Lemmikit

Olen, parissa vuodessa huomasin että maalla/kaukana merenrannasta ei ole hyvä. Muutin takaisin. Jos tästä talosta muutan muuta kun hautausmaalle, niin se on sitten oma saari. 8-)

Kerran katunut ja muutin/muutettiin parin kuukauden jälkeen takaisin lähtöpaikkaan. Ensimmäinen lapsi oli syntymässä, miehen piti aloittaa opiskelu Etelä-Pohjanmaalla mutta ala ei tuntunutkaan omalle. Muistan kun viimeisilläni pakkasin yömyöhään muuttolaatikoita kauhealla kiireellä, ettei lapsi vaan synny 'väärään kaupunkiin' vaan ehdittäisiin muuttaa takaisin Omaan Kaupunkiin :D

En varsinaisesti ole katunut.
Kaikissa paikoissa en ole aivan yhtä hyvin viihtynyt, mutta siitä on sitten jatkettu eteenpäin, ei taaksepäin.

On totta tuo PK-seutu/Helsinki keskeisyys. Sitä ei huomaa välttämättä kuin vasta sitten kun on asunut jossain muualla. Sen huomaa ihan jo uutisissakin, vaikka puhutaan säästä niin jos sanotaan että myrsky on tulossa niin se on silloin tulossa Helsinkiin, ellei toisin kerrota. Ja jos joku MTV tekee galluppia niin ne tekee sitä Helsingin keskustassa tai ehkä jossain Vantaan Jumbossa.

[quote="Vieras"] Olisi kauheaa joutua asumaan vaikka jossain pk-seudulla vain siksi, että työtä ei ole muualla (näin usein jotkut sanoo, en tiedä paljonko tuollaisia vain ja ainoastaan pk-seudulla olevia työpaikkoja irl on vai paljonko on kuitenkin kiinni siitä ettei ihminen vaan halua muuttaa).[/quote]

Monia hommiahan on joka puolella Suomea, mutta jos puhutaan joistakin erikoisosaamisista ja asiantuntijatöistä, niin hyvin monella alalla ne ovat keskittyneet Helsinkiin tai muutoin pk-seudulle. Ja vaikka valtiolla on ihan erikseen tehty päätöksiä hajauttamisesta, niin se tuntuu toimivan vähän huonosti. Suuri osa paikoista on silti keskittynyt Helsinkiin ja ne paikat mitkä on hajautettu muualle saattavat kärsiä siitä, ettei sinne saada osaajia. Tässä esim. juttu Kriisinhallintakeskuksesta https://yle.fi/a/3-9656926
Itse pääasiassa valtiolla urani tehneeni voin sanoa, että Helsinkikeskeisyys on hyvin huomattavaa joissakin tehtävissä. Itse päätin jossain vaiheessa lähteä pk-seudulta pois, mutta samalla luovuin muutamista paikoista joissa en voisi muualta työskennellä. Kaikissa töissä ei ole esim. salassapidettävän materiaalin vuoksi mahdollista tehdä kovinkaan paljon etätöitä. Mä tiedän paljon ihmisiä, jotka haluaisi muuttaa pois pk-seudulta, mutta samalla he sitten joutuisivat tekemään työtä, joka ei tunnu omalta. Ovat sitten valinneet muuttaa vähän kauemmaksi Helsingistä ja tehneet kompromissin mielummin asumisen suhteen, minkä ymmärrän tosi hyvin monissa tapauksissa.

Itselleni taas on aina ollut tärkeää se että työ on "vain työ" eikä määritä esimerkiksi asuinpaikkaa. Olisi kauheaa joutua asumaan vaikka jossain pk-seudulla vain siksi, että työtä ei ole muualla (näin usein jotkut sanoo, en tiedä paljonko tuollaisia vain ja ainoastaan pk-seudulla olevia työpaikkoja irl on vai paljonko on kuitenkin kiinni siitä ettei ihminen vaan halua muuttaa).
Haluan muuttaa sinne minne mieli tekee ja niin olen tehnyt, töitä aina löytyy.

