Lemmikit

Itelleni oon huono hankkimaan edes tarpeeseen, mutta olen huomannut että nyt on elukoiden kanssa vähän sama kun oli aikanaan lasten kanssa, tulee ostettua mukatarpeellista. Kissoilla on leluja paikat väärällään, harvoin ne niillä leikkii. On kiipeilypuita joka tarpeeseen, on kantokoppia ja -kasseja montaa eri kokoa.
Koira sai viikonloppuna uuden hienon pannan ja taluttimen, koska löyty niin herkullisen pinkit nahkaiset... eihän meillä ollutkaan kuin kaksi pinkkiä pantaa ja kolme vai neljä nailontalutinta. Ja arkikäytössä meillä on fleksi ja valjaat (kerroinko, että meillä on siis tuo uusi valjaiden väriin sopiva pinkki fleksi, sekä kaksi vanhaa fleksiä, joista toinen on heijastinkeltainen ja siis talvikäyttöön).
Kaulapanta ja talutin on käytössä vain näyttelyissä ja treeneissä

Hanoja, pyyhekoukkuja ja wc-paperitelineitä lukuunottamatta ei löydy kromia tai harjattua terästä tai muuta hopeaa. Kultaa/messinkiä/kuparia ei mistään, niitä en siedä edes pieninä annoksina.

Kullan ja hopeanhohtoista sisustusta voi kohdallani miettiä sitä kautta että talo on 50-luvulla rakennettu, ei todellakaan kokonaan rempattu alkuperäisestä, ja sisustus on lähinnä värikästä 60-70 luvun iloittelua
Vaikak pidän kaikenlaisesta tyylistä, niin tänne ei todellakaan sovi juuri mikään kultainen tai hopeinen nykykrääsä. Kuparista ja messinkistä on kyllä jonkin verran.

^mulla menee kausittain. Nyt on pari vuotta ollut hopea&kristalli -kausi: ne tuovat kivasti valoa asuntoon.
Kun tää kausi menee ohi, sisustusta saa vaihdettua pikkurahalla hyödyntäen kirppareita ja osto/myyntipalstoja. Aika harvoin ostan sisustusjuttuja uutena.

Sisustamiseen liittyen, en löytänyt muutakaan ketjua.
Löytyykö muita, joilla kaikki kullan ja hopean värinen on sisustuksessa ehdoton ei? Muistan kun muutimme uuteen asuntoon, ruuvasin heti ekana päivänä vessasta pois kullanväriset naulakon ja wc-telineen, vaikka uusia ei ollut vielä hankittu. En vaan kestänyt niitä.
Aihe palautui mieleen, kun eilen ostin kirpputorilta kynttilänjalkoja. Tarvitsin sellaisia ja viime joulun aikaan etsin monesta kaupasta, mutta haluamiani oli vain hopean värisinä ja hintaa 20€/kpl. En ostanut. Nyt raaskin ostaa kun samaiset kynttilänjalat maksoi kirpparilla muutaman euron, mutta ennen ostamista pohdin miehelle että tarttuuko näihin spraymaali. Iäkkäämpi kirppismyyjä aivan kauhisteli, että eihän niitä kannata maalata kun "hopeinen" pinta on niin kaunis ja täysin virheetön! Kyllä, virheetön oli mutta mieluummin melkein millä tahansa värillä maalattu pikkuvirheillä, kuin virheetön hopean värinen!

Me muutimme 10 vuotta sitten 100 neliöiseen taloon jossa oli ennestään paljon tavaraa. Sen jälkeen muutettiin 90 neliöiseen asuntoon jossa oli ennestään huonekaluja. Sitten muutettiin 40 nelliön asuntoon jossa oli aivan kaikki tavallisen talouden tavarat ennestään, haarukoita, verhoja, huonekaluja ja petivaatteita myöden. Voitte uskoa että kierrätyskeskuksesta on tullut tuttu paikka!
Aina ei siis ole siitäkään kyse että itse ostelisi tavaraa.

