Koirarotupohdintaa

[Umac]

Sopii tähän koirarotupohdinnan alle. Nyt kun on ollut ennätyshellejakso, minkälaisia rotukohtaisia eroja on kuumuuden kestossa?

Staffi, siis meidän Ukko, kestää heittämällä helteet, vertaan edesmenneisiin rottiksiin.
En niitä voi oikein samalle viivalle edes laittaa.
Ukko saunoo, nukkuu peiton alla, makaa tarkoituksella auringossa ja voi leikkiä vesileikkejä helteellä. Mitään tuosta listasta rottikset ei tehneet eikä niitä siihen olisi edes altistettu.

[Biarritz]

Se on basenji sulle noilla kriteereillä oikea koira.
Oletko tutustunut Kainkoiraan? Kaikki näkemäni ovat olleet ihan ok koiria.

Aika lailla myöhässä tulee tää mun vastaus, mutta basenjia olen aikanaan miettinyt paljonkin. Lisäksi iso plussa on se, että käsittääkseni niillä on käytössä rotuunotto (avangara-basenjit)? Sama asiahan on hyvä myös porokoirissa, aina positiivista kun saadaan rotuun uutta verta virallisten sukutaulujen ulkopuolelta eikä olla riippuvaisia vain rekisteröityjen koirien geenipoolista. Rodussa kun terveys on se ykkösasia sopivan luonteen lisäksi, lunnikoiran ja vastaavien kaltaiset sisäsiittoiset rodut ovat ehdoton ei. Kaanaankoirilla taitaa olla sama rotuunottokäytäntö kanssa, ja sitäkin olen joskus ihaillut, mutta en tiedä onko se jo sitten "liian" alkukantainen...

Kainkoirista en tiedä paljoa, joskus olen näyttelyissä muutamia nähnyt. Niiden luonne on mulle ihan arvoitus, mutta pitänee perehtyä tarkemmin.

[Tiibetinhelmi]

^Mun tuttavalla on kainkoira. Iäkäs alkaa jo olla. En osaa mitään erityistä sanoa luonteesta, ihan "normi" mielestäni.

[Koiruuksia]

Basenjiyhdistys kertoo "Geenipohjaa on pyritty laajentamaan käyttämällä viimeisen 25 vuoden aikana Afrikasta tuotujen
koirien jälkeläisiä tai sieltä suoraan tuotuja koiria. Näiden koirien tyyppi ja koko eroaa jonkin verran nk.
länsimaisesta basenjista. Basenjien koon kasvaminen ja rakenteelliset muutokset, kuten suuret korvat,
suorahko häntä, pidempi kuono ja loivempi otsapenger sekä vaaleammat silmät, ovat merkitykseltään
vähäisiä suhteessa näiden Avongara-basenjien tuomaan hyötyyn"

[Koiruuksia]

Mä taas viime yönä kun en saanut unta, mietiskelin kaikenlaisia koirarotuasioita.
En tullut hullua hurskaammaksi.
Kysehän on siis edelleen ajasta jolloin meillä ei (todennäköisesti) ole kuin basenji enää elossa.
Fiksuintahan olisi silloin tietenkin ottaa toinen basenji. Tai todennäköisesti ihan kaikkein fiksuinta olisi olla ottamatta mitään

Monien rotujen kohdalla (joita en tunne) tulee mieleen että mitä jos se koira onkin sitten joku ihan vajokki?
Joku jolla on paljon sellaisia luonteenpiirteitä joista en tykkää (vnkuminen, marhaaminen, yliaktiivisuus, pelokkuus, epävarmuus jne) ja sitten pitää elää sellaisen koiran kanssa vuosikausia.

Kunpa voisi vielä ottaa rottweilerin. Niissä ainakin tietää mitä saa.

[aunet]

Sepä se, kaiken maailman rotuesittelyt antavat kovin pintapuolisen kuvan roduista, eleensä turhan ruusunpunaisen. Samoin tekee osa kasvattajista jostain syystä. Kisoissa ja näyttelyissä näkee ripauksen rodusta ja sen käytöksestä kyseisessä tilanteessa, ja ne yksilöt ovat lähes poikkeuksetta harjoitettu siihen tehtäväänsä ja loistavat siinä. Kotona tai laumassa vapaasti saattavat olla yksiä piruja. Pitäisi vaan tuntea riittävän monta yksilöä henkilökohtaisesti ja nähdä niitä todellisessa arjessa. Sitähän se koiran kanssa elo on, arkea. Ja kun se sujuu molemmille sopivalla tavalla, mikäs sen mukavampaa.

[Koiruuksia]

Täsmälleen noinhan se on.
Olemme miehen kanssa joitain rotuja käyneetkin katsomassa kotioloissa ja olen kysellyt ummet ja lammet kaikenlaista itselleni oleellista rodun kanssa elämisestä arjessa.
No, onhan tässä toivottavasti vielä vuosia aikaa ennen kuin on ajankohtaista miettiä että mikä rotu vaiko mikään.
Borrierit 7v ja rwn 6v ovat lauman vanhimmat ja todennäköisesti (ja toivottavasti) niillä on vielä melkein samanlainen rupeama edessä.
Rwu on vasta 3. Jos hyvin käy niin se elelee vielä hyvinkin 7 vuotta.
Basenjit voivat olla hyvinkin pitkäikäisiä. Lakun emän omistajalla on basenji joka täyttää kohta 18 vuotta. Vielä ravaa hyvin reippaasti muiden mukana lenkillä
Toivotaan että saadaan pitää nämä nykyiset mahdollisimman kauan.

7 vuoden kuluttua minä olen lähes 70 vuotias. Äitini täyttää tänään 88 vuotta. Sanoi lähtevänsä mökille uimaan.
Toivottavasti olen perinyt geenini häneltä enkä nyt ainakaan ihanhetikohta kupsahda.

[Tiibetinhelmi]

^Onnea Koiruuksia sinun äidillesi! Toivottavasti on hyvä uintireissu!

Sanopa se! Miksi ihmeessä pitää päässään pyöritellä näitä koirarotujuttuja? Miksei vaan voi elää tilanteen mukaan ja antaa tulla mitä tuleman pitää? Mä en öisin noita mieti, mutta päivisin joskus. Tulevaisuutta. Sen ainakin tiedän, että uuteen rotuun tutustuessa on niitä riskejä ja joutuu tekemään selvitystyötä enemmän. Ja yrittää lukea rivien välistä. Huh, aika energiaa kuluttavaa.

[Avokaado]

^^ Onnittelut äidillesi!
88 vuotta on jo aika kunnioitettava ikä. Meneekö äitisi itsekseen uimaan, vai onko hänellä joku toinen henkilö mukana.

Lisään vielä, että varsinaiseen otsikon aiheeseen ei ole mitään sanottavaa, kun mulle on ollut selvää toisen koiran lopetuksen jälkeen, ettei koiraa enää tule.

[Koiruuksia]

Kiitos onnitteluista. Ei mene yksin, Veljeni on siellä vaimonsa kanssa.
Oli alunperin puhe että menisimme huomenna juhlistamaan hänen synttäreitään mutta ilmoittikin että ei pidä juhlia, haluaa sen sijaan mennä mökille uimaan.

[Koiruuksia]

^

Sanopa se! Miksi ihmeessä pitää päässään pyöritellä näitä koirarotujuttuja? Miksei vaan voi elää tilanteen mukaan ja antaa tulla mitä tuleman pitää? Mä en öisin noita mieti, mutta päivisin joskus. Tulevaisuutta. Sen ainakin tiedän, että uuteen rotuun tutustuessa on niitä riskejä ja joutuu tekemään selvitystyötä enemmän. Ja yrittää lukea rivien välistä. Huh, aika energiaa kuluttavaa.

En mäkään onneksi yleensä öisin mieti mitään koirarotuja Viime yönä en jostain syystä saanut nukuttua niin alkoi pyöriä koirarotuasiat mielessä.
Kaikkein enitenhän mä haluaisin tosiaan sellaisen ihan pikkuriikkisen kääpiökoiran. Sellaisen jolta surkastuisi jalat kun kantaisin sitä koko ajan

Toisaalta sitten laumanvartijakin olisi kiva. En tiedä mikä niistä, mutta sellainen joka "tappaa talossa ja puutarhassa" jos tänne väkisin joku tulisi.
Joku boerboel voisi olla aika pätevä.
Näin vanhemmiten on alkanut ihan selvästi tulla mieleen maailmantilanteenkin vuoksi että pitäisikö olla joku tosi tiukka vartiokoira tuolla pihassa.
Jos sen sijaan naputtelisin nauloja tuohon eteisessä olevaan pesäpallomailaan ja hankkisin jalkajousen

[Tiibetinhelmi]

^

[Avokaado]

Ei mene yksin, Veljeni on siellä vaimonsa kanssa.

