Kirjoittaja Kissimyyr yhä vaan » 31.05.2024 11:31
Roomaan kirjoitti:Kissimyyr yhä vaan kirjoitti:[Toi tyyppi muutenkin heittelee one-linereita, vai mitä sinusta tarkoitti haastattelussa se "ihmiset istuu Moskovan junassa vaikka pitäisi istua Rooman junassa"?
Ettäkö ihmiset on niin tyhmiä ettei ne tiedä mitä haluaa, vai sitä että hän tietää muiden puolesta paremmin minne ihmisen kuuluisi mennä (eli taas viittaus siihen jumalaan)?
Olen vasta hiljattain oivaltanut, että edes kaikki fiksut ihmiset eivät ymmärrä metaforia.
Mielikuva Moskovasta on tunkkainen, vanhoillinen, jopa takapajuinen paikka jossain kaukana kylmässä. Mielikuvien Rooma on iloinen, puhelias, vapautunut ja lämmin. Täynnä eurooppalaista kulttuuria. Kumpikaan mielikuva ei ole totta, joten eri ihmisille tulee kaupungeista erilaisia tuntemuksia, uskoakseni saman suuntaisia kuitenkin.
Suurin osa ihmisistä menisi mieluummin mielikuvien Roomaan kuin Moskovaan. Se on siis aika yksinkertainen metaforia, ei mikään jumalallinen viittaus.
Hellstenin lause: "Me istutaan Moskovan menevässä junassa, vaikka pitäisi matkustaa Roomaan" tarkoittaa siis juuri sitä, mitä nimimerkki Hellsten arvelee. Ihmisten oma käytännön toiminta ei johda toivottuun päämäärään. Jos on menossa Roomaan, pitää nousta Moskovan junasta. Yksinkertainen muutoksen metafora siis.
Kissimyyr yhä vaan kirjoitti:Minusta tuossa on puurot ja vellit sekaisin nyt ihan huolella, anteeksi vaan. Nöyrtymiset ja luovuttamiset ei mun kokemuksen mukaan kyllä koskaan ole tuonut sitä haluttua, siinä kohtaa kun luovuttaa ei taivaasta tipahda mitään palkintoa. No hetki voi olla helpompi olo, kun ei enää näe vaivaa sen halutun asian saamiseksi, mutta aika pian alkaa silkka veetutus ja harmitus. Jos ei siis puhuta turhakkeesta, vaan oikeasti asiasta jota arvostaa korkealle ja kokee tärkeänä.
Hauskasti muotoiltu. Hymyilytti, vaikka luulen ettei kirjassa ihan tota tarkoitettu.
Ajattelua voi avartaa huomioimalla, ettei luopuminen ja luovuttaminen ole synonyymejä. Voi jatkaa sillä, ettei tässä taideta tarkoittaa auton tai talon hankkimista, vaan henkisempiä tavoitteita. Onnellisuutta, rohkeutta, itseluottamusta, muutosta parempaan ja muutoksen mahdollistamista.
Noh, ei luovuttaminen ja luopuminen tietenkään ole sama, mutta mihin se nyt tässä liittyy? Ei ole luovuttamista kokea jokin elämänvaihe tai asia minkä on halunnut ja saanut, siirtyä eteenpäin ja muuttaa elämä ihan toisenlaiseksi. En mäkään alun perin perustanut parantolaa vaikeahoitoisille rescue-kissoille.
On luovuttamista, ettei koskaan saavuta sitä haluamaansa ja lakata yrittämästä. Joskus sekin tosin on paikallaan, mutta yleisenä elämänasenteena se mun mielestä on vaan tie isompiin ongelmiin, ei siihen että jotenkin mystisesti saisi sen mistä luopuu. Ja sitten happamia on pihlajanmarjat, "en mä mitään olisi halunnutkaan, NIH".
Ellei ne tavoitteet sitten alun alkaenkin ole olleet ihan epärealistiset, mutta se on eri keskustelu.
Minusta ON tavallaan väliä, millaista jaskaa elämäntaito-oppaat on. Niitä lukevat myös nuoret ja epävarmat ihmiset hankalissa elämäntilanteissa, se kaikki ei ole vain harmitonta huvia. Voisi verrata parantaviin ihmekiviin ja vaikka niihin yksisarvisiin, jos ja kun ne hämmentävät ja saavat jo valmiiksi hankalassa tilanteessa olevan ihmisen pohtimaan ihan älyttömiä.
Olisi hyvä, että ne uusimmat toimivat oppaat ei olisi yli satavuotiaita, eikä ne kaikki löytyisi jostakin keittokirjasta (jemmattuna hopeankiillotuksen ja kyljyksenpaiston väliin). Joku Kama Sutran maailmakaan ei oikein mulle resenoi, vaikka siellä - vastoin yleistä luuloa - puhutaan paljon muustakin kun seksistä
Hyvät viikonloput kaikille, mä lähden nyt rantaan resenoimaan
.