Olohuoneen verhoja olen etsinyt 5 vuotta, mutta ei ole löytynyt sopivalla hinnalla sopivia, kirpparit on vaikeita kun sieltä olen kyllä löytänyt sellaisia joista tykkäisin, mutta aina vain 2 kpl, vaikka tarvisin 4.
Viimeisimmät uudet hankinnat (jos tätä nyt voi hankinta-sanalla kutsua) on vanha pieni pyöreä pöytä joka oli lainassa naapurilta mutta hänen mielestään se sopi tänne niin hyvin ettei halunnut enää takaisin. Tämä oli tammikuussa. Toinen tämän vuoden "ostos" oli miehen siskon petari jota hän oli heittämässä pois uuden tieltä. Tuli vierassänkyyn, siitä kun on puuttunut petari jo pitkään.

Tiibetinhelmi kirjoitti:Mä unohdin mainita kirjat! Niitä hankin melkeinpä viikoittain. Ja kierrätän myös. Ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa kirjoja.

Komps tuo, kaikki hyvät kirjat pitää hankkia itselle. Olen tietoisesti lopettanut mm astioiden keräämisen (tuli sarja täyteen), ja taulujakin alkaa olla liikaa, huutokaupat on mun heikkous. Kuitenkin sellainen tilan tuntu pitää olla, kivatkin tavarat ahdistaa jos niitä on tilassa liikaa.

Mä en ostele enää paljoa tavaraa. Ostan lähinnä tarpeeseen. Aiemmin kiersin kirppiksiä ihan liikaa ja tavaraa kertyi, koska rakastan kaikkea vanhaa ja persoonallista. Mulle olisi kauhistus, jos koti näyttäisi huonekaluliikkeen katalogista napatulta. Koronan takia tuli pakollinen tauko kirppiksillä käyntiin ja kirppislakko on senkin jälkeen pitänyt. Ei ole tilaa eikä tarvettakaan millekään.

Mun ainoat uutena hankitut huonekalut on kapea Ikean Ivar-hylly, pieni kukkapöytä, vessan hylly ja keittiöön korivaunu tasolla. Kaikki muu on kierrätettyä, ja kaikki on myös hankittu siksi, että ne on miellyttänyt mun silmää. Kaikki on myös hyvin edullista, sillä yksi kirppislöytöjen suola on hyvät löydöt mahdollisimman halvalla. Yli/markkinahinnan maksaisin hyvin harvasta tuotteesta.

Mä en jaksa käydä kirppareilla "livenä", mutta lähialueiden nettikirppareilla on joskus ollut jotain kivaa ja meille sopivaa.
Ja sillä Fb:n roskalavalla.
Jos jotain tietynlaista haluan ja nopealla aikataululla niin sitten tulee ostettua uutena.
Noi kirppari/roskalavajutut on enemmänkin sellaisia että seuraan niitä jos siellä olisi jotain jolla olisi meille käyttöä.
Ei ole väliä mistä tavara/huonekalu on tullut kunhan se on ehjä ja meille sopiva. Silläkään ei ole väliä miltä vuosikymmeneltä se on.

Tai ei sen aina tarvitse olla ehjäkään. Yksi pöytä on tehty vanhasta puuovesta.
Paljon tuunaillaan itse. Pergolan lattia on tehty kaatopaikalla huomaamistamme vanhojen urheilukentän penkkien puuosista. Hyvin paksua ja leveää lankkua.
Ja saman pergolan ristikot tehtiin täällä olleista ylijääneistä talon laudoituksen rimoista.

^^ Samaa mieltä kyllä tuosta! Kun rikastun, hankin niin ison talon että siellä on oma kirjastohuone. Nyt on vain yksi surkea kirjahylly ja sekin on täynnä, joten ei voi ostaa kirjoja.

