Koirapulina

[Suska]

Käytiin tempasemassa Pika-koe tossa eilen, hyväksytty tulos!
Hagen on kerran viime vuonna treenannut vähän sorkan jäljitystä ja putkesta hakua, reilu viikko sitten toisen kerran. Laukausta ei oltu testattu ollenkaan, joten se jännitti mua ehkä eniten. Jäljitys sujui mallikkaasti, pieni tarkistuslenkki mutkassa mutta tiukasti muuten maavainuisesti ja reippaalla vauhdilla meni jälkeä pitkin. Laukauskaan ei aiheuttanut edes säpsähdystä, koira vaan katsoi tuomaria että mitä sä möykkäät, lähti jatkamaan jäljitystä heti kun saatiin lupa.
Putkella se viime treeneissä keksi vetää sorkan ulos narusta, joten kokeessa oli sitten sorkka ilman narua. Naru helpottaa kyllä, jos koira ei halua tuoda sorkkaa, koska silloin voidaan kuitenkin testata sen kiinnostus narusta nykimällä, ilman narua ei tietenkään voi testata taistelisiko. No, Hagen pilli pari kertaa mennäkö putkeen vai ei, mutta aika pian se sinne sujahti ja toi sorkan ulos. Mulla oli hetken hankalaa saada koira haltuun, kun olin ottanut myös jälkiliinan pois, ettei turhaan alkaisi siitä yrittämään mitään vetoa
No, diplomi saatiin, nyt voi jatkaa sertinmetsästystä näyttelyistä

[msk]

Hieno juttu, onnittelut!

[msk]

Reino oli tänään 3 ja puoli tuntia yksin (keittiössä, toki muutkin koirat olivat kotona) ja oli ollut tosi nätisti.
Ei pissoja, ei kakkoja eikä tuhoja. Hieno poika.

[Claymore]

Meillä appeukeli 9v jonka kanssa harrastukset ja näyttelyt olleet tovin tauolla pallien palelluttamisen jälkeen kun oli 2v. Kotikoirana ja kainaloeläimenä toimii täydellisesti. Nukkuu nykyisin enemmän ja hautautuu peiton alle. On tuo mukavuuden haluinenkin kun Ikeasta ostettu sohvatyyny on usein haettu pään alle jossain vaiheessa yötä ja kuuluu syvä kuorsaus jalkopäästä. Lenkeillä omatoimimarjastaa ja käy hakemassa vastaan tulevista vadelmapuskista vadelmia ja mustikanvarvuista mustikoita saattaen pitkän tovin harrastaa harrasta marjojen syömistä.

Meidän ajokoiran kanssa näyttelyt saatiin unohtaa kun venähti turhan korkeaksi säkästään ja tulisi kehästä hylky Eikä tuo nyt ihan toimiva ole metsälläkään Vähän kuin Chewbacca Hessu Hopon aivoilla varustettuna paitsi silloin kun haistaa kaapeista sapuskaa. Jotain ehkä kertoo sekin ettei osaa mitään temppuja paitsi kiivetä jääkaapin päälle halutessaan ja availla kaappeja. Myös pornopolkkaa laittanut joskus soimaan täysillä stereoista kun tultu töistä kotiin. Silloisilla naapureilla ei ainakaan todistettavasti ollut mitään sanomista asiasta kun ei lenkille lähtiessä tullut jänniä ilmeitä. Toistaiseksi onneksi pysynyt terveenä vaikka reilun vuoden ikäisenä leikattiin jalasta pahanlaatuinen kasvain. Nätti arpi muistuttaa tuosta enää eikä siihen oikein karvat ikinä taida takaisin kasvaa. Koominen otus väliin kerrassaan kun huoltomiesten aikana ryövää työvälineitä kun selän kääntää hetkeksi ja kantaa kuin suurtakin aarretta. On myös veikeä kun kasvikset kelpaa. Meidän kaneille kun laittanut lehtikaalia niin koira istuu vieressä, että saisiko myös oman osansa kaalista. Kerrassaan hupsu otus, mutta niin kovin rakas sellainen.

