Lemmikit

Tiibetinterriereillä kasvaa karvat korvakäytävässä. Ihan joka pesun (joka 3. viikko) yhteydessä niitä ei tarvitse poistaa, mutta aika ajoin kuitenkin. Käytän korvapuuteria, ja se tepsii kyllä hyvin. Karva lähtevät helposti ja kivuttomasti. En oman kahden kanssa käy enää näyttelyissä, joten kummankin pesu + föönaus + karvojen siistiminen vie aikaa himpan päälle tunnin. Surutta saksin pois suuremmat takut, loput selvittelen turkinhoitoaineen kera. Tassut tuppaavat takkuuntumaan kun aina on märkää/kuraista. Muutoin nuo ovat pitkissä turkeissaan. Hommasin trimmikoneenkin, mutta juurikaan en oo vielä sitä käyttänyt. Sen käyttö pitäisi opetella jossain vaiheessa.

Korvakarvojen nyppimisen miellyttävyydestä, koiran voi kevyehkössä nukutuksessa kastroida, putsata hammaskivet ja poistaa heiluvat hampaat, ottaa neulalla virtsanäytteen, poistaa patin, mutta sieltä syvältä korvakäytävästä kun vedät tukon karvoja, niin koira reagoi nukutuksen läpi.

Ja koneen ulottuvilla? Suonipihdit ”aivoihin” niin saa edes kiinni karvasta, siksi se pitää tehdä nukutetulle koiralle, hereillä olevan korvaan ei laiteta mitään instrumenttia.

Hui kamala dinah, onpa kurjaa :( Nyppiminen on varmasti iso rasitus sormille kun eihän sormilihaksia muuten tavata käyttää arjessa kovin pitkään ja sillä tavalla intensiivisesti mitä nyppiminen on. Silloin tällöin näkyy ilmoituksia joissa trimmausopiskelijat tekevät trimmejä vähän edullisemmilla hinnoilla. Kurjaa miten kaikki kallistuu koko ajan (paitsi tulot). Koneajeluhan on sitten tietysti yksi vaihtoehto mutta ymmärrän kyllä että se voi muuttaa karkeakarvaisilla turkin vaikeahoitoisemmaksi ja muuta sellaista.

Minä testasin viikonloppuna ensimmäistä kertaa koneajelua ja kaikki sujui yllättävän helposti. Koira tottui koneeseen samantien, terä puri hyvin ja sillä sai yllättävän hyvää jälkeä. Joitakin osia leikkasin saksilla kun yritin saada rodunomaisia muotoja vähän näkyville kuitenkin. Olin varautunut että koirasta tulee hirveä harakanpesä mutta täytyy sanoa että olin yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Ja joka trimmauskerralla saa nyt sitten lisää harjoitusta :lol: Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tuohon uuteen hankintaan :) Pari trimmiä vielä ja kone + terä + fööni on maksettu takaisin. :)

24 vuotta trimmattu itse nypittävää rotua, miehen kanssa kahdestaan, kahteen koiraan saa kulumaan yli kaksi tuntia,jälki on ollut kaikkea, hyvästä näyttelytrimmistä hapsuiseen ja nukkavieruun. Seurauksena nivelrikko sormissa. Kun vanhemmasta aika pian jättää pitää miettiä josko löytyisi sen verran rahaa, että veisi tuon yhden ainakin joskus ammattilaiselle.

Tuo nyppimispulveri on hyvä. Ja sitten ihan muutama karva kerrallaan.
Mutta kuten sanottu, pysyttelen kaukana roduista joihin liittyy pienintäkään turkinhoitoa.
Ainakin tällä hetkellä.

Ite olen nyppinyt sata vuotta sitten kettuterrierin korvia, ne lähti kevyesti vetämällä ja antoivat tehdä sen, kun korvat olivat terveet. Tässä hyvä kirjotus korvakarvojen nyppimisestä ja nyppimättä jättämisestä:

https://tassutaikuri.fi/blogi/koiran-korvista/

[quote="Valkosipulisilakka"]Miksi ne korvakäytävän karvat pitää nyppiä, eikö niitä voi vain ajella koneella? Kai ne siinä ulkokorvassa kuitenkin kasvavat eli koneen ulottuvilla?
[/quote]
Kyllä ne pitää nyppiä. Karvat kasvavat myös korvakäytävässä. Tai ainakin omillani kasvoi sata vuotta siten.

Miksi ne korvakäytävän karvat pitää nyppiä, eikö niitä voi vain ajella koneella? Kai ne siinä ulkokorvassa kuitenkin kasvavat eli koneen ulottuvilla?

