Lemmikit

Kai tässä on edetty, ja menty sinne ihmisten ilmoille pennun kanssa? Meillä kahden pennun kanssa tiedän että on päiviä kun tekisi koirista mieli tehdä hanskat , mutta eihän koira voi oppia ellei se saa tilaisuutta olla siellä ihmisten ilmoilla, ja aikuisen perseilijän kanssa on vastaavasti vaikeampaa, eikä ihmisten ymmärryskään ehkä riitä. Osa kirjoittaa aika lyttäävästi, mutta niinhän se on aina netissä, vaikka sanoisit veden olevan märkää tulee joku pätemään, että ei muuten ole

Niin ja pitäisi erottaa aloittajan tapauksessa se, että halutaanko koirasta ns.yhteiskuntakelpoinen ja että hänen kanssaan on kiva ulkoilla ja elää, vaiko onko tähtäimessä jonkinasteinen kisakoira. Ensin mainitulle riittää aivan toisenlainen "seuraaminen" ym. tarkkuus kuin kisasuoritukseen tähtäävälle. Pointtini oli, että lieneekö tämä asia omistajalle itselleenkään oikeasti selvää ja vaaditaanko koiralta suorituksia, joita on nähnyt pitkälle koulutetun koiran tekevän? Kuten täällä on useaan otteeseen mainittu, pienin askelin ja asia kerrallaan, ei kokonaisia suoritusketjuja, joita pentu ei millään voi osata saati hallita ihan tosta vaan. Ja sitten omistaja turhautuu ja viimein hermostuu, ja pienimmätkin opit valuvat hukkaan.

^tänä päivänä ei pärjää missään koiraharrastuksessa vuosikymmenten takaisilla koulutusopeilla. Maailma menee eteenpäin, uutta tietoa tulee ja sitä täytyy seurata.

Ehkä suurin muutos on tapahtunut koiran opettamisessa: nykyään siihen panostetaan paljon. Joskus muinoin esim seuraamisessa riitti, kun koira käveli suunnilleen sivulla. Nykyisin sekin pilkotaan moneen osaan, tehdään paljon treeniä, luodaan koiralle vahva motivaatio (paljon palkkausta) ja ohjaajan toimintaan (mm vartalon asento, palkan suunta ja oikea-aikaisuus) kiinnitetään paljon huomiota. Asioita myös mietitään porukalla: syntyykö joku virhe ohjaajan toiminnasta ja miten treeniä pitää muuttaa että saadaan koira ymmärtämään asia.
Lähtökohtaisesti koiraa opetetaan ja motivoidaan, sekä mietitään paljon positiivisia ja negatiivisia vahvisteita.

Muistan ysärillä ekan sakemannini seuraamisen: se oli varmaan kauhean näköinen suoritus. Pysyi pomminvarmasti vierellä, mutta se oli ainoa positiivinen asia mitä suorituksesta pystyi sanomaan. Pk-puolella se oli kuitenkin ihan ok ja tokossakin käytiin pokkaamassa ykköstulos ja palkintosija. Tänä päivänä ei menisi läpi missään.

Omista pk-vuosista on todella paljon aikaa, mutta mukava kuulla että sielläkin on menty tuohon asioiden äärelle pysähtymisen, yksilöllisen pohtimisen ja ennakoinnin suuntaan. Olisihan tietysti ollutkin erikoista, jos ei olisi. Silloin siis koiria vielä nypittiin ketjukaulaimella, "perseilevä" koira piti ennen kaikkea uskaltaa ottaa "kunnolla käskyn alle" ja tietysti asenne, että pitkä kokemus takasi osaamisen. Eli nimenomaan ei mietitty ja pohdittu yhdessä, vaan kokeneempi antoi suorat neuvot joita kuunneltiin. Ihmistenkin kesken arvostettiin sellaista suoraan sanomisen kulttuuria, mikä oli muka jotenkin selkeää ja arvostavaa. Itsekin vain myhäilin tyytyväisenä, kun kouluttaja totesi, että koira menee täydellisesti, vaikka sinä ohjaat päin h*lvettiä. Tunsin olevani jotenkin luottamuksen arvoinen, kun minua halutaan niin suoraan ohjata paremmaksi.

Nykyään höntsäilen yksityisessä koirakoulussa, missä meininki on totaalisen erilainen. Ei voi kuin ihailla nuoria tyyppejä, jotka käyvät läpi uskomattomia ajatuskuvioita ikään kuin koiransa puolesta, ja saavat ne toimimaan kuin unelma. Porukalla todella pohditaan, mitä koira missäkin tilanteessa haluaa, ja minkä elementin poistaminen tai lisääminen saa sen haluamaan samaa kuin ohjaaja. Itse tunnen itseni monesti suoraan sanoen typeräksi. Mutta se on ihanaa! Nähdä, kuinka maailma muuttuu koirillekin paremmaksi.

^rajojen veto on tärkeää.
Kokemattomalla omistajalla on usein vaikeaa hahmottaa, minkälaisia rajoja, missä pennun kasvuvaiheessa ja miten pitäisi asettaa.

Eli onko pentu vielä kykenevä hallitsemaan vaikkapa hampaiden käyttöään (ikätaso)?
Ennen mitään tukkapöllyjä: onko koiralle oikeasti_opetettu miten sen toivotaan käyttäytyvän? Saako se sopivassa suhteessa liikuntaa, aktiviteettia sekä lepoa että siltä voi tilanteessa vaatia hillittyä käytöstä? Osaako omistaja lukea ja ohjata koiraansa, vai aiheuttaako toiminnallaan vain lisää härdelliä?

Olen huomannut tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka kertovat ettei omistaja handlaa edes perusasioita koiran kouluttamisesta:
- hihnassa vetäminen ja remmirähjäys
- koiran hallitsematon kiihtyminen (esim autoista, toisista koirista, polkupyöristä...)
- koiran palkkaamiseen "tilanteissa" on kokeiltu kaikki namit ja markkinoilla olevat lelut, mutta mikään ei kelpaa
- omistajan häiriköinti haukkumalla, hyppimällä, raapimalla, puremalla jne, esim lenkille lähtiessä tai kun omistaja puhuu puhelimessa
- lenkillä koira roikkuu jatkuvasti hihnassa
- koiran korvat häviävät heti, kun jotain mielenkiintoista tulee näköpiiriin
- kaikki jo saavutetut tulokset nollaantuvat kun yksi irtokoira tulee kerran iholle


Omistajat voi jakaa kahteen kategoriaan:

Tyyppi 1)
Mitä tahansa neuvoja annat, tällä tyypillä on aina kymmenen selitystä valmiina, miksei se toimi tai miksei niin voi tehdä.
Todennäköisesti ei ole valmis tekemään töitä koiransa kouluttamiseksi, vaan etsii helppoja kikkoja ongelman ratkaisemiseksi ja siksi kysyy neuvoja yhä uudestaan, vaikka saa aina samat vastaukset.
Tän tyypin mielestä kellään muulla ei ole ikinä ollut yhtä vaikeaa koiraa, siksi kenenkään neuvoja on turha kuunnella.
Arvostaa vain kalliita neuvoja ja ignooraa ilmaiset - siksi on aina etsimässä uutta ongelmakoirakouluttajaa.

Tyyppi 2)
Kuuntelee, miettii, kokeilee ja opettelee.
Tän tyypin omistajat etenevät_aina koiransa kouluttamisessa.

Tarvitseeko edes sanoa, että tyypin 2 ihmisiä näkee palveluskoirakentillä.

Kyllä itse vetäisin koiralle rajoja.
Minulla on ollut eri tavalla hankala koira joka vaikutti etenkin pentuna oikeasti hullulta, siis siltä ettei sillä ole kaikki ehkä hyvin. Yritin aivan liikaa sitä kautta että opetellaan ja ignoorataan ja ymmärretään ja pohditaan ja -

Juuei. Jossain kohtaa silloinen puoliso sanoi että hän ei toki ole koiraihmisiä mutta antaisi tuossa kohtaa jo ihmislapsellekin tukkapöllyä, että katso miten sinun oma lempeä vanhempi koirakin vetää pennulle kunnon rajat jo tässä iässä jos riekutaan yötä myöten tai purraan naamaan kiinni! Ja että pentuhan jumaloi vanhempaa koiraa.

No niinpä. Kuri, reiluus ja selkeys ja ihan vain aika ja ikä teki tehtävänsä. Mutta ei siitä olisi pidemmän päälle mitään tullut jos olisin kokeillut vain huomiotta jättämistä ja että aivan taulapäinen pentukoira saa päättää kuinka kauan jumitetaan eteisessä tai milloin perhe pääsee yöpuulle tai suojatien yli.
Kuukaudet 5-11 olivat jotain mihin ei sanat riitä :D

Koira lähestyy nykyään seniori-ikää ja lujaa sillä menee edeellen, tänään mm. karkasi vinttiin ja veti siellä parkouria. Mutta hyvä koira se on ja arjessa pääsääntöisesti mukava. Joskus sillä edelleen viiraa öisin tai kun puhelin soi tai yhtäkkiä jokin vastaantulija on itse paholainen, mutta en vaihtaisi pois. Tietyiltä osin kuin ihmisen mieli kunhan oppi peruskäytöstavat. Hermorakenteessa ei nähdäkseni ole juurikaan vikaa itseasiassa vaikka pentuna vaikutti siltä. Tervekin on luustokuvia myöten, vaikka junnuna luulin että vähintään sitten kivut löytyisi selitykseksi sille, ettei osaa asettua ja puree sekapäisenä jopa elottomia esineitä.