[quote="Roomaan"][quote="Kissimyyr yhä vaan"][Toi tyyppi muutenkin heittelee one-linereita, vai mitä sinusta tarkoitti haastattelussa se "ihmiset istuu Moskovan junassa vaikka pitäisi istua Rooman junassa"?
Ettäkö ihmiset on niin tyhmiä ettei ne tiedä mitä haluaa, vai sitä että hän tietää muiden puolesta paremmin minne ihmisen kuuluisi mennä (eli taas viittaus siihen jumalaan)?[/quote]
Olen vasta hiljattain oivaltanut, että edes kaikki fiksut ihmiset eivät ymmärrä metaforia.
Mielikuva Moskovasta on tunkkainen, vanhoillinen, jopa takapajuinen paikka jossain kaukana kylmässä. Mielikuvien Rooma on iloinen, puhelias, vapautunut ja lämmin. Täynnä eurooppalaista kulttuuria. Kumpikaan mielikuva ei ole totta, joten eri ihmisille tulee kaupungeista erilaisia tuntemuksia, uskoakseni saman suuntaisia kuitenkin.
Suurin osa ihmisistä menisi mieluummin mielikuvien Roomaan kuin Moskovaan. Se on siis aika yksinkertainen metaforia, ei mikään jumalallinen viittaus.
Hellstenin lause: "Me istutaan Moskovan menevässä junassa, vaikka pitäisi matkustaa Roomaan" tarkoittaa siis juuri sitä, mitä nimimerkki Hellsten arvelee. Ihmisten oma käytännön toiminta ei johda toivottuun päämäärään. Jos on menossa Roomaan, pitää nousta Moskovan junasta. Yksinkertainen muutoksen metafora siis.
[quote="Kissimyyr yhä vaan"]Minusta tuossa on puurot ja vellit sekaisin nyt ihan huolella, anteeksi vaan. Nöyrtymiset ja luovuttamiset ei mun kokemuksen mukaan kyllä koskaan ole tuonut sitä haluttua, siinä kohtaa kun luovuttaa ei taivaasta tipahda mitään palkintoa. No hetki voi olla helpompi olo, kun ei enää näe vaivaa sen halutun asian saamiseksi, mutta aika pian alkaa silkka veetutus ja harmitus. Jos ei siis puhuta turhakkeesta, vaan oikeasti asiasta jota arvostaa korkealle ja kokee tärkeänä.[/quote]
Hauskasti muotoiltu. Hymyilytti, vaikka luulen ettei kirjassa ihan tota tarkoitettu.
Ajattelua voi avartaa huomioimalla, ettei luopuminen ja luovuttaminen ole synonyymejä. Voi jatkaa sillä, ettei tässä taideta tarkoittaa auton tai talon hankkimista, vaan henkisempiä tavoitteita. Onnellisuutta, rohkeutta, itseluottamusta, muutosta parempaan ja muutoksen mahdollistamista.[/quote]
Noh, ei luovuttaminen ja luopuminen tietenkään ole sama, mutta mihin se nyt tässä liittyy? Ei ole luovuttamista kokea jokin elämänvaihe tai asia minkä on halunnut ja saanut, siirtyä eteenpäin ja muuttaa elämä ihan toisenlaiseksi. En mäkään alun perin perustanut parantolaa vaikeahoitoisille rescue-kissoille. :lol:
On luovuttamista, ettei koskaan saavuta sitä haluamaansa ja lakata yrittämästä. Joskus sekin tosin on paikallaan, mutta yleisenä elämänasenteena se mun mielestä on vaan tie isompiin ongelmiin, ei siihen että jotenkin mystisesti saisi sen mistä luopuu. Ja sitten happamia on pihlajanmarjat, "en mä mitään olisi halunnutkaan, NIH".
Ellei ne tavoitteet sitten alun alkaenkin ole olleet ihan epärealistiset, mutta se on eri keskustelu.
Minusta ON tavallaan väliä, millaista jaskaa elämäntaito-oppaat on. Niitä lukevat myös nuoret ja epävarmat ihmiset hankalissa elämäntilanteissa, se kaikki ei ole vain harmitonta huvia. Voisi verrata parantaviin ihmekiviin ja vaikka niihin yksisarvisiin, jos ja kun ne hämmentävät ja saavat jo valmiiksi hankalassa tilanteessa olevan ihmisen pohtimaan ihan älyttömiä. :shock:
Olisi hyvä, että ne uusimmat toimivat oppaat ei olisi yli satavuotiaita, eikä ne kaikki löytyisi jostakin keittokirjasta (jemmattuna hopeankiillotuksen ja kyljyksenpaiston väliin). Joku Kama Sutran maailmakaan ei oikein mulle resenoi, vaikka siellä - vastoin yleistä luuloa - puhutaan paljon muustakin kun seksistä :D
Hyvät viikonloput kaikille, mä lähden nyt rantaan resenoimaan :lol:
.
