Koirarotupohdintaa

[Biarritz]

Makuja on toki monia, mutta tässä tapauksessa koira myös kärsii tuollaisesta rakenteesta. Eli mun mielestä edes sellaisten jotka kyseisestä ulkomuodosta tykkäävät ei pitäisi kyseistä rotua hankkia - parempi jos niiden kasvatus lopetettaisiin kokonaan.

[Umac]

Nimenomaan, koira kärsii. Järkyttäviä rakenteita ja voi vain arvata missä kunnossa nivelet ovat.

[Tiibetinhelmi]

No niinpä! Onpa yhdistelmä, tuo ulkonäkö plus terveys.

[aunet]

Pahemmaksi menee vaan ihmisen idioottimaisuus eläimiä kohtaan, en voinut edes katsoa.

[Koiruuksia]

Liian monet eläinten kanssa tekemisissä olevat ihmiset ovat täysin idiootteja.

[Koiruuksia]

Merleä väriä pitää tunkea joka rotuun. En ymmärrä.

En tunnistanut tämän koiran rotua.
Näyttää mielestäni joltain isolta viemärirotalta.

Se on merle bullterrieri.

[Tiibetinhelmi]

^No hyi hemmetti!

[Iidis79]

Joo, vaikka olisikin terveys tutkittu niin ei ole tervettä jos on tuollaiset jalat. Noilla kotimaisilla on sentään söpöt luppakorvat.
Tarve olis tavallaan tuollaiselle niinkuin ranskanbulldoggi/mopsi mutta terveempänä ja normaalilla jaloilla ja luustolla.

Eikö toi merle väri ole aina vähän ongelmia tuova?

[Valkosipulisilakka]

Pahinta on se, että maallikkopennuttajat eivät tunnu tajuavan merle-värin ongelmia. Yhdistetään kaksi merleä siinä toivossa, että kaikki pennut ovat merlejä, jolloin ne myydessä saa enemmän hynää. Sitten jenkkisome on täynnä niitä surkeita pentuja, jotka ovat sokeita ja kuuroja tuplamerleyden takia. Ja jenkkityyliin niitä ei tietenkään lopeteta, vaan hyysätään, vaikka Suomessa sentään tajuttaisiin lopettaa mokomat raukat.

[Avokaado]

Tuo on mun mielestä jo ihan rikollista toimintaa ihmisiltä, että koirilla teetetään jo valmiiksi sairaita yksilöitä ulkomuodon tai muun älyttömän syyn vuoksi. Koiraraasukit!

[Iidis79]

Torissa näkee joskus sellaista hinnoittelua koirien ja kissojen kohdalla, että jos väri on sinertävä tai merle niin pennusta pyydetään enemmän rahaa. Ja sitä perustellaan värin harvinaisuudella.

[Koiruuksia]

Onko whippetit miten pehmeitä ja herkkiä? Noin niinkuin yleensä?

[Rigge]

^yksilökohtaisia eroja, mutta Varpu ainakin on tosi herkkis, ottaa itseensä ja jännittää kovasti tiettyjä tilanteita, vaikka varmasti tietää mitä tapahtuu. Samassa koirassa piilee kiihkeä metsästäjä ja pehmeä sohvaperuna. Koulutustilanteessa nami on ainoa mikä on jotenkuten motivoinut, eikä sekään kovasti, pitkin hampain tekee mitä on oppinut tai tarjoaa jotain muuta oppimaansa. Toisaalta, välillä on hyvinkin innostunut yhteisestä tekemisestä ja leikkii yksinkin leluillaan. Ei kestä toistoja eikä käskyttämistä. Rakastaa ihmisiä yli kaiken.

Edellinen whippettini Viiru ei ollut näin herkkä, oli tasainen, helppo koira joka otti asiat rauhallisemmin ja oli paremmin koulutettava. Harrastin sen kanssa agilityä muutaman vuoden. Viiru ei provosoitunut muiden koirien huutelusta, kun taas Varpun kanssa itsehillintää ja hyvää ohitusta on pitänyt harjoitella nuorena. Viiru oli enemmän yhden ihmisen koira, kun taas Varpu on kaikkien kaveri.

Viirua pystyin pitämään hyvin lenkillä irti, kun taas Varpu katoaa horisonttiin hajun perässä.

[Koiruuksia]

Ok, kiitos. Eli vaihtelua on paljon.

[Rigge]

Varpullahan puhkesi puolivuotiaana rodulle tyypillinen vitsaus eli eroahdistus, ja vieläpä todella pahana. Koirakouluttajan ohjauksessa yksinolon uudelleenkoulutus kesti kaikkiaan vuoden verran, mutta lopputuloksena on luottavainen ja rauhallisesti yksinoloon suhtautuva koira

Vielä lisäyksenä, että Viirun ja Varpun syntymän välillä on 14 vuotta, joten toki rotu muuttuu siinä ajassa, vaikka ovat molemmat samalta kasvattajalta. Linjatkin (nly, käyttö, seka) ovat erilaisia.

[Koiruuksia]

Olen jostain tainnut lukeakin whippettien eroahdistuksesta, siis että voi helposti tulla.

Pitäisi mennä tutustumaan yhden tutun kasvattajan koiriin kun asuukin aika inhimillisen matkan päässä.
Miehen ex-vaimon siskolla oli aikoinaan kaksi whippettiä, mies sanoo että olivat mukavia koiria.
Vähänhän mulla on whippetistä jostain syystä sellainen mielikuva että ovat aika "hajuttomia ja mauttomia" mutta en tosiaankaan tunne yhtään rodun yksilöä.

[aunet]

Itellä ei ole wippettiä, jokin aika sitten oli varauksessa ratalinjainen tyttö sijoitukseen. Ei onnistunut siinä monikaan asia, siis astutushommien suhteen. Tunnen kuitenkin vuosikymmenten ajalta sekä useita omistajia että kasvattajia.

Wipu on monipuolinen harrastuskoira, jos haluaa touhuta mitä mieleen juolahtaa ja kiva sopeutuva kotikoira kaikkineen. Rotu on jakautunut vahvasti näyttö- ja käyttöpuoleen. Ja käyttöpuolella tarkoitan lähinnä ratalinjaisia, jotka ovat tykkejä radalla mutta näyttelyissä eivät pärjää harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Näyttöpuolen koirat sen sijaan pärjäävät ihan hyvin maasto- ja ajuekisoissa ja muissa kinkereissä, kuten agility ja nosework.

Totta on tuo Koiruuksien eroahdistus, tai sitten se on vaan tullut jostain syystä esille enemmän kuin muissa roduissa. Harvassa perheessä on vain yksi vippet, tuppaavat kertymään. Ja ollakseen vinttikoira, vauhti kiihtyy välillä, mutta riistaviettiä ei lähtökohtaisesti ole nimeksikään esim. borzoihin verrattuna. Osaa voi pitää ja pidetään lenkeillä irti, mutta jotkut lähtee kyllä ohjuksen lailla elukoitten perään. Tunnen molempaa sorttia. Ja jos koira on ns.kisakoira, ei sillä ole riistavietin kanssa mitään tekemistä. Ja päinvastoin, jos koira ajaa riistaa, se ei välttämättä toimi vieheellä. Sangen pitkäikäisiäkin ovat. Tapaturma-alttius toki on olemassa, kuten vinteillä yleensäkin.

[Koiruuksia]

Juoksulinjaista en ottaisi koska ei täällä ole mitään mahdollisuuksia harrastaa ratajuoksua.
Näyttelylinjaisesta siis olisi kyse.

[aunet]

Juu ei olekaan mahdollista harrastaa. Työtähän se on ja silkkaa rahanmenoa ajella muutaman sekunnin tähden toiselle puolen Suomea. Olen sitäkin jokusen vuoden tehnyt. Mulla olisikin ollut vipulle sijoittajakasvattaja, joka tekeekin juuri noin ja olisi vienyt pentua juoksuhommiin. Ja näyttelyistähän haetaan juoksijalle vain pakollinen tulos, jotta voisi käyttövalioitua.

[Iidis79]

https://www.instagram.com/mimichillswhippets/
Tykkään seurata tän kennelin whippettejä (ja papilloneja). Noilla ainakin on koirat vapaana usein.

Se whippettien mahdollinen eroahdistus on vaan sellanen että en halua sitä kokea enää varsinkaan jos kerrostalossa asun. Muutenhan whippetit on todella hiljaisia.
Eli pitäis melkein heti olla sitten kaksi whippettiä tai toivoa tervepäistä itsenäistä koiraa. Onneksi whiput menee laumassa aika hyvin.

[Koiruuksia]

Mulle on tärkeää ihan jokaisen rodun kohdalla luonteet ja luuston terveys (toki muukin terveys) mutta nuo asiat voi Koiranetistä todeta jos niitä on tutkittu.
Viimeeksi kun olen Whippettejä siellä katsellut niin harvalla kasvattajalla oli esim. luustokuvattuja jälkeläisiä.
Nyt en ole aikoihin käynyt katsomassa, tilanne on saattanut muutua mutta Pevisaanhan rotu ei kuulu.

[Iidis79]

Joo nykyään kuvataan vaikka ei pakko. Toisaalta whippet on kevyt koira ja muuten pitkäikäinen. Että ilmeisesti ongelmat on harvoin näkyviä.

Sellasen jännän jutun kuulin joskus aikoinaan whippeteistä että brinle väriset olis luonteeltaan hyvin niinkuin pikkuvanhoja.

Tossa toinen hyvä seuratava kanava jos whippet kiinnostaa
https://teamkenzongos.blogspot.com/

[Koiruuksia]

Tutulle kasvattajalle tässä samalla kylällä syntyi mittelinpoikasia eilen

Kermanvärisiä ja mustavalkoisia, tai hän kutsuu niitä kirjaviksi mutta mustavalkoisilta näyttävät.
Mennään katsomaan niitä 4 viikon päästä ja aikuisia mitteleitä siinä samalla

Mitteli on edelleen yksi vahva vaihtoehto seuraavaksi roduksi. Vaikka mittelissä mietityttää se turkki niin toisaalta turkki on hyväkin koska rotu on ns. säänkestävä.
Vaikka mitä se sitten auttaa kun se elää basenjin kanssa

[Tiibetinhelmi]

^

[Koiruuksia]

Tutulle kasvattajalle tässä samalla kylällä syntyi mittelinpoikasia eilen

Kermanvärisiä ja mustavalkoisia, tai hän kutsuu niitä kirjaviksi mutta mustavalkoisilta näyttävät.

Ovatkin kaikki kirjavia, Toisilla mustat ja toisilla kermanväriset läikät.

[Merkkari]

Onko kaikki jo päättäneet tulevan koiransa rodun?

Minä bongasin tosi kivan oloisen koiran rallykisoissa, mutta en tunnistanut rotua. Piti sitten käydä oikein kysymässä ja se oli portugalinvesikoira. Olisin ehkä tunnistanut näyttelyturkissa olevan (kamalia, anteeksi vaan kaikki rotuihmiset ), mutta tämä oli lyhyessä turkissa ja tosi sievä. Googlettamalla sitten selvisi, että luonteeltaan tämä voisi olla todella nappivalinta. Ellei sitten ole liian aktiivinen ollakseen vain puuhastelukoira? Miinuksena mun makuun vähän iso koko, luustoterveys ei niin hyvä ja turkkia joutuu trimmata. Onko jollain sisäpiiritietoa rodusta, onko ne luonteeltaan niin kivoja, mitä kuvittelen? Eli avoimia, reippaita ja ei pahasti riistaviettisiä eikä räksytä kovin paljon?

Basenjista oon lukenut paljon, mutta jotenkin... En tiedä. Monessa paikassa korostetaan tosi paljon alkukantaisuutta ja sitä, miten hankala koira on. Ymmärrän sikäli, että tuollainen "haukkumaton söpö pikkukoira" saattaa hyvinkin houkutella vääränlaisia omistajia, jos vaan ulkonäköä katsotaan. Mutku en mää halua alkukantaista villieläintä, vaan puuhastelukoiran ja kainalokaverin sohvalle. Oon kuitenkin selvinnyt kohtalaisen kunnialla terrierin, metsästysnoutajien ja näiden vahti-paimenten kanssa, niin on hankala suhteuttaa, että miten hankalia basenjit sitten on. Vaativia mihin verrattuna? Ja mitkä ne vaativat piirteet on? Mun mielestä esim. ei ole vaativaa, jos ei voi koirapuistoilla tai kutsua omaan kotiin muita koiria. Mutta vaativaa on, jos koira haluaa pureskella vieraita ihmisiä tai se on säikky, ääniarka tai eroahdistunut... Tai ei voi koskaan laskea irti ja/tai räksyttää jatkuvasti.

Sitten TAAS oon lukenut läpi ländereiden JTO:n, nettisivun, kasvattajia, somea jne. Siinä olis niin täydellisesti mun näköinen koira, tykkään tuollaisista "piskeistä". Hyvä koko, karkea karva eikä juurikaan riistaviettiä. Mutta sitten luonteesta sanotaan näin: Kromfohrländerit suhtautuvat yleensä tuntemattomiin ihmisiin vähintäänkin melko pidättyväisesti tai ovat suorastaan varautuneita vieraita kohtaan. Kromfohrländerille on niin ikään ominaista herkkyys, reaktiivisuus ja terävyys." Mun nykyisistä koirista toinen on vieraita ihmisiä kohtaan epäluuloinen (eli ei vieraiden käsiteltävissä, murisee /näykkää matalalla kynnyksellä), reaktiivinen ja terävä, enkä jaksa tällaista enää toista viittätoista vuotta putkeen. Tosin sitten ländereistä sanotaan myös, että nykyään luonteet on pääosin avoimia ja reippaita (taas: verrattuna mihin?). Mutta mun tuurilla saan hyvinkin sellaisen "perinteisen", joka on hankala ihmisten kanssa. Haluaisin nyt vihdoin sellaisen koiran, jonka voisi vaivattomasti ottaa mukaan menoihin, eikä tarvisi olla silmät selässäkin aina. Näin "yksinhuoltajana" kun ei oikein mihinkään pääse lähtemään, ellei koiraa voi ottaa mukaan.

Bedlington
+ kätevä koko ja terve rakenne
+ ihmisiä kohtaan avoin luonne, reippaita yleensä
- mahdollisesti riistaviettisiä
- turkki (ei oikein yhtään säänkestävä, takkuuntuu)

Länderi
+ kätevä koko ja terve rakenne
+ turkki (karkea, ei takkuunnu eikä kerää roskaa)
- luonne mahdollisesti liian pidättyväinen

Portugeesi
+ luonne luultavasti oikein passeli, ihmissosiaalinen ja reipas
- vähän turhan suuri koko
- turkkia joutuu trimmata
? luustoterveys

Mitään näitä rotuja en siis oikeasti itse tunne, nuo on vaan netistä luettua teoriaa. Nyt ei vaan paukut riitä järjestelemään ihmisten kanssa tapaamisia, mutta jossain vaiheessa sitten. Mun alkuperäisellä listalla on ollut rotuja paljon enemmänkin, mutta näissä nyt ehkä on vähiten noita miinuksia. Esim. schipperke olis ulkonäöltään just passeli pikkukoira (säänkestävä, ei trimmausta), mutta en vaan kestäisi jos kohdalle sattuisikin kovasti räksyttävä ei-sisäsiisti tyyppi. Sama koskee mitteleitä + niillä on useimmiten aivan liikaa turkkia. Borderterrieri on mun ikuinen ihastus, mutta siellä riistavietti on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja niin edelleen, vaikka minkä rodun kanssa... Tällä hetkellä näissä kolmessa rodussa tuntuisi olevan vähiten miinuksia. Markiesje myös kiinnostava, mutta siitä vasta onkin vaikea löytää tietoa saati odotella vuosikausia pentua.

Kun valitset (olet valinnut) rotua, niin mistä asioista olisit itse valmis tinkimään? Tai mistä ehdottomasti et tingi?

[aunet]

En vastaa nyt sun kysymykseen, ainakaan vielä, mutta sanon vaan että kyllä itselle uusiin rotuihin on pakko tutustua livenä. Netti on netti kuten varsin hyvin tiedät. Basenjista mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, tunnen useita yksilöitä ja kasvattajiakin, voisin ottaa helposti. Portugeesia en tunne henk.koht. mutta jos on yhtään samanlainen kuin espanjanvesikoira, ei kiitos. Ja nyt puhun ajasta, kun espanjanvesikoira tuli kovasti muotiin ja ongelmat luonteen suhteen kasvoivat samassa suhteessa. Seurasin läheisesti erään yksilön elämää ja hankin hänelle pätevää ammattiapua. Viimeinen niitti oli kun koira samana päivänä kävi jo toistamiseen omistajansa kimppuun ja illemmalla myös kouluttajan kimppuun. Jälkimmäinen selvisi ilman sairaalareissua. Aiemmin raateli yhtä perheen kissoista kiiveten korkeiden porttien yli. Koira lopetettiin. Sittemmin tapasin useita rodun yksilöitä ja niiden kaikkien luonteissa korostui sama piirre, epäluuloisuus ja arkuus. Ja nehän johtavat hoitamattomana hallitsemattomiin hyökkäyksiin useimmiten. Nyt en ole muutamaan vuoteen yhtään tavannut, toivottavasti rodun tilanne on parempi ja niitä ei myytäisi kotikoristeiksi.

[Koiruuksia]

Ihan alkutekijöissä olen
En tiedä yhtään. Rottweilerin haluan mutta sellaista en voi ottaa. En ehkä ota mitään.

Basenjista en osaa sanoa kuin tämän yhden kokemuksella. Tuo aiemmin mainitsemani "basenjin uroskiima" päättyi meillä hyvin lyhyeen kun päätin että on se nyt helevetti jos en yhtä koiraa saa käyttäytymään. Olen lisännyt tekemisen määrää ja jos mahdollista, ulkoillaan päivisin paljon.
Väninä ja marhaaminen on loppunut kokonaan.

Nyt aikuistuttuaan Laku ei välitä meille tulevista ihmisistä mitään. Käy haistamassa, ja sitten ei enää kiinnosta. Pentuna ja nuorenahan se rakasti kaikkia ihmisiä ja meni vieraidenkin syliin köllöttelemään ja pussailemaan.
Mielestäni basenjille saa kouluttamalla oikein hyvän luoksetulon joka ei tietenkään ole yhtä varma kuin jollain rottweilerilla tai muulla rodulla joilla ei ole riistaviettiä. Jos sattuu pupu siihen hollille niin silloin mennään eikä meinata. Olen ymmärtänyt että basenji kuitenkin tulee aika nopeasti takaisin.
Vapaana en pitäisi kuin jossain missä ei ole autoteitä lähelläkään.
Koirapuistoissa me emmen käy ikinä enkä ole kysellyt että käyvätkö muut basenjinomistajat. Voisin kuitenkin kuvitella että sellainen "kaikkien kaveri" basenji ei ole etteikö voisi tulla koirapuistossa joskus sanomista jonkun samaa sukupuolta olevan koiran kanssa, uroksilla varsinkin mutta ei ole tosiaan tietoa.

Mielestäni basenji on aivan ihana, sellainen villi pellehermanni joka tykkää oman ihmisensä kanssa leikkimisestä ja pelleilemisestä, oppii nopeasti ja tekee jos on palkka kohdallaan. Ihana kainaloinen ja pusumaakari. Oikein heittäytyy kylkeäni vasten ja painaa pään rinnalleni kun istun sohvalla. Tykkää katsella silmiin. Tykkää huomiosta ja sormilla hiplailusta. Haluaa maharapsuja. Huitoo etujaloillaan kun haluaa jotain. On rodulle ihan tyypillistä. Siis tuo huitominen.

Näiden kanssahan kisataan ainakin agilityssä ja Rally-tokossa. Nosesta en ole varma.
Näyttelyt ovat varmaankin suosituin harrastus ja sitten maasto- ja ratakokeet.
Jos ihmisellä on kissa niin en suosittele ottamaan basenjia.

Omalla kokemuksella basenji on sillä lailla helppo että se on kuin kotonaan ihan missä tahansa, ei ole arkuuksia ääniin tai alustoihin eikä muuhunkaan. Omilla jaloillaan seisova koira. Laku on sattumalta kova mutta en usko että kaikki basenjit ovat. Haluaa mielellään olla Kuningas/Kuningatar talossa ja tekisi mitä haluaa ja milloin haluaa.
Mutta taipuu kyllä elämään siivosti kunhan omistaja on päättäväinen ja kouluttaa positiivisesti. Basenjia ei voi pakottaa mihinkään.
Mielestäni basenji on omalaatuinen, hieman erilainen mutta ihana. Alkukantaisuus on läsnä.
Laku on ihan erilainen kuin mikään tähän saakka tässä huushollissa asunut koira. Aivan erilainen. Nyt kun Laku täyttää 2 vuotta 23.12 niin on jo päässyt tutustumaan basenjin aivoituksiin vähän paremmin.
Basenji on mainio pieni (tai tietenkin riippuu mihin vertaa) otus. Olen alkanut tykkäämään yhä enemmän Lakun ajatusmailmasta ja asenteesta. Se vaan rokkaa

Basenji näyttää mielestäni jotenkin eleettömältä ja viileältä, etäiseltä. Omille ihmisilleen se on kaikkea muuta.

Vieraisiin koiriin Laku suhtautuu aika välinpitämättömästi. Niitä ei meillä ikinä moikkailla. Tuolla kun liikutaan niin Laku on basenjimaiseen tapaan aika cool. Mikään ei hetkauta tai hämmästytä. Hän vaan sipsuttaa menemään häntä kippuralla.

Varmaan pitää olla vähän hullu että haluaa basenjin. Ei ainakaan voi odottaa koiralta täydellistä tottelemista aina ja kaikkialla. Vaikka basenji on mielestäni tosi helppo kouluttaa ja se oppii nopeasti, on tilanteita missä se haluaa tehdä niinkuin haluaa eikä niinkuin omistaja haluaa. Olen hyväksynyt sen enkä takerru niihin.
Laku on hyvin tottelevainen koira yleensä. Katson sormien läpi ne kerrat kun sen oma tahto voittaa. Ne ovat monesti myös hupaisia tilanteita.
Laku on esimerkiksi lähtenyt ulosmenotilanteesta (jossa kaikki istuvat) yhtäkkiä loikkimaan ympäriinsä. Aikansa loikittuaan se tuli takaisin ja kävi istumaan.
Olen ottanut tavaksi, että jos on sellainen paikka missä ei voi syystä tai toisesta sallia koiralle omia vapauksia vaikka sen turvallisuuden vuoksi niin silloin pidän huolen (vaikka kaulapannasta kiinni tai laitan hihnaan) että se ei pääse "loikkimaan" yhtään minnekään.

Huumorintaju. Jos sitä olisi hyvä olla omistajalla niin basenjilla sitä ainakin on

[Merkkari]

Jep, rotuihin pitää tutustua livenä. Sen verran oon nyt antanut itseni ymmärtää, että portugalilainen on espanjalaista sosiaalisempi ja tasaisempi. Enemmän seurakoira ja espanjalainen sitten työkoira. Mutta tämä tosiaan vaan netin ja somen perusteella. Tiedän todella hienoja espanjalaisia, mutta myös todella hankalia. Ei ole koskaan tuntunut, että tuollaisen haluaisin. Mutta portugalilaisessa kyllä tökkii se turkki. Jos saisi ihan pienen nartun, niin olisi samaa kokoa mitä nykyiset koirat. Mutta vähän pienempi olis kuitenkin kätevämpi (autoonkin mahtuisi paremmin kaksi omiin häkkeihinsä... ).

Mulla on nyt nämä kaksi eläkeläistä, joilla alkaa tulla kremppoja, niin aika ja jaksaminen (ja rahat) menee näiden kanssa. Sitten aikanaan pitää yrittää päästä eri rotuihin livenä tutustumaan. Täältä Keski-Pohjanmaalta on pitkä matka vähän joka paikkaan, niin tutustumisreissuihin saa aina suunnilleen koko päivän kulumaan. Etenkin, kun pitää aina kiinnostua jostain harvinaisuuksista. Noutajia ja lapinkoiria löytyisi lähempääkin (ja olisi ennestään tuttuja)...

Laku tosiaan kuulostaa aivan supertyypiltä. Mutta basenjista lukiessa saan jotenkin ihan erilaisen vaikutelman. Yleensäkin ihan selvästi huomaa eri roduista lukiessa, että niillä on jotenkin kaikilla omanlaiset jutut. Samat fraasit toistuu rotumääritelmässä, jto:ssa, kasvattajien sivuilla jne. Mutta kun on omistanut ihan eri tyyppisiä koiria ja tuntenut muutenkin eri rotuja, niin todellakin tietää, että jonkun toisen rodun vaikkapa "vilkas" on aivan pystyyn nukkunut toisen rodun vilkkaaseen verrattuna. Tai joku "vaatii paljon tekemistä" on melko eri asia jollain perinteisellä palveluskoiralla mitä seurakoiralla. Ja sama koskee ihan mitä hyvänsä ominaisuutta, riistaviettiä, itsenäisyyttä, pidättyväisyyttä jne. Joten tosiaan ainoa konsti on tutustua itse mahdollisimman moneen koiraan livenä ja arvioida millaisia ne omasta mielestä on.

Ja tietyn tyyppisillä roduilla on herkästi tietyn tyyppisiä omistajia. Kärjistettynä: Jos rotu on sellainen, jonka kanssa harrastetaan korkeintaan näyttelyitä, niin omistajat ei usein osaa kovinkaan selkeästi kertoa luonteesta. Tai siis sillain "luonnetestitermeillä". Että onko niillä millaiset hermot, onko toimintakykyä jne. Tai onko joku koira esim. vilkas vai hermostunut. Monesti kuvaillaan, että koira "ei tykkää" jostain asiasta, kun se selvästi on arka tai pelkää. Sitten taas harrastusroduissa kasvattajilla ja omistajillakin on usein paljon selkeämmät näkemykset luonteen hyvistä puolista, mutta myös puutteista. Ja tällaisten rotujen luonteestakin on mun mielestä helpompi saada käsitys. Ei paljon auta uuteen rotuun tutustumisessa, jos vastaus on, että nää on hurjan ihania.

[Koiruuksia]

Odotan mielenkiinnolla Lakun MH-luonnekuvausta ensi keväänä ja sitten ajallaan luonnetestiä. Ekaa kertaa vien MH-luonnekuvaukseen koiran jota en uskalla päästää irti ilman että mulla on pitkän liinan pää kädessäni.
Mennään Maaningalle ja siinä on iso tie aika lähellä. Ei voi ottaa riskejä.

Basenjeista vielä sen verran että niitä vaikka nyt sitten kotioloissa katsomalla ei välttämättä saa mitään käsitystä luonteesta.
Ja voi tulla tunne että en mä nyt ainakaan tuollaista halua kun se ei tee muuta kuin on. Ja sitten ihmsillä on monesti vielä se, että tykkäävät koirista jotka tykkäävät heistä. Laku ei välitä vieraista joten se ei ole kovin suosittu täällä meillä kävijöiden keskuudessa
Ei se välitä tutuistakaan jotka käyvät silloin tällöin kuten meidän molempien lapset ja heidän perheensä
Kaikki muut koiramme menevät aivan sekosin onnesta kun poikani tulee meille. Ne sekoavat. Laku on paikallaan ja katselee ilmeellä: "Mitä sä tänne tulit?
Laku ei ole tippakaan arka. Sitä ei vaan kiinnosta.