niin.. kirjoitti:Kaikki toimenpiteet vaatii sinnikkään ja sitoutuneen omistajan, koska ei tuo kuitenkaan helpolta koiraltakaan vaikuta.
Mutta se koira ei muutu itkemällä. Sitoutuminen on minusta epätodennäköistä päätellen aloittajan asenteesta että "nokun tää koira" -tyylisesti.
Jotenkin tulee sellainen fiilis että ei muuta, kuin peli poikki koska ei oma-aloitteisuutta ole muutenkaan ap:lla.

Vähän rajaa sentään. Tosiasia on, ettei noista ammattikouluttajista useimmilla ole mitään käsitystä siitä, miten tällaisia ongelmia ratkotaan. He osaavat joko viedä kisakoiria eteenpäin tai ovat erikoistuneet tavanomaisempien haasteiden korjaamiseen. Menee aika tavalla aikaa ihan siihen, että löytää aloittajan haasteisiin sopivan kouluttajan ja häneltä vapaata aikaa. Lisäksi pitäisi olla lompakossa ylimääräistä.

Miltei miltä tahansa palveluskoirakentältä saa asiantuntevaa apua. Onneksi Dacrest huomasi vinkata siitä eilen.

Komps sopuli. Plus, että tuomitseeko kukaan oikeasti perseilevää pentua. Ja kannattaako sellaisen ihmisen mielipiteestä mitään välittää.

Minulle myös tuli tarve muistuttaa, että lopeta ensimmäisenä stressaaminen siitä, mitä muut ajattelee. Tietenkään et päästä koiraa kenenkään lähelle, mutta muuten maailmaan ääntä ja huonoa käytöstä mahtuu. Jos on itse aina niin täydellinen, että on vara siitä rutista, valittakoon sitten omassa norsunluutornissaan. Kun itse olet kireänä ja hermona, olette sitä helposti koiran kanssa molemmat. En ymmärrä kulttuuria, missä toisia pitää jotenkin katsoa nenänvarttaan pitkin ja jopa suoranaisesti kiusata. Vaikka jäämällä myös viereen möllöttämään, jos toisella on selkeitä ongelmia ja hän väistää sivuun ohituksen ajaksi. Tai yrittämällä väkisin kohdata huomatessaan toisen kiertävän. Mieluummin meidän tulee tukea toisiamme ja osoittaa sympatiaa. Vaikka toinen ei ohittajan silmään näyttäisi tekevän ongelmalle mitään, hän ei taatusti siitä nauti.

Muuten onkin neuvoja tässä jo ollut. Tsemppiä!

vähän jos vedän mutkia suoriksi.
tää ketju on aloitettu 1.5. jos siitä lähtien olisi koko ajan tehty töitä päivittäin ja koko ajan käytöksen muokkaamisen puolesta, niin jotain tuloksia olisi nyt 18.5. nähtävissä. vaikka töissäkin kävisi samalla.
jos tuntuu, että ongelmat lisääntyvät, niin edelleen ota yhteys johonkin kouluttajaan, koska ei se elämä ainakaan tule helpottumaan. koira tekee sitä mikä sitä palkitsee, tällöin käytösmallien purkamiseen menee aikaa. pennulla on helppoa sammuttaa käytöstä, jota se lähtee ilmentämään, mutta opittua käytöstä on muokattava toiseen suuntaan. koira myös imee ohjaajan fiiliksiä, joten siihenkin on syytä kiinnittää huomiota. vanha neuvo - älä treenaa jos on huono päivä on hyvä, mutta jos koiran vuoksi on joka päivä huono, niin sitten se on jo muokattava omaakin käytöstään siinä samalla.

Kaikki toimenpiteet vaatii sinnikkään ja sitoutuneen omistajan, koska ei tuo kuitenkaan helpolta koiraltakaan vaikuta.
Mutta se koira ei muutu itkemällä. Sitoutuminen on minusta epätodennäköistä päätellen aloittajan asenteesta että "nokun tää koira" -tyylisesti.
Jotenkin tulee sellainen fiilis että ei muuta, kuin peli poikki koska ei oma-aloitteisuutta ole muutenkaan ap:lla.
Jokainen paimenrotuisen omistaja jolla on netti, tietää mitä vaativan paimenen kanssa PITÄISI tehdä eli mikä olisi se ensimmäinen askel
Se olisi oikee omistaja jo ekan viestin jälkeen laittanut että noniin kiitoksia vinkeistä , kouluttajalle soitettu ja maanantaina on treenit.
Eikä mitään ruikutuksia.

Dacrest kirjoitti:Omistaja oppii opettamaan, lukemaan, leikittämään sekä palkkaamaan koiraansa. Siellä nähdään mikä on koiran osaamis- ja häiriönkeston taso.
Omistaja alkaa hahmottamaan mitä koiralta pystyy vaatimaan ja kuinka paljon työtä nuoren, energisen koiran kouluttaminen vaatii.

Just näin. Olen aloittanut tähän ketjuun vastaamisen jo monta kertaa ja aina se kaatuu siihen, että olisi niin paljon sanottavaa. Tässä se tuli hienosti niputettuna ja selkeästi. Itse asia ei huku kaiken muun sekaan.

Minä kun vähän luulen, ettei se pentu räyhää, vaan pitää leikkiärinää. Se ei luultavasti purrut toista koiraa, vaan takaa-ajoleikki meni ylitse ja se näykkäsi. On ihan eri asia, että pureeko alle 6-kuinen pentu aggressiolla vai näykkääkö se saalisvietissä. Kumpikaan ei tietenkään lopu itsestään eikä omistajan omin avuin, mutta palveluskoirayhdistyksen kautta saa oikeanlaista apua. Ehkä pääsisi vielä mukaan maastolajien ryhmään nuppiaan väsyttämään.
Palveluskoirien koulutuskentät jäävät varmaan tauolle kesäksi eli aika nopeasti pitäisi toimia.

hyvät neuvot kirjoitti:Tulee mieleen kaksi sanontaa: siellä on todennäköisesti hyvä ja kiihkeä käyttökoira, ja omistaja yrittää opettaa sen kävelemään sunnuntaisin ympäri toria lauhkeana. Eli on ostettu Ferrari, vaikka ajetaan vain torille vasullinen mansikoita hakemaan ja oikea valinta olisi ollut potkuri.
.

Vähän samoja ajatuksia, enkä tarkoita syyllistää nyt omistajaa. Jotenkin tuntuu myös tilanne jäätyneen, tarvittaisiin minustakin ulkopuolista näkemystä. Miten koira pääsee purkamaan energiaansa? Kun pelkkä hihnalenkki tutussa ympäristössä ei tuollaiselle millään riitä, eikä minusta kuulosta hyvältä se paini sisällä ihmisen kanssa.

Se on sitten toinen asia, että mistä koiralle löytyisi leikkikaveri, ulkoilukaveri. Vaikka sitten alkuun koppa päässä, ymmärrän ettei riskejä haluta ottaa. Kuitenkin puolivuotias on aika pieni vielä. Sitten se kuitenkin on jo sen ikäinen, että tarvitsisi juuri niitä kokemuksia torilta ja muualta, just sitä uutta ja päätä väsyttävää. Meillä on 7 kk vastaava rescue, ja parhaiten minusta koira rauhoittuu kun on käyty uusissa paikoissa sosiaalistumassa JA liikuttu, molemmat tarvitaan.

Ja sitten se nenätyö, sitä ei voi kyllin korostaa. Paimenta ei saa väsytettyä pelkällä yksipuolisella hihnaliikunnalla, ei vaan riitä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta suosittelen koirasienestystä, mikään ei ole päälle niin rankkaa kuin metsä täynnä erilaisia lahottajia, sieltä oikean hajun löytäminen saa koiran pään väsymään tosi tehokkaasti. Siinä kk päästä tullee ekat kanttarellit, ja kirjastosta saa oppaita, uusi rata valmiina metsässä joka päivä.

Ja turha miettiä mitä muut ajattelee tuolla ulkona, rohkeasti vaan just sinne missä on ihmisiä ja kaikkea uutta koiralle.

Hyvä neuvo Dacrestilla.

Dacrest on oikeassa.
Ihmistyypistä nyt riippuu, mikä on ap:n reaktio.
a) eihän nyt koulutukseen voi mennä, koska siellä voisi selvitä ettei kaikki olekaan koiran vika.
b) olen virheetön ihminen, mutta mulla on oikeus olla yhtä hyvä kouluttaja kuin muutkin. Joten en mene kouluttajalle. Haluan olla hyvä opiskelematta, haluan olla synnynnäisesti lahjakas.
c) haluan viedä koiran piikille, mutta niin ettei se näytä minun omalta syyltä. Odotan että koiralle tulee suolistohäiriö IBS jonka jälkeen teen kasvattajasta facebookiin ison valituksen, ja kerään sympatiat lopettamalla koirani pitkän taistelun jälkeen sairauden uuvuttamana. (=stressiripulin)

Mun patenttineuvo nuorten, huonosti käyttäytyvien/hallitsemattomien paimen- tai palveluskoirien kanssa on mennä palveluskoirakentälle, ohjattuun tottelevaisuusryhmään ja käydä siellä säännöllisesti.

Sieltä löytyy paljon osaamista. Omistaja oppii opettamaan, lukemaan, leikittämään sekä palkkaamaan koiraansa. Siellä nähdään mikä on koiran osaamis- ja häiriönkeston taso.
Omistaja alkaa hahmottamaan mitä koiralta pystyy vaatimaan ja kuinka paljon työtä nuoren, energisen koiran kouluttaminen vaatii.

Tulee mieleen kaksi sanontaa: siellä on todennäköisesti hyvä ja kiihkeä käyttökoira, ja omistaja yrittää opettaa sen kävelemään sunnuntaisin ympäri toria lauhkeana. Eli on ostettu Ferrari, vaikka ajetaan vain torille vasullinen mansikoita hakemaan ja oikea valinta olisi ollut potkuri.
Toinen sanonta on se, että vaihtamalla paranee. Mutta ego on ihmisellä geneettinen samoin kuin koirilla. Jotkut tosiaan vie koiran vaikka mieluummin piikille asti, kuin myöntää ettei tule koskaan muuttumaan sellaiseksi mitä koira tarvitsee.

Anteeksi vaan, mutta ap sai tosiaan melkoisen paljon neuvoja ja jutut kuulostaa yhä enemmän omituiselta ja siltä, että ap hakee syytä nyt koirasta luopumiseen.
Anna mennä! anna toiseen kotiin.
Koska ainut mihin voi vaikuttaa on oma käytös. Ei koiran luonteeseen voi vaikuttaa, geenit on annettu. Ei voi vaikuttaa siihen miten koira päättää reagoida SINUN kanssa asioihin, ja aloittaja kuulostaa siltä että sahaa kahden vaihtoehdon välillä: Omaa toimintaa ei halua muuttaa miksikään, mikään neuvo ei auta, mikään ei ole hyvä. Toisaalta koiraan on ilmeisesti kiintynyt niin, että joutuu hakemaan luopumiselle enemmän oikeutusta.
Sääli on sairautta. Koirallekin on parempi päästä kokeneeseen kotiin. Ap-han sanoo olevansa kokenut tavallaaan, mutta itsereflektion tarpeen heijastaa heti itsestään poispäin.
Sen huomaa siitä että neuvot ja ideat eivät saa hänessä aikaan mitään vastakaikua, vaan jatkaa koiran syyttämistä edelleen ja listaa miten kovasti on jo yrittänyt. Cvn teko ja koiran koulutus ei ole sama asia, koirat ei kysele ansioita ja vaivan määrä tulee olemaan loputon. Se on myös osittain mitä voisi nimetä kohtuuttomaksi, jos ei siihen ole valmis. Kukaan ei syytä eikä syyllistä, jos päätät antaa koiran toiseen kotiin.
Lopetuspäätös kannattaa sinun ulkoistaa, koska tunnut olevan sokea itsellesi. Parempi että joku ammattilainen yrittää ensin, koirassa on äärimmäisen harvoin sellaista vikaa, että se pitäisi lopettaa, mutta koiran pystyy saamaan ÄÄRIMMÄISEN sekaisin ja jopa stressistä sairastumaan, kun sillä on tarpeeksi vääränlainen omistaja. Ihmisessä ei ole välttämättä sikäli vikaa, koira ja ihminen eivät vaan aina sovit toisilleen.

Surkimus kirjoitti:[

Silti reaktio on joka kerta sama, sama mitä käy joka kerta kun puen sukkia tai kenkiä, koira huutaa, härvää ja puree. Jos se hilluu olen aina kääntänyt selän ja odottanut että se rauhoittuu ennenkuin jatkan, paitsi ulkona.

Anteeksi nyt vaan, mutta tuossa vaiheessa pitäisin jo pahaa ääntä. En todellakaan kääntäisi selkääni. Joku tolkku. Sitten kun on kauniisti niin saa rauhallisia kehuja "Noin on hieno, hyvä." Ja ruokapalkkaakin jos koira on siitä kiinnostunut.
Jokaisella koiralla on ihan hyvä olla tiedossa ne raamit minkä sisällä saa olla ja toimia ihan rauhassa ja että missä menee raja. Milloin se, joka asioista kuitenkin päättää, ei ole tyytyväinen. Mikä on sallittua ja mikä ei. Kaikille yksilöille se ei ihan mene perille selkää kääntämällä ja joskus voi joutua korottamaan myös ääntä ja jopa käyttämään "uhkaavaa kehonkieltä. " Palkkaaminen ja kehuminen kuitenkin ihan avainasemassa että koira tietää mitä siltä halutaan ja minkälaista toimintaa siltä odotetaan

Olisi tosi hyvä jos sinne teille voisi tulla joku joka osaisi katsoa nuo kaikki asiat mistä olet maininnut ja antaa toimivat ohjeet ja neuvot.
Soittelemalla eri tahoille tämäkin asia selviää. Luulen että olette nyt menneet sen pisteen ohi että voisit itse tuon asian enää yksinäsi saada kuntoon.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista koirasi kanssa että saisitte arjen sujumaan ilman ongelmia

Voin vaan kuvitella, jos tuo on oikeasti todellista. Hyvät neuvot olet saanut.

Surkimus kirjoitti:
"Toisen koiran mukaan tulo on lähes mahdotonta kun tuo ei siedä ketään, se rähjää suoraan toisen naamalla niin en halua ottaa mitään riskejä kenenkään hengen vuoksi. Olen yrittänyt siedättää tuota puhelimen ääneen, en reagoi soimiseen mitenkään, voinhan soittaa takaisin. Silti reaktio on joka kerta sama, sama mitä käy joka kerta kun puen sukkia tai kenkiä, koira huutaa, härvää ja puree. Jos se hilluu olen aina kääntänyt selän ja odottanut että se rauhoittuu ennenkuin jatkan, paitsi ulkona."

Joku tuossa yhtälössä mättää, näin palstan kautta näkemättä teidän yhteiseloa kannattaisin yhteydenottoa ihan fyysiseen ammattilaiseen. Kokemuksella voin sanoa, että jossain kohtaa Surkimus mättää sun toimissasi. Siis jos tämä tarina on totta.

aunet kirjoitti:Ja jos vaan mahdollista, niin mukaan aikuinen koira, joka kulkee kuin juna, välittämättä metelistä tuon taivaallista. Ainoa asia sille aikuiselle koiralle on suojella olemuksellaan pientä, ja pentu sen vaistoaa. Tämä on koettu.

Toisen koiran mukaan tulo on lähes mahdotonta kun tuo ei siedä ketään, se rähjää suoraan toisen naamalla niin en halua ottaa mitään riskejä kenenkään hengen vuoksi.

Olen yrittänyt siedättää tuota puhelimen ääneen, en reagoi soimiseen mitenkään, voinhan soittaa takaisin. Silti reaktio on joka kerta sama, sama mitä käy joka kerta kun puen sukkia tai kenkiä, koira huutaa, härvää ja puree. Jos se hilluu olen aina kääntänyt selän ja odottanut että se rauhoittuu ennenkuin jatkan, paitsi ulkona.
Ulkona suhtaudun ohitettaviin ihmisiin ja koiriin niin kuin niitä ei olisi edes olemassa. Jotkin se ohittaa ongelmita ja tosille se räjähtää jo kaukaa ennen kun toinen on edes huomannut meitä.

Just mitä Koiruuksia kirjotti, että omassa käytöksessä ne muutokset olisi tarpeen. Ihan vaan pistä puhelin pois ja rauhotu itse. Tuskin suurempaa ongelmaa on. Jos koira on rauhaton tai ns.ahdistunut lähtökohtaisesti, sitä suuremmalla syyllä rauhoitat itsesi. Puhelin kiinni, tuskin on niin tärkeitä juttuja, joita ei voisi siirtää. Kokeileppas, toiminee kummasti.

Kissimyyr laittoi:"
Minä väsyttäisin pienen paimenen päätä, juurikin veisin sitä keskelle toria, kauppakeskuksen hissiin jne."

Näinkin voi olla, mutta riippuu pennusta ja iästä, mihin roudaa. Ei ole mitään järkeä raahata alle nelikuista pentua itsekseen mihinkään. Ihan pieni kukkanen tien poskessa, jota voi rauhassa nuuskutella tai josta ihminen tai joku rollaattori ohi kulkee, riittää oppimiselle. Asia kerrallaan, hyvien kokemusten kera. Ja jos vaan mahdollista, niin mukaan aikuinen koira, joka kulkee kuin juna, välittämättä metelistä tuon taivaallista. Ainoa asia sille aikuiselle koiralle on suojella olemuksellaan pientä, ja pentu sen vaistoaa. Tämä on koettu.

Minä väsyttäisin pienen paimenen päätä, juurikin veisin sitä keskelle toria, kauppakeskuksen hissiin jne. Antaisin sille paljon ihmeteltävää. Ja sitten se riehunta vapaana, yleensä noi pysyy aika hyvin omistajan lähellä jos tehdään jotakin, pelkkä hihnalenkki ei vaan riitä väsyttämään pientä päätä. Meillä jo ohitetaan aika ok jos ei mennä iholle, ja vetämiseen auttaa kun koiran vetäessä omistajan vauhti aina hiljenee ja pysähtyy kokonaan, kunnes hihna on taas löysä. Aika auttanee ongelmaan kuitenkin

P.S. Ja sama ulos lähdön kanssa, ennen kuin koira istuu ja on rauhallinen ei ovi koskaan aukea, aika äkkiä se hiffaa.

Kiinnostaa myös että mitä koira tekee kun puhelin soi (mitö sinä teet?) tai kun kuuluu aivastus?

Kyllähän puhelimen soittoääneen voi koiraa siedättää ihan niinkin yksinkertaisesti kuin että soittaa sitä soittoääntä "koko ajan" ja samalla palkkaa koiraa ruoalla
Tai sitten vaihda puhelimesi soittoääntä sen verran usein että koira ei ehdi yhdistää ääntä siihen että alat puhumaan puhelimeen jos se puhuminen siinä on se juttu.
Ennen kuin kerrot enemmän, on vaikea miettiä mitä sinun kannattaisi tehdä.
Aivastuksiakin voi harjoitella. Päästät vaan samankaltaisia ääniä mitä aivastuksesta kohdallasi kuuluu. ja taas palkkaat.

Kannattaa miettiä myös omaa käytöstään koiran kanssa kaikissa tilanteissa koska usein ihminen osittain ainakin aiheuttaa itse näitä koiran ns. häiriökäyttäytymisiä. Tietenkin koirissa on valtavia eroja luonteissa ja on myös ns. hankalia koiria. Asiaa kannattaa kuitenkin ihan avoimesti ja rehellisesti miettiä koska jos voit muuttaa jotain omassa käytöksessäsi niin se voi auttaa koiraa paljonkin.
Kun vielä toimin ongelma(ohjaaja)koirakouluttajana niin hyvin monesti koiranomistaja toimillaan edesauttoi olemassa olevaa ongelmaa.

Niin, pomppaatko itse raketin lailla vastaamaan tai teet nopeita liikkeitä, jolloin se näyttää koirasta "hätätilanteelta"? Aivastus nyt voi lähteä sellaisella voimalla ja äänellä, että useampi koira sitä hätkähtää.

^ Mitä tuo "ei kestä" käytännössä tarkoittaa eli miten koira reagoi puhelimen soimiseen?

Uutena asiana on tullut se, että koira ei kestä mun puhelimen soittoääntä eikä aivastelua. Aikaisemmin se ei ole ymmärtänyt puhelimessa puhumista mutta nyt se yhdistää pelkän soittoäänen siihen puhumiseen. Sitä sentään voi harjoitella mutta aivastuksia ei, onko kellään neuvoja mitä tehdä.

Lisävihje, itse olen löytänyt paljon apua Youtubesta sellaiselta kouluttajalta kuin Robert Cabral, esimerkiksi kaikkia näitä malinois- suojelukouluttajien juttja, jotka kertoo koirista jotka on ihan tuon samankuuloisia..
Sekin sanoo että koiralla voi olla vain muutama asia päivässä. Ja Tuukka Nikola on toinen hyvä kouluttaja, mitä arvostan ja seuraan.
Näistä on ollut apua, etsin joka päivä Facesta tai Youtubesta jonkin ajatuksen ja yleensä sen jälkeen menee hetki, että menee ihan päin p*rsettä kunnes taas löydän tasapainon.
Ja olen opetenllut nauramaan: Tää koira joskus suuttuu kun ei pääse ohituksissa, ja alkaa haukkumaan minua.
Tällöin alan riehua sen kanssa ja nauran ..Olen opetellut siis pitämään huvittavana sitä, että kaikki on päin persettä, koska muuten ripustaisin itseni puun oksaan lenkillä.,
Taas yksi lenkki takana missä tuli koiria vastaan, selkäni on märkä hiestä vaikka ei oltu kuin tunti lähipöpelikössä.
Joka paikka täynnä toisia koiria ja piti väistellä, koska tietyn välimatkan päästä alkaa jo onnistua.
Ajoitan pisimmät lenkit aamulle aikaisin, tai yölle myöhään, mutta jotkin kusilenkit on tehtävä "ihmisten aikoina" ja yritän vaan säästää hermojani aina seuraavaan koitokseen.
Oikeesti jos ei elämäntilanne olisi sellainen, että pystyn tämän tekemään just sillä tahdilla kun koira vaatii, joutuisin luopumaan tästä kotiin, jossa on äärimmäisen kokenut ohjaaja joka etsii juurit ällaista koiraa.
Itselle tämä tuli vähän yllärinä, mutta aion nielaista isosti ja jatkaa yhteistä matkaa.
Hermorakenne on kuitenkin sellainen koiralla, että kun se pääsee niistä "jokainen talitintti on mahdollinen kaveri" kuten moni koira vanhemmiten tajuaaa esim ettei kaikkea kannata riehaantua, niin siitä tulee se elämäni koira. Olen siitä ihan varma ja tykkään tästä jo nyt.

Ap parka, I feel you.
Mulla on samanlainen koira.
Olin ihan järkyttynyt aluksi. Eka siihen näytti tepsivän koulutus, eli ihan kielto, ja sitten muutaman käskyn opetus pos. vahvistaen namilla tai, jossain vaiheessa osoittautui että se palkkaantuu enemmän lelulla. Tilanteesta riippuen.
Kohta se jossain 5-6 kk ikäisenä karkasi totaalisesti lapasesta.
Olin opettanut ettei ovesta lähdetä ilman lupaa se karkasi ja lähti juoksemaan ihan pitkin mäkiä ja lällätti mennessään. Jossain vaiheessa kuitenkin pentumaisuuttaan uskoi kun päättäväisesti kävelin sen luo se tajus että olen tosissani..
Mutta jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen ele sen kanssa pitää miettiä.
Sillä pystyy olemaan vain noin 1-2 asiaa kerralla mitä koitan viedä perille, tai muuten se menee niin jengoille että ei mitään rajaa.
Joka päivä sen kanssa pitää leiikkiä rajuja leikkejä useita tunteja tai puolituntisia, kunnes se makaa läähättäen tyytyväisenä, ja näissä leikeissä olen esim opettanut tiettyjä rajoja kuten ei purra, kiekaisen kun kukko joka kerta kun purasee nahat rullalle.
Liittänyt saalisviettiin käskyjä kuten odota, ja sitten saa palkaksi syöksyä.
Tämä joku verran auttanut siihen että sillä on edes JOKIN hallinta, koska se syöksähtelee pitkin katuja jokaisen lehden perään.
MITÄÄN koiria ei ohitettu 11 kk synttäripäivän jälkeen, en viettänyt joulua uuttavuotta, pääsiäistä eikä vappua koska meillä ei käy vieraita, koska tämä loikkii niiden niskassa enkä saa kuriin sitä. Jokainen vieras jos olisi niin ettei huomioi koiraa, se menisi komemtamalla mutta joka tilanne alkaa alusta kun vieras alkaa katselemaan sitä.
Mun isä on ainut joka voi käydä kylässä, koska hänelle meni perille miten tämän koiran kanssa tulee olla, ja hänen aikana koira oppinut rauhoittumaan,.
Tämän kanssa menee vuosi, kaksi vuotta. Me luikitaan pitkin metsiä, ei ohitella koiria, ja jos tulee pattitilanne niin alan leikittää, ja se osaa jo muutaman pysäytyskäskynm kuten odota ja EI, mutta heti jos tilanne pitkittyy se katoaa lapasesta.
Mun pitää ihmisten, pyörien ja kaikkien vastaan tullessa olla huono ryhtinsenä ja etsiä jotain roskia maasta, että se näkee ettei me huomioida. Olen vastaantulijoilel joutunut olemaan jopa tyly, koska tää ei saa oppia sitä että jokaisen luo lähdetään

Ollaan edistytty, koira kohta puolitoista vuotias, pystytään JO tekemään seuraavat asiat:
ohittamaan ihminen tai pyörä kadullla niin että koira haistelee reunoja, mieluiten nartun kusia.
Ylittämään piha katu ilman että on olkapää sijoiltaan
yksinkertaisia suojatietilanteita, jossa joudutaan odottaa auton meno ohi.
Tien toisella puolella oleva koira saa olla, jos ei ala haukkumaan takaisin.
Kauempana olevat räyhääävt koirat saa olla.

Tässä kaikki. Ei minnekään keskelle toria, ei vielä pitkiin aikoihin.
Kyse on suuresta viettitoiminnasta, ja koiran ihan siis paksupäisyydestä. Otan osaa.

Ainut koulutustyyli mitä tuohon suosittelisin on pevikoulutus, itse toteutan sitä mutta olen joutunut mm. käyttämään pysähtymistekniikkaa vetämisessä, kaikkia palkkaamiskonsteja PAITSI sitä se ei kestä että kehun ja annan namia lenkillä.
Se haluaa rajua taistelua.
Joka ilta sen kanssa pitää kelliä sängyssä painien, yhteen väliin huomasin että jos en paini sen kanssa joka päivä, se alkaa mennä aivan sekaisin. Pururaja kun on selvä, sen kanssa on nyt turvallista painia.

Hyviä vinkkejä tullut jo, toivotaan että näistä on apua.