Nyörivillakoirista olen kuullut, että karvaa autetaan rastoittumaan eli harotaan sormilla. Luullakseni kaikkien villakoirien turkinlaatu ei tuohon sovi, mutta en tiedä, mistä se sitten on kiinni. Pitääkö olla karheaa vai pehmeää?

Olen epämääräisesti ymmärtänyt että tämä olisi villakoirilla suht yleistä kun niillä on niin paksu karva. Omissa roduissa korvakarvat eivät yleensä haittaa koiraa mitenkään eikä niihin ole tarvetta koskea vaikka koirat ovat muuten hyvin runsasturkkisia. Karva on kuitenkin joka rodulla niin oman tyyppistä. Olen nähnyt joskus kuvia villakoirien korvista jotka kasvavat täynnä karvaa ja olen miettinyt että yhdenlainen jalostuskukkanen sekin :shock:

Yleensähän neuvotaan nyppäisemään vain karva tai pari kerrallaan, mutta kyllä minua arveluttaa sekin :( Olisi kamalaa tehdä koiralle viikoittain jotakin mikä sattuu sitä. Turkinhoitohan on muuten ihan rentoa puuhaa, kunhan koirat vaan pentukaudella totutetaan siihen kunnolla.

Koiruuksia, millaisena hommana pidät korvakarvojen nyppimistä? Miten koirat suhtautuivat siihen, tekeekö se niille kipeää?

Mun koirilla kasvoi. Ellei olisi säännöllisesti nyppinyt, olisivat korvakäytävät kasvaneet ihan täyteen karvoja.

Nyörivillakoirista en osaa sanoa. Olen käsittänyt että ne ovat muuten ihan tavallisia villakoiria, turkkia vaan aletaan nyörittämään.

Kasvaako muuten villakoirilla aina korvakäytävissä niin paljon karvaa että niitä pitää nyppiä? Itselleni ei ole onneksi sattunut ikinä koiraa jolta olisi pitänyt nyppiä korvakarvoja enkä kyllä haluaisi sellaista jatkossakaan. Vedän rajan siihen kohtaan :mrgreen: muuten voin turkkia puunata kyllä. :lol:

Kahden ison pitäminen näyttelyturkissa on ollut varmasti aikamoinen työmaa! Omille turkkihirmuille on riittäneet pesut vain kerran kuukaudessa, paitsi pentukarvan vaihtovaiheessa on joutunut pestä tiheämmin. Ja tietysti kurakeleillä joutuu suihkuttaa, kuivata ja harjata helmat suoraksi jokusen kerran päivässä :lol: Nykyinen koira on ollut lyhyessä turkissa jo pitkään ja onhan se helppo mutta vaatii tietenkin oman vaivansa (ja joko rahaa tai aikaa :lol: ).

Olen käsittänyt että villakoirat eivät ole luonnostaan nyöriturkkisia vaan että niitä pitää hoitaa tietyllä tavalla että turkki alkaa nyörittyä. Ja olen myös ymmärtänyt että nyörit jakavat villakoiraväen mielipiteet voimakkaasti. Osan mielestä ne ovat kauniita, osa taas pitää niitä kammottavina ja lähestulkoon eläinrääkkäyksenä. Itse en ole nähnyt koskaan nyöriturkkista villakoiraa joten en tiedä asiasta sen kummemmin.

[quote="kevätturkki"]Kiitos! Onneksi koira on jo aikuinen ja se tykkää pesuista ja osaa seisoa nätisti aloillaan niin saan rauhassa keskittyä koneen käytön ja saksien klipsuttelun harjoitteluun :)

Koiruuksia, mainitsit että olet trimmanut isovillakoiraa. Olen joskus haaveillut keskikokoisesta villakoirasta, ja tuli mieleen kysyä millainen villakoiran kihara turkki on hoitaa? Takkuuntuuko kihara karva herkemmin kuin suora? Onko villakoira siksi vaikeampi hoitaa kuin muut turkkirodut? Ja tämän takiako moni villakoira on jatkuvasti korkeintaan parin sentin turkissa (sitä pitempi takkuuntuu)?[/quote]


Villakoirilla on monenlaisia turkkeja. Mulla ei ole ollenkaan kokemusta keskikokoisista villakoirista. Omilla isoilla oli "karkea" turkki joka ei mennyt takkuun kovinkaan helposti kun säännöllisesti hoisi.
Muistan että tuolloin olisi sanottu että aprikooseilla ja valkoisilla olisi pehmeämpi turkki. Ja mitä pienempi villakoira, sitä heikompi karva. Ei ole kokemusta. Omalla toyvillakoiralla oli tosi pehmeä ja helposti takkuuntuva karva.

Villakoiran turkki vaatii paljon hoitoa ellei ajele sitä muutaman viikon välein lyhyeksi. Ja hommansa on siinäkin.
Itse pesin isovillakoiran 2 viikon välein ja kun niitä oli 2 niin joka viikonloppu oli ensin koiran harjaus kauttaaltaan jakaus jakaukselta niin että ei ollut yhtään takkuja.
Sen jälkeen pesu ja pesun jälkeen kuivaus, jälleen jakaus jakaukselta niin että turkin saa suoraksi ja sen jälkeen ns. konetyöt (naama, tassut ja muu koira leikkausmallin mukaan) ja lopuksi vielä koiran harjaus ja saksilla leikkaus malliin. Olivat isossa turkissa silloin.

Villakoiran karva kasvaa ihan niinkuin ihmisen hiukset, eli koko ajan. Jos haluaa pitää naaman siistinä niin se on ajeltava joka viikko tai joka toinen viikko.

Tuolloin tykäsin, enää en ryhtyisi.

Minua jotenkin viehättää ns. nyörivillakoira. Niitä ei juuri Suomessa näe - johtuuko se siitä, että turkki on työläämpi kuin normiturkki, vaiko vain siitä, että nyöriturkki ei ole in tai sillä ei saavuta näyttelymenestystä?

Kiitos! Onneksi koira on jo aikuinen ja se tykkää pesuista ja osaa seisoa nätisti aloillaan niin saan rauhassa keskittyä koneen käytön ja saksien klipsuttelun harjoitteluun :)

Koiruuksia, mainitsit että olet trimmanut isovillakoiraa. Olen joskus haaveillut keskikokoisesta villakoirasta, ja tuli mieleen kysyä millainen villakoiran kihara turkki on hoitaa? Takkuuntuuko kihara karva herkemmin kuin suora? Onko villakoira siksi vaikeampi hoitaa kuin muut turkkirodut? Ja tämän takiako moni villakoira on jatkuvasti korkeintaan parin sentin turkissa (sitä pitempi takkuuntuu)?

Tsemppiä hommaan.

Kyllä turkinhoito on oma duuninsa, sitä ei voi kieltää. Mun koiran trimmaus on kestänyt ammattilaisella puolitoista tuntia, mutta itse suunnittelin jättää homman ensi lauantaille niin ettei ainakaan lopu aika kesken :mrgreen: :mrgreen: Tämä siis olettaen että postilähetys (kone) saapuu ensi viikolla. Eiköhän. :)

Mulla meni kahden cockerin ajeluun melkein koko ilta eli 4-5 h. Aamulla pesin lenkin jälkeen ja työpäivän jälkeen föönillä loput kuivaksi. Pihalla kävivät pissalla välissä, jotta tassut ei kauheasti likaannu. Kesällä toki trimmasinkin pihalla.

Ei tule mullekaan enää koskaan koiraa, jonka turkki vaatii yhtään mitään.

Ai miten mukava kuulla että moni on trimmannut itse ja jälkikin on ihan hyvää :) Löysin youtubesta hirveästi trimmausvideoita ja niitä katsellessa sormet alkoivat jo suorastaan syyhytä :lol:

Kauanko teillä kestää pesun + kuivauksen + trimmauksen tekeminen?
Teettekö kaiken yhteen putkeen vai huilaatteko välilllä :mrgreen: tai jaatteko osioita useammalle päivälle (jos iso koira)?

Mulle ei enää ikinä tule koiraa jonka turkille täytyy tehdä vähääkään jotain.
Nupun kuoltua myin trimmauskoneen ja erilaiset terät sekä tehokkaan koirakuivaimen.
Ei enää sitä laatua, kiitos.

Viimeinen turkkirotuinen kuoli joulukuussa, tai siis, kaksi sellaista mulla on vain ollutkin ja edellinen 1980-luvulla. Tämän yksilön trimmauksen tein pääpiirteissään itse, mutta kasvattaja teki viimeistellyt näyttelytrimmit ja kerran koira kävi ennen näyttelyä ulkopuolisella ammattilaisella, kun kasvattaja ei ehtinyt. Osasin kyllä mielestäni itsekin tehdä hyvän rodunomaisen trimmin, mutta näyttelyissä touhu on aika hifistelyä, siihen ei omat rahkeet riittäneet. Ja sitten kun koira tuli valioksi, turkki saikin olla enimmäkseen vähän lyhyemmässä kuosissa.