[msk]

On taas jokasyksyinen ota omena ja juokse- meno alkanut. Ukko jaksaa riemastua niistä edelleen. Se kirmaa pudonneen omenan kanssa puiden välistä sukkuloiden ja omenaa heitellen, häntä köyryssä ja silmät itään länteen vauhti päällä sojottaen. Joskus se lopettaa äkisti, hetki paikallaan ja syö omenan pois, joskus vain jättää jälkeensä. Niitä korjataan pois maasta mutta ihan jokaiseen ei aina ehdi.

Yhden koirani emä jouduttiin lopettamaan kun oli syönyt paljon maahan pudonneita omenia ja kaasuuntui.
Meillä oli silloin kolme ikivanhaa omenapuuta jotka eivät muuta tehneetkään kuin tiputtelivat rupisia omenoitaan maahan.
Oli aivan mahdotonta pystyä mitenkään keräämään niitä kun niitä oli niin suurella nurmialalla ja jatkuvasti tuli uusia.
Puut saivat tuon jälkeen lähteä.

Claymoren ajokki

[Wiira]

Keskimmäinen on kakanhautaaja Se siirtelee kuonollaan ruohoa, risuja yms. kakan päälle. Joskus jos siis irrottaa hetkeksi katseen sen touhuista, niin ei enää tiedä mihin se kasa katosi. Siinä sitten pyörin pusseineni ihmettelemässä kadonneen kakan tapausta

Tämä oli hyvin söpöä aina siihen päivään asti, kun se oli vääntänyt hyvin löysät kakat lattialle työpäivän aikana. Päälle se oli työnnellyt kaikkea mitä lattialta löytyi: pikkumaton kulma, koiranleluja ja niiden täytteitä. Ihan kuin ripulin korjaaminen ei olisi ollut jo sinällään tarpeeksi ällöttävää.

[Ambba]

Keskimmäinen on kakanhautaaja

Meillä kerran löytyi muussattua vanhaa nakkia lattian ja maton väliin työnnettynä, paimen oli ottanut pöydältä mutta se ei tykännyt nakeista niin oli sitten päättänyt ilmeisesti hävittää todisteet varkaudesta muilla keinoin. Ei yhtä ällöä kuin ripuli mutta ei silti kovin kiva siivota...

Ja Nessu on sitten kakanhautaajan vastakohta, se yrittää aina kakata vähintään jollekin kukkulan tapaiselle mutta vielä mieluummin kivelle, kannolle, pystyssä olevan tikun nokkaan, kasvin lehdelle niin että se pökäle jää sinne puskaan leijumaan tai mihin vaan korkeammalle. Ja on muuten aika taitava, välillä on melkein harmi kun ei näitä sen taideteoksia voi jättää paikoilleen Ja toki sillä on myös se perus pikkukoira-muuvi että pissitään etujaloilla seisten niin yltää merkkaamaan korkeammalle.

[msk]

[msk]

Reino (15 viikkoa) kävi tänään toisen kerran elämässään järven rannalla.
Lähti hyvin uimaan ja tykkäsi hakea lelua. Ui hyvällä tekniikalla eikä roiskinut etujaloillaan vettä kuten jotkut koiristamme ovat nuorina tehneet.
Hyvä reissu, hyvä Reino!

[Hovarontti]

Meillä lauma kutistui kahteen koiraan perjantaina. Vanha hoffi herra ei jaksanut enää. Jotenkin tuntuu ettei jaksa itsekkään Kyllähän tämä tästä hetki kerrallaan aina tämä on yhtä vaikeeta, tuntuu ettei yli pääse millään

Milo <3

[msk]

Lämmin osanottoni suureen suruun ja voimia jaksaa pahimman yli

[msk]

Kuinka moni mahtaa olla lukenut Mia Skogsterin: Puhutaanko koiraa? -kirjan.

