Koiruuksia kirjoitti:Niinhän se on että ei se ihmisen turvallisuudentunne helposti järky niin kauan kun ei ole sattunut mitään joka sitä järkyttäisi.
Jos on onnistunut elämään rauhallisen elämän eikä ole koskaan joutunut minkäänlaisen väkivallan uhan, tai ihan väkivallan kohteeeksi niin sellaisen uhkaa ei osaa ajatella.
Tai jos omalla asuinalueella ei ole koskaan sattunut mitään murtautumisia, ryöstöjä tai vastaavia niin tuskin sellaisia ikinä miettii että voisi omalle kohdalle koskaan sattuakaan.
Turvattomuusasiaa piti ihan Googlata,
kolmasosa tuntee turvamattomuutta, lähteiden mukaan:
- Vantaa turvattomin:
https://yle.fi/a/74-20097959 Tässä ovat Suomen turvattomimmat kaupungit – Yle sai poliisin uunituoreet tilastotja
Suomi Euroopan
turvattomin naisille:
https://naistenlinja.fi/suomi-on-eu-n-v ... -naisille/ Suomi on EU:n väkivaltaisin maa naisille Siinä luonnollisesti viittaus lähisuhdeväkivaltaan.
Minä jotenkin ajattelen, että koiran tuoma turva jää marginaaliseksi. Kuten jo mainittu, en liiku missään kummallisissa paikoissa myöhään yöllä. Jos esim. tulisin jatkuvasti iltavuorosta kotiin julkisilla, ihan tasan varautuisin eri tavalla, täällä Vantaalla kun asutaan. Juna toisi yhteen rauhattomimmista paikoista ja aseman seudut vetää aina jos mitä ja ketä, varsin viikonloppuna. Ne kerrat kun olen tullut kaupungilta kotiin, juurikin myöhään ja viikonloppuna, olen saanut olla täysin rauhassa.
Koira ei siis olisi minua puolustamassa esim. työmatkoilla. Ei työpaikalla, siellä omat sääntönsä ja monen monta turvallisuuskoulutusta käyneenä, ihmisten kanssa fyysisesti jumpanneena tulee hyvin tietoiseksi mihin esim. sekava ihminen pystyy. Onneksi siellä ei koskaan olla yksin!
Tähän kotiin on kerran murtauduttu, silloinkin talossa oli koira ja minä en siis täällä silloin asunut. Kaikki oli ohi alle puolessa tunnissa, kauppakäynnin yhteydessä. Kotimurrot ovat kyllä niin henkilökohtaiselle alueelle tuloa, että jättää varmasti jälkensä. No sitä varten on keinonsa, meilläkin. Ilman koiraakin.
Koti antaa laissakin vahvan suojan, jos pohtii tuota mitä jos koira tekee jotain luvattomalle tulijalle. Vrt. kadulla purressa jotain, vaikka vain puolustautuessa. Ne on eri asioita. Toki kadulla on merkitystä, kytkettynä vai vapaana, aloittajana vai vastaanottojana. Oma kun on aina oman pihan ulkopuolella kytkettynä niin se laissakin pätevä asia ja toki on blokattu tulijat aina kun mahdollista, olivat ne koiria tai ihmisiä. Tämän koiran kanssa vain koirahyökkäyksiä ollut, ihmiset antaneet olla kyllä ihan rauhassa. Rottweiler oli idioottimagneetti, sen kookas koko ja maine laittoi parikin eri kertaa per koira jonkun känniääliön lähestymään "mä oon koiraihminen, kyllä koira koiran tuntee" jne. jotka joutu kyllä torjumaan ihan itse, suusanallisesti.
Uskon turvattomuuden tunteen lisääntyneen vaikka omia kokemuksia ei edes olisi. Se johtuu uutisoinnista ja tapahtuneista. Viime kädessä meidän omat henk koht kokemukset, koulutukset, muut avut ja esim. asuinpaikka vaikuttaa. Se on selvä.
Pitäisikin ihan kysellä koirallisilta kavereilta tuosta turvattomuudesta, en muista, että sitä olisi koskaan siitä kulmasta pohdittu. Vaikka siis moni luulee edelleenkin esim. netissä, että staffikin otetaan pelotellakseen muita ihmisiä. Joko ulkonäön tai kaksisataavuotta vanhan historiansa takia. Silti jokainen staffinomistava tietää, että jos koirasta turvaa haluaa niin rotu täytyy valita muista ryhmistä, juurikin sen jalostuksen tuoman ihmisystävällisyyden kautta.
Tässä vielä asuntomurroista:
https://yle.fi/a/3-8989755 https://www.finanssiala.fi/uutiset/asun ... nasemassa/Omina kokemuksina vuosikymmeniä sitten kaverin kodin viereiset kodit oli murrettu, satuttiin paikalle kun olivat jo poistuneet paikalta. Ja omalla entisen kodin terassilla on pengottu, silloin rottis heräsi ja murisi äänille. Jäljet katsoin vasta aamulla. Se koirahan oli erittäin puolustusviettinen ja ei esim. päästänyt kaveriani ollenkaan autoon. Kokeneena koiraihmisenä ei ajanut itseään eikä koiraa äärirajoille, koiran ääntely ja eleet antoivat ymmärtää tarpeeksi. Terävänä koirana sen kanssa sai muutenkin olla tarkka. Elämä on tosiaan huomattavasti helpompaa iisimmän koiran kanssa mutta se oli hyvä lapsiperheen koira ja peruskoulutus takasi sen kanssa ihan muuten ok elon. Ei onneksi ollut mikään överi ja hallitsematon.