^En minäkään ymmärrä että puutteellista sisäsiisteyttä pidetään normaalina.
Mun ekan oman koiran (mäyräkoirauros) kanssa tuli shokkina se sisäsiisteyden puute. Vielä enemmän ihmetytti kun rodun piiristä tuli kommenttia et tällaisia nämä on ja monet nartutkin tekevät sisälle.
Silloin ajattelin ettei enää mäyräkoiraa, vaikka kiva rotu muuten. Päätin että jatkossa pikkukoirista varmuuden vuoksi vain narttuja mulle, eipähän ainakaan koipi nouse.
Mäyräkoiran aikoihin laumaan kuului myös yksi isompi, sisäsiisti koira.
Sen jälkeen tuli westie. Vaikka olin rotua aktiivisesti seurannut pari vuotta ennen pennun hankintaa, en ollut kuullut mitään sisäsiisteysongelmista.
No, westie oli melkein sisäsiisti. Se ei sentään k*ssut sisälle, teki vaan p*skat noin kerta viikkoon. Ja aina samaan paikkaan: saunan lauteiden alle. Syy tähän ei koskaan mulle selvinnyt.
Westien tullessa taloon laumassa oli neljä suurta sisäsiistiä koiraa.
Seuraavaksi pikkukoiraksi valikoitui russeli kun oli tarve pätevälle hiiri/rottakoiralle. Tätäkin rotua seurasin ensin pari vuotta, eikä kukaan hiiskahtanutkaan sisäsiisteysongelmista.
Russelin aikana talossa oli parhaimmillaan 6 isoa koiraa; 3 aikuista ja 3 pentua, joista jokainen pentu oli 100% sisäsiisti alle nelikuisena.
Russeli olikin sitten sisäsiisteyden suhteen täysin tuulella käyvä. Välillä meni jopa kuukausia ettei tehnyt mitään sisälle, yhtäkkiä saattoi tehdä asioita sisälle päivittäin. Ihan kuun ja tähtien asennosta tuntui riippuvan.
Esim oltiin oltu pitkällä metsälenkillä ja kotiin tullessa russeli saattoi mennä keskelle olohuoneen mattoa, katsoa minua silmiin ja kusta siihen.
Nykyisen perhosen tullessa talossa oli kolme sisäsiistiä suurta koiraa. Perhonen tekee satunnaisesti p*skat sisälle. Joko "häveliäästi" johonkin nurkkaan, tai kylppäriin tai ulko-oven eteen, ikäänkuin olisi pyrkinyt ulos.
Jossain vaiheessa aloin selvittämään, mitkä pikkukoirarodut ovat sisäsiistejä. Ei ole löytynyt. Jokaisesta rodusta tulee tarkemmalla tutkimuksella vastaan sisäsiisteysongelmat.
Koiramme -lehdessäkin näistä on muutaman kerran kirjoitettu. Eräs kleini/pommikasvattaja kertoi pitävänsä nartut(kin) yöt häkissä etteivät kuseksi ympäriinsä.
Myös ainakin australianterriereiden sisäsiisteysongelmista on ollut juttua. Vaikka usein kuulee väitteen ettei terriereillä näitä ongelmia olisi. En usko.
Itse olen puhunut kääpiösnautserikasvattajan kanssa (rotu joskus kiinnosti), joka kertoi ettei laske uroksia ollenkaan asuintiloihin koska nostavat koipea joka paikkaan.
Ja toisen kasvattajan luona todistin, kuinka hieno ulkomaantuonti-valioyksilö nosteli surutta koipeaan sohvan kulmaan. Jalostusmatskua, tottakai, kun on näyttelyissä pärjännyt.
Vehnäterrierikasvattajan uros nosteli koipeaan sisällä, nartut olivat sisäsiistejä.
Naapurissa asunut chihukasvattaja kertoi, että k*sen siivoaminen on päivittäistä "Ei tästä rodusta täysin sisäsiistejä saa kun niitä on useampi".
Listaa voisi jatkaa...
Olen käynyt monissa asunnoissa joista siivotaan päivittäin pikkukoirien jätöksiä. Ja samoilla omistajilla on isommat koirat aina olleet sisäsiistejä.
Juha Kares on kirjoittanut blogissaan, että alettuaan kasvattaa löwcheneitä, kiinnitti heti alussa huomiota rodun puutteelliseen sisäsiisteyteen. Ja omien sanojensa mukaan sai nopeasti tuloksia aikaiseksi. Siinä täytyy olla riittävästi jalostusmatskua että pystyy jättämään ei-sisäsiistit pois.
Toisaalta Kares myös kirjoittaa yleisesti jalostusuroksista:
"Minulla on usein kotonani niitä vahvimpia ja parhaita siitosuroksia. Rakastan vahvahermoisia, dominoivia uroksia joilla on mahtava sukupuolivietti. Varsinkin nuorena ne tahtovat etsiä paikkaansa ja osoittaa voimaansa. Se tarkoittaa myös välillä tappeluita, eikä se ole vihaisuutta tai väärin. Koirat ovat eläimiä ja ne vahvimmat dominoivat yksilöt pyrkivät arvojärjestyksessä eteenpäin. Minulta vaaditaan paljon, jotta urokset tietävät kuka määrää. Taitamattomissa käsissä nämä mahtavat populaation hienoimmat urokset eivät pääse oikeuksiinsa. Ne ottavat helposti ylivallan, tappelevat muiden uroksien kanssa, nostavat jalkaa kaikkialle ja tulevat silmille, jos niitä ei osata pitää ja kouluttaa. "
https://www.chicchoix.com/vieko-helpompien-luonteiden-jalostus-tahtomattaan-rotuja-perikatoon/Ainakaan omilla sakemanniuroksilla ei ole sisäsiisteys horjunut, vaikka useampi vahvaluonteinen, dominoiva yksilö on ollut. Ja kaikki ovat asuneet samassa laumassa leikkaamattomien narttujen kanssa.
Mun näkökulmasta pikkukoirien sisäsiisteystilanne on lohduton. Jos pikkukoiria vielä otan, en edes odota 100% sisäsiisteyttä. Ehkä olen vaan niin kädetön niiden kanssa.

^En minäkään ymmärrä että puutteellista sisäsiisteyttä pidetään normaalina.
Mun ekan oman koiran (mäyräkoirauros) kanssa tuli shokkina se sisäsiisteyden puute. Vielä enemmän ihmetytti kun rodun piiristä tuli kommenttia et tällaisia nämä on ja monet nartutkin tekevät sisälle.
Silloin ajattelin ettei enää mäyräkoiraa, vaikka kiva rotu muuten. Päätin että jatkossa pikkukoirista varmuuden vuoksi vain narttuja mulle, eipähän ainakaan koipi nouse.
Mäyräkoiran aikoihin laumaan kuului myös yksi isompi, sisäsiisti koira.
Sen jälkeen tuli westie. Vaikka olin rotua aktiivisesti seurannut pari vuotta ennen pennun hankintaa, en ollut kuullut mitään sisäsiisteysongelmista.
No, westie oli melkein sisäsiisti. Se ei sentään k*ssut sisälle, teki vaan p*skat noin kerta viikkoon. Ja aina samaan paikkaan: saunan lauteiden alle. Syy tähän ei koskaan mulle selvinnyt.
Westien tullessa taloon laumassa oli neljä suurta sisäsiistiä koiraa.
Seuraavaksi pikkukoiraksi valikoitui russeli kun oli tarve pätevälle hiiri/rottakoiralle. Tätäkin rotua seurasin ensin pari vuotta, eikä kukaan hiiskahtanutkaan sisäsiisteysongelmista.
Russelin aikana talossa oli parhaimmillaan 6 isoa koiraa; 3 aikuista ja 3 pentua, joista jokainen pentu oli 100% sisäsiisti alle nelikuisena.
Russeli olikin sitten sisäsiisteyden suhteen täysin tuulella käyvä. Välillä meni jopa kuukausia ettei tehnyt mitään sisälle, yhtäkkiä saattoi tehdä asioita sisälle päivittäin. Ihan kuun ja tähtien asennosta tuntui riippuvan.