Muutama vuosi sittenhän lähes kilpailtiin siitä kenellä on vähiten tavaraa, mutta nykyään näkyy taittuneen. Muotejahan tulee ja menee.
En ole koskaan ostanut paljon tavaraa, enkä varsinkaan vaihtanut huonekaluja ellei edelliset ole menneet rikki tai muuten ole esim. muuton jälkeen epäsopivia joten kuormia ei lähde myyntiin eikä kiertoon. Kippoja ja kuppeja tulee ostettua kukkasille ja yrteille, ne kun näyttävät lisääntyvän tällä huimasti Sisustusta olen ostanut viimeksi pari vuotta sitten kun saunakamaariin laitoin rekvisiittaa. Lähinnä jotain tuikkukuppia ja sopivan värisiä paneeliverhoja joista tein sitten persaluset saunaan. Remonttitarvikkeita tms tässä tuskin tarkoitettiin.

Mä unohdin mainita kirjat! Niitä hankin melkeinpä viikoittain. Ja kierrätän myös. Ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa kirjoja.

^ Se liittyi asiaan koska sanoit että kirpputorilta ostetaan kun haetaan nimenomaan tietyn väristä. Aika monta kirpputoria saisi kiertää, veikkaan, vaikka Torista löytyikin (kotiinkuljetuksella ja ilman säätöä myyjän kanssa?). Minä nyt vain haluan tavarani uusina (ja luteettomina myös). Ja kyllä, mielikuvani sanasta "kirpputorikoti" on sotkuinen ja epäyhtenäinen, vaikka joku onnistuisikin niillä tavaroilla rakentamaan siistin sisustuksen. Turha yrittää väittää että sellaisen saisi aikaan helpommalla kun ostamalla kaupasta. Ei voisi vähempää kiinnostaa alkaa erikseen metsästämään jotain haluamaani.

Mea kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Ok. Monet ostaa kirppiksiltä juuri siksi että haluavat jotain tiettyä väriä tai sarjaa jota ei enää kaupasta saa. Ja haluavat nimenomaan samanlaista ja yhteneväistä.

No kuinka helposti ja nopeasti luulet että olisin kirppikseltä löytänyt vaaleanpunaisen sohvan. Netistä löytyi alle tunnissa.

Miten liittyy asiaan? Sanoit kirpputorikodin olevan kauhea koska oletat sen olevan jotain sekasortoa. Kommentoin sitä. Yhtä lailla mikä tahansa koti voi olla sekalaista, eriparitavaraa täynnä.

Mutta kyllähän kirpputorillakin jotain karmeuksia myydään koska jotkut niitäkin ostaa; vaaleanpunaisia sohvia löytyi tori.fi:stä noin 15 sekunnissa.

Vieras kirjoitti:Ok. Monet ostaa kirppiksiltä juuri siksi että haluavat jotain tiettyä väriä tai sarjaa jota ei enää kaupasta saa. Ja haluavat nimenomaan samanlaista ja yhteneväistä.

No kuinka helposti ja nopeasti luulet että olisin kirppikseltä löytänyt vaaleanpunaisen sohvan. Netistä löytyi alle tunnissa.

Elettiin kauan tosi niukasti sairastelujen takia ja astiat, vaatteet, matot ja muut oli halpiksia, jotka nyt hoiti tehtävänsä. Kun taloudellinen tilanne parani niin kyllä, vaihdoin sekalaiset tavarat sellaisiin astioihin, vaatteisiin joista oikeasti pidin. En kalleimpiin, en esimerkiksi raski edelleenkään ostaa Teeman lautasia. Mutta kuitenkin. Vaatteissa panostan siihen että vaatteita voi olla vähemmän ja ne saa maksaa enemmän, kunhan oikeasti tykkään niistä. Huonekaluissa aloin heittää lastulevykapistuksia pois ja tilalle oikeaa puuta. Kosmetiikkaan ja vastaavaan en koskaan ole panostanut, ei minun juttuni. Parturissa käyn viiden viikon välein siinä kaikki.

