Onko muidenkin vaikeaa löytää rauhallista paikkaa luonnosta?

[Iidis79]

Mulla oli hyvä kun lapsena asuin pohjois-helsingissä (missä silloin oli rauhallista ja tyhjääkin) ja sitten sain käydä mummon luona mikkelissä. mummolla oli iso omakotitalo, isolla puutarha tontilla rauhallisella alueella vaikka silti ihan lähellä keskustaa. Ja sitten oli vielä mökki saaressa. Mikä mulle lapsena tuntui olevan ihan korvessa, mutta kyllä sitä sitten vanhempana tajus että eihän tää nyt ihan korvessa olekaan. Lyhyt vene matka ja 3 kilsaa kylälle. Ja ehkä liikennekin lisääntyi, kun huomasin josksu mökillä ollessani kuulevani autot maantiellä vaikka välissä oli metsää. EI kuitenkaan kuin ehkä vaaan kilometrin linnuntietä.
Kymmenisen vuotta sitten Helsingissä tykkäsin mennä koirien kanssa kävelemään Viikin pelloille ja sinne missä ne lehmät on. Ja sinne rantaan.
Helsingissä kyllästyin siihen kun kaikki rakennettiin umpeen. Tosin niin käy vähän jokapaikassa kaupungeissa.

[Rigge]

Täällä meilläpäin on ennen ollut hyvin rauhallista kulkea luonnossa, kunnes uuden asuinalueen valmistuttua ihmisiä on alkanut näkyä yhä enemmän ennen niin rauhallisilla alueilla.

Maastopyöräily tuntuu olevan suosiossa ja itsestä tuntuisi omituiselta lähteä polkupyörällä sotkemaan kuoppaista metsäpolkua ja toisten kesantopeltoja. Sitä luulisi ettei metsässä tarvisisi väistellä polkupyöräilijöitä, mutta näinkin on tapahtunut. Irtokoirat tietysti saavat myös sappeni kiehumaan, kun joutuu pelkäämään oman koiran puolesta.

Raivostuttavaa oli myös huomata pellolle jätetyt raketin jämät. Lopulta siivosin ne pois huhtikuussa.

Erikoisin näky oli kyllä kesantopellolle raahatut lastenvaunut Mahtoi olla lapsiparalla kuoppaista kyytiä. Olisi pitänyt ottaa kuva

[Koiruuksia]

Mya kyllä ärsyttaa että maastopyöräilijöille on varattu tosi paljon polkuja ja reittejä. Ei sinne voi koirien kanssa mennä ettei jää hurjaa vauhtia kiitävien pyärien alle.
Osaan reiteistä on ihan koirakiellot.