Sitä suositeltiin.
Ei kuulemma varsinaisesti ole mitään uutta asiaa (eikä pyörää ole yritetty keksiä uudelleen) mutta paljon hyviä juttuja ja ajateltavaa.

Sattui olemaan yksi kappale kylän kirjakaupassa, haen tänään.

[Darre]

Meillä lauma kutistui kahteen koiraan perjantaina. Vanha hoffi herra ei jaksanut enää. Jotenkin tuntuu ettei jaksa itsekkään Kyllähän tämä tästä hetki kerrallaan aina tämä on yhtä vaikeeta, tuntuu ettei yli pääse millään

Milo <3

Lämmin osanottoni ja voimia.

[Wiira]

Osanottoni Hovarontti. Vaikuttaa kuvassa mukavalle koiralle. Jaksamista surutyöhön, tuo on paha vaihe. Onnksi sen tietää, että ajan kanssa helpottaa.

[Umac]

Meillä lauma kutistui kahteen koiraan perjantaina. Vanha hoffi herra ei jaksanut enää.

Lämmin osanottoni!

[msk]

Reinolla oli toka rokotus maanantaina. Toinen rw pentu mulla ikinä joka otti kantaa sille räyhäävän koiran toimintaan. Reino oli heti "nyrkit (ja niskakarvat) pystyssä" että saahtana! tule vaan sieltä jos uskallat. Ollaan tähän saakka nähty vaan rauhallisesti käyttäytyviä koiria joihin Reino ei ole reagoinut oikeastaan millään tavalla. Treenikentälläkin on vaan katsellut ihan rauhallisena muita koiria, ei mitään reaktioita.

Tuo oli vähän epämiellyttävä yllätys. Eka urokseni Juti (oli melkoisen dominoiva kuten on Reinokin) oli remmirähjä jos joku toinen aloitti. En halua Reinosta samanlaista.
Pitää nyt todellakin toivoa että sille ei tässä kasvuvaiheessa tulisi mitään epämiellyttäviä kokemuksia muista koirista. Jutin kimppuun kävi aikoinaan ensin dobermanni ja sen jälkeen dalmatialainen. Pentu oli silloin n. 4kk:n ikäinen. Asuimme silloin Espoossa missä oli jo silloin paljon koiria. Täällä ei onneksi yleensä näy muita koiria lenkillä joten on paremmat mahdollisuudet välttyä saamasta huonoja kokemuksia.

Täällä oli kamala ukonilma, jyrisi ja paukkui. Reinoa ei olisi voinut onneksi vähempää kiinnostaa.

[msk]

Jatkan yksinpuhelua kun ei aihe tunnu muita kiinnostavan

Sain luvat 5 hehtaarin peltoalalle johon voi tehdä koiralle jälkeä.
Hankintalistalla on myös peltojälkiesineitä sekä uuteen nyt kokeiluun tulevaan tyyliin (opettaa pennulle esineilmaisu) tarvittavia juttuja joiden päälle saa kiinnitettyä esineen ja joiden alle saa laitettua makupalan. Videolla näytti olevan samantyylinen kuin on esim. omissa kameroissani se suoja mikä laitetaan kameraan jos putki irroitetaan kokonaan kamerasta.
Sellaisia kun jostain saisi niin olisipa hyvä.

[Thirteen]

Kuinka moni mahtaa olla lukenut Mia Skogsterin: Puhutaanko koiraa? -kirjan.

Luettu on, oli ihan hyvä kirja, mielenkiintoinen, vähän toisenlainen. Ei ehkä ihan ekan koiran omistajalle mutta ainakin itse sain siitä mietittävää.

[msk]

Mulla on vielä kesken.
Hauskasti kirjoitettu ne erilaiset palkkaamistyylit.

Vaikka eihän siinä mitään varsinaisesti uutta olekaan, ainakaan pidempään treenikentillä liikkuneelle, mutta kyllähän siitä saa ajattelemisen aihetta.
Todennäköisesti parhaimman hyödyn saa koirakko joka tähtää kokeisiin. Sopii kuitenkin ihan kaikille koiranomistajille luettavaksi. Ei varmaan kuitenkaan kiinnosta kaikkia.