Huonekalut vaihtui oikeastaan kokonaan yhden muuton myötä. Aiemmin oli vain valtavia talonpoikaishuonekaluja, puisia ja painavia, massiivisia vaatekaappeja, lipastoja, ruokapöytä, sivustavedettäviä sänkyjä ja sohvia. Yhtäkään en itse saanut siirrettyä, aina piti olla vähintään kaksi kantajaa pieneenkin siirtoon ja kaapeissa neljä isoa miestä ennen kuin ne minnekään liikahti. Aina ajattelin etten niistä ikinä luovu, suorastaan rakastin niitä huonekaluja ja siihen asuntoon ne sopikin täydellisesti.
Mutta kun tuli eteen muutto toiselle puolelle maata niin tajusin ettei ne mahdu kyytiin! Tai siis, sen sijaan että autoon saisi hirveän määrän tavaraa, se olisi tullut jo niistä muutamasta kaapista ja lipastosta täyteen. Moinen alkoi tuntua täysin turhalta ja niin vaan lähtivät kiertoon. Hyvät rahat tosin sain ja niillä hommasin uudet ruokapöydät, hyllyt, kaapit ja senkit, tällä kertaa tiikkikalusteet 50-60-luvulta. Kauniit yhteneväiset ja ennen kaikkea superkevyet. Ja sopivat sitten taas nykyiseen kotiin paljon paremmin kuin entiset.
Nyt kun ne on hankittu niin uutta ei tarvitse hetkeen hankkia.

Hankin yleensä tavaraa, vaatetta, kosmetiikkaa (hiuslakkaa, saippuaa, shampoota) vain silloin, kun vanha menee rikki tai loppuu enkä enää tule toimeen ilman. Minulla on aika kallis maku (ei muotia tai missään nimessä merkkituotteita, mutta laadukkaita materiaaleja), joten ei ole varaakaan ostaa yli välttämättömän tarpeen. Poikkeus on kesäkukat ja perennat. Niitä ostan/kylvän niin paljon, että varmasti näyttää nätiltä. Niiden lisäksi tarvii tietenkin kasvimaalle ja ruukkuihin multaa ja lannoitteita. Muilta hömpiltä heräteostoksilta säästyn kätevästi, kun mies tekee kaikki päivittäisostokset. Sisustan ehkä kerran 10-20 vuodessa ja silloin saatan ostaa uudet matot tai verhot.

Ai niin, ostan kuitenkin silloin tällöin ylimääräistä, jos löydän kirppikseltä jonkun kirja-aarteen, mistä muuten on painokset loppu. Sellaista on näköjään sattunut turhan usein, kun hyllyt on aika täynnä.

Tiibetinhelmi kirjoitti:^Eikä kun koirankusetuskengät pitää olla ehdotonta priimaa ja muista popoista ei niin väliä!

Jep, niillä kuitenkin kuljetaan kilometritolkulla joka ikisenä päivänä. Muistan kun kerran tuskailin, että koirankusetuskengät hajosi, niin mies totesi siihen, että no sun pitää sitten downgreidata ( ) jotkut vanhat kengät koirankusetuskengiksi. Eihän se nyt hyvänen aika niin mene! Ja tämä koirankusetuskenkäongelma on juuri nyt taas ajankohtainen, kun nykyisistä on ihan viittä vaille pohjat puhki, tänään saapui uudet, ja tietenkin ihan liian isot, eli palautukseen menee, mutta en ehdi odottaa korvaavaa tuotetta samasta paikasta kun ma pitäis lähteä reissun päälle, eli viikonlopun aikana pakko lähteä etsimään jostain, vaikka just kävin koko kaupungin läpi eikä mieleisiä löytynyt, hohhoijaa...