Kaduin muuttoa Mikkeliin, vuonna 98, mutta se ei ollut aivan mun päätettävissä koska asuin vielä äidin kanssa ja päätettiin että muutetaan mummon taloon mummon avuksi. Tai äidin päätös se oli. Mä vaan suostuin, ajattelin että jee iso omakotitalo ja mökki lähellä. Mut todellisuus oli sitä että asuin äidin ja mummon kanssa samassa talossa, ilman omaa huonetta vaikka tilaa muuten oli. vaikka olin jo täysi-ikäinen ja olisin varmaan voinut jäädä jotenkin käymään edes lukion loppuun. Mikkeli oli silloin aika kämänen, nyt parantunut paljon. Sain käytyä tosiaan lukion aikuispuolella, kun olin tottunut luokattomaan lukioon niin aikuispuolella se oli vapaampaa. Olin yhden päivän tavallisessa päivälukiossa, mut se tuntui oudolta. Tiiä sitten olisinko saanut kavereita sieltä. Ja sain käytyä autokoulun kun mummo ja äiti maksoi sen.
Mä olin aloittanut lukion Helsingissä, eli kaikki siellä saadut kaverit jäi ja mä olin aika yksin Mikkelissä. Ja eihän ne lukio kaverit jäänyt elämään kun oli välimatkaa ja pystyi vain laittaa jotain kirjeitä ja kortteja, ei juurikaan tullut soiteltua (harvalla oli silloin vielä omaa kännykkää). Mutta asuin "vain" kolme vuotta siellä ja sit lähdin takas Hesaan. Että sitä en ymmärrä mitä nykynuoret valittaa, kun kaikki instat ja whatsappit, videopuhelut sun muut.

Meillä muutto synnyinseudulta on ollut niin käytännön sanelemaa (työ), ettei vaihtoehtoja ollut. Tilanteen muuttuminen pysyväksi on harmittanut ja surettanut, mutta koska se ei tavallaan ole ollut itsestä kiinni, ei ole ollut aihetta katua. Paitsi ammatinvalintaa.

^Riittää! :lol:

Mä olen päässyt synnyinkaupungistani (Turku) n. 40 km päähän ja lapsuusmaisemiin on ainakin 60 kilometriä. Sehän on jo voitto itsessään! No, täällä on ihan mukavaa, viihdyn oikein mainiosti mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että erityisesti nää varsinais-suomen pimeät ja märät talvet alkais hiljaksiin riittää eikä yhtään haittais jonkinlainen maisemanvaihdos. Hyvin voisin asua joko selvästi pohjoisempana missä talvet on edes talvia tai sit suoraan lahden yli etelään missä talvet ei ehkä olis yhtä loskapaskaa. Tuskin se elämä siitä paremmaksi muuttuis, mutta onhan tää nyt ankeaa jos tarkasti tutkiskelee.
Mut realistisesti, tuskin tulee tapahtumaan. Onneks täällä on oikeesti ihan hyvä. En usko että katuisin, riittääkö vastaukseksi? :mrgreen:

[quote="Epäröinnin kynnys"]ja jos olet, miksi se oli huono päätös?[/quote]
Vaikeassa tilanteessa 90-luvulla otimme vuokrakämpän Helsingistä katsoen noin reipas 50 kilometrin päästä. Emme asuneet siellä päivääkään vaan maksoimme vain yhden kuun vuokran ja elimme koko ajan Helsingissä. Se ei olisi missään nimessä ollut järkevä ratkaisu mutta edes parviäly ei estänyt moista hairahdusta paperilla.

Muistin tämän nyt vasta, otsikin lukiessani. Eli siitä ei jäänyt mitään kammoa tms.

Kaveri haikaili vuosia eräälle paikkakunnalle jossa lomailivat usein. Asuivat 400 km päässä. Lopulta päättivät muuttaa, irtisanoutuivat töistään ja lasten hoitopaikoista/kouluista, irtisanoivat vuokra-asunnon ja hommasivat uuden, viettivät läksiäiset. Pakkasivat omakotitalon verran tavaraa rekkaan ja lähtivät. Ajoivat uuteen kotiin ja menivät nukkumaan, ja aamulla kun olisi pitänyt alkaa purkaa laatikoita, päättivätkin lähteä takaisin :D Kuulemma muutto oli väärä päätös vaikka uusi koti oli kuulemma ihana. Saivat palata vanhaan vuokrakämppään, mutta vain toinen sai työpaikan takaisin

Meri-ihminen täälläkin. Olen seilannut tätä etelärannikkoa: Helsinki- Porvoo -Kotka ja nyt sitten Pyhtäällä. Veneilijä en ole enkä noihin saariinkaan ole tänä kesänä ehtinyt mutta merta tuoksuttelen kyllä mielelläni. Ymmärrän kyllä hyvin järven vetovoiman myös. Vesi kuin vesi!

yhtä joo, kun määräaikaisen työn piti jatkua siellä, muttei jatkunutkaan, joten piti sitten taas muuttaa työn perässä.

Kyllä, meren tuoksu on ihana. Järviä olen vierastanut aina, en oikein osaa olla. Olen mm.asunut vuoden ajan järven rannalla enkä käynyt uimassa kertaakaan, mutta meressä uin jo päivän piipahduksen aikana useita kertoja. En tiedä mistä se johtuu, mutta voin uida meressä vaikka alla olisi 60 metriä vettä. Sen sijaan järvessä uiminen on jotenkin tosi omituista, ehkä jopa pelottavaa. Eikä vesikään maistu miltään ;)

^ Tunnistan tuon! Mutta itselle ei herää positiivinen fiilis siitä.