Hyvä!

[Iidis79]

Mä mietin edelleen paljon koirajuttuja (ja nykyään myös kissoja ja jonkin verran muitakin eläimiä) lähinnä siksi etten osaa päättää. Mullehan ei koskaan käy niin että minkäänlainen kohtalo puuttuisi peliin ja avot mulle tulis just oikeanlainen koira. Kyllä pitää mennä aina summamutikassa vaikka minkä työn tekis.

[Biarritz]

Juuri tässä pari päivää sitten tuli tavattua täällä kotikaupungissa ruskea-ja-tan (en ole nyt ihan kärryillä mikä kyseisen värin nimi lappalaisroduilla on, onko se sitten se ns. parkki?) porokoiran pentu. Pentu oli kovin vilkas, energinen ja ihana, ja kuulemma olivat ottaneet sen koiran ihan vaan seurakoiraksi. Pisti taas miettimään, että ehkä tosiaan joskus vielä mullekin... Mutta koska ei ikinä voi tietää millainen mistäkin koirasta lopulta kasvaa, niin en tiedä olisiko mun parempi pelata varman päälle ja ottaa seurasesseksi ja lenkkikaveriksi joku täysin seurakoirarotu.

Tämä rotupohdinta on myös osasyy sille, miksi huomisen maailmanvoittajapäivä jännittää. Siellähän on huomenna vuorossa mm. pystykorvaryhmä, johon todella moni harkitsemistani roduista kuuluu. Ja erityisesti se, että siellä on taas niitä kintamaneja. Olin jotenkin automaattisesti olettanut että siellä olisi samat kintamanit kuin parissa aiemmassa Euroopan ja maailman voittajassa, mutta ainakin circuit show'n tulosten perusteella (en itse päässyt paikan päälle torstaina) ne ovatkin ihan eri kasvattajien ja omistajien koiria. Ihan mielenkiintoista nähdä miten poikkeavat aiemmin nähdyistä ja miten kyseiset ihmiset rotua luonnehtivat. Joka tapauksessa mä en kyllä koiraa Indonesiasta asti rupea hakemaan, mutta mielenkiintoista seurata miltä rodun tulevaisuus näyttää ja millainen niiden luonne näiden uusien tuttavuuksien mukaan on. Tällä hetkellä Puolassa on yksi narttu ja uskon että joidenkin vuosien päästä yleistyy Euroopassa muutenkin, ovat olleet nyt parin viime vuoden aikana niin paljon esillä suurimmissa eurooppalaisissa näyttelyissä.

[TlGER]

^No nyt oli rotu, josta en ollut ikinä kuullut.

[MJK]

Biarritz: Kyllä sulle porokoira sopisi kunhan valikoit mieleiset vanhemmat ja sopivan yksilön pennuista. Porokoirilla on tosiaan laaja geenipooli ja sen vuoksi vaihtelua sekä luonteissa että ulkonäössä on paljon. Osa on huomattavasti rauhallisempia ja hiljaisempia jne kuin toiset. Työkoiriahan ne on mutta ikävä kyllä kaikille ei riitä koteja porotiloilla että osa "joutuu" seura/harrastuskoiriksi.
Kunnon liikunta ja kotiaktiviteetit riittää niillekin vallan hyvin, eivät kyllä ole minun mielestä ollenkaan aktiivisimmasta päästä roduissa.

Ja parkki on porokoirien ruskea väri.

[aunet]

Vilkaisin tän päivän maailmanvoittajaosallistujia, ja silmiin sattui kakkosryhmästä kaksi rotua. Toinen on aidi ja toinen alentejonkoira, ovat laumanvartijoita ja kumpaakin rotua ilmoitettu näyttelyyn yksi kappale. Ei ole vielä arvostelu alkanut, mutta hauska seurata ovatko suomalaisia vaiko matkustaneet maailman ääristä tänne. Kuukletin että näin ulkomuodon.

[Biarritz]

Tuo aidi tuli hetki sitten käytävällä vastaan ja se on ainakin suomalainen (tunnistin omistajan, kokenut ja tunnettu koiraihminen ja koirankasvattaja kyseessä).

[Koiruuksia]

Otitko kuvia?

Muistan kun lapsena/nuorena selasin koirarotukirjaa niin siinä oli valkoinen aidi ekana. Se oli mielestäni upea koira.

