Koulutuspulina

[Hetuli]

Mietin itse asiassa tilannetta ottaa lemmikki, jossa ei ole kyse mutku mä haluun- tilanteesta. Niinkuin muissakin päätöksissä.

[Koiruuksia]

Tuli vielä mieleeni onko impulssi/värinäpanta kokeiltu tai siitä puhuttu esim. kouluttajien kanssa?

Ei ole ollut puhetta. Jos siltä tuntuu niin pitää tuokin vaihtoehto käydä läpi.

[Koiruuksia]

Olen aina ihmetellyt, että miksi ihmiset ottaa samaan kotiin niin erilaisia eläimiä kuin koira ja kissakin on?
Eikö joko pelkät koirat tai pelkät kissat riittäisi? Onko se vain että mutku mä haluun...koska lähtökohtaisesti noin erilaisilla eläimillä ei ole hyvä elää keskenään.. Ja joo, varmasti osa tykkääkin olla keskenään mutta koskaan et voi tietää...

Aina, kun mitä tahansa eläimiä on enemän kuin yksi, on vaara että ne eivät tule keskenään toimeen.
Siitä lähdetään. Jos haluaa pitää useampia koiria, pitää yrittää valita koirayksilöt sillä lailla että ne tulisivat mahdollisimman hyvin toimeen keskenään.
Mulla on ollut koiria vuodesta 1978 ja useimmiten monta kerrallaan. Kaksi pienimmillään, kuusi enimmillään. Koirien keskinäistä kommunikointia on kiehtovaa seurata. Sitä ei pysty samalla tavalla näkemään eikä oppimaan ellei ole mahdollista seurata useampien koirayksilöiden touhuja samaan aikaan kotonaa, joka päivä.
Olen aina ollut myös kiinnostunut siitä miten koira oppii, mikä mitäkin yksilöä liikuttaa, mikä saa sen toimimaan?
Ihan sama kissojen kanssa. Niiden keskinäisiä kommunikoinnin keinoja on hyvin mielenkiintoista seurata. Olen huomannut että se mitä sanotaan joisain tutkimuksissa on ihan totta, että kissa käyttää ihan erilaisia ääniä kun ne kommunikoivat keskenään verrattuna mitä ääniä käyttävät kun niillä on ihmiselleen asiaa.

Sanot ettei lähtökohtaisesti niin erilaisilla eläimillä (Kuin kissa ja koira) ole hyvä elää keskenään.
MInä olen eri mieltä, Ihminen joka on tuota mieltä ei todennäköisesti ole päässyt näkemään kissojen ja koirien keskinäistä kommunikointia ja olemista. Meillä esimerkiksi on ollut kissoja joiden parhaat kaverit ovat olleet koiria. Kissa on ihan itse siis valinnut kaverikseen koiran vaikka se olisi voinut valita myös toisen kissan. Olen nähnyt niin läheisiä ystävyyssuhteita kissan ja koiran välillä että ne ovat liikuttaneet ihan kyyneliin.

Meillä on ollut kissoja koirien kanssa samaan aikaan vuodesta 2005. Hyvin erilaisia kissoja, jokainen oma hurmaava persoonansa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta luonnosta pentuina loukutettuja. Enimmillään oli 5 kissaa, nyt on kolme. Nämä nykyiset kissamme ovat myös hyviä kavereita keskenään, nukkuvat kaikki kasassa monesti ja ovat kavereita myös koiriemme kanssa. Ei ole ollut pienintäkään ongelmaa. Ennen basenjin tuloa.
Nyt basenjin tultua kävi ilmi että se haluaa jahdata kahta kissaa kolmesta. Nämä kaksi kissaa ovat hyvin kilttejä, veljekset jotka tulivat meille noin 6 viikon ikäisinä sairaina rääpäleinä kun eräs mökkiläinen löysi ne mökkinsä alta. Emo oli ilmeisesti kuollut. Minun piti hoitaa ne luovutusikään, opettaa ne muiden kissojemme avulla kissojen tavoille ja etsiä niille uusi koti. Ikävä kyllä toisella oli sydämessä reikä joten oli aika selvää ettei sitä kukaan halua joten päätimme pitää sen itse. Veljensä jäi meille myös koska olivat kuin paita ja peppu emmekä halunneet erottaa niitä toisistaan. Tuosta on kohta 9 vuotta aikaa.
Kolmas kissamme, punainen tyttökissa tuli meille kohta 13 vuotta sitten. Se oli löytynyt jostain tästä aika läheltä syksyllä metsästä myös hyvin huonokuntoisena n. 4 kuukauden ikäisenä. Se oli aivan kesy joten epäilys on että se oli ollut jonkun mökkiläisen kesäkissana ja jätetty sitten oman onnensa nojaan kun loma loppui.
Laku ja punainen kissamme Sylvi tulevat hyvin toimeen keskenään. Tästä voisi päätellä että ei Lakulla ole mitään yleisesti kissoja vastaan ja toivoa on saada se ymmärtämään ettei niitä mustavalkoisiakaan tarvitse jahdata.

Ihmisillä on erilaisia elämäntyylejä, tämä on meidän tyylimme. Meidän elämämme. Nän me haluamme sen elää.
Joku toinen purjehtii, toinen matkustelee. Minä tykkään seurata eläinten käyttäytymistä. Ja tykkkään olla kissojen ja koirien kanssa ja opettaa niille turhia ja vähemmän turhiakin asioita. Meitä on moneksi. Kukin elää tavallaan, hyvä niin. Eikä sitä tarvitse aina kaikkien ymmärtääkään. Riittää kun itse ymmärtää.

Ja meillä on nyt ongelma ratkaistavanamme. Emme halua luopua kissoista emmekä basenji Lakusta. Ne ovat kaikki meille hyvin rakkaita, siksi teenkin ihan kaikkeni jotta niiden rauhallinen yhteiselo onnistuisi ja kaikilla olisi hyvä olla.

Juuri nyt täällä on menossa aikamoinen kissaralli. Mies on yläkerran makkarissa nukkumassa koirien kanssa ja minä olen kissojen kanssa täällä alhaalla Tai kissathan voisivat nyt olla ihan missä haluavat mutta halusivat tulla seurustelemaan minun kanssani hetkeksi tähän ennen kuin aloittivat jokailtaisen olemuksista päätellen hyvin jännän vaanimis- ja takaa-ajoleikin keskenään.

[Valkosipulisilakka]

Meillä on myös "aina" ollut kissoja ja koiria samanaikaisesti. Eka kissa mun lapsuudesta vuodesta 1973 ja kissattomia vuosia on joskus -90-luvulla ollut pari. Nyt kissoja on kolme. Koiria on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1980, koiratonta aikaa ei ole ollut yhtään. Koiria on aina ollut vähintään yksi ja useimmiten useampiakin. Tällä hetkellä kaksi.

En halua kuvitella elämää ilman jompaakumpaa sorttia, eikä meillä koskaan ole ollut ongelmia kissojen ja koirien keskenään toimeen tulemisen kanssa. Meillä on sentään ollut monenmoisia koiria, jotkut hyvinkin saalis- ja myös riistaviettisiä, monet ihan luonnetestissä kovaksi todettuja. Kaikki ovat oppineet tulemaan sopuisesti kissojen kanssa toimeen. Tunnustan kuitenkin, että itse olen täysin natsi tässä asiassa. Monessa suhteessa olen lepsu lässyttelijä, ja olen periaatteessa sitä mieltä, että fyysinen pakote ei kuulu koiran koulutukseen. Tämä laumahierarkia on kuitenkin poikkeus: minusta kaikilla lauman jäsenillä tulee olla turvallinen olo. On minun asiani suojella kaikkia. Siksi koirani ovat oppineet, että emännän raivo on suunnaton, jos ne härkkivät kissoja, ja silloin persnahkaan sattuu sen verran kipeästi, ettei moista tyhmyyttä tee mieli toistaa. Olen puuttunut tosi kovalla otteella ensimmäiseenkin jahtaamiseen, johon pentu saattaa ryhtyä ei ilkeyttään, vaan ihan leikkisyyttään. En ole koskaan ymmärtänyt sitä linjaa, että koiran annetaan jahdata kissoja, haukkua niille jne. puuttumatta asiaan, ja sitten vain koitetaan palkata koiraa, kun se vihdoin on rauhallisemmin.

Täytyy kuitenkin sanoa, että en ole kokenut koirien ja kissojen yhteiseloa koskaan ongelmana eikä ole tarvinnut harkita kenestäkään luopumista sen vuoksi. Sitä vastoin koirien keskinäiset välit ovat joskus olleet sellaiset, että niistä on saanut stressata. Meillä oli joskus esim. kaksi saksanpaimenkoiranarttua, jotka täytyi kotoa lähtiessä varmuuden vuoksi sulkea eri tilaan. Ei uskaltanut ottaa riskiä, että niiden välit eskaloituvat, kun ei olla paikalla. Kotona ollessa koiria ei ikinä ole tarvinnut eristää, paitsi nyt toki joskus sekalauma-aikoina juoksun aikaan.

[Koiruuksia]

Meillä on myös "aina" ollut kissoja ja koiria samanaikaisesti. Eka kissa mun lapsuudesta vuodesta 1973 ja kissattomia vuosia on joskus -90-luvulla ollut pari. Nyt kissoja on kolme. Koiria on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1980, koiratonta aikaa ei ole ollut yhtään. Koiria on aina ollut vähintään yksi ja useimmiten useampiakin. Tällä hetkellä kaksi.

En halua kuvitella elämää ilman jompaakumpaa sorttia, eikä meillä koskaan ole ollut ongelmia kissojen ja koirien keskenään toimeen tulemisen kanssa. Meillä on sentään ollut monenmoisia koiria, jotkut hyvinkin saalis- ja myös riistaviettisiä, monet ihan luonnetestissä kovaksi todettuja. Kaikki ovat oppineet tulemaan sopuisesti kissojen kanssa toimeen. Tunnustan kuitenkin, että itse olen täysin natsi tässä asiassa. Monessa suhteessa olen lepsu lässyttelijä, ja olen periaatteessa sitä mieltä, että fyysinen pakote ei kuulu koiran koulutukseen. Tämä laumahierarkia on kuitenkin poikkeus: minusta kaikilla lauman jäsenillä tulee olla turvallinen olo. On minun asiani suojella kaikkia. Siksi koirani ovat oppineet, että emännän raivo on suunnaton, jos ne härkkivät kissoja, ja silloin persnahkaan sattuu sen verran kipeästi, ettei moista tyhmyyttä tee mieli toistaa. Olen puuttunut tosi kovalla otteella ensimmäiseenkin jahtaamiseen, johon pentu saattaa ryhtyä ei ilkeyttään, vaan ihan leikkisyyttään. En ole koskaan ymmärtänyt sitä linjaa, että koiran annetaan jahdata kissoja, haukkua niille jne. puuttumatta asiaan, ja sitten vain koitetaan palkata koiraa, kun se vihdoin on rauhallisemmin.

Täytyy kuitenkin sanoa, että en ole kokenut koirien ja kissojen yhteiseloa koskaan ongelmana eikä ole tarvinnut harkita kenestäkään luopumista sen vuoksi. Sitä vastoin koirien keskinäiset välit ovat joskus olleet sellaiset, että niistä on saanut stressata. Meillä oli joskus esim. kaksi saksanpaimenkoiranarttua, jotka täytyi kotoa lähtiessä varmuuden vuoksi sulkea eri tilaan. Ei uskaltanut ottaa riskiä, että niiden välit eskaloituvat, kun ei olla paikalla. Kotona ollessa koiria ei ikinä ole tarvinnut eristää, paitsi nyt toki joskus sekalauma-aikoina juoksun aikaan.

Onko sulla ollut näöllä metsästävää koiraa? Vinttikoiraa, basenjia? Tää on meidän eka basenji mutta olen saanut kuulla että näöllä metsästävien joukossa saattaa olla hankalampia tapauksia. On meilläkin ollut saksanmetsästysterrierisekoitus, kova kuin mikä ja oli riistaviettiä ja tappoi pihalla kaiken mikä liikkui ja kiinni sai mutta kissojen kanssa ei ollut mitään ongelmaa.

Nyt olen jotenkin niin sisuuntunut että sanoin miehellekin että onhan se nyt perkele jos ei yhtä basenjia saada jättämään kahta kissaa rauhaan. Ja voi olla että totean puolen vuoden kuluttua että on se perkele. Ja saatana. Joka edelleen haluaa jahdata kahta kissaa.
Siinä vaiheessa ollaan sitten tilanteessa jossa en näe järkeä pitää enää koiraa joka ei ihan helvetillisestä kurista huolimatta jätä kissoja rauhaan. Ei se ole enää silloin sille koirallekaan kivaa elämää. Eikä kenellekään. Siinä vaiheessa koiran pitää päästä elämään parempaa elämää jonnekin missä ei ole kissoja. Toivottavasti lopputulos on parempi.
Minäkään en ole tätä ennen ikinä koskaan milloinkaan kokenut kissojen ja koirien eloa mitenkään hankalaksi eikä ole ikinä ollut sellaista ajatustakaan että pitäisi luopua jostain yksilöstä.
Kerta se on ensimmäinenkin. Nyt sattui kohdalle. Yli 40 vuotta koirien kanssa ja yli 20 vuotta kissojen ja koirien kanssa piti elää ennenkuin tällainen ajatus tuli päähän.
Olen aivan varma että kuka tahansa olisi ihmeissään jos saisi Lakun kaltaisen pennun kotiinsa. Minä en voinut edes kuvitella että jotain sellaista olisi olemassa.
Ja kovalla otteella puututtiin heti ensimmäiseen kissanjahtausyritykseen. Ja seuraavaan ja seuraavaan ja...Olisi pitänyt varmaan hakata se tajuttomaksi että olisl lopettanut. Sellaista en kuitenkaan harrasta.

Mutta niinhän se on että ei voi ymmärtää ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Aiemmin olisin nauranut jos joku olisi sanonut että on ongelmana se että koira jahtaa kissoja. Eihän se voi olla ongelma. Koiralle pitää vaan kertoa selkeästi ettei sellaista tehdä.

[aunet]

Sisäänrakennetut vietit on syvällä koirassa, niitähän niihin on jalostettu tarkoituksella. Jos Laku on kerrankin päässyt kissanjahtauksen makuun, on sen kitkentä kaksin verroin vaikeampaa. Ymmärsinkö oikein, että sairaalassa oloaikanasi näin olisi päässyt käymään? Se kyllä tekee tyhjäksi aiemmat opit, vietti on niin voimakas. Ja jos kissat rallaavat keskenään koirapojan nähdessä sisällä, voi vastustaminen käydä sille ylivoimaiseksi, koulutuksesta huolimatta. Sinä olet taitava kouluttaja, siitä tässä tuskin on kysymys. En tiedä auttaisiko intoon, jos pääsisi jahtaamaan viehettä pihalla? Rakenna tassuviehe, vedätys ja jahtaus onnistuu sillä jopa pyörätuolista. Purkaisi sitä viettiään sallitusti. Nopea pikaratkaisu onnistuu teleskooppiongenvavalla, kun noinkin pieni koira kyseessä.

[Koiruuksia]

Meillä on jo viime kesänä vedetty viehettä teleskooppivavalla. Jatketaan nyt mahdollisiman pian.Ostin kaninkarvan joka laitetan vieheeksi.
Tuo on mielestäni vähän kaksipiippuinen juttu, mietin että voiko se lisätä liikkuvan jahtaamista? Toisaalta, sehän on rodunomaista toimintaa basenjille ja meillä on alusta saakka ollut ajatus että haluamme että Lakunpääsee maastoon jahtaamaan viehettä. Viime kesänä oltiin yhden kerran lyhyellä matkalla.
Kunhan nyt saisin tämän koipeni kuntoon ja pystyisin ajamaan autoa ja...ja...
Mutta joo, tahdon ehdottomasti että Laku saa toteuttaa viettiään. Ei kuitenkaan kissoihimme. Sisällä EI jahdata mitään.

Olin tosiaan kuukauden sairaalassa ja sinä aikana tämä kissajuttu taantunut. Mies ei ole mikään kouluttaja joten hän ei ollut osannut kiinnittää asian huomiota. Kun tulin kotiin ja näin Lakun kiihkon kissojen perään niin kysyin heti että onko se pääsyt jahtaamaan kissoja? "On se tainnut muutaman kerran päästä."
Mies, vaikka niin ihana onkin, ei välttämättä huomaa tuollaisia asioita eikä kiinitä niihin huomiota.

[aunet]

Mun puolen vuosisadan kokemuksella vieheen jahtaaminen ei lisää elävän jahtaamista, päinvastoin. Viehe ei ole koiralle riistaa, vaan hauskaa leikkiä. Muutenhan samalla logiikalla mikä tahansa koira, joka tekee "työtään", suuntaisi viettinsä ei-sallittuun. Vaikkapa paimenkoira, joka tekee oikeaa työtä, paimentaisi kaikkea mahdollista pakonomaisesti. Epävirallissa vinttien makkaramaastoissa kaikki muunrotuiset ovat enemmistönä mukana ja ajavat hienosti viehettä. Silti eivät säntää kotioloissa jokaisen liikkuvan perään.

Kun mulla oli kissa, kaikki vintit ajoi viehettä, sekä riistaa jos pääsivät, mutta ei omaa kissaa. Ja se koski vain omaa kissaa, vieraat oli riistaa. Toki pennuilla/nuorilla koirilla oli täysi työ pidättää itseään, mutta aikuistuttuaan ei ollut ongelmia. Toki valvomatta en jättänyt. On myös olemassa vinttejä ja basenjeja, joita ei voisi vähempää vieheen jahtaaminen kiinnostaa.

[aunet]

Niin ja piti sanomani, että joku tolkku sen vieheen kanssa. Ettei se käänny itseään vastaan, kuten monet koirat on sekopäiksi pallohulluuden kanssa.

[Umac]

Minäkään en näe flirtpolea tai viehettä sellaisena riskinä, että koira sinkoilisi aina ja kaikkialla. Sehän on ihmisen luoma tilanne, sillä on selkeä alku ja loppu. Kuten kaikilla toiminnalla kouluttaessa.

Se mihin ei voi vaikuttaa on eläinten keskinäiset energiat, se kissan hienon hieno elekieli saattaa laukaista Lakussa jotain. Asia mikä ei ole kenenkään vika, samaa energioiden ja kemian erilaisuutta on ihan koirilla keskenäänkin.

[tuhti]

Tämäntyyppiseen keskusteluun olen törmännyt joskus aiemminkin: jos vahvasti saalisviettistä koiraa ei pysty kouluttamaan pois liikkuvan tai pakenevan eläimen jahtaamisesta, on pjaska koirankouluttaja. Noin karkeasti kirjoittaen. Väittäisin kuitenkin, että nämä jotka näin ajattelevat, eivät ole itse omistaneet vahvaviettistä, näöllä saalistavaa koiraa. Ne kun usein ovat nopeita ja reagoivat liikkeeseen, ennenkuin ihminen edes tajuaa, mitä juuri äsken tapahtui. Jotta koiralle voisi antaa tällaisessa tilanteessa sille opetetun käskyn, pitäisi olla koiran reaktioita nopeampi ja sitä ihminen ei ole. Joskus voit ehtiä mutta et aina. Ja joka kerran kun koira pääsee ei-toivotusti jahtaamaan, käytös vahvistuu, koska se on näille roduille superpalkitsevaa. Lisäksi tällaiset rodut ovat usein itsenäisesti työskenteleviä, joten ne eivät ihmistä tarvitse kertomaan, mitä sitä tällaisessa tilanteessa tehtäis ja usein niiden kouluttaminen voi tästäkin syystä olla tavallista haastavampaa. Ja tutkitusti väkivallan käyttö koirankoulutuksessa on tehotonta, mahdolliset oppimistulokset haihtuvat nopeasti ja pahimmillaan väkivaltainen koulutus estää oppimisen kokonaan. Joten en syyllistäisi itseäni, jos en saisi saalisviettistä koiraa lopettamaan sille rodunomaista viettikäytöstä.

[aunet]

tuhti puhuu asiaa, näiden koiran reaktionopeus ja nopeus ylipäätään on ylitse muiden. Ja mikä vielä lisänä, että Lakua tuntuu kiinnostavan vain se yksi kissa, eli jotain muutakin tuohon liittyy mitä ihmissilmä ei erota. Ja väkivallasta kyseisessä tai missään tilanteessa olen samaa mieltä, edelleen vedän paimenkoirat esimerkkinä. Jos sinä hakkaat bordercollien, kun se vahingossa pääsisi naapurin lampaita paimentamaan, mitäpä siitä saisi kukaan itselleen? Lopputuloksena vain piestyn pelokkaan koiran.

[Thirteen_2]

Mietin tuota jahtaamistilannetta ja tuli mieleen, että mitä jos pitäisi sisällä (jonkin aikaa) koiraa hihnassa? Estäisi ettei pääse vahvistamaan tuota jahtaamista.
Mä olen yhden koiran puuttuneeseen sisäsiisteyteen käyttänyt tuota keinoa, en siis pystynyt muuten vahtimaan sen kuljeskelua ja merkkailua. Välillä hihna oli kiinni mun jalassa kun olin esim. keittiössä laittamassa ruokaa, katsoin sohvalla telkkua jne.

[Koiruuksia]

Mietin tuota jahtaamistilannetta ja tuli mieleen, että mitä jos pitäisi sisällä (jonkin aikaa) koiraa hihnassa? Estäisi ettei pääse vahvistamaan tuota jahtaamista.
Mä olen yhden koiran puuttuneeseen sisäsiisteyteen käyttänyt tuota keinoa, en siis pystynyt muuten vahtimaan sen kuljeskelua ja merkkailua. Välillä hihna oli kiinni mun jalassa kun olin esim. keittiössä laittamassa ruokaa, katsoin sohvalla telkkua jne.