Ja sitten itse aiheeseen, mulla on paljon tavaraa ja olen shoppailu- ja keräilyaddikti. Keräilyastioita en ole ostanut nyt enää, kun hyllyt on täynnä. Ihan kylmän rauhallisesti olen kävellyt ohi, vaikka olisi minkälaista itäsaksalaista ruusuastiastoa tarjolla. Hajuvesiä harrastin varsinkin ennen haju/makuaistin katoamista intohimoisesti, niissä olen pitänyt rajana, että 100 pulloa on maksimi, ja se onkin aika lailla tämänhetkisen kokoelmani määrä. Posliini- ja lasijoutsenia on satoja. Ostan niitä aina kun näen jossain sellaisen, mitä mulla ei vielä ole. Vaatteet on pahin, niitä on niin helvetisti, ettei siihen normaali-ihmisen käsityskyky riitä Olen nyt ottanut tavoitteeksi, että pitäisi käyttää kaikkia, joita en ole koskaan käyttänyt. Hirveä urakka, mutta hiljaa hyvä tulee

Mea kirjoitti:^^ Lyhyesti: tavarat eivät ole samaa sarjaa tai ovat eri vuosikymmeniltä. Ovat vanhan tai kuluneen näköisiä tai erisävyisiä.

Ok. Monet ostaa kirppiksiltä juuri siksi että haluavat jotain tiettyä väriä tai sarjaa jota ei enää kaupasta saa. Ja haluavat nimenomaan samanlaista ja yhteneväistä.

Tiibetinhelmi kirjoitti:^Eikä kun koirankusetuskengät pitää olla ehdotonta priimaa ja muista popoista ei niin väliä!

totta, mutta mä olen kerran ostanut kalliit kengät, ja nekin oli ihan huonoksi talsittu ja muoto ja tukevuus mennyt puolessa vuodessa, joten mun budjetti nykyään on, että alle satasella pitää saada, koska "ne on kuitenkin kohta huonot".
toki jos osaat suositella kestäviä ja hyviä, niin vinkkaa toki, pohdin asiaa seuraavat puoli vuotta, kun tarttee varmaan uudet popot sitten hankkia

^Eikä kun koirankusetuskengät pitää olla ehdotonta priimaa ja muista popoista ei niin väliä!

hankin tavaraa harvoin, koska ostan vain tarpeeseen.
nyt oli pakko hankkia uusi telkka. vanhan tv:n kuva oli jo pätkinyt varmaan 8 vuotta ja se paheni siten, että parit migreenit siitä tuli, joten ostin sitten telkan kk sitten, että aika kauan mä jaksan katella epäkuntoisiakin juttuja, jos se muuten vielä toimii.

risoilla kengilläkin on hyvä kusettaa koiraa kunnes pohjat irtoo.
lenkkikenkiä ostan ehkä kerran vuodessa tai kerran kahdessa vuodessa. ekan vuoden kengät pysyy yleensä hyvänä (no joo kyllä ne parissa kk:ssa on talsittu huonoksi..) ja tokana vuonna yleensä tulee jo muitakin ongelmia kuin veden tulo kenkään, joten silloin ostelen.

kosmetiikkaa en osta lainkaan, enkä sisustusjuttuja. enkä keräile mitään.

^ Mulla sama, ei yhtään kiinnosta mennä katsomaan löytyisikö jotain, vaan selaan netistä ja ostan sieltä. Kun esim tarvittiin vaaleanpunainen sohva niin passeli löytyi aika pienellä hakemisella.

Keräilen Marimekon astioita, joten niitä tulee hankittua aina välillä.
Vaatteita silloin tällöin tarpeeseen, samoin kosmetiikkaa.

