asioita välillä vähän turhankin näppärästi. Tykkää tehdä hommia yhdessä mun kanssa. Se ei pelkää mitään ääniä (ampuminen, ukkonen, työkoneet, raketit) eikä alustoja. Se on ympäristöä kohti melko kova, mutta sen verran ohjaajapehmeä, että on helposti hallittavissa lähes aina (paskaraivarit erikseen, niitä ei onneksi usein tule). Se on fyysisesti tosi taitava myös, nuorena doboilut ja muut jumpat oli sille aina helppoja ja tykkäsi niistä tosi paljon. Sillä on myös järki päässä siten, että ei ole koskaan koheltanut itseään rikki, pudonnut mistään korkealta, juossut asioita päin tms. Se on myös rotuisekseen hiljainen, mitä olen osannut arvostaa sen jälkeen erityisesti, kun tuo toinen paljon äänekkäämpi tuli taloon. Eli pappa on aika täydellinen, jos vaan olisi vähän sosiaalisempi. Onneksi mulla ei ole lapsia, enkä ole mikään sosiaaliperhonen muutenkaan, niin on pärjätty näin. Ja se on myös ihan tajuttoman söpö nallenaama. Jos päätän jaksaa alkaa taas Harrastaa, niin voin hyvinkin pysyä tässä rodussa. Vähän helpompi elämä vaan houkuttelisi etenkin näin pimeään ja kylmään vuodenaikaan...

[Thirteen_2]

Joo pidättyneisyys ja varautuneisuus ovat eri asioita. Varautunut pitää sisällään tosiaan tuon valmiuden toimintaan, siinä on negatiivinen vivahde. Luonnetestissä +2a on luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen ja taas +2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen. Siinä on ero juuri siinä, 2a, salliiko koira tutustuttaa itsensä vai 2b, yrittääkö väistää. Ja selkeästi poispyrkivä meneekin jo miinuksen puolelle, -1a selvästi pidättyväinen, ei yritä purra.

[Dacrest]

Joo, nämä termit välinpitämätön, pidättyväinen ja varautunut on hankalia määritellä, vielä kun sama koira saattaa käyttäytyä hieman eri tavoin eri tilanteissa.

[Iidis79]

Cirneco eli etnankoira on kotiseuduillaan aktiivisessa metsästyskäytössä edelleen. Mainion riistakoiran siitä tekee se, että sillä on kaikki aistit käytössä, poiketen muista näöllään metsästävistä, vainu menee näköaistin edelle. Ja turhaan sillä ei myöskään ole kohtuuttoman suuret pystyt korvat! Eli etnankoiralta ei kyllä jää mikään huomaamatta, se siitä riistavietistä Merkkarille.

Ja niistä lähtee myös ääntä herkästi. Erään kasvattajan luona aikoinaan kyläillessä ei meidän jutustelusta tahtonut tulla mitään, kun etnojen konsertti oli melkoinen. Ja kun yksi aloittaa seuraa muut perässä. Sekin on pitkälti opittu tapa, mutta herkässä on haukku. Edelleenkin puhun cirnecoista, kun se on syöpynyt suuhun. Reippaita, rohkeita ja avoimia ovat muuten, useamman yksilön tunteneena useiden vuosien ajalta. Puettava rotu. Rotu ei ole myöskään jakautunut näyttely/juoksulinjoihin, molemmissa pärjäävät samat koirat jos ovat pärjätäkseen. Siis jos juoksuharrastus kiinnostelee omistajaa. Ja juoksupuolella vaaditaan koiralta sellaisia luonteenpiirteitä, että niillä pärjää missä vaan.

Etnalaisia olen minäkin ihaillut, mutta jos tuo kuvaus sopii moneen yksilöön niin ei ole hyvä. Ei miellytä. Ottaisin whippetin tai kaksi (niitä pitää olla vähintään kaksi ) jos olis varma että ei olis eroahdistusta. Tasaluonteinen whippet on kyllä lähes täydellinen. Whippettien lisäksi olen minäkin katsellut basenjia, nättejä ja kätevän kokoisia, mutta yleisen kuvauksen mukaan ne ovat vähän liian alkukantaisia, vaikka sellaisista koirista yleensä pidän.

Jos tollaisista kiharaturkkisista välimeren alueen koirista pitää niin yksi vaihtoehto voisi olla lagotto romagnolo. Ex-naapurissa oli kaksi noita, ihan seurakoirana. Toisella oli eroahdistusta, mutta uskon sen johtuneen enemmän omistajasta kuin itse koirasta.

Mä olen niin tottunut tiibettiläisten varautuneisuuteen ja joidenkin kohdalla jopa epäluuloisuuteen vieraita kohtaan, etten reagoi siihen mitenkään. Tosin tipsut eivät ole lukeneet rotumääritelmää, osa niistä on vähän liiankin innostuneita vieraista

Joo en kyllä koskaan muista kuulleeni tipsusta joka olisi varautunut epäluuloisesti vieraita kohtaan. Mutta onko niitäkin? Mussukka ulkonäkö pettää?

[Koiruuksia]

Eilen kun tulin TK:sta, näin whippetin joka oli puettu haalariin ja sen päällä oli vielä mantteli.
Tuli ihan sellainen tunne että ei kiitos

[Biarritz]

Olin täällä aiemmin maininnut kintamanin. Nyt on jalostustietojärjestelmän mukaan Suomeenkin saatu yksi, ja ilmeisesti juuri kyseinen yksilö on ilmoitettu Koiramessuille molempina päivinä.

[Tiibetinhelmi]

^No sitten menet tietysti ihastelemaan!

Iidis, on niitä "umpimielisiäkin" tipsuja. Mutta niiden umpimielisyys ei ole aivan samalla asteella kuin monen muun rodun. Tämä suoraan rotumääritelmästä:
"Iloinen ja itsevarma, erittäin älykäs, pidättyväinen vieraita kohtaan. Valpas, uskollinen mutta itsenäinen."