Joo, meillä oli jossain vaiheessa ennen sairaalaankierteeseen joutumistani Lakulla hihna sisällä. Välillä siitä pidettin kiinni, välillä roikkui lattialla. Mutta se helpotti huomattavasti sitä että ehditiin pysäyttämään Laku jos se pääsi lähtemään kissan perään.
Nyt sillä on taas viimepäivät ollut hihna perässään ja se on estänyt muutaman jahtausyrityksen heti alkuunsa.
Joten neuvo on hyvä ja toimiva. Ja olen itsekin käyttänyt samaa kikkaa 90-luvulla yhden meille noin 5 kuukauden iässä tulleen koiran täysin puuttuvan sisäsiisteyden opettamiseen.

[Koiruuksia]

Se mihin ei voi vaikuttaa on eläinten keskinäiset energiat, se kissan hienon hieno elekieli saattaa laukaista Lakussa jotain. Asia mikä ei ole kenenkään vika, samaa energioiden ja kemian erilaisuutta on ihan koirilla keskenäänkin.

Mähän olen joskus muinoin yhden kerran ottanut yhteyttä eläinkommunikoijaan kun halusin tietää mitä eläimiemme päässä liikkuu.
Olin hieman skeptinen mutta tulos yllätti todella. Hän otti yhteyden jokaiseen eläimeen erikseen.
Vastauksista ilmeni sellaisia asioita joita kukaan ei olisi voinut mitenkään mistään kaivella tietoonsa. Esimerkiksi yksi kissamme Lassi joka saalisti tarhassa pikkulintuja aivan valtavasti, oli sanonut että se rakastaa lintuja. Meillä oli silloin märrieri Minja joka oli hyvin omistushaluinen. Rottweiler Ilo oli sanonut että sitä ärsyttää kun Minja omii kaiken. Sama koira, maailman ahnein koira joka ei kuitenkaan jostain syystä suostunut syömään kalaa oli kertonut ettei se halua syödä kalaa.Inhoaa kalaa.
Nämä kyseiset kissat joita Laku tykkää jahdata, olivat silloin Rwu Oivan listalla jostain syystä mitä emme voineet käsittää ja Oiva olikin kertonut miten paljon sitä ärsyttää kun nuo kissanpennut "lällättelevät" sille. En muista oliko kissoilla jotain siihen liittyvää asiaa mutta Maxista oli käynyt ilmi että se on hyvin varovainen ja Moritz taas on päinvastainen, utelias kissa.
Nämä jäivät päällimmäisenä mieleen. Jokaisesta eläimestä tuli kuitenkin sähköpostiin ainakin yhden A4 arkin verran tekstiä.
Jos olisin löytänyt sen saman miehen yhteystiedot netistä niin olisin ottanut yhteyttä ja pyytänyt tulkinnan Lakusta ja noista kahdesta kissasta. Mutta en löytänyt, onko mahdollisesti lopettanut. Kaikenlaisia kyllä löytyi mutta kun en tiedä yhtään että minkälaisia ovat niin en ole ottanut yhteyttä. Jos jollain on suositella joku hyväksi havaittu niin kuulisin mielelläni.

[aunet]

Tuo "viilipyttymäisyys" vinteissä ja myös basenjeissa hämää. Saattavat ihmisen mielestä olla umpiunessa, mutta sekunnin murto-osassa lähtevät täyteen laukkaan, jos on lähteäkseen. Eivät häslää ja eivät anna etumerkkejä vouhottamalla tai haukkumalla. Siinä mielessä kissamaisia!

[Koiruuksia]

Se kyllä vaikeuttaa ihmisen osaa siinä kun pitäisi estää koiraa lähtemästä. Siksi on hyvä että Lakulla on hihna niin vaikka ehkä ihan siitä lähdön ekoista kymmenista senteistä myöhästyy niin se saa kuitenkin pysäytettyä hihnalla että ei pääse jatkamaan jahtaamista.
Laku on nyt häkissä kun haavanhoitaja tulee kohta.
Äsken kävi jotain ihmeellistä. Mä jotain hyörin tuossa olkkarissa pyötätuolilla ja jotenkin siitä lähti lattiaan sellaisia valonsäteitä, Moritz tulivat jahtaamaan niitä.
Se touhusi ihan Lakun häkin edessä ja Laku katseli rauhallisena ja pystyin palkkaamaan sitä namilla. Jos Laku on kiihtynyt niin sille ei nami kelpaa.

Vähän aikaisemmin näin kuinka Max käveli aivan rennosti Lakun häkin ohi ja koko olohuoneen poikki ja meni ulos.
Jossain vaiheessa tuli takaisin ja sama homma. Joko se ei tajunnut että Laku on häkissä tai sittn se tiesi ettei se sieltä mihinkään pääse.
Laku ei edes yrittänyt. Makasi vain rauhallisen näköisenä ja katseli.

[Valkosipulisilakka]

Kommentoin vielä sen verran, että en tarkoita väkivaltaa, mutta lähinnä säikäyttämistä. Se taas toimii nimenomaan pennulla (max. 4-5 kk), aikuinen koira on aina niin itseriittoinen, ettei sitä tuosta vain säikäytetä.

Muutenkin kannatan ennaltaehkäisyä enkä rankaisua. Homma ei toimi niin, että ensin annetaan koiran jahdata kissaa ja sitten rankaistaan. Pennun kohdalla on ehkä vielä mahdollista reagoida vasta sitten, kun pennun silmissä välähtää ja se taapertaa kissaa kohti. Aikuisen kohdalla tuo on jo aivan liian myöhäistä. Tilanteet pitää ennakoida esim. eläinten sijainnin perusteella. Jos koira makaa reporankana ovensuussa ja näet, että kissa toiselta puolen huonetta lähtee liikkeelle ja aikoo poistua huoneesta portaisiin, pitää mahdollinen jahtaaminen ennakoida ja puuttua jo tuossa vaiheessa. Koira ei vielä ehkä ole edes huomannut kissan lähtöä liikkeelle. Sain sen käsityksen, että Laku on saanut jahtailla kissoja omistajan sairaalassa olon aikana?