Sisustuksen osalta olen aika tarkka, tykkään että asiat sopii yhteen ja näyttää hyvältä. En vaihda jatkuvasti mitään, mutta ostetaan toki tarpeeseen uutta. Viimeiset isommat hankinnat tv tällä viikolla (vanha hajosi), sängynpääty keväällä (tehtiin itse, kun ei kaupoista saanut mieleistä ja kissat olivat raapineet vanhan ihan rikki) ja sohva (noin vuosi sitten, syy sama kuin sängynpäädyllä). Pieniä sisustusjuttuja saatan hankkia, kun tulee joku kiva vastaan. Voisin hankkia käytettynäkin huonekaluja, jos löytyisi sisustukseen sopiva oikealla hetkellä. En kuitenkaan jaksa kierrellä kirppiksiä tai selata toria, joten useimmiten ostan uutta ja tilaan netistä.

Mulla riippuu ihan tavarasta.
Meillä on koti sisustettu(vaikka olen tarkka siitä miltä näyttää) suurelta osin käytetyillä (ostetuilla tai saaduilla) huonekaluilla ja tavaroilla. (Vanhin oma on yksi pöytä omasta lapsuudenkodistani 70-luvulta)
Seuraan myös aktiivisesti oman paikkakunnan facebookin Roskalavaa, sieltä on tullut hyviä ilmaisia hankintoja. Toisen roska on toisen aarre.

Harvemmin ostan varsinkaan mitään isompaa hetken mielijohteesta. Pitää olla oikea tarve, ja ensin katson löytyisikö sitä kohtuullisella vaivalla jostain käytettynä.
Olen joskus aiemmin kyllä ollut varmaan jonkinlainen himoshoppailijakin.

Olen aika huono tavaranhankkija nykyään. Mutta sitten jos olen jotain hankkimassa (asiaa on siis mietitty) niin ei välttämättä kauaa nokka tuhise kun se on hankittu.
En sillä lailla kiinny tavaroihin, joten kiertoon lähtee jos en enää itse tarvitse.

^^ Lyhyesti: tavarat eivät ole samaa sarjaa tai ovat eri vuosikymmeniltä. Ovat vanhan tai kuluneen näköisiä tai erisävyisiä.

Mulle tuli tän talon hankinnan mukana huonekaluja ja astioita aikamoiset määrät, joten aika vähän olen mitään hankkinut ja kun hankin niin tarpeeseen. Työkaluja ja pihajuttuja piti kyllä ekana kesänä ostaa, ruohonleikkuri ja moottorisaha ym ym. Kosmetiikkaa en juurikaan itselle osta, koirille tietenkin julmetut määrät shampoita ja hoitoaineita. En kerää mitään astiasarjaa enkä toivo kippoja tai kuppeja enää yhtään lisää.

Mea mitä pidät kauheana "kirpputorisisustuksena"? Olen varma että sinunkin kotisi sisustuksen pystyisi kirpputorihankinnoilla tekemään.

Siinä mielessä olen hankkinut tavaraa, että haluan että koti on superkauniisti sisustettu. Mutta toisaalta vaikka jotain koriste-esineitä ei saa olla esillä juuri ollenkaan, koska en tykkää ns. runsaasta sisustuksesta vaan enemmän pelkistetystä. Mutta esimerkiksi olen vaihtanut täällä wc-paperitelineet ja pyyhetelineet yms, vaikka alkuperäisetkin toimivat täysin, mutta uudet olivat kauniimmat. Kaiken pitää olla tiukasti sävy-sävyyn, vääränvärinen mikä tahansa lähtee täältä nopeammin kuin naton ohjus. Kirpputorisisustus olisi kauhistus enkä niillä käykään (ellei mies vie perässään).

Rakastan toki myös kosmetiikkaa. Hutiostokset on onneksi aika helposti saanut myytyä (ei meikit vaan esim puhdistusaineet).

En juuri haudo tavaraa, vaan jos totean etten tykkää jostain (enää) niin se menee myyntiin/fb:n ilmaisryhmiin/kierrätykseen.