Kirjoittaja Hyasinth » 25.01.2025 20:15
Koiruuksia kirjoitti:Antaisin olla. Jos ei ole aikaa, ei ole kiinnostusta. Voi olla että haluaa sinun olevan ns. varalla silloin kun ei ole mitään muuta mielenkiintoisempaa.
Hyvä pointti, ajattelinkin antaa olla. Siltä osin, etten enää häneen ota yhteyttä enkä vastaa. Mielessäni joudun varmaan jonkun aikaa vatvomaan kelaa, että pääsen yli. Tää kirjoittaminenkin jo auttaa, tuntuu etten ole ajatusten kanssa niin yksin.
Fran kirjoitti:Mä vähän samaistun tuohon kaveriin. Mä en tykkää yhtään puhua puhelimessa, koska keskityn puheluun enkä osaa multitaskata. Viestittelen paljon mielummin, koska silloin pystyn tekemään muutakin samaan aikaan. En myöskään perusta ex tempore -vieraista. Kai mä oon vähän erakoitunut... Mut siltikin, silloin harvoin kun joku käy, tykkään kavereita nähdä ja jutella naamakkain. Mun vaan täytyy osata varautua siihen että joku tulee kylään.
Sen verran mä tuosta ystävästä poikkean, etten ketään pyydäkään kylään, ellen oikeasti halua nähdä.
Kiitos hyvästä näkökulmasta Franillekin, itse asiassa tuosta oli tämän kaverin kanssa puhe.
Hän sanoi nimenomaan, ettei aina jaksa puhua puhelimessa, ja osoitin ymmärtäväni ja siksi aina soitinkin vain kerran, ja laitoin viestin. Ymmärrän täydellisesti sen, kun joku ei vaan jaksa puheluita ja pitää äänettömällä. En itsekään joka puheluun vastannut heti, vaan laitoin esim. että soitellaan myöhemmin. Kun soitin, niin sen takia laitoin viestin perään ettei hänen tarvitse kokea painetta soittaa takaisin/kysellä, ellei ole aikaa jaaritella. Jos sama asia tulee viestilläkin selväksi, eli tavataanko vai eikö.
Siihen syyllistyin itse, että ehdotin joskus ekstemporee tapaamisia. Mulle tuottaa vaikeuksia se, jos viikkoja ennen pitää sopia ja ns. virallisia sovittuja tapaamisia on, joten sitten kavereille tekee mieli vaan joskus soittaa. Varsinkin kun hän itse sanoi, että tule piipahtamaan. Mielestäni se tarkoittaa just ekstempore.
Kerran soitin vaan siksi, että olin tullut eläinlääkäristä koiran kanssa ja tuntui että tarvitsen ystävää. Ei vastannut. Siinä vaiheessa en enää laittanut nyyhkytarinaa, koska oli ollut jo merkkejä ilmassa.
Hän saattoi soittaa mulle kans koira -jutuissa, ja kerran lähdin kesken treenien hallilta, häntä kuskaamaan koiraansa eläinlääkäriin ettei tarvitse taksia tilata..
Hän itse on sellainen, ettei hänestä puhelimessa meinaa päästä eroon millään. Hän siis puhuu, puhuu, puhuu, ja ennen soitteli mielellään välillä kysyäkseen jotain, ja sitten ajautui selittämään. Naurettiin monesti kippurassa hänen kommelluksiaan, ja tuntui että aivan mahtava kaveri on kyllä kun joskus soittaa vain kertoakseen, että oli jotain hassua mokannut ym. Meillä oli teemoja, ja aina kun siihen teemaan liittyvä sattumus tuli, hän saattoi soittaa illallakin vielä nauraakseen jotain mun kanssa.
Ehkä tää selittää miksi olen niin hämilläni..kun kyse ei ollut mistään tyypistä joka ei osaa puhua, ja vähintäänkin olisin odottanut että hän voi vaikka sanoa, että nyt on ajanjakso jolloin ei ehdikään näkemään. Se tarkoituksellisen oloinen feidaaminen tuntui kuin iskulta palleaan, kun miettii tätä historiaa.
[quote="Koiruuksia"]Antaisin olla. Jos ei ole aikaa, ei ole kiinnostusta. Voi olla että haluaa sinun olevan ns. varalla silloin kun ei ole mitään muuta mielenkiintoisempaa.[/quote]
Hyvä pointti, ajattelinkin antaa olla. Siltä osin, etten enää häneen ota yhteyttä enkä vastaa. Mielessäni joudun varmaan jonkun aikaa vatvomaan kelaa, että pääsen yli. Tää kirjoittaminenkin jo auttaa, tuntuu etten ole ajatusten kanssa niin yksin.
[quote="Fran"]Mä vähän samaistun tuohon kaveriin. Mä en tykkää yhtään puhua puhelimessa, koska keskityn puheluun enkä osaa multitaskata. Viestittelen paljon mielummin, koska silloin pystyn tekemään muutakin samaan aikaan. En myöskään perusta ex tempore -vieraista. Kai mä oon vähän erakoitunut... Mut siltikin, silloin harvoin kun joku käy, tykkään kavereita nähdä ja jutella naamakkain. Mun vaan täytyy osata varautua siihen että joku tulee kylään.
Sen verran mä tuosta ystävästä poikkean, etten ketään pyydäkään kylään, ellen oikeasti halua nähdä.[/quote]
Kiitos hyvästä näkökulmasta Franillekin, itse asiassa tuosta oli tämän kaverin kanssa puhe.
Hän sanoi nimenomaan, ettei aina jaksa puhua puhelimessa, ja osoitin ymmärtäväni ja siksi aina soitinkin vain kerran, ja laitoin viestin. Ymmärrän täydellisesti sen, kun joku ei vaan jaksa puheluita ja pitää äänettömällä. En itsekään joka puheluun vastannut heti, vaan laitoin esim. että soitellaan myöhemmin. Kun soitin, niin sen takia laitoin viestin perään ettei hänen tarvitse kokea painetta soittaa takaisin/kysellä, ellei ole aikaa jaaritella. Jos sama asia tulee viestilläkin selväksi, eli tavataanko vai eikö.
Siihen syyllistyin itse, että ehdotin joskus ekstemporee tapaamisia. Mulle tuottaa vaikeuksia se, jos viikkoja ennen pitää sopia ja ns. virallisia sovittuja tapaamisia on, joten sitten kavereille tekee mieli vaan joskus soittaa. Varsinkin kun hän itse sanoi, että tule piipahtamaan. Mielestäni se tarkoittaa just ekstempore.
Kerran soitin vaan siksi, että olin tullut eläinlääkäristä koiran kanssa ja tuntui että tarvitsen ystävää. Ei vastannut. Siinä vaiheessa en enää laittanut nyyhkytarinaa, koska oli ollut jo merkkejä ilmassa.
Hän saattoi soittaa mulle kans koira -jutuissa, ja kerran lähdin kesken treenien hallilta, häntä kuskaamaan koiraansa eläinlääkäriin ettei tarvitse taksia tilata..
Hän itse on sellainen, ettei hänestä puhelimessa meinaa päästä eroon millään. Hän siis puhuu, puhuu, puhuu, ja ennen soitteli mielellään välillä kysyäkseen jotain, ja sitten ajautui selittämään. Naurettiin monesti kippurassa hänen kommelluksiaan, ja tuntui että aivan mahtava kaveri on kyllä kun joskus soittaa vain kertoakseen, että oli jotain hassua mokannut ym. Meillä oli teemoja, ja aina kun siihen teemaan liittyvä sattumus tuli, hän saattoi soittaa illallakin vielä nauraakseen jotain mun kanssa.
Ehkä tää selittää miksi olen niin hämilläni..kun kyse ei ollut mistään tyypistä joka ei osaa puhua, ja vähintäänkin olisin odottanut että hän voi vaikka sanoa, että nyt on ajanjakso jolloin ei ehdikään näkemään. Se tarkoituksellisen oloinen feidaaminen tuntui kuin iskulta palleaan, kun miettii tätä historiaa.