Eläinkeskustelua

[Biarritz]

Mulla oli lapsena gerbiilejä ja kyllä niitäkin juoksutettiin talossa vapaana säännöllisesti. Ulosteet eivät olleet ongelma kun tekivät niin pieniä papanoita ja hyvin vähän kerralla, että vaikkapa sohvalta tai lattialta sai helposti poimittua pois.

[JMTNT]

Meillä oli marsu ja sitten hän aivan yllättäen lopetti syömisen. Minä soitin eläinlääkärille, ettei marsu syö. Hän sanoi, että tarkista hampaat, jos jokin auringonkukka siemen tai muu on jäänyt hampaan väliin. Kun tulin töistä kotiin, niin marsu oli kuollut. Niin kaunis hän oli ja suurella rakkaudella häntä muistelen.

[Tiibetinhelmi]

Mun chinchillatkin sauvat juosta vapaana asunnossa aika ajoin. Häkkieläimiä eivät olleet, heillä oli oma huone!

[Iidis79]

https://www.hs.fi/elama/art-2000011111164.html
Mitä eläimiä saa pitää lemmikkinä? Elisa Aaltolan mukaan ei ainakaan eksoottisia eläimiä. Mitä ovat kaikki muut paitsi kissa ja koira.

Ymmärrän että linnuille on vaikeaa järjestää oikeasti tarpeeksi tilaa ihmisasunnossa, ainakaan linnuille jotka luonnossa lentävät satojakin kilometrejä. Samoin mielestäni joidenkin matelijoiden pitäminen on jonkinlaista erikoisuuksien tavoittelua, en usko että käärme tai lisko voi muodostaa oikein minkäänlaista yhteyttä ihmisen kanssa. Ymmärrän, että se voi olla kiehtova eläin, josta oppii paljon kun sitä hoitaa. Ymmärtääkö hämähäkki olevansa vangittu? Ehkä, mutta välittääkö se siitä jos sillä on kuitenkin hyvät oltavat ja ruokaa.

Kani on ilmeisesti aika väärin ymmärretty lemmikki. Jos se on vain häkissä ja lapsen hoidettavana niin eihän se silloin elä kovinkaan hyvää elämää. Samoin marsut. Mutta mielestäni niille pystyy tarjoamaan aika hyvän elämän helposti jos vaan viitsii vähän panostaa. Nyt jo moni hyvin hoidettu kani elää vapaana asunnossa kissan tavoin.

Hiiriä ja rottia on mun tietääkseni pidetty lemmikkinä varmaan jo parisataa vuotta ja jalostettu. Hamstereita vähemmän aikaa, mutta niitäkin on jalostettu. En usko että nämä jalostetut lemmikit pärjäisivät enää luonnossa, eikä tarvitsekaan. Osaako sellainen kaivata vapautta, jos perustarpeet on tyydytetty.

Monessa muussa jopa euroopan maassa yksityisillä ihmisillä on apinoita ja isoja kissoja "lemmikkinä". Ne eivät millään sovellu lemmikiksi eikä kaupunkiin tai ihmis asutuksiin. Silti niitä on. EU voisi ehkä puuttua siihen, mutta laiton eläinkauppa kukoistaa silti.

[Koiruuksia]

Kanit ovat kyllä todella väärin ymmärrettyjä. Meillähän oli niitä tuossa ulkorakennuksessa ja sen ympärillä olevassa parin sadan neliön tarhassa.
Ne saivat vahingossa poikasiakin ja oli kyllä hienoa seurata käsittääkseni aivan luonnonmukaista toimintaa mitä niillä oli poikasten kanssa.
Ne kaivoivat sisätiloihin talvella aina aivan mahtavan tunnelirakennelman talvella. Niillä oli siellä käytäviä ja pesiä.
Keväisinn kun pehkut purettiin ja kanila tyhjennettiin ja siivottiin, niin oli mahtavaa nähdä niiden kaivamia taideteoksia. Kaivoivat yhden luolan uloskin, se meni syvälle maan alle, emme nähneet sinne. Kun kaneja ei enää ollut, niin tutkimme tuonkin rakennelman ja on mielestäni ihmeellistä miten kani osaa rakentaa/kaivaa niin että se kaivaus ei murru ylhäältä. Mekin kävelimme siinä päällä tietämättämme.
Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja ne viihtyvät ryhmissä. On aivan kamalaa eläinrääkkäystä pitää kania sisällä häkissä ja vielä mahdollisesti yksin.
Kanit tykkäävät hoitaa toisiaan, painautua toisiaan vasten ja nukkua yhdessä.
Ja kanit ovat fiksuja. Niitä voi kouluttaa kuin koiria. Omille opetin vain sen että kun huutelin "pupu pupu" ja sylissä oli ruokaa niin juoksivat kaikki luukusta sisälle syömään illalla. Sain luukun kiinni ja kanit olivat turvassa sisällä. Aamulla sitten taas luukku auki.

Kisssat ovat toinen väärin ymmärretty lemmikki.

[Hetuli]

Vaikea sanoa minkä eläimen pitäminen lemmikkinä on eettistä ja minkä ei.. selvää on, että linnut, marsut ja kanit vaativat enemmön elintilaa kuin jatkuva häkissä olo tarjoaa. Suurin osa eläimistä on varmaan onnellisempi lajitoverin kanssa.

Aaltosen termiä eksoottisten eläinten villistä perimästä mietin… eksoottisiakaan eläimiä ei yleensä pyydetä suoraan luonnosta vaan ovat olleet monta sukupolvea ihmisten hoivissa. Mahtaisivatko esimerkiksi lemmikeiksi jalostetut linnut pärjätä luonnossa omilla elinalueillaan.

Eläinten perimästä sen verran, että on jotenkin perin kissamaista, että ihmiset eivät tarkoituksella kesyttäneet kissoja vaan maanviljelyn alkaessa villikissat huomasivat, että missä viljaa, siellä jyrsijöitä, pitäisikö yrittää sietää noita kaksijalkaisia hiiripaistin hinnalla

[Koiruuksia]

Kuulostaa ihan kissalta

[Titaanijäärä]

En ole oikein ikinä ymmärtänyt sitä näkökantaa että lemmikiksi voi sanoa vain eläintä joka jotenkin kiintyy ja ottaa kontaktia ihmiseen. Tai no ehkä jotain kaloja ja käärmeitä voisi enemmän kutsua harrastuseläimiksi (vaikka taitaa melkein mikä tahansa elikko vähintäänkin oppia tunnistamaan ruokkijan), mutta siis se kanta että ainoastaan jotain söpöä ja rapsuteltavaa syliotusta olisi hyväksyttyä kotonaan pitää. Kun vaikkapa pienessä asunnossa asuva ja paljon kotoa poissa oleva pystyy ihan varmasti paremmin lajityypilliset ja hyvät olot tarjoamaan akvaariokalalle tai hämähäkille kuin sille perinteiselle koiralle tai kissalle. Ehkä olen jäävi, mutta mielestäni pienehköille linnuillekin voi kyllä lemmikkinä tarjota vallan hyvän elämän kun vaan tilaa on häkissäkin tarpeeksi käyttää siipiään, tai paljon lennätystä asunnossa. Jossain pensastoissa elelevät seeprapeipot tms kun usein luonnossakin liikkuvat enimmäkseen lyhyinä pyrähdyksinä puskien välillä. Toki millekään albatrossille ei kotioloissa oikein voi riittävää tilaa tarjota ja älykkäät isot papukaijat on aika haasteellista pitää kunnolla virikkeistettynä, eli vähintäänkin vakava harkintaa pitäisi peräänkuuluttaa.
Toki ihan mitä tahansa ei kotioloissa ole suotavaa pitää (tai no jos olis miljonääri niin kai sille tiikerillekin pystyisi kunnot tarhat ja systeemit virittämään, mut jos nyt normaalitallaajista ja -tiloista puhutaan), mut enemmän kiinnittäisin huomiota siihen asialliseen hoitoon, tietämykseen ja tiloihin versus laji- ja yksilökohtaiset tarpeet tiettyä eläintä koskien kuin kovin tiukkoihin lajilistoihin. Eli vaikka nyt vaikka sitä tiikeriä ei suoraan kiellettäisi niin pitäisi olla kaikille selvää että sellaista ei missään yksiön sohvalla talutushihnassa pidetä, noin kärjistettynä. Tai että vaikka kyseessä olisikin se hyväksyttävä koira tai kissa tai pupu, niin niitäkään ei ihan mihin tahansa oloihin otettaisi tai kohdeltaisi vain kertakäyttötuotteina, lasten leluina tai pentukoneina.

[Valkosipulisilakka]

Minusta monet pienet lemmikit ovat usein niitä hiljaisia kärsijöitä, joiden kärsimystä ei huomata, koska ne kärsivät hiljaa asunnossa. Esimerkiksi kanit, marsut, hiiret, gerbiilit ja häkkilinnut: ne ovat mainioita lemmikkejä, jos niille takaa hyvät elinolosuhteet, vapaana juoksentelua tai lentelyä, tarpeellisen eläinlääkärihoidon jne. Mutta paljon on varmasti sitäkin, että pikkulemmikki otetaan lapselle, joka ei siitä jaksa huolehtia, eikä aikuinenkaan sitten viitsi. Sitten laiminlyöty apaattinen eläin kököttää pienessä häkissä ja toivoo, että joku edes muistaa ruokkia. Lapsuudesta muistan kaverin marsun, jolle tuli kauhea paise, mutta kaverin vanhemmat eivät tahtoneet käyttää rahaa eläinlääkäriin, joten marsu sitten kuolikin kiduttuaan aikansa. Olin itse silloin 8 v enkä voinut tai osannut tehdä asialle mitään. Jotenkin pitäisi taata näille pienille hiljaisillekin hyvä hoito.

[Tiibetinhelmi]

^Olet kyllä hyvinkin oikeassa, valitettavasti. Joskus kuulee sanottavan, että otetaanpa lapselle joku lyhytikäinen lemmikki, koska ei se jaksa sitä kuitenkaan pidempään hoitaa. Tosi ikävää. Elinikä lyhenee sitten entisestään, jos ei siitä huolehdita kuten pitää.

[Iidis79]

Vaikea sanoa minkä eläimen pitäminen lemmikkinä on eettistä ja minkä ei.. selvää on, että linnut, marsut ja kanit vaativat enemmön elintilaa kuin jatkuva häkissä olo tarjoaa. Suurin osa eläimistä on varmaan onnellisempi lajitoverin kanssa.

Aaltosen termiä eksoottisten eläinten villistä perimästä mietin… eksoottisiakaan eläimiä ei yleensä pyydetä suoraan luonnosta vaan ovat olleet monta sukupolvea ihmisten hoivissa. Mahtaisivatko esimerkiksi lemmikeiksi jalostetut linnut pärjätä luonnossa omilla elinalueillaan.

Näin sellaisen dokumentin missä seurattiin juurikin sitä miten entiset lemmikki linnut, papukaijat, olivat karanneet ja niitä asuu ympäri eurooppaa kaupungeissa. Kaupungit tarjoavat linnuille tarpeeksi ruokaa ja lämpöä. Ne selvisivät jopa talvista, no eurooppalaisista talvista kuitenkin. En muista pystyivätkö ne lisääntymään.
Muualla maailmassa ei ole ollut niin tarkkoja sääntöjä ja sen takia sieltä ne kaikki lemmikkieläimet ja linnut tuleekin. Ei suomessa ole tullut kenellekään mieleen kesyttää varpusta ja alkaa jalostaa sitä.

Lapsille ei pitäis ottaa mitään lemmikkiä, niin ettei aikuinen ole siitä kiinnostunut ja vastuussa. Hamsterit ovat ehkä huonoimpia pikkulapsen lemmikkejä. Teinille voi jo sopia.
Se munkin ensimmäinen marsu sai ison patin kaulaansa, sitä hoidettiin antibiootilla, mutta ei se auttanut. Päädyttiin eutanasiaan. Nykyään se oltais varmaan kuvattu ja leikattu. Saattoi olla hammasperäinen.

[Iidis79]

Kissa on aina kissa ja kani on kani.
Koirissa on se hyvä ja ehkä huono puoli että niitä on niin erilaisia. On aivan eriasia ottaa ajokoira tai jokin iso mastiffi, kuin sitten pieni terrieri tai seurakoira. Se mitä ne ruuan lisäksi tarvitsee vaihtelee todella paljon. Chihuahuan kanssa pääsee helpommalla kuin bordercollien.

[Biarritz]

Lapsille ei pitäis ottaa mitään lemmikkiä, niin ettei aikuinen ole siitä kiinnostunut ja vastuussa. Hamsterit ovat ehkä huonoimpia pikkulapsen lemmikkejä. Teinille voi jo sopia.
Se munkin ensimmäinen marsu sai ison patin kaulaansa, sitä hoidettiin antibiootilla, mutta ei se auttanut. Päädyttiin eutanasiaan. Nykyään se oltais varmaan kuvattu ja leikattu. Saattoi olla hammasperäinen.

Niin se meilläkin meni, että vaikka sain 6-vuotiaana ekan gerbiilini, niin käytännössä äitini vaihtoi häkkien purut yms. Itse sitten hoidin mm. sen vapaana olohuoneessa juoksuttamisen.

[Dacrest]

Lapsena en saanut koiraa, koska perheenjäsenellä oli allergia/astma. Joskus ala-asteella sain vinguttua ensin akvaarion - niitä oli kaikkiaan kolme. Kalojakin opetin, tosin on aika satunnaista mikä niistä alkaa ottamaan kontaktia. Ja vaatii tuntikausien paikallaan istumista, sormia + herkkupalaa vedessä liottaen. Kulta- ja miljoonakalat osoittautuivat kontaktinhakuisimmiksi, mm yksi kultakala oppi, että kun laitan kämmenkupin pinnan alle, se aina ui siihen siliteltäväksi.

Seuraavaksi uskallettiin kokeilla hamsteria (niitä oli kaksi peräkkäin), sen jälkeen tuli pari gerbiiliä. Gerbiileistä toinen eli normaalin 2,5-3 vuotta, toinen 4-5 vuotta.
Tätä jälkimmäistä ihmeteltiin eläinkaupassakin, kun ei gerbiilien pitäisi noin vanhaksi elää. Loppuaikoina sillä oli ainakin näkö heikentynyt, nukkui paljon ja oli vähän hutera.

Käsittelin jyrsijöitä paljon ja ne saivat päivittäin juosta vapaana.
Hamstereista eka oli varsin kesy. Sen kanssa kävin paikallislehden konttorillakin (jossa olin tet-harjoittelussa) ja sitä kuvattiin lastenpalstalle.
Toinen hamsteri oli tosi äreä - se puri kaikkia muita paitsi minua. Jälkeenpäin ajatellen sillä oli stressikäytöstä häkin kalterin puremisineen. Mutta eihän tuollaisia silloin tajuttu.

Gerbiilit oli hauskoja ja oppivaisia, ne oppivat mm käskystä menemään itse häkkiin ja kiipeämään olkapäälle. Kesäisin kävelin joskus kaupungilla gerbiilit olkapäällä - ne oli opetettu, ettei selkäpuolelta saa koskaan mennä alas ja etupuoleltakin vain luvan kanssa. Herätti huomiota ohikulkijoissa.
Mukana oli pienenpieni Suosikki-lehden mainosputkikassi (kuka muistaa?), jossa ne oli opetettu matkustamaan. Pohjalla pehmusteena talouspaperia ja vetskari rakosillaan; sieltä ne välillä kurkistelivat (kassistakaan ei saanut tulla pois ilman lupaa).
Myöhemmin otin vielä pari gerbiiliä, mutta silloin mulla oli jo ensimmäiset koirat ja gerbiiliharrastus jäi.

Voisi sanoa, että lapsesta asti on ollut suuri palo kommunikoida eläinten kanssa ja opettaa niille asioita.
Nykyisin en pidä kovin eettisenä ajatuksena ottaa mitään akvaario-/terraario- tai häkkieläimiä. Gerbiileitä olen joskus miettinyt, mutta niille pitäisi olla rakennettu vähintään puoli huonetta vakituiseksi asuinpaikaksi.
Koirat ovat ehkä ainoita lemmikkejä, jotka sopeutuvat täysin asumaan ihmisasunnossa ja joille pystyy helposti tarjoamaan lajinmukaista liikuntaa/aktiviteettejä. Toki rotukohtaisia eroja on.
Kissat vähän siinä ja siinä; mun mielestä monilla on stressikäytöstä liian pienistä tiloista ja "laiskasta" elämästä johtuen.

[Biarritz]

Mulla oli gerbiileitä lapsena yhteensä 7 (kuitenkin korkeintaan 3 yhtä aikaa) ja niistäkin 6 antoi hyvin käsitellä/ ottaa käteen (nämä kaikki oli hankittu eläinkaupasta). Se viimeinen eli seitsemäs olikin sitten aivan eri maata, se siis puri ja tosi lujaa, sen takia piti olla nahkahanska kädessä - en tiedä onko mitään tekemistä sen kanssa että se oli ainoa jonka olin ostanut naapurissa asuneelta luokkakaverilta. Myöhemmin nimittäin sai kuulla kuinka ko. kaveri piti eläimiä asiattomasti, pahin mistä kuulin oli että hänen perheensä oli yrittänyt lopettaa joko hiiren tai gerbiilin (en muista enää kumman, siitä on niin kauan aikaa) pistämällä pussiin ja potkaisemalla pussia. Me muut luokkalaiset sitten otettiin asia puheeksi koulussa, mutta se päätyi siihen että meitä syytettiin ko luokkakaverin panettelusta ja mustamaalaamisesta eli ei johtanut toimenpiteisiin.

[Mella M]

Mä olen Elisa Aaltolan kanssa tosi paljon samoilla linjoilla. Mun mielestä monet häkkieläimet ovat lähinnä koristeita eivätkä ne saa mitään extraa elämäänsä siitä, että ne elävät ihmisen kanssa ja suljetussa tilassa. Kissat ja koirat ovat niin domestikoituneita, että niiden kohdalla tilanne on vähän eri, tosin monille kissoillekin olisi kaikista ihanteellisin elämä jossain vapaana kulkemisen ja ihmisen kodin välillä. Itse ajattelen, että tässä kuviossa isoimpina kärsijöinä on erilaiset linnut ja isoimmat häkkieläimet. Mä en keksi näille mitään muuta syytä elää ihmisen kanssa, kuin se, että ihminen haluaa. Mä olen tästä asiasta tapellut hyvin verisesti moneenkin kertaan PP:ssä, mutta mä ajattelen tämän siitä näkökulmasta, että mihin minun mielestä meillä ihmisillä on oikeus ja minusta meillä ei ole oikeutta ottaa eläimiä elämään lähinnä häkissä ta terraariossa, vaikka ne sitten joskus saavatkin kulkea vapaana asunnossa tai parvekkeella. Minusta eläimen vangitsemiseksi ei riitä perusteluksi se, että niistä on seuraa ja on kiva seurata niiden elämää. Koira on kaikista selkeimmin lemmikiksi sopiva ja kaikista selkeimmin hyötyy ja selvästi haluaa eläää ihmisen kanssa.

Vaikka Elisa Aaltola onkin välillä jossakin asioissa aika fundamentalisti, niin siltä mä rakastan hänen tapaansa ravistella näitä asioita ja mä toivon, että nämä ajatukset valtais alaa enemmänkin eikä meillä olisi enää eläinkauppoja, mistä voi ostaa lähes mitä tahansa lemmikiksi. Tuun ihan pahoinvoivaksi, kun mietin miten suurin osa lemmikkikaneista elää tai mikä tilanne maailmalla on erilaisten lemmikkieläinten kanssa.

[Tiibetinhelmi]

^Komps, aivan täysin. Elisa Aaltoloita ei ole tällä hetkellä yhtään liikaa! Varmasti ärsyttää joitain ihmisiä, mutta ainakin herättelee ajattelemaan.

[Titaanijäärä]

Noh, minä taas tuumaan että lemmikin pitäminen lajista riippumatta on ensisijaisesti aina ihmisen omasta enemmän tai vähemmän itsekkäästä halusta lähtöisin ja nimenomaan ihmisen iloksi eikä siksi että se lemmikki jotenkin erityisesti hyötyisi (vaikka varmaan ainakin ravinnonsaannin, saalistuspaineen ja useimmiten terveydenhuollon kannalta tilanne on asiallisesti hoidetulla lemmikillä aina parempi kuin luonnossa). Toki niin että se eläin kuitenkin vähintäänkin kohtuullisen mukavaa elämää pystyy viettämään vaikkei se lemmikkielämä ikinä millään lajilla yksi yhteen luonnonolojen kanssa olekaan.
Siitä toki voidaan keskustella onko tämä ihmisen itsekäs toiminta eettisesti oikein (henk koht mielipiteenä on OK niin kauan kun se asiallisesti tehdään lemmikin tarpeet huomioiden), mutta jos katsotaan että ei niin minusta se sitten koskee ihan kaikkea elävää eikä vaan "tätä lajia on ok hyödyntää omaksi huviksi mutta tätä ei".

[Dacrest]

^mun mielestä taas ei ole ok ottaa mitä tahansa eläintä, vaikka sille yrittäisi järjestää kuinka hyvät olosuhteet.

Exä halusi aksolotlin. Oli jossain netissä nähnyt niitä ja lukenut juttuja. Aloin huolella selvittämään aksolotlien tarpeita ja totesin et juuei, ei_tule meille.
Ollio, joka elää toisella puolella maapalloa yhdessä järvessä. Tarvitsee erittäin tarkan veden lämpötilan, ei siedä valoa ja veden virtaus on oltava terrassa/akvaariossa täsmälleen oikein, tai se sairastuu.
Käytännössä sen elämä on kiinni 500 euron veden viilentimestä/virtauslaitteesta, jonka rikkoutuessa tai pidemmän sähkökatkon tullessa, viilennyksen joutuisi hoitamaan jäillä. Ja oltaisi jouduttu kesäisin elämään pimennysverhot ikkunoissa, koska ainoa järkevä terran paikka sijaitsi aurinkoisessa olohuoneessa. Ja kaikki tää vain koska mutkumähaluun.

Tyydyttiin edelleen koiriin. Niille ei tarvitse järjestää erityisiä olosuhteita ja ainoat lemmikit, joiden liikunnan tarve on helposti toteutettavissa (myös kissat, varauksella).

[Koiruuksia]

Mä olisin halunnut myös aksolotlin mutta en pysty minäkään tarjoamaan sille sen tarvitsemia olosuhteita.

[Titaanijäärä]

Jep, ja tuo on taas sitä mitä koitin sivuta edellisessä viestissäni, että vaikka sitä lajia x ei suoraan kielletä niin pitäisi sillä joka moista haluaa olla olosuhteet luotavissa sellaisiksi että eläin voi riittävän hyvin. Minäkään en noilla spekseillä aksolotlia ottaisi, mutta en haluasi myöskään sitä kieltää sellaiselta joka on valmis siihen hämärään altaaseen ja viilennyskoneeseen satsaamaan vain siksi että minä en ole.

[Iidis79]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6672b996-d9fc-4e4a-a53d-169b477a580a
"Ihmisen tekisi ihan hyvää kieltää itseltään eläinten lääppiminen ja kiusaaminen ”eläinrakkauden” nimissä. Asian puolesta on vedonnut myös Pelastuslaitos."

[Tiibetinhelmi]

Aksolotli voisi olla juurikin sellainen eläin että _ei_ pidä ottaa jos ei oikeasti ole tarjota sille riittävän hyviä elinmahdollisuuksia. Kivoja ovat kyllä, kävin kerran ihastelemassa akvaarioliikkeessä.

[MikkoP]

Yleensä mitä pienempi eläin, sitä helpompi sille on järjestää sille tarvittavaa elinympäristöä ja aktiviteettia. Yleensä. Sitten on noi akvaariot. Tarpeeksi iso vaatii jo työtä. Rotat sen melkein yhtä paljon aktivteettia kuin koirat. Linnut lentämistä.
Pienten eläinten kohdalla usein tuntuu että mennään niiden minirajojen molemmin puolin. Jos koiraakin hoidettaisiin vain sen verran mitä minimit vaatii, ei se olisi kyllä kovin hyvää koiranelämää se.
Sitten noita käärmeitä stressataan pallukoinnilla ja muilla aktiviteeteilla, kun se taas mieluummin vaan nököttäisi paikoillaan ja odottelisi että safka kävelee luokse. Muu aika sulattelisi sitä ruokaa.
Lajituntemus tuntuu olevan aika hukassa monella.

[Umac]

Koirien ja kissojen yksinolo ja liikunta jää valtaosalla kauas ihanteesta. Koska työ vie monen elämästä aikaa, laskut on maksettava ja etätyö on vain osalle mahdollisuus.

Mulla ei riitä lajituntemus noihin pieniin, eikä kaloihin ja lintuihin. Jätän ne muille pohdittavaksi, en tiedä hevosistakaan paljoakaan. Kaikkihan me yritetään parhaiten hoitaa eläimet, ne oikesti pahantahtoiset on onneksi vähemmistö.

[Valkosipulisilakka]

Toisaalta tuntuu, että etenkin monet herppiharrastajat ovat oikeita fakki-idiootteja, jotka tietävät uskomattoman paljon liskonsa/käärmeensä/jne. elinvaatimuksista. Eläimen terraariota sisustetaan innokkaammin kuin minä olohuonettani, ja eläimen hoito on suoranaista hifistelyä. Tällaiset tosiharrastajat hoitavat lemmikkinsä hyvin. Toki sitten aina mahtuu joukkoon joku dorka niin kuin esim. se hemmo, joka talvella kuljetteli boakäärmettä metrossa olkapäällä tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin.

[Mella M]

Noh, minä taas tuumaan että lemmikin pitäminen lajista riippumatta on ensisijaisesti aina ihmisen omasta enemmän tai vähemmän itsekkäästä halusta lähtöisin ja nimenomaan ihmisen iloksi eikä siksi että se lemmikki jotenkin erityisesti hyötyisi (vaikka varmaan ainakin ravinnonsaannin, saalistuspaineen ja useimmiten terveydenhuollon kannalta tilanne on asiallisesti hoidetulla lemmikillä aina parempi kuin luonnossa). Toki niin että se eläin kuitenkin vähintäänkin kohtuullisen mukavaa elämää pystyy viettämään vaikkei se lemmikkielämä ikinä millään lajilla yksi yhteen luonnonolojen kanssa olekaan.
Siitä toki voidaan keskustella onko tämä ihmisen itsekäs toiminta eettisesti oikein (henk koht mielipiteenä on OK niin kauan kun se asiallisesti tehdään lemmikin tarpeet huomioiden), mutta jos katsotaan että ei niin minusta se sitten koskee ihan kaikkea elävää eikä vaan "tätä lajia on ok hyödyntää omaksi huviksi mutta tätä ei".

Mä nyt otan tämän viestin tähän, mutta kommentoin muitakin.

Toki ihminen on aina jossain määrin itsekäs kun hän ottaa lemmikin, mutta mä ajattelen asiaa kuitenkin niin, että jos meillä eläisi villinä tiibetinspanieleita tai kultaisia noutajia, niin ne hyvin todennäköisesti hakeutuisivat ihmisen seuraan ja haluaisivat ihmiseltä muutakin kuin vain ruokaa. Ne tulisivat hyvin pian rapsuteltavaksi tai jopa syliin jne. Tämä ei toki tarkoita, että kaikki eläimet, jotka tulee ihmisen rapsuteltavaksi, olisi oikeus ottaa lemmikiksi, mutta on paljon lajeja, jotka eivät juuri missään olosuhteissa ole kiinnostuineita ihmisestä muuta kuin ruuan kautta. Joo, olen tavannut hyvinkin hellyydenkipeitä papukaijoja mutta jos menisi Amazonin sademetsään istumaan ja vaikka istuisin siellä kuinka pitkään, niin hyvin todennäköisesti papukaijat eivätkä muutkaan linnut olisi kiinnostuneita lähestymään minua eikä edes minun eväitä, ellei heillä olisi luonnollisesta ravinnosta pulaa. Minua ei lähestyisi myöskään käärmeet, sammakot, koppakuoriaiset eivätkään muutkaan eläimet. Luonnostaan nämä eläimet lähinnä väistäis tai pakenis ihmistä. Mutta sitten se toinen kriteeri onkin se, että miten ihminen voi järjestää tällaisille eläimille sellaiset olosuhteet, että ne olisivat eläimille mahdollisimman lajinomaiset, niin ei mitenkään. Ja koska jo toi eka kriteeri ei täyty juuri minkään eläimen kohdalla, niin suhtaudun todella kielteisesti myös herppien pitämiseen.

Ja tämän kaiken pohjana mulla on se ajatus, mikä ei liity mitenkään siihen, että kuinka hyvät olosuhteet sille lemmikille voi järjestää tai miten aivotonta elämää se elää luonnossa, on se, että mun mielestä ihmisellä ei ole sellaista oikeutta. Mä pidän luontoa ja eläimiä niin ihmellisenä juttuna, että mun mielestä on vain suoranaista luonnon halveksimista sulkea eläimet häkkiin tai lasipurkkiin johonkin olohuoneen nurkkaan. Ihminen on jotenkin niin tottunut, että se määrää ja päättää täällä kaikesta, että sitten pitää oikeasti perustella sitä, että joku ajattelee, että ei meillä ole mitään oikeutta siihen.

[Thirteen_2]

^ Erittäin samoilla linjoilla. Vetäisin jopa pidemmällä, toki itsekin koirien omistajana, ettei meillä kyllä ole oikeutta ottaa koiriakaan lemmikiksi. Jos oikein kärjistetysti ajattelee. Se ei tarkoita sitä, että päästettäisiin nykyiset luontoon vaan ylipäätään ei hankittaisi uusia.
Vaikka koirakin on tottunut elämään ihmisen kanssa, niin silti se elää täysin meidän ehdoilla. Kerrostalossa, ok-talossa, pienellä reviirillä, kenties toimimattomassa laumassa koska 'kyllä se koira loppuelämäksi otetaan', estetään yleensä sen lisääntyminen tavalla tai toisella. Päätetään mitä ja milloin se syö, kuinka usein ja paljon käy lenkillä, suurin osa ei edes osaa lukea koiraa, ajatella sitä lajina, jolla on omanlaisensa tarpeet. Jalostetaan niitä oman mielemme mukaan, haitallisestikin yleensä. Käytämme niitä oman harrastamisen välineenä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
En edes jaksa jatkaa hevosilla esimerkiksi... Kouluratsastus, ravit, vikellys yms.

[Hetuli]

Uskon, että kaikista eettisin eläinten suhteen on lemmikitön vegaani, joka ei halua hyötyä eläimistä millään tavalla. Me muut tehdään parhaamme. Ihminen on myös mestari oikeuttamaan tekojaan.

Koira on varmasti sopivin lemmikki ihmiselle, koska koiria on vuosisatojen aikana jalostettu ihmisten tarpeiden ja mielihalujen mukaan. Sitten jos miettii, että yksin elävällä ihmisellä on vaikka se hellyydenkipeä tiibetinspanieli, jolle ihminen on kaiken keskipiste. Omistaja on päivittäin 9 tuntia poissa työn takia, illalla odottaa kotihommat sekä koiran kanssa seurustelu niin riittääkö koiralle välttämättä aikaa tai huomiota tarpeeksi. Akvaario ja matelijat eivät ihmistä työpäivien aikana kaipaa eikä varmaan myöskään monet linnut, jos niillä on seuraa. Mikä eläin on sitten onnellisin, vaikea sanoa. Koira on laumaeläin mutta silti niitä pidetään paljon ilman lajitoverin seuraa pitkiä aikoja erossa muusta laumasta.

Kissaihmisenä uskon, että kissalle voisi olla aika ideaali elinympäristö elää leikattuna kissana vapaana maatilan pihapiirissä. Ongelma tulee siinä, että maatiloja on vähän ja kotia vailla olevia löytökissoja paljon eikä löytökissoja myöskään anneta noihin oloihin. Tässä toisaalta nähdään ongelmana kissan loukkaantuminen sekä innokas lintujen pyydystäminen. Näin olen oikeuttanut itselleni kissan omistamisen, koska sijaiskoti jatkuvasti vaihtuvine kissakokoonpanoineen ei ole loppuiän kodiksi hyvä. Tietysti kissani olisivat voineet saada paremman kodin ja oma kissanomistajuus perustuu kuitenkin mutkumähaluun-tilanteeseen.

Yritän tällä sanoa, että kaikkiaan ihminen on epäeettinen suhteessaan eläimiin.

[Dacrest]

.Ja tämän kaiken pohjana mulla on se ajatus, mikä ei liity mitenkään siihen, että kuinka hyvät olosuhteet sille lemmikille voi järjestää tai miten aivotonta elämää se elää luonnossa, on se, että mun mielestä ihmisellä ei ole sellaista oikeutta. Mä pidän luontoa ja eläimiä niin ihmellisenä juttuna, että mun mielestä on vain suoranaista luonnon halveksimista sulkea eläimet häkkiin tai lasipurkkiin johonkin olohuoneen nurkkaan. Ihminen on jotenkin niin tottunut, että se määrää ja päättää täällä kaikesta, että sitten pitää oikeasti perustella sitä, että joku ajattelee, että ei meillä ole mitään oikeutta siihen.

Ajattelen samoin. Että vaikka sille aksolotlille järjestäisi kuinka täydelliset olosuhteet, lemmikkinä se elää silti 0,0...jotain kuution kokoisessa lasipurkissa.

Koiran hankinnassakin monella tuntuu olevan ajatus, et katsotaan vaan kivannäköinen rotu ja tuon mä haluan. Kun se aktiivinen ja reaktiivinen sakemanni tai -mixi otetaan kerrostaloon, vilkkaaseen kaupunkiympäristöön ja kun se koira purkaa patoutunutta energiaansa remmissä kiskoen ja rähjäten, joku koirankouluttaja-tittelin omaava ihminen sitten neuvoo (hyvää korvausta vastaan) että lenkkeile vähemmän, koska koira kuormittuu ympäristöstä. Ja hommaa sille nuolumatto.
Ai s**tana että pistää välillä vihaksi nää omistajat ja "kouluttajat".