Kirjoittaja Dacrest » 08.09.2023 11:55
Viaras2 kirjoitti:En tiedä nyt onko vikaa omissa sosiaalisissa taidoissa ja miten esiinnyn ihmisten ilmoilla,
mutta minäkin olen monesti kuullut tuon, että mene sinne porukoihin, esittäydy ja kysele reippaana, tutustu rotuihin.
Usein olen myös kuullut, että näyttelyt ovat hyvä paikka jutella ihmisten kanssa roduista, ja miettiä mikä rotu sopisi itselle.
Noh, olen muutaman kerran testannut tätä kehotusta. Viimeksi kävin näyttelyssä ja voin kertoa, että oli olo kuin koulun pihassa aikoinaan ilman kavereita.
Kenen tahansa kanssa yritin jutella joka sattui seisoskelemaan, oli sen näköinen että painu sinäkin siitä.
Tunsin itseni joksikin lurkiksi joka tiirailee toisten koiria ja yrittää jahdata juttukaveria.
Kyl se on uhkaava ajatus mennä mukaan, kun tulee sellainen torjutuksi tulo fiilis. Jokin siinä ei tunnu luontevalta, johtuuko lie kulttuurieroista. Jotkut ovat kuin kala vedessä mutta itsellä on vaikea saada ees uusia kavereita muutenkaan, saati sitten että menee vain juttelemaan jollekin joka haluaa keskittyä. Haluan että mut kutsutaan selkeästi, että hei täällä voit kysellä, tervetuloa, tuothan kahvipaketin tullessasi ettei mun vaiva mene sun kanssa hukkaan jos et kiinnostukaan rodusta ja olen selittänyt sulle puolitoista tuntia ilmaiseksi mitä tiedän jostain rodusta.
No joo, näyttelyissä saa jotain käsitystä rodusta: kuinka eri näköisiä/kokoisia saman rodun koirat ovat, onko kehässä paljon arkoja/rähiseviä/räksyttäviä. Joissain roduissa urokset pidetään kaukana toisistaan, joissain koirat makailevat kehän ulkopuolella niin lungisti, että ohikulkijat melkein harppovat niiden yli.
Toki moni keskittyy täysillä oman koiransa esittämiseen ja kehän seuraamiseen, randomia juttukaveria voi olla vaikeaa löytää.
Olen joskus sopinut kasvattajan kanssa tapaamisen näyttelyssä, sitä ennen ollaan puhuttu puhelimessa.
Yhteen lintukoirarotuun tutustuin menemällä mukaan rodun SM-kisoihin. Menin aamulla kisapaikalle (metsästysseuran mökki) tuntematta ketään, kuuntelin järjestäjien/tuomareiden infon. Maastoon lähtiessä nykäisin tuomaria hihasta ja kysyin, saanko tulla mukaan. Tuomari kysyi luvan osallistujaryhmältä - kaikki suhtautuivat positiivisesti.
Rämmin metsässä koko päivän ryhmän mukana ja näin kaikkien koirien suoritukset. Suoritusten aikana tuomari kertoi perusteellisesti miten koiran pitäisi toimia, mihin arvostelussa kiinnitetään huomiota ja mitkä ovat eri rotujen erot työskentelyssä.
Ehdin myös juttelemaan osallistujien kanssa. Kaikki olivat ystävällisiä ja kertoivat mielellään koiristaan. Ryhmässä kilpailijana ollut kasvattaja oli todella vaikuttunut, että joku rodusta kiinnostunut näkee niin paljon vaivaa ja lähtee koko päiväksi maastoon mukaan.
Vilpitön kiinnostus rotuun parantaa mahdollisuuksia saada pentu. Ihan en ymmärrä ajatusta, jossa vaikkapa autoa hankkiessa käytetään paljon aikaa eri mallien ominaisuuksien vertailuun, käydään ehkä parilla koeajollakin, mutta koiranpentu (perheenjäsen 10-15 vuodeksi) pitäisi saada "kaupan hyllyltä".
[quote="Viaras2"]En tiedä nyt onko vikaa omissa sosiaalisissa taidoissa ja miten esiinnyn ihmisten ilmoilla,
mutta minäkin olen monesti kuullut tuon, että mene sinne porukoihin, esittäydy ja kysele reippaana, tutustu rotuihin.
Usein olen myös kuullut, että näyttelyt ovat hyvä paikka jutella ihmisten kanssa roduista, ja miettiä mikä rotu sopisi itselle.
Noh, olen muutaman kerran testannut tätä kehotusta. Viimeksi kävin näyttelyssä ja voin kertoa, että oli olo kuin koulun pihassa aikoinaan ilman kavereita. :D
Kenen tahansa kanssa yritin jutella joka sattui seisoskelemaan, oli sen näköinen että painu sinäkin siitä. :D
Tunsin itseni joksikin lurkiksi joka tiirailee toisten koiria ja yrittää jahdata juttukaveria.
Kyl se on uhkaava ajatus mennä mukaan, kun tulee sellainen torjutuksi tulo fiilis. Jokin siinä ei tunnu luontevalta, johtuuko lie kulttuurieroista. Jotkut ovat kuin kala vedessä mutta itsellä on vaikea saada ees uusia kavereita muutenkaan, saati sitten että menee vain juttelemaan jollekin joka haluaa keskittyä. Haluan että mut kutsutaan selkeästi, että hei täällä voit kysellä, tervetuloa, tuothan kahvipaketin tullessasi ettei mun vaiva mene sun kanssa hukkaan jos et kiinnostukaan rodusta ja olen selittänyt sulle puolitoista tuntia ilmaiseksi mitä tiedän jostain rodusta. :)[/quote]
No joo, näyttelyissä saa jotain käsitystä rodusta: kuinka eri näköisiä/kokoisia saman rodun koirat ovat, onko kehässä paljon arkoja/rähiseviä/räksyttäviä. Joissain roduissa urokset pidetään kaukana toisistaan, joissain koirat makailevat kehän ulkopuolella niin lungisti, että ohikulkijat melkein harppovat niiden yli.
Toki moni keskittyy täysillä oman koiransa esittämiseen ja kehän seuraamiseen, randomia juttukaveria voi olla vaikeaa löytää.
Olen joskus sopinut kasvattajan kanssa tapaamisen näyttelyssä, sitä ennen ollaan puhuttu puhelimessa.
Yhteen lintukoirarotuun tutustuin menemällä mukaan rodun SM-kisoihin. Menin aamulla kisapaikalle (metsästysseuran mökki) tuntematta ketään, kuuntelin järjestäjien/tuomareiden infon. Maastoon lähtiessä nykäisin tuomaria hihasta ja kysyin, saanko tulla mukaan. Tuomari kysyi luvan osallistujaryhmältä - kaikki suhtautuivat positiivisesti.
Rämmin metsässä koko päivän ryhmän mukana ja näin kaikkien koirien suoritukset. Suoritusten aikana tuomari kertoi perusteellisesti miten koiran pitäisi toimia, mihin arvostelussa kiinnitetään huomiota ja mitkä ovat eri rotujen erot työskentelyssä.
Ehdin myös juttelemaan osallistujien kanssa. Kaikki olivat ystävällisiä ja kertoivat mielellään koiristaan. Ryhmässä kilpailijana ollut kasvattaja oli todella vaikuttunut, että joku rodusta kiinnostunut näkee niin paljon vaivaa ja lähtee koko päiväksi maastoon mukaan.
Vilpitön kiinnostus rotuun parantaa mahdollisuuksia saada pentu. Ihan en ymmärrä ajatusta, jossa vaikkapa autoa hankkiessa käytetään paljon aikaa eri mallien ominaisuuksien vertailuun, käydään ehkä parilla koeajollakin, mutta koiranpentu (perheenjäsen 10-15 vuodeksi) pitäisi saada "kaupan hyllyltä".
