Lemmikit

Juu, Katiskan hemmoon viittaan, se iloisena vedättää ihmisiltä rahoja edelleen ja jauhaa monelta osin aivan silkkaa sontaa, mutta tädit palvoo.

En ole Sopuli mutta Sopulihan kirjoittaa: "ihan varmasti on olemassa täysin sisäsiistejäkin yksilöitä." Eihän Sopuli sano etteikö pikkukoirissa olisi sisäsiistejäkin koiria :)

Minäkin tiedän että niitä on, tunnen sellaisia ja olen itsekin omistanut. :) Siitä huolimatta sisäsiisteysongelmat ovat tosi iso ongelma monessa kääpiörodussa.

Hurtlundi: Puhuit ehkä Katiskan ylläpitäjästä etkä minusta, sillä petoksia en ole tehtaillut :D Täysistä hengen voimista en puhu mitään.

Sopuli:Kukaan ei ole tainnut väittää etteikö pikkukoirilla olisi enemmän sisäsiisteysongelmia. Ja toki saat suhtautua ihmisten puheisiin ihan just niin kuin haluat ja saat vääntää tästä netissäkin ihan niin paljon kuin haluat. Musta on vaan hassua, että joillakin ihmisillä tuntuu olevan ihan elämäntehtävä väittää ettei pikkukoirissa olisi sisäsiistejä koiria, syitä en varmaan koskaan ymmärrä. Harmi jos sellainen on osunut omiin käsiin.

Mä en tiedä tuleeko mulle tässä elämässä enää koiria ja millaisia. Ainoa syy miksi en ottaisi pientä koiraa on juurikin se, että ne ovat alttiita isompien koirien retuutuksille ja tuntuu, että maailma on nykyään täynnä välinpitämättömiä koiranomistajia. Mulla on monia syitä, miksi ottaisin juuri pienen koiran. Mitään ääreispientä, lyttynokkaa tai mulkosilmää en toki ottaisi.

Sopuli kirjoittaa asiaa. Valitettavasti.

Mä en pysty pitämään luotettavana tahoa joka ei ole ihan täysissä hengen voimissa, mutta kykenee elämäntyökseen tehtailemaan petoksia vuosikymmeniä.

Ehdin nyt lukea tuon Katiskan jutun, ja kyllähän se nimenomaan minunkin kokemuksiani tukee.

[i]Sisäsiisteyden määritelmä on hankala. Sallitaanko yksi päivässä, viikossa tai kuukaudessa, vai pitääkö olla 100 prosenttisen luotettava. Osa omistajista on tyytyväinen, jos vahinkoja ei satu joka päivä ja toinen hermostuu paljon vähemmästä.[/i]

Tähän olen törmännyt monesti. Minullekin aikanaan täysin sisäsiisti tarkoitti, että sisälle pääsi joskus yöllä kerran kuukaudessa. Ja koiraperheessä kyläillessä tuli ihan rutiiniksi alkuun katsoa perään, kun kakka tuli johonkin sohvan taakse. Myöhemmin ymmärsin, että on niitäkin koiria, jotka eivät todellakaan tee sisälle koskaan tai missään. Tilanteesta, stressitasoista tai muista selityksistä riippumatta. Itse siis en vastaajan ohella laskisi tuota yksilöä täysin sisäsiistiksi:

[i]Tosin joukossa oli yksi chihuahua, jonka itse olisin tipauttanut pois listalta. Se kuittailee vain kyläillessään, ei kotona. Tuo on juttujen mukaan enemmän kuin yleistä kääpiöissä, kun taas isommissa kokoluokissa vieraissa kuittailu yleensä aiheuttaa niin omistajalle kuin isäntäperheellekin hölmistyneen ilmeen; kuinka tässä näin kävi. [/i]

Ei liene myöskään sattumaa, että chihujen tapaamisessa koirahallissa oli urosvyön käyttö pakollista.

Mitä kasvattajilta kysymiseen tulee, omissa roduissani tätäkin aihetta kaunisteltiin todella rankasti. Muistan ainoastaan yhden kasvattajan, joka kertoi panostavansa tähän teemaan niin, ettei sisälle ruikkiva mene koskaan jalostuksessa jatkoon. Useimmilta löytyi sen sijaan selitykset, miten nyt tietenkin silloin ruikitaan, kun jollain on juoksut, tai tilanne muuten on sitä, tätä tai tuota, eikä se vielä tarkoita mitään. Tai syyllistettiin omistajia koulutuksen puutteesta. Tästä kun ei mitään terveystietoja tai muuta faktaa ole, niin totuutta ongelman laajuudesta ei voi kuin arvailla. Ja syyllistäminen on aina hyvä keino siihen, ettei ongelmasta kehdata avoimesti puhua.

Äkkiseltään googlailtuna aiheesta löytyi kyllä tutkimustietoakin, mikä tukee sitä, että ongelma todellakin on selvästi yleisempi kääpiökoirilla. Toki rotueroja on, ja ihan varmasti on olemassa täysin sisäsiistejäkin yksilöitä.

Se on kuitenkin toinen niistä syistä, että itselläni ei niin pieniä koiria enää ole, vaikka niitä rakastin. Toinen on muiden ihmisten koiranpito ja koirahyökkäykset.

[i]Toinen minua ihmetyttävä pohjaa kokemuksiin farmi-greyhoundeista. Ne ovat saattaneet elää muutaman vuoden iästään kohtuullisen ankeissa kenneleissä, eivätkä todellakaan säästelleet edes omaa sänkyään, mutta kun ne adoptoidaan, niin ne ovat lähes 100 prosenttisen luotettavia. Syy lienee rodun heikoissa älynlahjoissa ja kun olet koko ikäsi pissannut paperisilppuun, niin matto tuntuu huomattavan vieraalta ajatukselta. Silti isommat koirat on aikuisenakin paljon helpompia poisopettaa.[/i]

Olen ymmärtänyt tämän pätevän monen muunkin entisen tarhakoiran kohdalla. Että aikuisenakaan sisäsiisteyskasvatus ei välttämättä ole mikään vuosikausien työ ja tuska. Eikä sen kuulu sitä olla. Vähän kuin mitään vimmattua sosiaalistamista ei tarvita tervepäisen koiran tasapainoiseen kasvuun.

En luottaisi omiin subjektiivisiin pieniin määriin, kollaisin mm. jto:t läpi, liittyisin Fb-roturyhmään ja kyselisin kasvattajilta. Tuota sisäsiisteysasiaa.

Luin tuon Katiskan jutun ja eikös siellä nimenomaan sanottu että sisäsiisteysongelmat liittyvät kääpiökokoon tämän kyselyn tulosten perusteella?

Narttujen kohdalla sanotaan että "kääpiökoirat olivat ehdottomasti kärjessä: 31 narttua" ja urosten kohdalla sanotaan "Rotuvalikoima kuitenkin paljastaa villakoiran ytimen siihen, miksi kääpikökoirien sanotaan olevan vaikeampia sisäsiisteyskysymyksissä: bichon frise, chihuahua, havannankoira, italianvinttikoira, pomerian, sekarotuinen, venäjäntoy. Keskikokoiset ja ylöspäin puuttuvat kokonaan listalta."

Aika yllättävä tuo Irlanninsusikoira tuolla listalla. Minulla oli irliksiä 20 vuotta, parhaimmillaan kaksi kerrallan. Koirat olivat narttuja. Ei yhdelläkään ollut sisäsiisteysongelmaa. Yksi kusi kerran sisälle. Olin muuttanut juuri omakotitalosta kerrostalon 8 kerrokseen ja ekana aamuna pissasi hissin eteen odotaessa. Mutta siitäkin selvittiin muovikassin ja talouspaperin avulla eikä koiralla ollut sen jälkeen mitään ongelmaa ehtiä ulos. Onhan viimeisen kuolemasta jo yli 20 vuotta, ehkä jotain on tapahtunut sinä aikana.

Okei, no ehkä minulla on sitten vain ollut huono tuuri, kun nimeomaan alle 5-kiloisilla on järjestään ollut jonkinasteisia sisäsiisteysongelmia. Sitä en tietenkään ole missään kohtaa väittänyt, etteikö isommillakin voisi olla.

[quote="Sopuli"]Minä ainakin huomaan valitettavasti kyseenalaistavani tiedon aina kun kuulen pikkukoiran olevan täysin sisäsiisti. Mietin että todellako, siis yhtä pomminvarmasti aivan koko elämänsä, kuin useat isommat lajitoverit. Että voi aivan surutta mennä vaikka hotelleihin ja koirakoteihin kylään, tietäen ettei takuulla lirahda. Eikä tarvitse edes tietää, mikä on "urosvyö". Hyvin usein lisäkysymyksin saa kuitenkin tietää, että niin no tottahan joskus joku pissa tulee, mutta on meillä ihan matot. Ja tämäkään ominaisuus ei siis todellakaan ole millään tavoin omistajan vika, tai joku "koulutuskysymys". Joku 8 kiloinen on tässäkin suhteessa jo ihan eri.[/quote]

Kannattais varmaan miettiä, että miksi itsellä on niin kova tarve nimenomaan kyseenalaistaa tuo asia? Varsinkin kun muistaakseni sinullekin on moneen kertaan selitetty, että sisäsiistejä pikkukoiria on vaikka kuinka paljon. Ja mistä käsitys, ettei sisäsiisteysongelmia olisi isommilla koirilla, että ne olisi aina pomminvarmoja?

Mä en pidä Katiskaa nyt maailman luotettavimpana lähteenä, mutta uskon silti, että tämä hänen kyselynsä kuitenkin jotakin kertoo.

"Kun haarukoidaan sisäsiisteysongelmaiset rodut, niin lista on seuraava:

Irlanninsusikoira
Kiinanharjakoira
Parsonrussellinterrieri
Samojedinkoira
Schipperke
Sekarotuinen
Suomenlapinkoira
Tiibetinspanieli
Valkoinen länsiylämaanterrieri

Määrien suhteen TOP-3 oli:

Kiinanharjakoira
Suomenlapinkoira
Sekarotuinen"

https://www.katiska.eu/koira/koiran-sisasiisteys-kysely/

Kannattaa lukea koko juttu. Tulokset ovat varmasti kyseenalaiset, kun otanta on kohtalaisen pieni, mutta minusta tuossa on mietitty hyviä syitä sisäsiisteysongelmiin.

Toki sisäsiisteysongelmia on enemmän varmaankin pienillä koirilla kuin isoilla, mutta esim. oman lähipiirini koirista ei tällaista johtopäätöstä voi todellakaan tehdä. Pahin sisälle asioitaan tekevä on siperian husky, jolla on jonkinasteinen eroahdistus ja sitten taas mä en tiedä kuin yhden vanhus bichonin, joka tekee sisälle. Mun on hyvinkin helppo sanoa, että sisäsiistejä pikkukoiria todellakin on. Mulla on ollut myös todella monta erilaista pikkukoiraa hoidossa ja yksikään ei ole koskaan tehnyt sisälle enkä tiedä ketään, joka käyttäisi koirallaan urosvyötä (yhden edesmenneen uroksen tiedän, joka joutui käyttämään urosvyötä, ja se oli espanjanvesikoira). Et sinä tätä varmaankaan usko, mutta kerron nyt silti :D

Minä ainakin huomaan valitettavasti kyseenalaistavani tiedon aina kun kuulen pikkukoiran olevan täysin sisäsiisti. Mietin että todellako, siis yhtä pomminvarmasti aivan koko elämänsä, kuin useat isommat lajitoverit. Että voi aivan surutta mennä vaikka hotelleihin ja koirakoteihin kylään, tietäen ettei takuulla lirahda. Eikä tarvitse edes tietää, mikä on "urosvyö". Hyvin usein lisäkysymyksin saa kuitenkin tietää, että niin no tottahan joskus joku pissa tulee, mutta on meillä ihan matot. Ja tämäkään ominaisuus ei siis todellakaan ole millään tavoin omistajan vika, tai joku "koulutuskysymys". Joku 8 kiloinen on tässäkin suhteessa jo ihan eri.

Hampaat eivät mahdu kunnolla suuhun, silmät päähän tai aivot kalloon. Mitään tarkkaa kilorajaa ei ole, mutta mitä pienempi koko, sen todennäköisemmin noita ongelmia on.
Riippuu myös pään rakenteesta, esim cavaliereillä ne aivot eivät mahdu, vaikkeivät kääpiökoiria olekaan.

Omalla perhosella (vähän päälle 4kg) oli kovasti innostuessaan satunnaista "ryystämistä". Aluksi epäilin tietysti nenäpunkkia, mutta eläinlääkäri totesi sen olevan normaalia pikkukoirilla.
Pään rakenne oli normaali, rasituksessa tuota ei koskaan ilmennyt, ainoastaan kun tuli niin kivoja vieraita että koiralla meni pasmat sekaisin.
Vaikkei tuosta haittaa ollut (ryystökohtaus kesti yleensä noin 10 sekuntia, happi ei loppunut tms) pidän sitä kuitenkin merkkinä liian pienestä koosta. Että ollaan siinä rajoilla, alkaako pieni koko aiheuttamaan vakavampia ongelmia.

Lis. Pieni koko saattaa tuoda ongelmia myös lääkeaineiden kanssa. Ilmeisesti rauhoitus/nukutus on kääpiökoiralle suurempi riski ja joissain niskaliuoksissa alaraja on 4kg.

Törmäsin netissä uutisjuttuun jossa joku eläinlääkäri luetteli rotuja jotka ovat niin sairaita että hän ei ottaisi sellaisia rotuja itselleen. Listassa oli luonnollisesti lyttykuonoiset ja lyhytjalkaiset koirat mutta hän sanoi myös -sikäli kuin muistan oikein- että ei ottaisi alle 5 kiloista koiraa koska ääripieni koko altistaa useille sairauksille kuten hammaskivelle. En muista mitä muita sairauksia liityy alle 5 kilon kokoon enkä löytänyt kyseistä juttua enää haulla joten kysyn nyt teiltä: Mitä sairauksia liittyy koirien minipieneen alle 5 kilon kokoon?

Olen kuvitellut että raja kulkisi jossain 3-4 kilon kohdilla mutta ehkä se ei pidäkään paikkaansa? Tälläinen käsitys minulle on syntynyt varmaan siitä kun monissa roduissa paheksutaan teacup-kokoja ja niitä pidetään ääripieninä ja epäluonnollisina sairaina muunnoksina joita ne epäilemättä ovatkin, ja joiden hankkimista ei suositella kenellekäään, kun taas "isoilla" yli 3 kilon chihuilla on terveen koiran maine. Mutta onko se vain mainetta ja kärsivätkö nekin joistakin ääripieneen kokoon liittyvistä sairauksista?