Esim oltiin oltu pitkällä metsälenkillä ja kotiin tullessa russeli saattoi mennä keskelle olohuoneen mattoa, katsoa minua silmiin ja kusta siihen. :?
Nykyisen perhosen tullessa talossa oli kolme sisäsiistiä suurta koiraa. Perhonen tekee satunnaisesti p*skat sisälle. Joko "häveliäästi" johonkin nurkkaan, tai kylppäriin tai ulko-oven eteen, ikäänkuin olisi pyrkinyt ulos.
Jossain vaiheessa aloin selvittämään, mitkä pikkukoirarodut ovat sisäsiistejä. Ei ole löytynyt. Jokaisesta rodusta tulee tarkemmalla tutkimuksella vastaan sisäsiisteysongelmat.
Koiramme -lehdessäkin näistä on muutaman kerran kirjoitettu. Eräs kleini/pommikasvattaja kertoi pitävänsä nartut(kin) yöt häkissä etteivät kuseksi ympäriinsä.
Myös ainakin australianterriereiden sisäsiisteysongelmista on ollut juttua. Vaikka usein kuulee väitteen ettei terriereillä näitä ongelmia olisi. En usko.
Itse olen puhunut kääpiösnautserikasvattajan kanssa (rotu joskus kiinnosti), joka kertoi ettei laske uroksia ollenkaan asuintiloihin koska nostavat koipea joka paikkaan.
Ja toisen kasvattajan luona todistin, kuinka hieno ulkomaantuonti-valioyksilö nosteli surutta koipeaan sohvan kulmaan. Jalostusmatskua, tottakai, kun on näyttelyissä pärjännyt.
Vehnäterrierikasvattajan uros nosteli koipeaan sisällä, nartut olivat sisäsiistejä.
Naapurissa asunut chihukasvattaja kertoi, että k*sen siivoaminen on päivittäistä "Ei tästä rodusta täysin sisäsiistejä saa kun niitä on useampi".
Listaa voisi jatkaa...
Olen käynyt monissa asunnoissa joista siivotaan päivittäin pikkukoirien jätöksiä. Ja samoilla omistajilla on isommat koirat aina olleet sisäsiistejä.
Juha Kares on kirjoittanut blogissaan, että alettuaan kasvattaa löwcheneitä, kiinnitti heti alussa huomiota rodun puutteelliseen sisäsiisteyteen. Ja omien sanojensa mukaan sai nopeasti tuloksia aikaiseksi. Siinä täytyy olla riittävästi jalostusmatskua että pystyy jättämään ei-sisäsiistit pois.
Toisaalta Kares myös kirjoittaa yleisesti jalostusuroksista:
"Minulla on usein kotonani niitä vahvimpia ja parhaita siitosuroksia. Rakastan vahvahermoisia, dominoivia uroksia joilla on mahtava sukupuolivietti. Varsinkin nuorena ne tahtovat etsiä paikkaansa ja osoittaa voimaansa. Se tarkoittaa myös välillä tappeluita, eikä se ole vihaisuutta tai väärin. Koirat ovat eläimiä ja ne vahvimmat dominoivat yksilöt pyrkivät arvojärjestyksessä eteenpäin. Minulta vaaditaan paljon, jotta urokset tietävät kuka määrää. Taitamattomissa käsissä nämä mahtavat populaation hienoimmat urokset eivät pääse oikeuksiinsa. Ne ottavat helposti ylivallan, tappelevat muiden uroksien kanssa, nostavat jalkaa kaikkialle ja tulevat silmille, jos niitä ei osata pitää ja kouluttaa. "
[url]https://www.chicchoix.com/vieko-helpompien-luonteiden-jalostus-tahtomattaan-rotuja-perikatoon/[/url]
Ainakaan omilla sakemanniuroksilla ei ole sisäsiisteys horjunut, vaikka useampi vahvaluonteinen, dominoiva yksilö on ollut. Ja kaikki ovat asuneet samassa laumassa leikkaamattomien narttujen kanssa.
Mun näkökulmasta pikkukoirien sisäsiisteystilanne on lohduton. Jos pikkukoiria vielä otan, en edes odota 100% sisäsiisteyttä. Ehkä olen vaan niin kädetön niiden kanssa. :roll: