Lemmikit

JMTNT kirjoitti:

"Minä annan koirilleni vapauden, silloin kun näen turvalliseksi. Yleisillä paikoilla kulkiessaan huomion aina tilanteet. Esim. linja-autoon noustessa koira ei ryntää minun edelleni, vaan on "käskyn alla ODOTA "eli tulee minun takanani linja-autoon ja menee sille opetettuun paikkaan lattialle istumaan. Eli täytyy huomioida, että koira saattaa istua pitkän aikaa pysäkillä vieressäni ja sitten kun näkee linja-auton tulevan ja oven avautuvan, niin tietää ja innostuu, mutta siihen sitten "käsky". Mukavaa matkustelua siis."

Juuri tuo kertomasi on sosiaalistamista, kutsuit sitä sitten millä nimellä huvittaa. Minun koirilleni odota-sana tarkoittaa hidastamista, ihan miten on opetettu kullekin. Kaikkien koirien ei tarvitse koskaan mennä linja-autoon saatikka odottaa sellaista pysäkillä. Osalle koirista on tärkeämpää osata käyttäytyä pyörätuolissa istuvan vammaisen kanssa, sekä kulkea hänen vierellään ja laittaa pää syliin, kun sitä tarvitaan.

"Kirjoittaja tuhti » 05.03.2025 13:08
JMTNT kirjoitti:
"Käskyn alla" tarkoittaa sitä, kun koira on taluttimessa, silloin ei riuhdota tai hyökätä tai olla kiinnostuneita, vaan ollaan omistajan käskyä noudattaen, on yhtä kuin tottelevaisuus. Ja koira tietää, että vapaana ollessaan metsälenkillä koiralla on vapaus, mutta ei silti saa lähteä esim. jäniksen perään."

"Annatko siis jonkin käskyn, kun lähdet koirasi kanssa ulos remmilenkille ja koira kulkee vetämättä? Kyllä mullakin koirat liikkuvat remmissä vetämättä mutta ei ne siihen käskyä kaipaa. Ennemminkin on kyse totutusta tavasta, joka on niille nuorina opetettu. Jos sitten lenkillä tulee muita koiria vastaan, omat saavat käskyn, millä mennään muista ohi. En silti pidä omiani mitenkään erityisen tottelevaisina enkä siihen koskaan ole pyrkinytkään."

Minä annan koirilleni vapauden, silloin kun näen turvalliseksi. Yleisillä paikoilla kulkiessaan huomion aina tilanteet. Esim. linja-autoon noustessa koira ei ryntää minun edelleni, vaan on "käskyn alla ODOTA "eli tulee minun takanani linja-autoon ja menee sille opetettuun paikkaan lattialle istumaan. Eli täytyy huomioida, että koira saattaa istua pitkän aikaa pysäkillä vieressäni ja sitten kun näkee linja-auton tulevan ja oven avautuvan, niin tietää ja innostuu, mutta siihen sitten "käsky". Mukavaa matkustelua siis.

Kyllähän minä sen tiedän. Ja siksi se ei olekaan vapaana kuin aidatuilla alueilla.

Tuo linkki minkä JMTNT laittoi, liittyy juurikin riistaviettiin, josta puhuin. Erota siis saalisvietti siitä. Jos koirasi pääsee ajamaan jänistä, se ei kerro sen riistavietistä. Ja paino sanalla jos PÄÄSEE. Jos koira pääsee tekemään sitä toistamiseen, joku viisas tulkitsee koiran olevan riistaviettinen, vaikka tosiasiassa se palkitsee itseään saalisvietin tuomalla hurmiolla juoksemalla ja sen jälkeen huilaamalla. Seuratkaapa vaikka omia koirianne. Harvalla on koira, jonka perimmäinen tarkoitus on ottaa juoksemalla ruoka kiinni, tappaa ja syödä se. Minulla on ja siksi olen varovainen. Taitaapa olla Koiruuksillakin yksi sellainen, ja hän tietää sen.

Me pidämme rottweilereita vapaana lenkillä (maastossa) sopivissa paikoissa. Ikävä kyllä ne joutuvat kuitenkin silloinkin olemaan hieman "käskyn alla" ja kuulolla koska siellä liikkuu muitakin ihmisiä ja koiria enkä anna koiriemme mennä kenenkään vastaantulevan ihmisen tai koirakon luokse.
Tästä syystä nautimme kaikki koirametsässä käynneistä kun sinne ei voi tulla ketään muita kuin me. Siellä ei voi olla ketään muita kuin me. Siellä rottweileritkin saavat olla todella vapaasti eikä niitä pidetä koko ajan näköetäisyydellä varmuuden vuoksi. Luulen että ne nauttivat tuosta ihan yhtä paljon kuin mekin.
Me ihmis etkin nautimme siitä ettei tarvitse välittää mistään vaan voi itsekin kulkea täysin mistään muusta välittämättä ja antaa koirien huidella missä haluavatkaan.

On totta, ettei ole mitään yhtä sosiaalistamista, jonka mukaan kaikken pentujen kanssa pitäisi toimia. Sosiaalistamisen tarve ja taso riippuu koirasta itsestään, omistajan tavoitteista ja asuinympäristöstä. Minun kaikki pentuni ovat olleet reippaita ja asun lähiössä, jossa on paljon koiria. Koira- ja ihmismäärästä johtuu, etten mitenkään pysty ennakoimaan kaikkea mitä pentuni saavat tai joutuvat aikuisina kohtaamaan. Sosiaalistamisella pyrin siihen, että niillä on hyvät taidot kohdata esim. remmistä itsensä irti tempaissut koira tai jokin muu odottamaton koirakohtaaminen. Vähintään eivät provosoi ja siten edesauta tilanteen eskaloitumista. Provosoituminen on tunnetila, siihen ei voi vaikuttaa hallinnalla. Vain tekoihin voi.

Sosiaalistaminen on minulle sitä, että koirani oppivat koiraa: pystykorvaisen pitää osata lukea myös luppakorvia ja lyhytkarvaiset pörrökarvoja yms. Koirat kun näkevät vähän huonosti, niin omasta mielestäni se on tehokkainta antaa pennun oppia se ihan fyysisissä kohtaamisissa. Tällöin pennut oppivat myös käyttämään tehokkaampia aistejaan toisen koiran viestien tulkitsemisessa. Vieraaista koirista ei myöskään pääse muodostumaan mitään saavuttamattoman riemun lähteitä, vaan tylsempiä koiria tavattaessa ne arkipäiväistyvät.

Kaiken tämän sanottuani palaan kuitenkin siihen, mitä sanoin jo aluksi: mennään pennun ja ympäristön tarpeiden mukaan. Koirasosiaalista rotua ei tarvitse sosiaalistaa eikä myöskään itsevarmaa ja järkähtämätöntä koiraa. Sellainen kestää kyllä epämukavammatkin kohtaamiset ilman, että sen maailma mullistuu. Pentuaika on niin lyhyt ja tekemistä on paljon. Aika kannattaa käyttää siihen, mikä on tulevan arjen ja harrastusten kannalta olennaista.

^Mulla sama. Kyllä ne osaavat vetämättä remmissä kulkea ilman mitään käskyä (junnu tosin vielä pyrkii alkumatkasta keulimaan). Ohitukseen käytän junnulla käskyä jos se on tarpeen, vanhempia koiria vastaantulijat harvoin kiinnostavat.

JMTNT kirjoitti:"Käskyn alla" tarkoittaa sitä, kun koira on taluttimessa, silloin ei riuhdota tai hyökätä tai olla kiinnostuneita, vaan ollaan omistajan käskyä noudattaen, on yhtä kuin tottelevaisuus. Ja koira tietää, että vapaana ollessaan metsälenkillä koiralla on vapaus, mutta ei silti saa lähteä esim. jäniksen perään.

Annatko siis jonkin käskyn, kun lähdet koirasi kanssa ulos remmilenkille ja koira kulkee vetämättä? Kyllä mullakin koirat liikkuvat remmissä vetämättä mutta ei ne siihen käskyä kaipaa. Ennemminkin on kyse totutusta tavasta, joka on niille nuorina opetettu. Jos sitten lenkillä tulee muita koiria vastaan, omat saavat käskyn, millä mennään muista ohi. En silti pidä omiani mitenkään erityisen tottelevaisina enkä siihen koskaan ole pyrkinytkään.

Tuota riistaviettivertausta en minäkään tajunnut. Esimerkiksi hyvin harvalla ns.palvelukoirarotuisella tai vaikkapa pekingeesillä on luontaisesti riistaviettiä, se on tarkoituksella karsittu pois. Saalistusvietti on sen sijaan joka koiralla, ja sen sytyttämiseen tai syttymiseen ei paljoa tarvita. Se on sitten omistajasta kiinni, mihin se kohdistetaan. Jahdataanko opetetusti viehettä, rosvoja vaiko ohiajavia autoja ja polkupyöriä tai naapurin kakaroita.

"Käskyn alla" tarkoittaa sitä, kun koira on taluttimessa, silloin ei riuhdota tai hyökätä tai olla kiinnostuneita, vaan ollaan omistajan käskyä noudattaen, on yhtä kuin tottelevaisuus. Ja koira tietää, että vapaana ollessaan metsälenkillä koiralla on vapaus, mutta ei silti saa lähteä esim. jäniksen perään.

Kun koiran hankkii, voihan sitä vähän itsekseen miettiä niitä motiiveja koiran pitoon. Mä en halua, että mun lemmikiksi hankkimani koirat ovat ulkona kiinniollessan jatkuvasti käskyn alla. Ulkoilu on meidän yhteistä lenkkiaikaa, jossa koirat saa olla koiria ts. haistella, merkkailla ja tutkia ympäristöään. Välillä mennään riuskempaa tahtia, jotta meikäläinen saa vähän liikuntaa. Kotonakin on tyytyväisempiä elukoita, kun ne saavat toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymismalleja. Vapaanaoloa on sitten aina välillä. Välillä on toki tilanteita, jolloin koirien on oltava kuulolla, mitä remmin päässä halutaan. Mutta jatkuva käskyttäminen on aika kaukana sellaisesta koiranpidosta, mikä mun mielestä on mielekästä ja mukavaa.

JMTNT kirjoitti:Darre. Ei asu "keskellä metsää" vaan suuressa kaupungissa pk- seudulla ja siksi onkin tärkeää, että koira toimii omistajan käskyn alla jo pennusta lähtien. Ja laumavietti on eri roduilla hieman hiipuva. Toiset ovat enemmän riistaviettisi kuin toiset rodut.

En tarkoittanut sinua henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisesti se "keskellä metsää" on koiralle aivan erilainen ja vähemmän vaativa elinympäristö kuin kaupunki. Siksipä Koti koiralle-ohjelmassakin on etsitty uusia koteja "keskeltä metsää" niille yksilöille, joiden pää ei vaan kestä kaupungissa asumista.

Mutta niin kuin Koiruuksia sanoi, kaupungissa asuvalle koiralle tulee niitä kokemuksia ihan itsestään, tärkeää on se että se pentu näkee asioita eikä pääse pelästymään. Sitä tarvitse erikseen viedä minnekään sosiaalistumaan. Mutta mitä ihmettä riistavietillä on tekemistä sen kanssa, että koira tottuu jo pennusta pitäen asioihin mitä se tulee elinympäristössään kohtaamaan? Ja pentu käskyn alla? Täytyyhän sille ne käskyt opettaa eikä se käy ihan hetkessä, ja joka tapauksessa pentua opetetaan leikin varjolla ja pikku hiljaa ne arkiset käytöstavat kehittyvät. Lajikoulutus on sitten tietysti eri asia. Minun koirani eivät todellakaan kulje lenkeillä "käskyn alla" koska se lenkki on koirien aikaa. Ne saavat nuuskia, pysähdellä katselemaan jotain kiinnostavaa, tervehtiä tuttuja koiria (ja vieraitakin jos se vastaantulijalle sopii, aina tietysti pitää kysyä) ja kulkea välillä koko hihnan pituudella haahuillen jos se on turvallista.

Pennun kanssa tietenkin toimitaan sen mukaan mihin on tarvetta.
Me kyllä asumme aika "keskellä metsää" ja ajattelen niin että nimenomaan sen vuoksi haluan käydä pennun kanssa jonkun verran tuolla kylillä ja muualla missä sen näkee sellaisia asioita mitä haluan.Kun ei se niitä muuten ikinä näkisi. Haluan pennun kokevan turvallisesti joitain asioita jotta ne eivät tule sille yllätyksenä myöhdemmässä vaiheessa. Tässäkin mennään pennun mukaan. Jos on hyvin rohkea pentu joka ei mistään hätkähdä kun sen kanssa tuolla ulkomaailmassa liikutaan niin sellaisen kanssa ei tule samalla tavalla käytyä kuin ehkä jonkun toisen pennun kanssa jonka katson tarvitsevan tukea ja kokemuksia eri tavalla.

Jos pentu asuu kaupungissa niin sillehän tulee niitä kokemuksia ja nähtävää automaattisesti joka kerta kun sen kanssa lähdetään ulos. Sellaisessa tapauksessa katsoisin vaan että pentu ei säikähdä mitään. Vaikka moni puhuu muuta niin minä kyllä otan pennun herkästi syliin jos näyttää että jotain liian jännää on näköpiirissä.
Se ei ole vaikuttanut yhdenkään mulla olevan koiran kehitykseen mitenkään haitallisesti. Taspainoisia ja ulkomaailman ihmeisiin välinpitämättömästi suhtautuvia koiria ovat olleet kaikki.

Darre. Ei asu "keskellä metsää" vaan suuressa kaupungissa pk- seudulla ja siksi onkin tärkeää, että koira toimii omistajan käskyn alla jo pennusta lähtien. Ja laumavietti on eri roduilla hieman hiipuva. Toiset ovat enemmän riistaviettisi kuin toiset rodut.

JMTNT kirjoitti:^ Sama mullakin, et ketään ei moikata. En oikein ymmärrä miksi koiraa pitää "sosiaalistaa" ulkomaailmaan. Eikö oma reviiri riittä ja luottamus omistajaan?

No jos asuu keskellä metsää eikä koskaan lähde sieltä minnekään, niin ei varmaan tarvitsekaan. Mutta kaupungissa asuessa koiranpennun on sen herkkyyskaudella (14 viikon ikään asti) aika tärkeää nähdä kaikenlaisia asioita (autoja, pyöriä, skuutteja, koiria, erilaisia/eri-ikäisiä ihmisiä) että se oppii niiden kuuluvan normaaliin elämään, eikä tarvitse pelätä tai ihmetellä. Sillä omalla reviirillä eli lenkeillä tulee koiria vastaan joka ikinen päivä.Tuttuja moikataan iloisesti, muiden ohi mennään. Ja esim. Ketulle ei nyt oma lauma riitä, koska ei ole juoksu/painikaveria. Siksi käydään koirapuistossa useamman kerran viikossa.

Ymmärrän, että oma lauma riittää mutta entä jos on vain yksi koira? Eläimille on kuitenkin lajitoverin seura tärkeää niin varmaan silloin koirakaverit ovat tärkeitä?

Huomautan tähän, että uskon että jos mulla olisi koiria niin niitä olisi useampi. Kissat eivät ole niin vahvasti laumaeläimiä kuin koirat ja silti niistäkin näkee kuinka tärkeää se oman lajitoverin seura on.

^ Sama mullakin, et ketään ei moikata. En oikein ymmärrä miksi koiraa pitää "sosiaalistaa" ulkomaailmaan. Eikö oma reviiri riittä ja luottamus omistajaan?

Mulla on rottweilerien kanssa (ihan rodusta johtuen) sellainen tyyli että ketään ei moikata. Yleensä pentuaikana olen saanut järjestettyä niin että muutaman kerran on käynyt samanikäinen ja samankoikoinen pentukaveri täällä leikkimässä.
Ovat kyllä leikkineet omien aikuisten koirieni kanssa myös paljon.

En halua näiden olevan aikuisina kiinnostuneita vastaantulevista koirista tai ihmisistä joten niitä ei noteerata pentuinakaan. Sama on ollut basenjin kanssa, ne(kään) kun eivät aikuisina yleensä ole kovin vieraskoirasosiaalisia eivätkä yleensä kamalasti välitä edes vieraista ihmisistä.
Seurauksena on ollut vieraista koirista ja ihmisistä aika lailla kiinnostumattomat koirat joiden kanssa on helppo liikkua oikeastaan missä tahansa, Toki hihnakäytökseen panostan myös ihan pikkupennusta saakka. En jaksa hihnassa vetävää koiraa en sitten yhtään.

Jos mulla olisi joku oletusarvoisesti ystävällisen ja pienempikokoisen rodin pentu niin mikä etten voisi jäädä vastaantulijan ja hänen kiltin koiransa kanssa juttusille. Esimerkiksi sheltin pentujen kanssa näin on ollut jos olen ollut yksin pennun kanssa liikkeellä. Jos olemme liikkuneet koko lauman kanssa niin sitten pätee se että ketään ei moikata. Ovat äkkiä tajunneet sen.

Omalla kohdalla ajattelen siis niin että pennun kanssa tehtävät toimet liittyvät myös aika paljon sen rotuun.

Jos ap olet Facebookissa, niin kannattaisi ehkä kysellä pennulle samanikäistä ja - kokoista leikkiseuraa jossain paikallisessa ryhmässä? Täällä ainakin paikallisessa koiranomistajien ryhmässä kysellään pennuille leikkiseuraa.

Mulla on ollut lähes aina pennun tullessa aikuinen koira tai koiria, mutta kaikki eivät ole paljon leikkineet pennun kanssa ja leikkikavereita on pitänyt etsiä muualta. Mun pennut ovat saaneet heti 8 viikkoisesta lähtien tervehtiä tuttuja, kilttejä aikuisia koiria (siis muitakin kuin omiani) ja on niitä saaneet ihmisetkin rapsuttaa ja hellitellä. Kaikista on kasvanut kivoja yksilöitä Tällä hetkellä kohta 8 kk Kettu on iloinen, reipas, sosiaalinen tyyppi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa ja puhuu erinomaisesti koiraa. Rakastaa kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin, mutta osaa kyllä lenkillä ohittaakin asiallisesti.

ViestiKirjoittaja erilainen » 01.03.2025
Asiapuhetta.
Muutenkin olet tämän palstan asiallisin koiranomistaja, jolla näyttää olevan ihan oikeasti selkäranka eikä vain esityksen vuoksi.
Arvostan.

KIITOS!

Toistan itseäni, mikä oli ongelma? Siis koiran kanssa, kun luettelet noita psykologian kirjan lauseita.

nyt tulee joku alas ampuminen seuraavaksi..Ihmislaumassa jos yhtä kehutaan, tulee vastine. Let's see and learn.

kognitiivinen dissonanssi oli se tila, missä kaksi hernettä tappelee päässä yhtä aikaa.
Sitten toinen hyvä sana on invested effort, tai sellainen että oot jo tullut pitkän matkan, niin muuttaakseen kantaansa olisi koko siihen astinen elämä mennyt "hukkaan" ja ihminen toisaalta haluaa pysyä siinä, mitä on joskus sanonut. Se on vaan käytännössä pelkoa.
En tiedä onko sekään sankari joka ei pelkää, vaan se joka tekee pelosta huolimatta. Välillä ihmisiä ei tajua pelätä ehkä tarpeeksikaan.

JMTNT kirjoitti:Sosiaalistamisestä kerron, että mun rottweilereistä ei yhtäkään ole sosiaalistettu. Ja ehkä siksi ne eivät koskaan riuhtoneet vastaan tulevan koiran luokse, et leikitään. Sitten taas läheiseni rottweiler sosiaalistutettiin kanssani metroon, kauppakeskukseen, linja-autoon, koirapuistoon ym. Tästä seurasi, että koira koki tarvetta mennä leikkimään ym. kun oli siihen totutettu. Siitä seurasi omistajalle vaativa tehtävä, pitää koira käskyn alla yleisillä paikoilla. Ja se onnistui omistajan vankan kokemuksen perusteella.

Asiapuhetta.
Muutenkin olet tämän palstan asiallisin koiranomistaja, jolla näyttää olevan ihan oikeasti selkäranka eikä vain esityksen vuoksi.
Arvostan.
Jos joskus tuntuu, ettet saa vastakaikua mietteillesi, niin voin kertoa mistä se johtuu: Koska kun ihmisen päässä on kaksi asiaa, jotka eivät voi olla yhtä aikaa totta, heillä ei enää kiinnosta mikä on totuus. He valitsevat helpoimman.
Moni on viettänyt elämänsä sosiaalistaen ja paasaten myös muille, kuinka toimitaan. Olen itsekin joskus paasannut mitään tietämättä, mutta jokainen koira on opettanut jotain uutta. Saattaa olla että vieläkin joutuu muuttamaan joskus kantaansa, kun tulee taas erilainen koira vastaan. Tai mikä käy sille koiralle. Siksi tulee aina kommentoitua, kun löytyy niitä samoja virheitä mitä ennen luuli itsekin, haluaa tavallaan auttaa sitä höpsöä, mikä joskus oli itsekin. Sitä haluaa että koirilla on hyvä olla.

JMTNT kirjoitti:Silloin, kun sosiaalistaminen tuli muotisanaksi, niin minäkin tartuin siihen. Menin berninpaimenkoirani kanssa venesatamaan. Siellä pressut veneiden päällä heilui tuulessa, Ja minä sosiaalistin koiraa noihin heiluviin pressussuihin. Tuloksena, että koira pelkäsi koko ikänsä kaikkia katoksia, kuten esim. näyttelytuomareiden koppien sadesuojaa. Koira sosiaalistuu itsenäisesti luottaen omistajaansa.

Avainasemassa sosiaalistamisessa on pennun reaktioiden tarkkailu: jos pentu osoittaa selkeitä pelon merkkejä, tilanne on sille liian jännittävä ja siinä vaiheessa olisi hyvä ottaa välimatkaa ko. kohteeseen. Mutta kukin tavallaan. Itse olen saanut kaikista koiristani vuosikymmenten aikana ihan tervepäisiä koirakansalaisia, joiden kanssa arki on helppoa ja mutkatonta, vaikka olenkin niitä sosiaalistanut pentuina.

Mutta jos pentu pidetään häkissä tai portin takana tuo luottamus katoaa ja pentu tuntee itsensä hylätyksi. Siksi pennun ottaessa pitää olla varautunut myös sen hoitoon, eli kotona olemiseen ja vahtimiseen, jolloin pentu samaistuu ja tottuu kokemuksiin omistajansa tukemana.

Silloin, kun sosiaalistaminen tuli muotisanaksi, niin minäkin tartuin siihen. Menin berninpaimenkoirani kanssa venesatamaan. Siellä pressut veneiden päällä heilui tuulessa, Ja minä sosiaalistin koiraa noihin heiluviin pressussuihin. Tuloksena, että koira pelkäsi koko ikänsä kaikkia katoksia, kuten esim. näyttelytuomareiden koppien sadesuojaa. Koira sosiaalistuu itsenäisesti luottaen omistajaansa.

JMTNT kirjoitti:Sosiaalistamisestä kerron, että mun rottweilereistä ei yhtäkään ole sosiaalistettu. Ja ehkä siksi ne eivät koskaan riuhtoneet vastaan tulevan koiran luokse, et leikitään. Sitten taas läheiseni rottweiler sosiaalistutettiin kanssani metroon, kauppakeskukseen, linja-autoon, koirapuistoon ym. Tästä seurasi, että koira koki tarvetta mennä leikkimään ym. kun oli siihen totutettu. Siitä seurasi omistajalle vaativa tehtävä, pitää koira käskyn alla yleisillä paikoilla. Ja se onnistui omistajan vankan kokemuksen perusteella.

Sosiaalistaminen kun on niin paljon muutakin kuin muihin koiriin tutustumista. Pennun herkkyyskausi kannattaa hyödyntää, koska sen jälkeen ei yhtä helposti saa koiraa totutettua erilaisiin asioihin. Kun käy pennun kanssa sellaisissa paikoissa ja tilanteissa, joihin todennäköisesti aikuisen koiran kanssa myös usein osuu, mitään ihmeempiä ei koiralle silloin tarvitse opettaa vanhempana. Autoilu, erilaiset liikennevälineet, alustat, liikkuminen portaissa, hississä, eritavoin liikkuvat ihmiset, pyörätuolit, rollaattorit lastenvaunut, skuutit jne. Toki pennun jaksamisen mukaan ja pennun tahdissa ja lepopäiviä välissä. Ennen rokotuksia emän vasta-aineet suojaavat pentua tartunnoilta mutta en silti veisi pentua koirapuistoihin, jossa liikkuu paljon koiria, mahdollisesti myös rokottamattomia.

Sosiaalistamisestä kerron, että mun rottweilereistä ei yhtäkään ole sosiaalistettu. Ja ehkä siksi ne eivät koskaan riuhtoneet vastaan tulevan koiran luokse, et leikitään. Sitten taas läheiseni rottweiler sosiaalistutettiin kanssani metroon, kauppakeskukseen, linja-autoon, koirapuistoon ym. Tästä seurasi, että koira koki tarvetta mennä leikkimään ym. kun oli siihen totutettu. Siitä seurasi omistajalle vaativa tehtävä, pitää koira käskyn alla yleisillä paikoilla. Ja se onnistui omistajan vankan kokemuksen perusteella.