Kirjoittaja Vieras » 29.06.2023 16:05
Elettiin kauan tosi niukasti sairastelujen takia ja astiat, vaatteet, matot ja muut oli halpiksia, jotka nyt hoiti tehtävänsä. Kun taloudellinen tilanne parani niin kyllä, vaihdoin sekalaiset tavarat sellaisiin astioihin, vaatteisiin joista oikeasti pidin. En kalleimpiin, en esimerkiksi raski edelleenkään ostaa Teeman lautasia. Mutta kuitenkin. Vaatteissa panostan siihen että vaatteita voi olla vähemmän ja ne saa maksaa enemmän, kunhan oikeasti tykkään niistä. Huonekaluissa aloin heittää lastulevykapistuksia pois ja tilalle oikeaa puuta. Kosmetiikkaan ja vastaavaan en koskaan ole panostanut, ei minun juttuni. Parturissa käyn viiden viikon välein siinä kaikki.
Huonekalut vaihtui oikeastaan kokonaan yhden muuton myötä. Aiemmin oli vain valtavia talonpoikaishuonekaluja, puisia ja painavia, massiivisia vaatekaappeja, lipastoja, ruokapöytä, sivustavedettäviä sänkyjä ja sohvia. Yhtäkään en itse saanut siirrettyä, aina piti olla vähintään kaksi kantajaa pieneenkin siirtoon ja kaapeissa neljä isoa miestä ennen kuin ne minnekään liikahti. Aina ajattelin etten niistä ikinä luovu, suorastaan rakastin niitä huonekaluja ja siihen asuntoon ne sopikin täydellisesti.
Mutta kun tuli eteen muutto toiselle puolelle maata niin tajusin ettei ne mahdu kyytiin! Tai siis, sen sijaan että autoon saisi hirveän määrän tavaraa, se olisi tullut jo niistä muutamasta kaapista ja lipastosta täyteen. Moinen alkoi tuntua täysin turhalta ja niin vaan lähtivät kiertoon. Hyvät rahat tosin sain ja niillä hommasin uudet ruokapöydät, hyllyt, kaapit ja senkit, tällä kertaa tiikkikalusteet 50-60-luvulta. Kauniit yhteneväiset ja ennen kaikkea superkevyet. Ja sopivat sitten taas nykyiseen kotiin paljon paremmin kuin entiset.
Nyt kun ne on hankittu niin uutta ei tarvitse hetkeen hankkia.
Elettiin kauan tosi niukasti sairastelujen takia ja astiat, vaatteet, matot ja muut oli halpiksia, jotka nyt hoiti tehtävänsä. Kun taloudellinen tilanne parani niin kyllä, vaihdoin sekalaiset tavarat sellaisiin astioihin, vaatteisiin joista oikeasti pidin. En kalleimpiin, en esimerkiksi raski edelleenkään ostaa Teeman lautasia. Mutta kuitenkin. Vaatteissa panostan siihen että vaatteita voi olla vähemmän ja ne saa maksaa enemmän, kunhan oikeasti tykkään niistä. Huonekaluissa aloin heittää lastulevykapistuksia pois ja tilalle oikeaa puuta. Kosmetiikkaan ja vastaavaan en koskaan ole panostanut, ei minun juttuni. Parturissa käyn viiden viikon välein siinä kaikki.
Huonekalut vaihtui oikeastaan kokonaan yhden muuton myötä. Aiemmin oli vain valtavia talonpoikaishuonekaluja, puisia ja painavia, massiivisia vaatekaappeja, lipastoja, ruokapöytä, sivustavedettäviä sänkyjä ja sohvia. Yhtäkään en itse saanut siirrettyä, aina piti olla vähintään kaksi kantajaa pieneenkin siirtoon ja kaapeissa neljä isoa miestä ennen kuin ne minnekään liikahti. Aina ajattelin etten niistä ikinä luovu, suorastaan rakastin niitä huonekaluja ja siihen asuntoon ne sopikin täydellisesti.
Mutta kun tuli eteen muutto toiselle puolelle maata niin tajusin ettei ne mahdu kyytiin! Tai siis, sen sijaan että autoon saisi hirveän määrän tavaraa, se olisi tullut jo niistä muutamasta kaapista ja lipastosta täyteen. Moinen alkoi tuntua täysin turhalta ja niin vaan lähtivät kiertoon. Hyvät rahat tosin sain ja niillä hommasin uudet ruokapöydät, hyllyt, kaapit ja senkit, tällä kertaa tiikkikalusteet 50-60-luvulta. Kauniit yhteneväiset ja ennen kaikkea superkevyet. Ja sopivat sitten taas nykyiseen kotiin paljon paremmin kuin entiset.
Nyt kun ne on hankittu niin uutta ei tarvitse hetkeen hankkia.