Kirjoittaja Mella M » 26.02.2025 17:46
Tsemppiä Avokaado! Jännittäminen on aivan normaalia ja se kertoo, että olet valmistautumassa johonkin ja tiedät, että se on merkittävä juttu. Mä itse huolestun enemmän jos en koe jännitystä asioista mistä "pitäis" ja alan miettimään, että miten hitto voin olla näin flegmaattinen ja että tajuankohan mä nyt lainkaan mitä on tapahtumassa.
Mulla leikattiin jalka puolitoista vuotta sitten selkäydinpuudutuksessa. Luulin leikkausaamuun asti, että se leikataan nukutuksessa enkä oikein osannut jännittää. Sit kun juttelin aamulla ortopedin kanssa, niin hän sanoi, että se tehdään selkäydinpuudutuksessa ja aloin jännittämään tosi paljon. Eniten jännitin sitä puudutteen laittamista, koska jotenkin ajattelin, että se sattuu varmaan aivan hemmetisti tai sitten se neula osuu johonkin väärään paikkaan. No, onneksi luotin mun ortopediin, olin yliopistosairaalassa, anestesialääkäri oli aivan ihana ja kaikki siinä mielessä hyvin. Sit kun leikkauspöydällä roteva lääkintävahtimestari tuli makaamaan lähes mun päälle, niin alkoi taas jännitys. Lääkintävaksin tehtävä on siis ilmeisesti pitää potilas liikkumatta sen puudutteen laittamisen aikana. Eikä se sitten tuntunut yhtään miltään, en muista edes hyttysenpiston tyyppistä kipua. Mutta oli tosiaan metka tunne, kun koko alapää oli tunnoton. Siinä puudutuksen vaikutuksen alkamista odotellessa tuli sellainen olo, että tekis mieli vähän korjata asentoa, mutta enhän mä voinut yhtään liikkua, siis siirtää vähän peppua sivuun tms. Mutta sitä en osannut pelätä tai sitä, että jäisinkö tällaiseksi. Mulle sanottiin, että leikkaus pitäisi onnistua jossain tietyssä ajassa (olisko ollut alle 3 tunnissa) ja jos alkaa venyä, niin sit mut pitää nukuttaa, koska selkäydinpuudutus ei kestä kovin pitkään. Kaikki meni sitten oikein hyvin eikä tarvinnut nukuttaa.
Mullakin sitä varpaiden liikkumista seurattiin, mutta lähinnä sen takia, että kun alkoi vähänkään varvas heilumaan leikatussa jalassa, niin sitten mulla laitettiin polvitaipeeseen puudutus, joka kesti sitten vielä 24 tuntia, ettei leikkauskipua tarvi hoitaa lääkkeillä. Ja se oli hauska kokemus, kun anestesialääkäri kysyi haluanko seurata sitä ultrasta ja kuljetti piikkiä siellä mun jalassa ja näytti missä menee hermot ja suonet ja mihin sillä puudutuspiikillä pitää osua ja mihin ei saa osua. On ne taitavia, ei musta olisi noihin hommiin.