[Biarritz]

Aidista en ottanut, muutamista muista roduista kyllä. Ovat vielä kaikki kamerassa kun vasta kerkisin junalla kotikaupunkiin.

[Iidis79]

Juuri tässä pari päivää sitten tuli tavattua täällä kotikaupungissa ruskea-ja-tan (en ole nyt ihan kärryillä mikä kyseisen värin nimi lappalaisroduilla on, onko se sitten se ns. parkki?) porokoiran pentu. Pentu oli kovin vilkas, energinen ja ihana, ja kuulemma olivat ottaneet sen koiran ihan vaan seurakoiraksi. Pisti taas miettimään, että ehkä tosiaan joskus vielä mullekin... Mutta koska ei ikinä voi tietää millainen mistäkin koirasta lopulta kasvaa, niin en tiedä olisiko mun parempi pelata varman päälle ja ottaa seurasesseksi ja lenkkikaveriksi joku täysin seurakoirarotu.

Tämä rotupohdinta on myös osasyy sille, miksi huomisen maailmanvoittajapäivä jännittää. Siellähän on huomenna vuorossa mm. pystykorvaryhmä, johon todella moni harkitsemistani roduista kuuluu. Ja erityisesti se, että siellä on taas niitä kintamaneja. Olin jotenkin automaattisesti olettanut että siellä olisi samat kintamanit kuin parissa aiemmassa Euroopan ja maailman voittajassa, mutta ainakin circuit show'n tulosten perusteella (en itse päässyt paikan päälle torstaina) ne ovatkin ihan eri kasvattajien ja omistajien koiria. Ihan mielenkiintoista nähdä miten poikkeavat aiemmin nähdyistä ja miten kyseiset ihmiset rotua luonnehtivat. Joka tapauksessa mä en kyllä koiraa Indonesiasta asti rupea hakemaan, mutta mielenkiintoista seurata miltä rodun tulevaisuus näyttää ja millainen niiden luonne näiden uusien tuttavuuksien mukaan on. Tällä hetkellä Puolassa on yksi narttu ja uskon että joidenkin vuosien päästä yleistyy Euroopassa muutenkin, ovat olleet nyt parin viime vuoden aikana niin paljon esillä suurimmissa eurooppalaisissa näyttelyissä.

Siis mikä ihmeen kintamani? Joku vinttikoira?

Ja ota vaan porokoira. Ne on ihania.

[Biarritz]

Kintamani-balinkoira on aasialainen pystykorva, nykyisin lähinnä seurakoirana käytetty sellainen, ja koska akita vaikuttaisi muuten aika nappirodulta ellei olisi terveystilanne se mikä on, niin se sai alun perin kiinnostumaan ottamaan tästä enemmän selvää, josko löytyisi samoja ominaisuuksia kuin akitasta ja vastaavista. Nyt noita on siellä Puolassa jo kaksi ja Ranskassa yksi. Osittain olivat sittenkin samoja koiria kuin muutamassa aiemmassa isossa näyttelyssä, mutta niissä ei ollut näin montaa kerralla (5). Yhden kasvattajan mukaan ovat helppoja kouluttaa, sosiaalisia toisia koiria kohtaan ja ennen kaikkea seurakoiria, sitten taas Wikipediassa annetaan dominoivampi kuva, ja rotumääritelmässä vain luonnehdinnat "älykäs, ystävällinen, helposti koulutettava" (mun mielestä monessa rotumääritelmässä luonnekuvaukset ovat vähän ympäripyöreitä, niin en mielelläni pelkästään niiden antamaan infoon nojaisi). Mutta kun rotua on niin vähän Euroopassa niin ei noiden terveystilanteesta oikein ota selvää. Indonesiasta en yhtään tiedä että miten yleistä siellä vaikka sisäsiitos on, ja koska terveys on kuitenkin yksi tärkeimmistä kriteereistä, niin näillä tämänhetkisillä tiedoilla kintamani taitaa jäädä toistaiseksi sivuun.

Porokoiran terveydestä saa sentään helpommin yleiskuvan, ja tämänhetkisten tietojen perusteella sillä on aika varmasti laajempi geenipooli.

[Iidis79]

Mä löysinkin nyt kuvan kun tulin koneelle.

Messarissa oli kamala valaistus. Putkilamppuja kauhean korkealla, jotenkin ihan silmät väsyi. En edes yrittänyt ottaa mitään kuvia halleissa.

[Tiibetinhelmi]

Tuo aidi tuli hetki sitten käytävällä vastaan ja se on ainakin suomalainen (tunnistin omistajan, kokenut ja tunnettu koiraihminen ja koirankasvattaja kyseessä).