Mulle taas se "meren tuoksukin" on ihana.

Olen järvien keskeltä kotoisin, enkä pidä merestä ollenkaan. Taitaa olla Turun seudun ainoita huonoja puolia, ettei ole järviä vaan meri. Sen rannalla en haluaisi yhtään asua. Tästä on rantaan 2 km, se on sopiva.

^ Juuri niin. Erilaisista paikoista ja ihmisjoukoista voi valita sen johon parhaiten itse sopii :D Ihmetyttää kyllä kuka edes väittää ihmisten olevan joka paikassa samanlaisia? En ole koskaan kuullut. Tai ehkä on tullut sellaisen suusta joka asunut vain yhdessä paikassa.

Näin me olemme erilaisia :)
Porvoossa olen asunut, oikein kiva paikka ja sinne voisin vaikka muuttaakin.
Olen koko lapsuuteni asunut ihan meren läheisyydessä ja huomaan joskus kaipaavani sitä.
Mutta olen myös viettänyt lapsuudessa paljon aikaa järvien läheisyydessä. Niissä on oma viehätyksensä.
Tammisaari on myös oikein kiva, ja Hanko.
Noihin paikkoihin olisin voinut miehen perässä muuttaakin :D

Musta se on vaan hienoa että ihmiset ovat erilaisia eri puolilla maata! Toivottavasti Suomen joka kolkka pidetään asuttuna.

Vaikka itsekin olen asunut ympäri Suomea, niin itselle kaikki Jyväskylän itä-puolella on sellaista, mihin en muuttaisi ja missä en edes hirveästi välitä käydä. Mä rakastan Länsi-Suomea, kun täällä ei tarvi kiivetä korkealle, että näkee kauas, meri ja saaristo on lähellä ja itänaapuri kaukana :D Kaupungeissa en itsekään ehkä haluaisi asua, vaikka toisaalta rakastan vanhoja puutalokortteleita, joten saatan joskus maaseutukodin lisäksi hommata asunnon semmoisesta, vähän niin kuin loma-asunnoksi, mutta en Helsingistä. Etelärannikolla voisin asua jossain Porvoo -Inkoo -Hanko akselilla, mutta en sen lähempänä Helsinkiä. Parhaiten kuitenkin tunnen kodiksi Länsi-Suomen ja länsirannikon. Lapissa on ihana käydä ja retkeillä (kesä-syksy aikaan), mutta en voisi asua siellä, koska talvi ja kylmä kausi on liian pitkä.

Näitähän ei nyt kysytty, mutta kirjoittelin silti :)

Vielä jatkoa ihmisten erilaisuuteen. Oman kokemukseni mukaan Hämeessä ihmiset on rauhallisia, mukaan porukkaan pääsee hetken tarkkailun jälkeen. Varsinais-Suomessa ollaan keskitytty omaan elämään, vieraita ei juuri kaivata. Pohjanmaalla on hyvä olla vain jos olet ruotsinkielinen. Etelä-Pohjanmaalla tietty jäyhyys ja itsevarmuus, mutta kun sen ymmärtää niin joukkoon hyväksytään varauksetta. Ja sitten taas missään muualla en ole kokenut sellaista avuliaisuutta kuin Lapissa ventovieraitakin ihmisiä kohtaan. Toisaalta Savossa on kyllä myös ollut iloinen vastaanotto.
Satakunnassa sijaitsee Pori, joten siitä ei voi sanoa enempää.

[quote="Tiibetinhelmi"]^Minusta tuota ei tarvitse edes osata selittää. Se on se oikea TUNNE. Ja mieli kertoo missä on oma sielunmaisema. Missä vaan voi olla oma itsensä, viihtyä, nauttia, ladata akkujaan. Se paikka, missä on koti.[/quote]

Näin on.