Muutenkin pitää muistaa, että sisällä on mahdollisuus kontrolloida olosuhteita. Omat koirani ovat jahdanneet ja jahtaisivat ulkona riistaa ja vieraita kissoja, koska ulkona olosuhteet ovat ennalta arvaamattomat. Sisällä voi kontrolloida olosuhteita, ja se tekee eron.

Joku kysyi bc:n hakkaamisesta, jos se jahtaa naapurin lampaita. No, siinäkin pätee se, että en kannata rankaisua vaan ennakointia. Toisaalta bc:lle kiinnostus lampaisiin lienee toivottavaa, joten en sikälikään ymmärrä rankaisun ideaa. Tuttavalla oli pari toisen rotuista paimenta, jotka ajoivat naapurin lampaita, ja toisin kuin tyypillinen bc, osoittivat myös halua purra niitä tosissaan. Homma hoitui sähköpannalla. Ei ideaali ratkaisu, mutta vaihtoehdot olisivat olleet joko koirista luopuminen tai muutto sukutalosta, jossa muuten viihdyttiin.

En kuulu siihen koulukuntaan, jonka mielestä kouluttaja on huono, jos ei saa lopetettua riistan jahtaamista. Mainittakoon, että minullahan nuorempi 5 v koira on sellainen, jota ei voi pitää irti ollenkaan, koska se vilahtaa salamana riistan perään ja ajaisi sitä niin maanisesti, että kotiin se ei muutamaan tuntiin tulisi. Olen onneksi tunnistanut koiran ominaislaadun jo pentuna ja kyennyt estämään jahtaamiset muuten, mutta kerran se joskus vuotiaana pääsi kauriin perään. Se on silti hihnassakin ihan maaninen jahtaaja. En pysty moista kouluttamaan pois, koska kuten sanottua, ulkona olosuhteita ei voi kontrolloida. Sitä vastoin sisällä tämä viitapiru pystyy olemaan kissojen kanssa ihan asiallinen. Sen mielestäni pystyy opettamaan, jos ei anna koiran palkita itseään jahtaamisella, joka tuottaa tämän tyyppiselle koiralle ihanan adrenaliini- ja endorfiiniryöpyn. Jokainen jahtauskerta vahvistaa käytöksen palkitsevuutta koiralle.

[Koiruuksia]

Kommentoin vielä sen verran, että en tarkoita väkivaltaa, mutta lähinnä säikäyttämistä. Se taas toimii nimenomaan pennulla (max. 4-5 kk), aikuinen koira on aina niin itseriittoinen, ettei sitä tuosta vain säikäytetä.

Muutenkin kannatan ennaltaehkäisyä enkä rankaisua. Homma ei toimi niin, että ensin annetaan koiran jahdata kissaa ja sitten rankaistaan. Pennun kohdalla on ehkä vielä mahdollista reagoida vasta sitten, kun pennun silmissä välähtää ja se taapertaa kissaa kohti. Aikuisen kohdalla tuo on jo aivan liian myöhäistä. Tilanteet pitää ennakoida esim. eläinten sijainnin perusteella. Jos koira makaa reporankana ovensuussa ja näet, että kissa toiselta puolen huonetta lähtee liikkeelle ja aikoo poistua huoneesta portaisiin, pitää mahdollinen jahtaaminen ennakoida ja puuttua jo tuossa vaiheessa. Koira ei vielä ehkä ole edes huomannut kissan lähtöä liikkeelle. Sain sen käsityksen, että Laku on saanut jahtailla kissoja omistajan sairaalassa olon aikana?

Ennalta yritetään tietenkin ehkäistä ettei Laku edes pääsisi lähtemään. Ja todellakin jos näen että kissa on tulossa jostain meitä kohti eikä Laku ole edes vielä huomannut sitä niin en tosiaan odota että se näkee kissan. Tai jos kissa on tulossa ylhäältä seinältä alas.Kiellän heti ja estän Lakun lähdön kissan perään.
Aina ei kuitenkaan huomaa ja siksi Laku on joko hihnassa minun tai mieheni kädessä tai sitten hihna on lattialla. Silloin saamme sen pysäytettyä.

Mies ei tarkoituksellisesti tietenkään antanut Lakun jahdata kissoja kun olin sairaalassa mutta hän ei ole mikään koirankouluttaja, usein omissa ajatuksissaan eikä kykene havannoimaan ympäristöään aina jos on keskittynyt johonkin. Ei välttämättä edes huomaa että kissa lähti ja Laku lähti perään. Se on hiljaista menoa.
Meillä on portteja täällä joka paikassa että Laku ei pääse kissaan kiinni (todennäköisestikään) koska kissa ehtii mennä jonkun portin läpi turvaan ennen sitä.
Idea ei kuitenkaan ole se että antaisimme sen jahtailla kissoja koska ne pääsevät porttien läpi turvaan.

Sitten taas ihan yleisesti, en jaksa aloittaa uutta viestiä.

Tehdään Lakun kanssa kouluttajien neuvomia juttuja ilman kissoja ja kielletään isolla volyymilla (huutaminen ei Lakun kohdalla auta, se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin) mutta kuitenkin niin ettei siinä ole liikaa jotain sellaista energiaa joka tarttuisi Lakuun ja vaan pahentaisi asiaa. Tunteettomasti, se ehkä on oikea sana. Mutta silti sellaisella volyymilla ettei jää Lakulle epäselväksi että nyt tuli tehtyä ISO virhe.
Laku on selkesti kyllä tajunnut kissanjahtauksen ja ihmisten tyytymättömyyden yhteyden ja se on hyvä. Basenjihan ei ikinä mielistele mutta Laku tulee kyllä korvat päätä pitkin ikään kuin kertomaan että "hups, se oli vahinko" kun sitä on ripittänyt kissanjahtausyrityksestä.
Se on mielestäni iso saavutus koiralta joka ei pentuna olisi korvaansa lotkauttanut vaikka olisi lyönyt halolla päähän.
KIssatkin ovat ilmeisesti jo vähän rentoutuneet (eihän siitä ole kuin vuosi kun Laku tuli meille...) koska nykyään tosiaan jo liikkuvat täällä ihan normaalisti esim. silloin kun Laku on ulkona ja tänä aamuna ekaa kertaa silloin kun Laku oli häkissä. Ehkä eivät huomanneet että se oli siellä.
Tämähän vaihtelee totaalisen epätoivon ja -kyllä se siitä- tunnelmien välillä.

[Umac]

^^Minä ymmärsin täysin mitä tarkoitit aiemmin. Olen samaa periaatetta käyttänyt esim. nykyiselle, ettei se koskaan ikinä nouse piha-aitoja vasten seisomaan tai kiipeämään ja edellisten rwu:n kanssa mm. minuun päin juoksemisiin. Se käytös siis katkaistaan fyysisesti koiraan koskemalla, niiden muiden verbaalisten ojentamisien lisäksi. Liina apuna jne.

Lakun kohdalla on selvää, että sairaalajakson tuoma "vapaa-aika" kissojen suhteen vaikuttaa nyt. Vielä siis. Se ei ole kenenkään syy, tilanne on mikä on ja nyt siihen pitää vain paneutua.

Se saalistamisen liikemallihan oli suosittu aihe aina koirahyökkäysketjuissa, koirien eleettömyys ja nopeat reaktiot nollasta sataan. Ihan sama se on nyt Lakulla, vinttareilla tai miten nyt haluaa muotoilla.
Vieheen perään tuntuvat innostuvan todella monen rotuiset koirat. "Olen nähnyt niin chihun kuin villakoirankin tappavana viehettä onnensa kukkuloilla. Suurin osa kokeilemaan tulevista koirista juoksee vieheen perässä, sillä saalistaminen on luontaista koirille", Lotta Vuorela kertoo. Vinttikoirat poislukien raivoisimpia ajajia Vuorelan mukaan tuntuvat olevan terrierit ja paimenet.
https://www.masseter.fi/artikkelit/viri ... eella.html

[aunet]

Allekirjoitan tuon Vuorelan kertoman, ja tuota juuri tarkoitin aiemmin, kun puhuin epävirallisista maastokisoista ja siitä, kuinka suuri tunku sinne on ei-vinttareiden kanssa. Terrierit ja villakoirat mm. todella nauttivat.

[Koiruuksia]

Tällä hetkellä opetan Lakua työntämään päänsä "kuonokoppaan," kertakäyttömuki josta leikkasin pohjan pois toimii hyvin "koppana."

OLen viimepäivinä opettanut Lakulle myös peukun (ja rottweilereille myös), muut sormet tulevat sitten jossain vaiheessa.

[Koiruuksia]

Tässä Lakun kuonokoppatreeniä. Laku on kyllä jotenkin aivan käsittämättömän liikuttava <3
https://www.youtube.com/shorts/Atyu14MBg0k

[aunet]

Ihana! Olette kyllä taitavia!

[Koiruuksia]

Kiitos <3
Laku on ihan paras

Meinasin eilen kuolla nauruun kun annoin sille sellaisen pienen vinkukalkkunan leluksi.
Voi niitä kaikenlaisia liikekiemuroita mitä se pienen kumikalkkunan kanssa teki. Olisi pitänyt saada videolle,
Sitten se toi kalkkunan minulle. Puristin ihan mielijohteesta kalkkunan nyrkkini sisään piiloon ja sitten päästin ihmettelevän äänen ja kysyin Lakulta että "Mihin se hävisi?" Siitäkös riemu repesi. Laku hakkasi kättäni molemmilla tassuillaan aivan innoissaan ja kippura heilui vimmatisti puolelta toiselle.
Laku oli tikahtua intoonsa. Sitten yhtäkkiä avasin nyrkin ja näytin kalkkunan. Se sai aikaan suuren hämmästyneen reaktion ja kun heitin kalkkunan lattialle niin sitten alkoi taas vimmattu kailenlaisten liikkeiden tekeminen, kalkkunan saalistamnen, suuhun ottaminen ja heittäminen ilmaan, sen hakkaaminen tassuilla ja kalkkunan kanssa matolla kieriskely. Kohta Laku aina toi kalkkunan käteeni, ja puristin sen nyrkkiini piiloon ja sama alkoi uudestaan
Tehtiin vaikka kuinka monta kertaa.
Pitää kokeilla Reinolle ja Ainille samaa
Moni sanoo että basenji on ilmeetön, ja olen ollut itsekin sitä mieltä. Mutta voi miten Laku osai tuossa ilmentää tunnetilojaan kasvoillaan ja silmillään niin että niitä ei voinut olla huomaamatta. Se oli riemukas, yllättynyt, innostunut, odottava, vähän ilkikurinen.
Ihana pieni poika.