[Ambba]

Meillä Y'ffre on ottanut vähän takapakkia, oma syy oletan. Se on ollut super hieno niin olen varmastikin vähän löysännyt omaa suhtautumista ohituksiin mikä on ollut virhe.

Lisäksi ohitettiin yksi berni ilman että vaihdettiin kadun puolta vaikka toi on sellainen rotu mitä yleensä vähän varon. Mutta tämä omistaja lähestyi meitä niin rennon oloisena ja hihna löysällä että jotenkin ajattelin että se koira olisi koulutettu. Eikös se kohdalla yrittänyt päälle ja omistaja ei tahtonut hanskata jättiään kun ei ollut yhtään varautunut vaikks tuskin oli eka kerta. Mitään ei sattunut mutta Y'ffrelle noi tuollaiset jutut ei sovi. Pitäisi vaan vältellä kaikkia potentiaalisia ongelmatapauksia eikä ajatella että ehkä tässä meillä on koiranomistaja joka tuntee koiransa.

[msk]

No voihan.
Tuollaiset omistajat "Ei se ole ikinä ennen tuollaista tehnyt ja taas se teki sen!" ovat ärsyttäviä ja pelottaviakin.

[Nelth]

Lämmin osanotto, Hovarontti!

Täytyypä pistää korvan taaksen tuo Skogsterin kirja.

Itse repäisin pari viikkoa sitten ja ilmoitin nuoremman spanielien vesityökokeeseen parin päivän varoitusajalla, kun oma rotujärjestö järkkäsi ja tuttu oli menossa koiransa kanssa. Oli mielenkiintoista päästä tapaamaan useampi somen kautta nimenä tutuksi tullut ihminen vihdoin kasvotusten. Saatiin kyllä odotetusti hylätty tulos, mutta jäi yllättävän pienestä kiinni. Siksi päädyttiin viime viikonloppuna yrittämään uudelleen ja läpi meni! Olis nyt sit mahdollisuus osallistua SPME-kokeisiin, mutta ei taida meidän hallinta ihan riittää niihin. Kasvattaja tosin kehotti tekemisiämme katseltuaan kokeilemaan vesilintukokeita. Jätettäköön hautumaan ens vuodeksi. Tänä syksynä olis vielä MH-luonnekuvaus edessä.

[msk]

Mahtavaa, onnittelut!

[JonnaP]

Yhden koirani emä jouduttiin lopettamaan kun oli syönyt paljon maahan pudonneita omenia ja kaasuuntui.
Meillä oli silloin kolme ikivanhaa omenapuuta jotka eivät muuta tehneetkään kuin tiputtelivat rupisia omenoitaan maahan.
Oli aivan mahdotonta pystyä mitenkään keräämään niitä kun niitä oli niin suurella nurmialalla ja jatkuvasti tuli uusia.
Puut saivat tuon jälkeen lähteä.


Meillä tuo yli 11v. aussie on syönyt elämänsä aikana niin paljon omenia ja luumuja, että ei varmaan toista löydy. Joskus alkoi vaan olla ongelmia mahan kanssa ja oli pakko pitää takapihalla, jossa ei ole omppupuita. Mutta sille ei mitään muuta ongelmaa tässä vuosien saatossa tullut, joten saa jatkaa omenien syöntiä

[Ambba]

Onko kokemuksia urosten eturauhasongelmista ja / tai kemiallisesta kastroinnista?

Dallulla on alkanut tulla oireita. Toisaalta kemiallinen kiinnostaisi kun se ei ole niin lopullista... Katselin vaan että aika hintavaa, 6kk näytti maksavan yllättävän lähelle mitä meidän ell ottaisi itse leikkauksesta ja sitähän joutuu sitten uusimaan. Lisäksi olen kuullut ettei kemiallinen kaikilla edes toimi kovin hyvin tai ainakaan samoin kuin varsinainen kastraatio eli se ei välttämättä kuitenkaan kerro miten leikkaus koiraan vaikuttaisi. Pitäisikö siis vaan suosiolla nipsasta pallit pois ilman että edes kokeilee kemiallista. Herralla alkaa olla jo ikääkin niin sitten jos leikkaukseen kumminkin päädytään niin parempihan se olisi nuorempana. Eikä kai ole mitään järkevää syytä miksi ei sitä leikkauttaisi. Toi on fiksu tasapainoinen otus ja tosiaan jo vähän iäkkäämpi niin ei toivottavasti olisi suuria muutoksia luonteeseen odotettavissa. Se olisi kai se pahin skenaario, itsellä kun yksi koira on mennyt pilalle kastroinnilla niin vähän huolestuttaa. Mutta se koira oli luonneongelmainen jo alkuunsa eli ei silleen verrattavissa kaiketi.

[msk]

Mulla yksi edesmennyt rwu jouduttiin kastroimaan 5 vuotiaana toistuvien eturauhastulehdusten vuoksi.
Koira oli hyvin tasapainoinen ja itsevarma joten luonteeseen ei tullut juurikaan muutoksia. Mutta kyllä siltä se "paras terä" jotenkin katosi.
Ei sitä muut huomanneet, minä huomasin. Pohjavillaa tuli entistä enemmän.

En tiedä oliko kastroinnilla mitään tekemistä asian kanssa mutta koiralta jouduttiin operoimaan toisen polven ristiside (TTA) sen ollessa 8 vuotias.

Epävarmoilla uroksilla olen kuullut aika useasti kastroinnin pahentaneen tilannetta.

[Jasmike]

On kokemusta yhden uroksen eturauhasongelmista joihin ell suositteli hoidoksi kemiallista kastraatiopiikkiä. Piikki tuikattiin samantien, eikä se maksanut kuin muutaman kympin, olisiko ollut noin 50 euroa korkeintaan. Tästä kylläkin aikaa jo useampi vuosi, ehkä joku 7-8 v. Kyseessä oli 15- kiloinen koira, iäkkäämpi myös jo. Piikki toimi tosi hyvin, vei vaivat täysin eikä siitä tullut minkäänlaisia sivuvaikutuksia tai muita ongelmia. Turkki pysyi yhtä sileänä ja pohjavillan määrä yhtä niukkana kuin mitä ne olivat olleet aiemmin, eikä luonnekaan muuttunut ollenkaan.

Lisään vielä että tuo koira oli muistaakseni joku 9 tai 10 v. ikäinen tuolloin.

Ajattelisin että kemiallisella kastraatiolla olisi helppo testata kastraatio ilman että toimenpide on peruuttamaton. Jos siis vähänkään epäilee että kastraatiolla voisi olla epäedullisia vaikutuksia luonteeseen tms. Ihmetyttää kyllä tuo piikin korkea hinta Kannattaa ehkä kysyä esim. joltain ketjuuntumattomalta pienemmältä klinikaltakin. Ainakin hammaskiven ja hampaitten poistojen hinnoissa tuntuu olevan helposti triplaerot -ja jopa suuremmatkin- eri eläinlääkäriasemien välillä.

[msk]

On varmaan tapauskohtaista tuo kumpaa suositellaan.
Meillä oli tuon ko. koiran kohdalla ainoa vaihtoehto pallien poistaminen.

[Jasmike]

^ Varmasti noin.

[Jasmike]

Ai niin vielä. Meillähän riitti se yksi piikki. En tiedä miksi, mutta niin siinä vaan kävi, että eturauhasvaivat loppuivat täysin siihen yhteen piikkiin. En tiedä olisiko koiran oma hormonitoimintakin muuttunut suotuisampaan suuntaan sen puolen vuoden aikana kun koiralla jo sitä ikääkin oli... en tiedä. Eläinlääkäri vaan kuittasi asian että joskus riittää yksi piikki, joskus tarvitaan uusintapistos tai -pistoksia.