Lemmikit

Vuodenvaihde on aina vaikea. Niin moni vanhus on yksin kotonaan, sairastuu, kotihoito laittaa päivystykseen, omaiset omilla menoillaan jne. Sen päälle tosiaan kulkutaudit ja henkilökunnan, sen aivan liian vähäisen, omat lomat. Siksi moni puhuu, että "alkoi jo marraskuussa" jne. sillä se on toistuva kuvio mutta nyt lähdetään pahimmasta mahdollisesta tilanteesta.

Kuulin myös aamulla radiosta miten Super oli kysellyt varhaiskasvatuksen lähihoitajilta alanvaihtoajatuksia: lähes 4/5 miettii alanvaihtoa.
https://www.superliitto.fi/viestinta/ti ... n-vaihtoa/

Ei ole kokemusta kuin potilaana, mutta siinä roolissa ehkä keskivertoa enemmän.
Kaikki sympatiani on hoitajien puolella.

Jouduin kesällä äkillisesti päivystykseen ja siellä hommat hoidettiin nopeasti ja tehokkaasti, jouduin hyvin nopeasti osastolle jossa olin 2 viikkoa.
Vaikka hoitajilla on todella kiire koko ajan, he osasivat kuitenkin kohdata potilaan kiireettömästi ja tuli tunne että heitä kiinnostaa, he välittävät. Lisäksi jaksoivat olla hyväntuulisia. Iso hatun nosto jokaiselle.
Saamani hoito oli todella hyvää ja melkein kaikki henkilökuntaan kuuluvat olivat hyvin ystävällisiä. Lääkäreissä oli muutama hymytön ja tönkkö. Yksi hoitaja oli hymytön ja voisi ehkä sanoa että ei kovin ystävällinenkään. Onneksi ei montaa kertaa sattunut sellaiseen vuoroon että olisi minua hoitanut siellä ollessani
Kun lähdin pois osastolta, tuli melkein ikävä näitä kaikkia ihania ihmisiä.
Nyt hoito on jatkunut, ja olen käynyt sairaalassa monta kertaa erilaisissa tutkimuksissa ja kokeissa. Joka kerta henkilökunta on ollut ihan huippuystävällistä ja hyväntuulista.
Kerran olin yön osastollakin suunnitellussa hoidossa ja olipa ihana huomata että minut muistettiin ja toivotettiin iloisesti ja hymyillen tervetulleeksi.

Hoitajat ansaitsisivat huomattavasti suurempaa arvostusta ja myös työnsä arvoista palkkaa.

Onhan tuo ihan järkyttävää, että terveydenhuolto on mennyt niin tukkoon. Pakkolakikeskustelut ei taatusti ainakaan tosiaan helpottanut tilannetta.

Tuossa kesällä yksi tuttava oli menossa tekonivel-leikkaukseen, oli jo sairaalavaatteet päällä ja jotain esilääkitystä otettuna, kun tultiin sanomaan ettei tänään ehditäkään leikata, tule parin viikon päästä uudelleen. Ymmärrettävää toki, että kiireellisemmät menee edelle, mutta harvemmin kait aiemmin tuossa vaiheessa on leikkauksia peruttu.

Terveyskeskukseen kun yrittää aikaa varata, menee meillä yli kuukauden päähän jos hyvin käy, hammastarkistuksen sain maaliskuulle (vaikka hampaassa lohkeama ja ilmeisesti paikka irti) kun aiemmin aikoja sai todella nopeastikin. Pientähän tuo päivystystilanteeseen verrattuna on, mutta saa nähdä miten pahaksi tilanne kokonaisuudessaan vielä äityy ennenkuin joku ratkaisu tulee. Eikä se ratkaisu ole pelkkä raha minusta edelleenkään, vaan se työolosuhteiden parantaminen etunenässä.

^Kyllä tässä vähän tukka nousi pystyyn, kun uutisia luki. Mutta mitä muuta voi odottaa, kun jo vuosia (vuosikymmeniä?) on hoivapuolelta leikattu, nipistetty, höylätty ja säästetty. Vanhusten TÄYTYY päästä tarvittaessa hoivakotiin tai palveluasuntoon heti eikä kuukausien päästä. Muuten käy juuri noin, että rampataan päivystyksessä monta kertaa viikossa.

Aamu TV:ssä juuri oli kansanedustajia asiasta puhumassa, mutta ei tässä nyt puhe riitä, vaan pitäisi tulla tekoja ja niitä pitää tulla pian. Ihan hirvittää tosiaan joulun ja vuodenvaihteen aika, kun ne ovat yleensä muutenkin ruuhkaisia päivystyksissä.

Sitä ihmettelen, kun taas mainittiin 'terveyskeskuksien iltavastaanottoja on karsittu'. Ainakaan Vantaalla ei tietääkseni ole koskaan ollut olemassa mitään iltavastaanottoja, vaikka sellaista on jo vuosia toivottu edes yhdeksi päiväksi viikossa. Pelkästään tuokin voisi helpottaa sairaalatasoisen päivystyksen tarvetta.

Ja taas mennään julkisen terveydenhuollon kanssa: Jorvin ruuhkat, Töölön perutut leikkaukset, Tampereen Acutan ahdinko, koronaosastot ja luteet perusterveydenhuollossa jne jne.
Vuodenvaihde on aina vaikeaa aikaa, kohta tulee mm. vatsataudit mukaan kuvioon ja joulun jälkeiset tapaamme ristiin rastiin, sairastumme - kuorma päälle.

Ketju alkoi lakko-oikeudesta, nythän lakkoja ei ole. Mutta onko joku yksittäinen poliittinen henkilö huolissaan potilasturvallisuudesta....?? Näkyykö otsikoita?

Oikeus kunnolliseen palkkaan ja lepoon raksaasta työstä.

Minun omat kokemukseni terveydenhuollosta kaikkina vuosikymmeninä, mm. kolmen synnytyksen ja kolmen lapsen hoidon osalta on vain hyviä. Ja suurimman osan elämästäni olen ollut siis "ei ammatissa oleva siviili" palveluja käyttäessäni ja saadessani, saadessamme.
Nyt sitä katsoo sen erilaisen lasin läpi kun tietää miten järjestelmä pyörii ja mikä missäkin kohti tarkoittaa. En silti ole kuin kerran sanonut lääkärille asiasta suoraan, kyse oli kipulääkityksestä ja sairaalasta kotiin päästessä, kivahdin siis. Siinä kohti vedin surutta "tiedän miten nämä asiat menee"- kortin esille. Muuten en millään tavalla ota kantaa hoitoon tai kommentoi taustaani ellei asia tule esille esim. taustatiedoista. Leppoisaa juttelua on tullut harrastettua jos missä yksikössä ja omassa talossa kaikki tietty tunsivatkin.
Aina pitää muistaa, että meillä on päivittäin huippuunsa viritettyä hoitoa ympäri maan, henkeä pelastavaa, hyvää kuntoutusta ja tuhansia tuhansia ammattilaisia per päivä kohtaamassa potilaita. He tekevät erittäin hyvää työtä ja se kaikki voi unohtua tämän kaiken nyt esille nostetun keskellä.

Minulla on esim. tuttu vastasynnyttänyt nainen jonka pienokainen on tälläkin hetkellä pks alueen vauvalassa kasvamassa. Tehon jälkeen vuodeosastotason paikassa ja heidän kokemus on kaikkinensa aivan loistava, ei moitittavaa. Pieni vauva kerää vähän painoa ja voimia, kohta kohti kotia perheen pariin. Sanomattakin selvää, että vanhemmat pitävät Suomea huippupaikkana, verrattuna vaikka ei-länsimaalaiseen paikkaan.

Ja tämä siis sillä tiedolla ja tunteella, että apua on aina saatu kun on tarvittu. Perusterveena toki, kyllä, työterveyttä en itse käyttänyt koskaan. Ja ymmärrän täysin, että muutkin mielipiteet esim. pitkäaikaissairaan lapsen vanhempana ovat hyvinkin toisenlaiset ja täysin oikeat. Silloin usein taistellaan ihan muiden välillisten asioiden kanssa, kuten hoidon saannin, jatkuvuuden ja erilaisten näkemysten kanssa ja kukas muu sen tekee ellei vanhempi? Hänellä se tuska ja ikuinen huoli on, selvä se.

Umac kirjoitti:Twitter ei aina tarjoa parastaan mutta tämä ketju on pakko jakaa. Nimimerkki Iines aloitti ja pyysi erilaisia potilasturvallisuuteen liittyviä uhkatilannetarinoita, vaikka dm:nä.
Ja tätä se siis on, on ollut jo vuosia. Katsoin, että valtaosin hyvin vähän sairaalaslangia ja ammattisanastoa tai lääketieteen jargoniaa. Joten ilman koulutustakin saa käsityksen asian ja tilanteiden vakavuudesta, konkretiasta.
https://twitter.com/pohjoisesta/status/ ... 8523401216

itkuhan noita lukiessa tuli

Miten hoitoalan ammattilaiset kestävät eettistä ristiriitaa että haluaa tehdä työtään ja rakenteet eivät anna periksi. Paitsi jos keikkailee, sekä oikeus halutaan kieltää lailla koska paljon alalla tehdään tietääkseni keikkatöitäkin ja ulkomailla Skandinaviassamyös huomattavan hyvällä korvauksella verrattuna täkäläiseen.

Oman lapseni kohdalle on osunut monta kertaa tuollaisia twitterkeskustelun kaltaisia tilanteita, ja omalle kohdallenikin yksi, mutta aina kaikki vain sanovat että kyllä hoito on aina ollut hyvää, ei koskaan huonoa, meillä on täydellinen terveyden ja sairaanhoito, ja jopa epäillään että minä olisin käsittänyt väärin tai jopa tehnyt itse väärin. Ja sanojat ovat siis niitä jotka käyvät perusterveinä yskän takia hakemassa saikkua työterveydestä. Todella hyvä että noita karmeita kokemuksia julkaistaan, jos vähän silmät aukenisivat lintukotoon uskovillakin. Joku kerta se voi napsahtaa omalle kohdalle.

Dacrestilta tyypillinen esimerkkitapaus. Ulkoistaminen ja kilpailutus on syönyt ruosteen lailla monen muunkin alan vahvat perustat. Nyt aletaan sitten olla lirissä joka kulmasta.

Lähihoitajaopintojen kesto oppisopimuskoulutuksena on noin kaksi vuotta, päiväopiskellen 2-3 vuotta. Aiempia opintoja voidaan koulutuksessa hyväksilukea niin että valmistuminen on mahdollista paljon lyhyemmässäkin ajassa.

Lakollahan ei olla hoitajapulaa parantamassa vaan yksiselitteisesti nostamassa hoitajien palkkoja. Hoitajien palkkoja ei pidetä alalle muilta aloilta hakeutuvien keskuudessa huonoina, päinvastoin. Monet ovat olleet yllättyneitä ja tyytyväisiä siitä, miten hyväksi palkka muodostuu erilaisten lisien kanssa.

Lähihoitajan palkkahan on harvinaisen hyvä koulutuksen kestoon nähden. On myös mahdollista skipata köyhät kouluvuodet ja koulunpenkillä täyspäiväisesti pänttääminen menemällä suoraan töihin oppisopimuksella. Silloin opiskelija käy töissä, saa palkkaa [pienempää kuin pätevä] ja opiskelee samalla lähihoitajaksi. Tämä on ollut erittäin pidetty ja paljon käytetty tapa työllistyä, vaihtaa alaa ja saada työntekijöitä.

Suurin ongelmahan hoitajapulassa on väestön ikärakenne ja ikäluokkien pieneneminen. Työperäisen maahanmuuton lisäämisestä on puhuttu vuosia mutta se takeltelee vieläkin. Näkisin monen muun tavoin että sinne suuntaan olisi lisättävä ne paukut mikäli hoitajapulaa halutaan helpottaa.

^Kuuntelin tuon podcastin, eipä näytä kellään olevan järkevää ajatusta miten hoitajapula saataisiin ratkaistua.

Aikaisemmassa työpaikassa seurasin vuosia vanhustenhoidon järjettömiä "säästö" toimenpiteitä.
Senioritalo (kerrostalo), jossa kymmeniä asukkaita. Jokaisella asukkaalla oma asunto.
Talossa oli palkattuna 1,5 henkilöä. Toinen teki 8h viitenä päivänä viikossa, toinen (puoleksi vuodeksi työllistetty) puolikasta päivää.

Työntekijät eivät olleet hoitajia, mutta auttoivat asukkaita arkipäivän asioissa. Kävivät kaupassa, pesivät vanhusten pyykit talon omassa pesutuvassa, hoitivat suihkutuksia, järjestivät viriketoimintaa, katsoivat että vanhukset ovat ottaneet lääkkeensä/ovat syöneet.
Kun joku asukkaista joutui sairaalaan (mitä kävi aika usein), työntekijät ilmoittivat esim ateriapalvelulle ettei tarvitse nyt tuoda ruokaa. Toki vanhuksilta laskutettiin näistä palveluista.
Työntekijät tunsivat kaikki asukkaat ja auttoivat monissa arkiasioissa hehkulampun vaihtamisesta lähtien. Aika moni vanhus pärjäsi kotonaan näiden työntekijöiden avun varassa.

Sitten joku jossain keksi että säästetään. Ei palkata enää kuin 0,5 henkilöä hoitamaan viriketoimintaa. Kaikki käytännön apu ulkoistetaan.
Talossa alkoi ramppaamaan kaikenlaista palvelua (mikä ei tietenkään ole heidän vikansa).
Pyykit haki joku firma kerran viikossa ja vei jonnekin pestäväksi. Jos vanhus tarvitsi apua kaupassa käymiseen, se apu piti tilata jostain. Samoin suihkutukset, hehkulamppujen vaihdot, ihan kaikki.

Kotihoito alkoi käymään yhä useamman luona ja kun kotihoidossa tuntuu olevan organisointi aika hakusessa, pihalla oli usein yhtäaikaa kolmekin kaupungin kotihoidon autoa, kaikki käymässä eri vanhusten luona.
Kotihoidon ylikuormittuneet, jatkuvasti vaihtuvat ja kroonisen kiireiset hoitajat eivät aina tunteneet asiakkaitaan, joten talossa alkoi olemaan paljon ongelmia asukkaiden lääkitysten kanssa (laitettu väärin dosettiin tai joku lääke puuttui kokonaan), eikä kukaan välttämättä muistanut ilmoittaa esim ateriapalvelulle että vanhus on joutunut sairaalaan tai päässyt sieltä kotiin.

Tehotonta ja sekavaa touhua. Päättäjät voisivat mennä kentälle katsomaan miten homma toimii - tai ei toimi.

Se on juuri niin.
Ylellä on erittäin hyvä podcast, kuuntelin sen aamulla: Hoitajapula on huutava - "Kun siinä porukassa hirttää kiinni, ollaan pulassa" https://areena.yle.fi/podcastit/1-63213105

Siinä on pyöritelty kaikki syyt ja seuraukset erinomaisesti esille.

Melkoisia tarinoita kyllä .
Suurin ongelma on minusta juurikin mitoituksen vajavaisuus, moni tunnollinen hoitaja jaksaisi paremmin kun työtaakka ei olisi aivan mahdoton ja hoitovirheitä tulisi vähemmän. Henk. koht. se on minusta se tärkein epäkohta mihin puuttua, raha ei paljoa auta jos pakon sanelemana joudut jatkuvasti tekemään työsi "puolihuolimattomasti", jatkuvan paineen alla, kun ei muuhunkaan ehdi.

Se onkin eriasia lisäisikö se tarpeeksi alan houkuttelevuutta enää tässävaiheessa, että sitä väkeä (ja paikkoja mihin väkeä laittaa) saisi tarpeeksi.

Twitter ei aina tarjoa parastaan mutta tämä ketju on pakko jakaa. Nimimerkki Iines aloitti ja pyysi erilaisia potilasturvallisuuteen liittyviä uhkatilannetarinoita, vaikka dm:nä.
Ja tätä se siis on, on ollut jo vuosia. Katsoin, että valtaosin hyvin vähän sairaalaslangia ja ammattisanastoa tai lääketieteen jargoniaa. Joten ilman koulutustakin saa käsityksen asian ja tilanteiden vakavuudesta, konkretiasta.
https://twitter.com/pohjoisesta/status/ ... 8523401216

Jaa niin, piti vielä mainita, että perjantaisesta täysistunnosta oli todella paljon jengiä pois. Siellä äänestettiin siitä, että maanantaina äänestetään.
Eduskunta hyväksyi äänin 62-30.
Poissa oli toistasataa tyyppiä ja nimilistoja on jo netissä katsottavissa, jaa-ei-poissa- tyyppisesti.
Sekin kuumentaa tavan äänestäjää ihan mukavasti. Kuten Lindèn aamutelkussa. En ole katsonut ko. ohjelmaa.

Tiedän hoitopuolelta jopa esihenkilöasemassa olevien irtisanoutuneen, koska paineet molemmilta puolilta kaatuvat, vai kaadetaanko?, ko asemassa olevan niskaan.
Joku mennyt mieluummin tekemään perustason keikkatöitä sh:n hommiin. Ja niihin töihinhän tällä hetkellä pääsee.

^^Ajattelen tuon olevan osin sellaista esihenkilön vääristynyttä tapaa "hallita" työyhteisöä jauhamalla, että tulijoita on. En sano, että koko Suomi ja kaikki yksiköt ovat toivottomassa tilanteessa kun tulijoita ei ole mutta hoitajapula on globaali ilmiö ja se on fakta.
Kuten sekin, että suuret ikäluokat ja tulevaisuuden tarve ei täyty, nyt oli mm. kouluun hakevien määrä taas pienentynyt.
https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkel ... isuudessa/
Analyysin pohjalta voidaan todeta, että esimerkiksi sairaanhoitajia kaivataan kipeästi lisää koko maahan. Pelkästään Uudellamaalla on analyysin mukaan 3 500 sairaanhoitajan vaje, ja koko maan tasolla kaivattaisiin jo nyt yli 8 000 uutta sairaanhoitajaa. Ennustemalli ei lupaa tilanteeseen helpotusta lähivuosina tämän hetken eläköitymistahdilla ja nyt suunnitelluilla tutkintomäärillä.

Asiaa koskee siis monia aloja ja ihan yksikkötasolle mentäessä rekry voi olla hyvinkin onnistunutta. Mutta isossa kuvassa asiat on todella huolestuttavia.

^Kiitos!

Hyvä kirjoitus, Umac.

Meillä ilmeisesti työntekijöitä vielä löytyy, koska taas eilen sanottiin kollegalle että hän on tervemennyt toisiin töihin, tulijoita on tilalleen. Kyseessä 30v alalla työskennellyt kaikkien kollegoiden rakastama, osaston asioista parhaiten perillä oleva ja kaikista paras hoitaja. Hänelle on töitä sukulaisensa firmassa loppuelämäkseen. Totesi lähtiessä että meitä tulee ikävä, ja potilailta ennen kaikkea, sydämellään on töitä tehnyt koko ikänsä.

Työntekijäpula on kamala, ollut jo hiukan ennen koronaa ja vahvistunut vain. Toimiin ei ole hakijoita ja liikehdintä aikamoista.
Myös meillä entisessä työpaikassani seurasin tätä sivusta ja kuulin samalla HUS-puolenkin lähtijöistä kun olivat omassa työssäni viimeisen reilu 1,5v työkavereina päivittäin.

Minä en ole itse vielä päättänyt mitä teen, palaanko vai otanko suuntaa muualle. En ole laittanut mitään ovia onneksi kiinni ja katson tuon vuoden vaihtumisen yli miten sote-alueet lähtee, rahoitus ja miten asiat menevät. Minäkin pidän ja pidin työstäni mutta väsyin toivottomuuteen. Se on raskas työkaveri ja kun et voi asioille mitään omalta tasolta niin piti päästä pois hetkeksi ainakin. Eli omalla kohdallani edes upea työyhteisö, hyvä ja kuunteleva johto eikä arkityö auttanut siihen, että olisin jäänyt tätä syksyä katsomaan.
Ehkä sekin on tietyntyyppistä väsymystä vaikka mitään "diagnoosia" minulla ei ole, kunhan mietin itsekseni.
Viimeksi eilen duunikaverit viestivät, tosi kiva kun pitävät yhteyttä! Ikäväkin vähän on mutta silti mukavampaa olla nyt sivussa, se tuo huojennusta itselle.

Lopetin ihan aktiivisen uutisoinninkin seuraamisen mutta väkisinkin noita otsikoita näkee, en sillä.

Meilläkin on töissä ollut kova työntekijäpula. Itse olen sitä tunnollisuuksissani paikannut. Joku voisi luulla, että tilipäivänä on mukavaa katsella kerrankin viisinumeroista summaa ja todeta yksisilmäisesti, että eipä se palkka kovin huono näytä olevan. Ensi viikolla on lääkäriaika ja voin vain todeta, että onneksi on vähän säästössä todennäköistä sairauslomaa varten. Se ei todennäköisesti olekaan tällä mielialalla ihan lyhyt. Että kiitos vaan kaikille, joiden mielestä en ole piitannut. Tai emme piittaa. Tervetuloa alalle!

Jorvissa ei pääse hoitoon, vaikka ei ole lakkoakaan. Ihmiset voivat joutua odottamaan tuntikausia. Monenko pitää menehtyä jonoon? Ketä tästä nyt pitäisi syyttää:
https://www.lansivayla.fi/paikalliset/4984772
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009069446.html

Kun ei sinne teho-osastolle pääse eikä siellä hoitajia riitä ilman lakkoakaan! Toimia ei saada täytettyä, kun ei ole hakijoita. Tässä hetki sitten oli tilanne, että jos lappilainen olisi tarvinnut tehohoitopaikkaa, olisi pitänyt lähteä pääkaupunkiseudulle. Keskussairaala täynnä, Oys täynnä , en tiedä missä järjestyksessä siitä olisi sairaaloita kartoitettu, mutta näin sanoi ylilääkäri.

Ja tosiaan lakkojen aikana määritellään tarvittavan suojelutyön määrä ja se järjestetään sinne kyllä.

Ainakaan tämä mielensäpahoittaja ei ole innostunut kuolemaan hoitajien parempien palkkojen takia. Jos siis (omaa syytäni!) joudun vaikka koronassa teho-osastolle ja siellä ei lakon takia hoidetakaan.

Hoitoalan asioita tulisi avata konkretian kautta, kertoa faktoja enemmän isolle yleisölle.

Potilasturvallisuuden puuttumisesta ilman lakkoja, ilman mielenosoituksia, jo pitkältä ajalta. Meillä nousee satunnaisia otsikoita ylös, esim. viime päiviltä Jorvin ruuhkat ja iäkkään pariskunnan ahdinko kotihoidon vitkutellessa asuntoon pääsyä, toisen jo menehtyneenä ja menetettynä kotiinsa.
Dunarin arjesta, eettisestä kuormasta. Eettinen työtaakka invalidisoi henkisesti aivan saman määrän kun kipeä selkä ja enemmänkin kun samaan aikaan on niskassa mm. juurikin vähättely, arvostuksen puute ja ikuisuuskiistat. Käsitykset kutsumuksesta ei saisi enää ohjata 2000-luvun työtä ja kutsumus ei elätä, se olisi hyvä sisäistää.

On puhuttu suurten ikäluokkien eläköitymisestä, iäkkään ihmisten kasvumääristä, yhä tehokkaammista hoidoista, pidemmästä iästä jne. Mutta harva pysähtyy miettimään sitä elämänlaadun kautta, taakse jää myös yksinäisyys, kivut ja näköalattomuus. Sen yksinäisen iäkkään kannalta siis.
Sosiaalietiikan proffa nostaa päivän lehdessä hyviä asioita esille.
Somessa voi seurata oikeita hoitajia ja lääkäreitä kertomassa raatorehellisesti omasta työstään, työvuoroistaan, tilanteista ja realismista.
Jos niihin viitsii paneutua, saa kiinni asioista. Sitten vain kysyy itseltään, että tekisinkö minä tuota työtä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?
Rikkoutumatta, väsymättä, uhraten ja pinnistellen.

Mea kirjoitti:

nimimerkittä kirjoitti:Mutta tämä toimi oli minusta kyllä välttämätön. Ei omia asioita ajeta sivistysvaltiossa toisia tappamalla. En ymmärrä miten jotkut voivat edes kuvitella tekevänsä niin.

Komppaus tälle. Jos olikin ennen sympatiaa hoitajien puolella niin nyt se meni vessasta alas.

Yllä olevien peräänkuuluttama kiltteyshän on juurikin se syy, miksi tilnne on päässyt näin pahaksi. Vuosikymmenien ajan hoitajat ovat tarpeineen väistäneet ihmishenkien vuoksi. Kun on väistetty, mitkään hoitajien työlle tärkeät asiat eivät ole kehittyneet. Ei työn organisointi, ei johtaminen, ei alalle hakeutuvien määrä eikä alan pitovoima. Ja nyt ollaan tässä tilanteessa, että siellä on vähän kaikki pielessä ja vanhanaikaista.

Noiden muutaman mielensäpahoittajan kannattaisi hetki pysähtyä ajattelemaan, että missä tilanteessa osapuolet nyt ovat. Kuntatyönantaja ja hoitajajärjestöt. Oiskohan tässä käynyt niin, että kuntatyönantaja saatiin palaamaan neuvottelupöytään, kun uhkaus oli riittävän suuri? Oiskohan sen tavoite se, että neuvotteluissa saavutettaisiin sopu ennen kuin lakon olisi ollut määrä alkaa?

Ihmetyttää myös tuo asenne. Miksi kuntatyönantajan on ihan hyväksyttävää saattaa tehohoidossa olevat tuohon vaaraan, mutta hoitajien ei. Tämä uhkahan poistuu hyvin yksinkertaisesti. Rahaa tässä maassa on kuitenkin löytynyt viime vuosina lukuisiin pelastusoperaatioihin. Ei se siitä ole kiinni,vaan arvostuksen puutteesta.

Sanottakoon vielä, etten ole hoitaja eikä edes lähipiirissä ole sellaisia. Olen kiinnostunut politiikasta, ja siksi olen seurannut tarkasti tätäkin tapahtumaa.

Dacrest kirjoitti hyvin. Rahaa on palanut hirveät määrät aivan hukkaan päättäjien toimien seurauksena. Huonoa johtamista korkeimmilta palleilta osastoille asti. Se kaikki kaatuu veronmaksajien, hoitotyön tekijöiden ja potilaiden kärsittäväksi.