Ei tokikaan ihmiset ole samanlaisia joka paikassa. Siksi viihdynkin paremmin maalla. Turussa asuessa ei saman kerrostalorapun naapurit edes vastanneet tervehdykseen, saati että olisivat oma-aloitteisesti tervehtineet. Mitään muuta en heiltä edes odottanut kuin vastauksen "hei"-sanaan, mutta ei. Tampereella joihinkin naapureihin tutustui, mutta olivat hekin muualta muuttaneita :D Enää en muuttaisi kumpaankaan paikkaan, Turku sucks kaikin puolin muutenkin ja Tampereesta on tullut liian iso paikka. Pääkaupunkiseudulle en ole koskaan suostunut muuttamaan, edes harkitsemaan, ei missään nimessä.
Olen vakaasti sitä mieltä etten koskaan enää muuta kaupunkiin asumaan, en pieneenkään. Mitä pienempi kaupunki, sen ahdistavampi ilmapiiriltään, isoissa kaupungeissa taas tökkii ihmisten määrä. Maalaiskunnissa paras asua monestakin syystä.
Nyt on hienoinen ongelma kun puoliso on muuttamassa kaupunkiin muutamaksi vuodeksi, haluaisi minut mukaan mutta ehei. Ei siitä tulisi mitään. Jään maalle, nähdään sitten viikonloppuisin.

Minä en näkisi estettä muualle kuin pk-seudulle. Asuin Kulosaaressa melkein 10 vuotta, ja teinille se sopikin hyvin, mutta ei missään tapauksessa enää. Ahdistun jo Helsingissä käymisestäkin. Sanoisin että 100 km Helsingin ympärillä on ehdoton no-no-alue. Kaikki muu sitten kelpaisikin. Paitsi Lapissa olisi liian karua, pitää olla kunnon metsiä. Ja jossain Oulunkin korkeudella oltaisiin liian pohjoisessa.

Asuin pari vuotta 40 km päässä Helsingistä. Sinne muuttaminen oli epic fail, mutta niin oli kaikki muukin mitä silloin tein.

Oulussa taisin asua peräti 5 vuotta. Liikaa pyöräilijöitä! Enkä muutenkaan kotiutunut.

Olen Tampereelta kotoisin, ja muuten voisin hyvinkin kuvitella asuvani sielläpäin (ei tietenkään kaupungilla), mutta parempi jättää väliin niin kauan kuin vanhemmat ovat elossa. Ne taatusti kielloista huolimatta pölähtäisivät ovelle milloin sattuu soittamatta etukäteen. Eivätkä millään ymmärrä miksei niin voisi tehdä. Ei saisi ikinä olla rauhassa. Ja ne ovat niin vanhoja, että niiden kouluttaminen uusiin tapoihin on täysi mahdottomuus.

Turussa asuin teininä vuoden, ja nyt aikuisena muutin takaisin Turun seudulle. Tykkään! Täältä on paljon hyviä muistoja. Kaupunki ei ole liian iso eikä pieni, eikä siellä tarvitse käydä jos ei halua. Mutta jos haluaa baariin niin se onnistuu. Koti on kyllä taajamassa, mutta syrjässä ja koiralenkit menevät useimmiten niin ettei vastaan tule ketään.

^Minusta tuota ei tarvitse edes osata selittää. Se on se oikea TUNNE. Ja mieli kertoo missä on oma sielunmaisema. Missä vaan voi olla oma itsensä, viihtyä, nauttia, ladata akkujaan. Se paikka, missä on koti.

Jostain syystä en voi kuvitellakaan muuttavani esim. Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään ja moneen muuhunkaan paikkaan.
Olen Espoosta kotoisin ja viettänyt kaikki lapsuuden kesäni savolaisissa maisemissa ja siksi aikoinaan muutto Kuopioon miehen luokse ei tuntunut ollenkaan pahalta.
Jos mies olisi asunut esimerkiksi Turussa tai Tampereella niin en usko että suhde olisi sen kummemmin jatkunut.
Enkä osaa selittää miksi.

Olen katunut ja rajusti. Muutin miehen ja työpaikan takia kauas omilta alueiltani. Olin jo asunut parissa muussakin kaupungissa opiskelemassa, ja kuvittelin, että hyvin menee taas. No ei mennyt.
Tylsää, ahdistavaa, pitkä matka joka paikkaan esim. vanhempien ja sukulaisten luo. Miehen kanssa tuli ero vuosien jälkeen, mutta hyvä työpaikka piti siellä edelleen. Firman karsiessa konttoreitaan tuli tilaisuuteni muuttaa takaisin juurille.
Tuhat kiloa lähti painoa niskasta, henki alkoi taas kulkea, ja vaikka nykyinen työ ei vastaa koulutusta eikä palkka entistä, silti nautin olostani.
Poissa on ahdistava tunne, negatiivisuus, tympääntyminen arkeen, ja ties mikä.
Olen vakaasti sieltä mieltä, etteivät suomalaiset ole samanlaisia joka paikassa maata, vaikka jotkut niin väittävätkin.

Uskon jo valmiiksi, että katuisin. Tällä paikkakunnalla olen asunut tämän kuun lopussa 49 v. ja vain kaksi kertaa sinä aikana muuttanut n. 3 km:n säteellä. Ihan vähällä en muuttaisi täältä pois.