Susi-Suski!

[aunet]

Koiruuksia näin tänään 4 kk prahan rottakoiran, laitoinkin siitä tuonne mitä suunnitelmissa-osioon.

[Koiruuksia]

Pitää käydä lukemassa.

[Merkkari]

Tässä kesän aikana olin piiiiitkästä aikaa vähän noutajien kanssa tekemisissä. Ja kyllähän se vaan niin on, että hyvä noutaja olis luonteeltaan melko napakymppi. Ihmis- ja koirasosiaalinen, hermot kunnossa, toimintakykyä, koulutettavissa, ei hauku turhia jne. Mutta... Ne on ihan liian isoja ja mää en vaan yhtään jaksa innostua metsästysjutuista (ja onhan niillä terveydessäkin monenlaista). Eksällä oli noutajia ja usein olin apparina treeneissä / metsällä, mutta en vaan jaksaisi sitä hommaa oma-aloitteisesti. NoMe-treeneihin ei riitä motivaatio, koska en metsästä (enkä aio aloittaa). Ja kun on nähnyt, miten koira metsästyksestä nauttii, niin mun mielestä olisi aika väärin olla koiralle tarjoamatta jonkinlaista rodunomaista hommaa. Myös kivoja cockereita tapasin, mutta näyttikset on aivan liian karvaisia (ja raskasrakenteisia ja ne korvat) ja käyttikset metsästyskoiria & niillä on noin 100 % liikaa virtaa. Mutta siis hieno oli katsella käyttisten toimintaa taitavilla ohjaajilla. Eli en ole rotupohdinnoissa yhtään entistä viisaampi.

Onneksi vanhuskoirat porskuttaa vielä reippaasti (15 ja kohta 13 v.). Niin kauan ei tapahdu mitään, kun 15 v. on hengissä. Mutta lievää pakokauhua aiheuttaa se, että pitäisikö yrittää ehtiä ottaa pentu nuoremman vanhuksen kaveriksi vai antaa vanhuksen pitää rauhalliset eläkepäivät? Se ei ole koskaan ollut ainoa koira ja se varmaan rakastuisi pentuun (jos on terveenä). Ja olishan pennullakin hyvä olla kaveri. Mutta sitten taas toisaalta olisi ihana keskittyä täysillä vanhukseen ja sitten vasta täysillä pentuun. Yksinään on melko raskasta yötä päivää roudata kahta koiraa koko ajan erikseen ulos monta kertaa päivässä (ja käydä töissä ja hoitaa muu elämä)...

Yritän ajatella, että elämä kantaa ja universumi kyllä järjestää asiat. Vaan kun en ole yhtään sellainen rento tyyppi, vaan pitäisi olla tehtynä Päätös ja siihen liittyen Suunnitelma (mielellään A, B ja C). Onneksi saan täällä käydä skitsoilemassa, kun en kavereille enää kehtaa.

[Tiibetinhelmi]

^Ihan hyvä, että käyt täällä "skitsoilemassa"! Ja siinä olen kyllä aivan samaa mieltä, että hyvin usein universumi kantaa ja asioilla on tapana järjestyä.

[Merkkari]

^Ihan hyvä, että käyt täällä "skitsoilemassa"! Ja siinä olen kyllä aivan samaa mieltä, että hyvin usein universumi kantaa ja asioilla on tapana järjestyä.

Mua jotenkin hämmentää, että jotkut ihmiset löytävät heti sen täydellisen rodun / rodut, eikä niiden koskaan tarvi pohtia tällaisia. Musta tuntuu, että joudun joka tapauksessa tehdä isoja kompromisseja, kun kaikissa roduissa on jotain. Luonteeltaan liian energinen, metsästää liikaa, vahtii liikaa, liian epäluuloinen vieraita kohtaan, liian iso, liian karvainen, liian kalju, liian työläs turkki, epäterve rakenne...

Toisaalta kavereilla on eri rotuisia kivoja koiria ja pentueitakin joskus ja jouluna, niin mistäpä sen tietää, jos vielä näin vuosien tauon jälkeen löytää vielä itsensä pk- tai nome-treeneistä? Tai vaikka neuvottelemassa jonkun lappalaisen kanssa pihassa räksytyksestä... Tai sitten nautin vapaudesta enkä ota omaa koiraa, vaan perustan jonkun hoitopalvelun tuttujen koirille.