[Koiruuksia]

Lakun kissaongelmaan sen verran että olin eilen Lakun kanssa paljon keittiössä porttien takana.
Kissat (tarkoitan näillä kahta mustavalkoista, Sylvi ei kuulu tähän joukkoon tässä tapauksessa) liikkuivat lattialla jonkun verran ja tietenkin ramppasivat ulos ja sisään luukusta.
Laku oli rauhallinen, ei pyrkinyt perään. Toki kielsin sitä ja tarjosin korvaavaa toimintaa.
Mies kävi alkuillasta Lakun kanssa näyttelytreeneissä. Laku oli ekaa kertaa hallissa, vieras ihminen juoksutti ja oli muita koiria myös.
Laku oli aika väsynyt ja mukkui sohvalla myöhemmin illalla.
Kissat menivät ylös ja alas kiipeilytolppia ja menivät eteiseen, yläkertaan ja tulivat sieltä pois ja kävelivät lattian poikki luukusta ulkotarhaan ja sieltä pois eikä Laku välittänyt mitään.

En saanut yöllä unta kun jalkaa särki niin istuin pyörätuolissa jalkoja heilutellen. Mies ja koirat ovat nyt nukkuneet tässä alakerrassa.
KIssat saivat hepuleita ja säntäilivät ympäriinsä. Laku havahtui siihen ja nousi sängyssä seisomaan. Kissat pysähtyivät. Laku katseli kissoja kiinnostuneen näköisenä mutta kun toistelin rauhallisena että "käy sihen, käy nukkumaan siihen" niin kohta se rojahti sängylle ja jatkoi unia.

On hyvä että kissat ovat selkeästi rohkaistuneet liikkumaan lattialla ja nyt menemään ulos ja myös tulemaan sieltä sisälle.
On hyvä että Laku näkee niitä nyt enemmän. Ja on hyvä että kissoilla alkaa vähitellen muodostua kösitys että ei Laku ole koko ajan niiden kimppuun tulossa. Voin kunpa ne vaan olisivat paikoillaan että Laku saisi haistella niitä, Samaa se tekee Sylville. Haistelee hetken ja sitten ei enää kiinnosta.
Kesä kun tulee niin niitä ei paljoa sisällä näy. Me menemme silloin Lakun kanssa tarhaan harjoittelemaan kissojen kanssa oloa ja sitä ettei niitä saa jahdata. Tarhassa on korkeita paikkoja jonne kissat pääsevät karkuun, tarkkailemaan Lakua jos kokevat olonsa uhatuksi.

Saa nähdä milloin täällä taas tulee tilanne että Laku yrittää ampaista kissan perään.
Siihen saakka nautitaan tästä rauhasta.

Eilen illalla sekä Laku että Sylvi nukkuivat meidän kanssa.

[Dacrest]

^hyvä että Laku on vähän edistynyt kissojen kanssa. Tuon tyyppisen koiran kanssa täytyy vaan varautua, ettei se ehkä koskaan pysty täysin hillitsemään itseään.
Yrittäisin tuosta eteenpäin rakentaa omaehtoista luopumista: Laku katsoo kissaa, päättää itse luopua jahtaamisesta ja tulee hakemaan palkkiota. Jos siitä pääsee palkkaamaan, ollaan jo aika vahvalla pohjalla.

[Koiruuksia]

Tuohon pyritään.
Aika näyttää päästäänkö. Nyt pitäisi vaan saada Max ja Moritz liikkumaan täällä paljon.
Max suhaa tällä hetkellä edestakaisin tarhaan ja sisälle. Laku on nyt häkissä koska haavahoitaja on kohta tulossa.
On ollut häkissä ihan rauhallisena vaikka kissa on kävellyt metrin päästä ohi. Max ja Moritz ovat nyt huomanneet että voivat liikkiua täällä ilman
että Laku ilmestyy jostain jahtaamaan niitä.
Olen ollut Lakun kanmssa keittiössä porttien takana ja jos Laku on täällä muualla niin se on hihnassa. Kuulostaa tosi kurjalta mutta ei se Lakua näytä häiritsevän.
Nyt on ehdoittoman tärkeää että Laku EI pääse jahtaamaan kissaa.
Kissaliikehdintää on siis ollut huomattavasti enemmän kuin aikoihin ja se on hienoa. Lakun pitäisi nyt vaan nähdä kissoja paljon ja huomata etteivät ne ole Sylviä
kummoisempia.

[Hetuli]

Kuulostaa hyvin positiiviselta kehitykseltä. Varmaan Lakua auttaa alkuun se, että on häkissä ja pystyy rauhoittumaan siellä.

Olen käsittänyt, että olet kaikille lemmikeillesi tärkeä niin ehkä loukkaantuminen ja hankalampi liikkuminen on myös ihmetyttänyt kolmikkoa ja esimerkiksi lisännyt kissojen arkuutta? Kissat ovat minusta aika herkkiä muutoksille. Jos näin on niin tämäkin tilanne menee toivottavasti parempaan suuntaan.

[Koiruuksia]

Saattaa hyvin olla. Mähän olen rampannut sairaalassa marraskuun 24 päivästä alkaen. Olin silloin sairaalareissulla 2 viikkoa. Sitten olin kotona kuukauden verran pyörätuolissa ja sitten taas uusi leikkaus ja sairaalassa kuukauden, Tuona aikana tämä Lakun kissajuttu oli päässyt pahenemaan.
Olen varsinkin kissoille hyvin tärkeä, ne ovat kaikki ihan mamman kissoja. Koirista minun perääni ovat Reino ja Laku, Aino on isin tyttö.

Kyllähän tämä kaikki on ihan varmasti vaikuttanut lemmikkeihinkin, onhan se vaikuttanut minuunkin.
Toivotaan että pääsen mahdollisimman pian normaaliin elämään.ja koko perhe samalla myös.