Trimmaaminen on tavallaan aika kivaakin. Näkee työnsä jäljen, ja koska karva kasvaa, mitään ei pilaa lopullisesti. Toki se on vähän rasittavaakin, jos kurakelit painavat päälle ja turkki pitäisi saada nopeasti lyhyeksi, mutta juuri nyt ei huvittaisi. Ammattitrimmaajia en juuri ole käyttänyt, ei heitä ainakaan arkitrimmiin tarvitse. Ja trimmaajien taso tuntuu olevan aika vaihteleva, joidenkuiden työnjälki on jopa huonompaa kuin omani :?

Mulla on ollut myös pari nypittävää koiraa, mutta koska ne ovat olleet sellaista rotua, jonka trimmaaminen ei ole niin nuukaa, niin olen nyppinyt itse ja enimmäkseen ihan sormin.

Mä käytin omat cockerit kasvattajalla trimmauksessa ekat vuodet ja kun ei näyttelyhommiin lähdetty, ostin omat koneet ja vetelin sitten itse. Alkuun saksilla ja koneella, sitten vain koneella. Vedin siis sentin turkille 4 kertaa vuodessa.

Tällä hetkellä ei ole omaa koiraa, mutta trimmasin bichon frisen itse. Etuna se, että sai muokata turkista juuri sellaisen, mikä omaan silmään näytti hyvältä (senhetkinen näyttelymuotiturkki oli mielestäni kamala) ja koira tuli hoidettua hellävaraisemmin. Lisäksi tietenkin rahansäästö oli iso plussa. En käyttänyt trimmeriä, vaan pelkästään saksilla pärjättiin.

Itse olen aina trimmannut, nyppinyt tai ajanut koneella koiran turkista riippuen. Isovillakoirat osin koneella, osin saksilla.
Ei ole huonommalta näyttänyt kuin olisi ammattilaisenkaan tekemänä näyttänyt.

Vuosikaudet trimmautin ammattilaisella. Mutta kun on monta koiraa niin rupesin miettimään että voisiko tehdä itse, koska alkoi tulla jo kalliiksi. Lisäksi trimmaajaa ei saa silloin kun haluaa, vaan se piti varata kuukausia etukäteen, eikä sitä tiennyt milloin täsmälleen tarvitsee. Joten aloin trimmaamaan itse. Tulos oli aluksi täysi variksenpelätti. Nyt suunnilleen vuoden jälkeen tulos on vähemmän variksenpelätti, mutta ei vedä lähellekään vertoja oikeaan trimmaajaan. Kelpaa kuitenkin minulle, kun ei näitä kukaan muu niin läheltä katsele. Säästyy hurjasti rahaa, aikaa ja hermoja.

Ei vedetä ihan nuliksi ettei iho pala auringossa, kesätukkaa varten on terä, mikä jättää muistaakseni nelisen milliä.
Toinen vaihtoehto on terän päälle laitettava kampa, mutta ongelma on että laadukkaat maksaa saman kuin terä ja halpissarjalla ei tee mitään.

Tietenkin vaikuttaa myös mikä on lähtökohta, labradorilta lähtee 2/3 turkista, turssonimmalta suurin osa. Turssoni on bortsu x koolie ja karvaa on aika paljon.

Toiminnallisuus ennen kaikkea, totta. :)

Vedätkö Hurtlundi karvan ihan nuliksi vai jätätkö sentin, pari? Onnistuuko ajelu kertavetelyllä siis jaksaako leikkuri vetää niin että sillä ajetaan menemään ihon pintaa pitkin? Vai onko koiraa ikään kuin siliteltävä leikkurilla eli ohennettava karvakerrosta usealla "silityksellä" vähän kerrallaan? :) Koneitten käyttöohjeissa näkyy kahtalaista ohjeistusta ja ihmettelen että noissa kalliimmissa (ja oletettavasti paremmissa) koneissa kehotetaan kuljettamaan leikkuria kevyesti ja leikkaamaan monta kertaa. Olen luullut että yksi vetäisy ja se on siinä. :mrgreen:

Omille vedetään ”akateeminen trimmi” eli funktionaalinen kesätukka kun mökkikausi alkaa. Ei mikään kaunistus, mutta toimii.

Lempinimi tulee trimmaajan koulutuksesta…

"Saa tehdä milloin vaan" oli mennyt vahingossa miinuksiin vaikka on siis tietenkin plussa. :D

Trimmautatko sinä koiran ammattilaisella vai hoidatko turkin itse? Miksi?

Jos trimmaat itse, kauanko kesti oppia saamaan aikaan siedettävää jälkeä? :mrgreen: