Koirarotupohdintaa

[Belgiter]

Alva (pk collie) oli lähes mykkä. Se haukkui vesisuihkuille ja paineistetulle ilmalle ja kerrostalokoiran elämässä noita ei paljon tullut vastaan. Se osasi haukkua käskystä. Ihmiselle se haukkui tasan kerran tai ehkä kaksi, luonnetestin uhkausosioissa. Ei minkäänlaista vahtihaukkua. Haukkui vieraassa paikassa yksin jätettynä. Oikein kiihtyessään saattoi haukkua, sillä tavalla sille sen käskystä haukunkin opetin.

Pulma (belpat) on haukkuherkempi. Toisaalta se myös kiihtyy ja turhautuu paljon nopeammin ja herkemmin kuin Alva. Se haukkuu toisille koirille (olettaisin, että jokin sekoitus epävarmuutta ja kiihtymystä), se haukkuu siirtymätilanteissa esim. koirapuiston portti (kiihtyy jostain), se haukkuu agilitykentän laidalla radalla oleville koirille (kiihtymys, turhauma, kun ei pääse itse sinne), voi haukahtaa rapussa oikein kolisteleville ihmisille tai jos kuulee siellä vieraan koiran. Nuorena se sai ihme haukkukohtauksia. Se kiihtyi ihan tyhjästä ja alkoi räköttää ja komentaa. Se loppui lopulta, joko ikä toi järkeä tai alkoi joku hiven upota sinne kaaliin (tai tuon pää on enemmän porkkana), että tuo ei ole sallittua ja siihen puututaan. Minulle ei koskaan selvinnyt, mikä käytöksen aiheutti tai mikä sen laukaisi. Ehkä se koki kadulla kävelyn yhtäkkiä jonkinlaiseksi siirtymätilanteeksi? Koirille haukkumiseen on auttanut vastaehdollistaminen, se usein muistaa, että hei koira, jos narunpäältä saisi jotain, vielä kun kokeilen seurata näin.

Mutta ei onneksi hauku koko ajan. Kotona on pääasiassa hiljaa. Perheen aiemmat belgit oli aika samanlaisia, paitsi eivät yhtä kiihtyisiä kuin tuo. Ne tosin mekkaloivat nuorina yksinollessaan ja lehdenjakajan vaihtuminen tiedotettiin kuuluvasti.

Yhden kleinspitzin tiesin joskus ja se haukkui ihan koko ajan. Se oli kai entinen kennelkoira eikä varmaan tiennyt muuta olotilaa kuin jatkuvan haukkumisen. Se haukkui kuin olisi hengittänyt. Onneksi sillä oli aika pehmeä haukku eikä se ollut kovaääninen. Siitä varmaan tulee hetken kuluttua taustahälyä, jos siihen ei pala ensin hermot.

[Koiruuksia]

Yhdessä asuinpaikassa liikkui kaduilla pitkäkarvainen collie joka haukkui ihan koko ajan. Muistan vielä nimenkin vaikka tuosta on jo yli 20 vuotta. Timi.
Timiä ulkoilutti iäkkäämpi naishenkilö joka käveli hitaasti. Timin ikää en osaa sanoa mutta ei sekään ihan nuorelta näyttänyt.
Nainen hoki koko ajan "Timi hiljaa!"
Ja Timi haukkui silti edelleen _joka_ askeleella.

[Belgiter]

Meillä oli naapuritalon alakerrassa kaksi uroscollieta 90-luvulla. Se oli rivi/luhtitaloyhtiö. Nimiä en enää muista. Toisessa luhtitalossa asui Jimi, saksanpaimenkoira, ja sen jälkeen Boris, joka oli mastiffi. Vastapäisessä rivarissa oli cairn Remu.

[Tiibetinhelmi]

Noita mummo & Timi- yhdistelmiä on ollut kautta aikojen varmasti siellä ja täällä, eri roduilla ja eri nimillä vaihdellen.

[Merkkari]

Mun lähellä asuu kaksi mäyräkoiraa ja niistä Sulo tuntuu olevan melkoinen epeli. Ne tietysti ulkoilee aidatulla pihalla usein ja Sulolla tuntuu olevan paljon asiaa ja sähköä saappaissa. "Sulo tule pois sieltä", "Sulo ei hauku", "Suuulooooo!" Sen toisen koiran nimeä en edes tiedä, kun Sulo aina varastaa shown.

Mun lapsuudessa pikkukaupungissa mummoilla oli aina (lihava) beagle tai mäyräkoira. Ne oli varmaan jotain metsästyksestä eläköityneitä koiria tai sellaisia, jotka ei siellä pärjännyt ja oli sitten asutettu jollekin suvun mummolle lenkkikaveriksi. Mäyräkoirat oli siihen aikaan usein melko kiukkuisia ja beaglet veti mummoja kun höyryjyrät. Näkyi myös paljon tipsuja, liekö pitäjässä ollut jo silloin kasarilla joku kasvattaja. Oli kyllä myös yksi tauotta haukkuva arka collie. Tai lassieita ne silloin oli...

Silloin oli rotuja niin paljon vähemmän, että kaikilla tuntui olevan joku sama rotu. Tässä kun nyt on tutkinut vaikka mitä rotuja, niin todella monen kohdalla on yllättänyt, miten vähän aikaa niitä on Suomessa ollut. Siis monia nyt ihan yleisiä rotuja. Vaikkapa bortsu on alkanut yleistyä melko hiljattain. Ei vielä joskus ysärin alussa ollut tällaista, että bortsut voittaa kaikkien lajien kaikki kilpailut. Tai mali. Palveluskoirat oli silloin sakemanneja ja wanna-be-palveluskoirat collieita. Tokossa en oikein muista, siellä taisi olla sekalaisemmin eri rotuja. Kääpiösnautsereita oli jossain kohtaa, mutta se voi olla joku oma harhakuvitelma, kun kavereilla oli niitä.

[Valkosipulisilakka]

Juu, muistan ekan kerran kun itse näin bc:n pk-kisoissa. Se oli kuriositeetti. Vuosi taisi olla 1997.

[Tiibetinhelmi]

Mä selailin kerran paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen vanhaa lehtileikearkistoa. Siellä oli pidetty hallituksen kokous, jonne oli tuotu näytille dalmatialainen! Uutena rotuna siis. Vuotta en muista. Oli oikein tehty lehtijuttu asiasta.

[Merkkari]

Jokos tämä oikeasti uusi rotu on jo ruodittu: https://akkfinlandry.wixsite.com/alaskankleekaifinry

Siinä olisi nyt periaatteessa (mun mielestä) täydellisen kokoinen ja näköinen seurakoira. Ilmeisen vilkas ja tekemistä vaativa, mutta seurakoiraksi kuitenkin tarkoituksella jalostettu. Ehdin jo vähän innostua aiheesta, mutta sitten tämä sai taas kerran epäröimään: "Klee kain uskollisuus ja valppaus tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran. Vaikka alaskan klee kai on erittäin rakastava perheenjäsenilleen, saattaa se kuitenkin olla varautunut ja tarkkaavainen vieraiden ihmisten kanssa."

Onko joku nähnyt tällaista ihan livenä? Tai onko peräti jotain näkemystä luonteesta ja terveydestä?

[Tiibetinhelmi]

On kyllä vinkeän pistävät silmät!

[MJK]

Mietin, että miten pelkästä huskysta on saatu jalostettua noin pieni kun alkuperäksi ei mainita muuta kuin husky? Sitä mietin myös, että mitenkähän tuo kleekai eroaa pomskysta?

[Iidis79]

Jokos tämä oikeasti uusi rotu on jo ruodittu: https://akkfinlandry.wixsite.com/alaskankleekaifinry

Siinä olisi nyt periaatteessa (mun mielestä) täydellisen kokoinen ja näköinen seurakoira. Ilmeisen vilkas ja tekemistä vaativa, mutta seurakoiraksi kuitenkin tarkoituksella jalostettu. Ehdin jo vähän innostua aiheesta, mutta sitten tämä sai taas kerran epäröimään: "Klee kain uskollisuus ja valppaus tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran. Vaikka alaskan klee kai on erittäin rakastava perheenjäsenilleen, saattaa se kuitenkin olla varautunut ja tarkkaavainen vieraiden ihmisten kanssa."

Onko joku nähnyt tällaista ihan livenä? Tai onko peräti jotain näkemystä luonteesta ja terveydestä?

https://tulospalvelu.kennelliitto.fi/nayttelyt/Tulokset?Id=13761&R=5&RO=525

Lahden näyttelyssä oli ollut pari alaskan klee kaita. En ollut lauantaina niin en nähnyt.
Onhan tohon ollut pakko sekoittaa jotain pomerania huskyn kanssa ja ehkä jotain muutakin.

[Iidis79]

Mullehan melkein tuli pk mäyräkoira, mummolan viereisessä talossa oli mäykkypentuja, mut ei niitä sitten edes päässyt katsomaan kun emo oli niin suojelevainen pentujaan kohtaan. Tämä oli joskus 80-luvun lopulla tai ihan ysärin alussa.
Ehkä hyvä ettei meille tullut mäykkyä. 1992 tuli sitten se lapinkoira/samojedi.

[Merkkari]

Lahden näyttelyssä oli ollut pari alaskan klee kaita. En ollut lauantaina niin en nähnyt. Onhan tohon ollut pakko sekoittaa jotain pomerania huskyn kanssa ja ehkä jotain muutakin.

En kanssa ruvennut perkaamaan sen tarkemmin, miten tuo rotu on luotu. Mutta mielessä kävi, että luonnekuvaus ei ainakaan mun mielestä perus-huskyyn sovi. Mun kokemus on, että ne on avoimia ja sosiaalisia vieraitakin ihmisiä kohtaan eivätkä erityisesti vahdi. Mutta toki, jos on kovin tiukkaan sisäsiitosta käytetty, niin saattaahan se näkyä luonteessakin (siis jos ne kantakoirat on olleet jotenkin epätyypillisiä huskyja)? Tai sitten moni pikkupystis toki on alunperin vahti, että voihan sitä sieltäkin tulla. Ja mikä sitten on terveys ja genettinen monimuotoisuus, on vielä kokonaan oma juttunsa.

Ja mun mielestä nuo pistävän siniset silmät ei ole yhtään kivat, en tiedä, miksi kuulemma "kaikki" sellaisia huskyn pentuja erityisen kovasti haluaa?

[dinah]

Silloin kun itse aloitin ei pk-oikeudet omaavalla rodulla saanut osallistua toko-kokeeseen. Aika paljon oli kääpiösnautsereita ja villakoiria tokossa.
Vaikka kaupungissa asuin, oli 60-luvulla varmaan yleisin koiratyyppi ”sekarotuinen karhukoira”, niitä oli paljon. Sitten sakemanneja ja cockereita, terriereistä käytännössä vain kettuterrierejä. Tietty collieita, mäykkyjä ja villakoiria. Esim lapinkoiria ei ollut, ajokkeja ei juurikaan kaupungissa, mutta maalla tietty paljon, samoin suomenpystykorvia.

[Belgiter]

Voisi olla mielenkiintoista tokoa, jos nyt asetettaisiin sääntö, ettei saisi osallistua pk-oikeudellisella rodulla. Tosin voisi tehdä hyvääkin tokolajeille, murtaa rotuennakkoluuloja.

[Umac]

Minä taas olen pohtinut niin päin, että mikä vaikutus sillä olisi harrastaja- ja kisamääriin jos pk-lajit aukeaisi aivan kaikille kynnelle kykeneville? Parantaisiko se esim. katukuvaa yleisen ymmärryksen kautta, koiran kouluttamisen merkitys juurikin nenätöihin toisi lisää tietoisuutta monen rodun kyvykkyyteen ja palattaisiin taas siihen yhteisölliseen tekemiseen, harrastamiseen? En tiedä, Ruotsissa tai olla väljempää niiden sääntöjen suhteen?

[Biarritz]

^Kameran korjaus Uusimaa- hakusanoilla Googleen, löytyy useampi paikka: https://www.google.com/search?q=kameran ... s-wiz-serp

JAS ainakin takavuosina korjasi mun jäätihkusateessa osumaa ottaneen Canonin

JAS kamerahuoltoa Helsingin Mannerheimintiellä voin suositella. Pari Canonin linssiä olen sinne kiikuttanut ja kaikki mennyt hyvin.

Kiitos teille, JAS:iin vien ensiviikon alussa ja katson saako niitä ylipäänsä korjattua. Ehkä tuolla viime kesänä kaikki kuvat "puuroiseksi" muuttaneella kameralla on vielä jotain toivoa, mutta epäilen että vuonna 2021 totaalisesti kuvien ottamisen stopanneen kanssa ei kauheasti ole tehtävissä. No, ne asiantuntijathan sen sitten osaavat arvioida.

[Biarritz]

Mietin, että miten pelkästä huskysta on saatu jalostettua noin pieni kun alkuperäksi ei mainita muuta kuin husky? Sitä mietin myös, että mitenkähän tuo kleekai eroaa pomskysta?

Desmond Morriksen kirjassa Dogs sanotaan näin: "bred down from Siberian Husky and Alaskan Malamute ancestors, with Schipperke and American Eskimo crosses introduced to help reduce its size". Mielestäni kuvien perusteella naamassa näkyy jonkin verran se schipperke-perimä? Huskyllä mielestäni erilainen kuono.

Jokos tämä oikeasti uusi rotu on jo ruodittu: https://akkfinlandry.wixsite.com/alaskankleekaifinry

Siinä olisi nyt periaatteessa (mun mielestä) täydellisen kokoinen ja näköinen seurakoira. Ilmeisen vilkas ja tekemistä vaativa, mutta seurakoiraksi kuitenkin tarkoituksella jalostettu. Ehdin jo vähän innostua aiheesta, mutta sitten tämä sai taas kerran epäröimään: "Klee kain uskollisuus ja valppaus tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran. Vaikka alaskan klee kai on erittäin rakastava perheenjäsenilleen, saattaa se kuitenkin olla varautunut ja tarkkaavainen vieraiden ihmisten kanssa."

Onko joku nähnyt tällaista ihan livenä? Tai onko peräti jotain näkemystä luonteesta ja terveydestä?

Mun piti mennä Lahden näyttelyyn kuvaamaan mm. klee kaita, mutta jätin menemättä koska kumpikaan kamera ei vielä ole toiminnassa ja olen käytännössä todennut että sisänäyttelyissä kännykkänkameran laatu on heikko. Eiköhän noita kevään/ kesän ulkonäyttelyihinkin joitain siunaannu.

Mutta yksi asia pisti omaan silmään tuolla Alaskan Klee Kai ry:n sivuilla:

"Silmät:
Ruskeat (tumman-, vaalean-, kultaisen-, tai punertavanruskeat)
Siniset
Vihreät"

En ole kyllä koskaan eläissäni nähnyt yhtään vihreäsilmäistä koiraa?? Osaako joku avata asiaa, esiintyykö näitä muissakin roduissa ja miltä ne käytännössä näyttävät?

[Belgiter]

Muakin klee kait kiinnosti hieman, mutta maininta varautuneisuudesta vähensi kiinnostusta paljon. Vielä kun on uusi (silloin ei edes vielä tunnustettu) rotu, jonka kotimaa on USA, niin mietin, saako pentuja järkevästi mistään. Eli voi olla kalliita ja tuleeko amerikkalaisilta kasvattajilta heijasteita rodun kasvatuskulttuuriin meillä. Nätti, pienehkö, lyhytkarvainen rotu eli voisi olla hieno seurakoira, jos on luonteeltaan täyspäinen. Mutta se varautuneisuus ( helppo lukea tekosyyksi hyväksyä aroilla kasvattaminen)...

En ole nähnyt vihreäsilmäistä koiraa. Ruskea eumelaniini vaalentaa myös silmiä (porukoiden vesikoirat oli ruskeita) ja sellaiset vaaleat silmät voisivat ehkä näyttää hieman vihertäviltä. Tosin kun omissa roduissa ei ole sinisiä silmiä (tai on collieilla merle, mutta omani oli soopeli) eikä ruskeaa tai sinistä eumelaniinia, ja halutaan tummia silmiä, niin en tiedä, kuinka paljon silmien väri voi vaihdella.

[Biarritz]

Mä myös ajattelin että ehkä se "vihreä" ei ole täysin vihreä, vaan vähän sinne päin, "vivahtava". Mutta samalla herää myös kysymys että miltä noista esi-isäroduista se vihreä silmäväri on voinut periytyä?

Rodun terveyteen liittyen, muistaakseni se Suomessa "Thulen minihusky"-projektia tekevä kasvattaja oli pettynyt klee kaiden sisäsiittoisuuteen ja aloitti mm. sen takia oman projektinsa (en muista oliko klee kaiden luonne/ hermostuneisuus myös osasyynä?)

[Biarritz]

Pitipä vielä tarkistaa asia, ja näin hänen sivuillaan tosiaan mainitaan:

"Klee Kai on valitettavasti kapean geenipoolin rotu, pohjaten vain 8-9 kantakoirayksilöön, ja joka jalostettiin tiukalla sukusiitoksella parissa vuosikymmenessä."

(https://jenninlauma.weebly.com/thulen-minihusky.html)

[Biarritz]

Ei hitsi, täällä kyllä on kasvanut ihastus volpinoja kohtaan... Etenkin punaisia, ovat ne vaan niin upean näköisiä:







Mutta tässä taas mietityttää se, että mikä mahtaa olla terveystilanne ja varsinkin geenipooli? En ole kauheasti näistä asioista volpinoja koskien kuullut mitään. Ja onko niillä edes pevisaa?

[Iidis79]

Enpäs tiennyt että Volpinoja on myös punaisen värisinä, luulin että ne kaikki on valkoisia.

Tuosta thulen minihuskysta. Kiinnostava rotu ja projekti.
Ei voi kuin ihmetellä sitä miten alaskan kleekaita on jalostettu vain kahdeksasta yksilöstä ja sisäsiitoksin, luulis että nykyään tiedetään ettei niin kannata tehdä vaikka miten haluais jotain tiettyä.

Thulen minihuskysta tuolla sivulla. Ihmettelen sitäkin miten niin monesta rodusta ihmiset ilmeisesti kysyy että pysyyko irti aitaamattomalla alueella.

Koiran irti pitäminen on riski, ja sitä säädellään Suomessa myös lailla, mutta koska tätä usein kysytään, niin todettakoon, että irti pito maanomistajan luvalla metsässä tms voi onnistua, JOS suhde koiraan ja luoksetulokäsky on kunnossa, ja omistajalla tilannesilmää milloin koira on syytä kutsua luo (esim. saaliseläin näkökentässä). Jokunen TM elää myös tallikoiran arkea ja ovat hyvin pärjänneet.

"Siksi rotu ei oletusarvoisesti sovellu irtipidettäväksi aitaamattomalla alueella"
"Valvomatta aitaamattomaan pihaan en suosittele jättämään yksin. -Sen verran seikkailunhalua ja itsenäisyyttäkin näissä koirissa on."
Sanoisin että mikään koira ei pysy irti aitaamattomalla alueella automaattisesti, jotktu koulutetut tietty ja kääpiö/seurakoirat mitä on jalostettu 200 vuotta siihen että ne ei lähde oman ihmisen viereltä mihinkään. Siis mikä koira pysyisikään vaikka 2 tunnin kauppareissun ajan kotipihassaan. En luottais mihinkään koiraan. Ja joku chihu nyt on muutenkin jo vaarassa tulla kotkan pyydystämäksi.

Kerran kävin yhden tutun maajussin luona. Iso piha ja tilaa, ei lähinaapureita. Mulla oli silloin Elmo porokoira ja Aarne mitteli. Elmo pysyi lähellä, mutta lähti tutkimaan omiaan läheiselle pellolle, Aarne pysyi kokoajan pihapiirissä meidän lähellä kun vaihdettiin autoon renkaita. Elmoa piti huudella takaisin, se kyllä tuli mutta viiveellä. Se on sitä porokoiran itsenäisyyttä, se sanoo "joo mä tulen kohta".

[tuhti]

^Miten hyvin pysyvät juuri pihavahdeiksi jalostetut rodut aitaamattomilla alueilla Itsellä ei tällaisista koirista ole minkäänlaista kokemusta, kunhan kyselen Tai ihmisen kanssa töitä tekevät rodut kuten bordercollie. Mitä näitä olen kaveripiirissä nähnyt, eivät ne jätä omaa ihmistään silmistään. Itsellä kun on aina ollut kymppiryhmäläisiä, on aivan itsestään selvää, ettei koira pysy aitaamattomalla pihalla ja sittenkin aitojen pitää olla korkeat eivätkä ne silloinkaan ole satavarmat vaan koiria ei koskaan jätetä aidatulle pihalle ilman valvontaa.
Muoks. tuli mieleeni jo edemennyt whippettini, joka loikkasi n.1,5 metrisen aidan yli ilman vauhtia, kun se näki toisella puolella liikettä. Silloin jäi kynsi aitaan mutta tämän koiran jälkeen mulla on ollut parikin whippettiä, jotka jo pentuina kiipesivät kuin apinat aitojen yli ihan ilman mitään liikkuvaa stimulanttia silmien edessä

[Iidis79]

Mulla kokemusta myös whippetesitä ja juu ne hyppää korkealle ilman vauhtia. Helposti 120cm ja enemmänkin.
Mulla whippeteillä oli paras luoksetulo. Ne tekee ne omat juoksunsa ja sitten palaavat. Mut tietenkään siihen ei voi luottaa, jos jänis lähtee ja koira näkee sen, varmasti menee perään, sitten on ihan turha huudella.

[Iidis79]

Miten hyvin pysyvät juuri pihavahdeiksi jalostetut rodut aitaamattomilla alueilla

Aarne mitteli tosiaan pysyi siinä ihan vieraalla pihalla irti eikä lähtenyt tutkimaan paikkoja. En silti luottaisi 100% koiraan, aina voi tulla jotain mikä kiinnostaa koiraan niin paljon että se lähtee asiaa tutkimaan.

[tuhti]

Mulla kokemusta myös whippetesitä ja juu ne hyppää korkealle ilman vauhtia. Helposti 120cm ja enemmänkin.
Mulla whippeteillä oli paras luoksetulo. Ne tekee ne omat juoksunsa ja sitten palaavat. Mut tietenkään siihen ei voi luottaa, jos jänis lähtee ja koira näkee sen, varmasti menee perään, sitten on ihan turha huudella.

Jeps, mä olen aina whippetpennun kanssa aloittanut luoksetulon opettamisesta ja sen saa yksilöstä riippuen melko vahvaksi. Tämä ei sitten päde voimakkaan saalisviettisen yksilön kohdalla, jos jokin liikkuva eläin osuu kohdalle. Oman koirani sukulaisissa on ollut muutama käskystä ajon lopettaneita whippettejä mutta niillä ei saalisvietti ollut muutoinkaan kovin voimakas. Nyt taisi vähän harhautua juttu tän topicin aiheesta

[Biarritz]

Enpäs tiennyt että Volpinoja on myös punaisen värisinä, luulin että ne kaikki on valkoisia.

En ole minäkään vielä kovin kauaa tuota tiennyt. Rotumääritelmän väritys kohtaahan muutettiin juuri vuosi tai pari sitten, sitä en tiedä lukiko siellä sitä ennen punaista tai mustaa, mutta ainakin se muutos tuli että "kaikki värit sallitaan". Siellä kuitenkin edelleen lukee, että toivotuimmat ovat valkoinen, punainen ja musta. Täällä näyttelyssä luokat oli jaoteltu "valkoinen, punainen, musta, muut värit". Olen kuullut/lukenut että se "kaikki sallitaan" pitää sisällään myös mm. brindlen (ja että muutama brindle olisi Suomessakin). Itse en ole vielä koskaan brindleen volpinoon törmännyt, mahtaisi olla aika veikeä (mähän tykkään monella rodulla brindlestä).

Tämähän on kerrankin sellainen rotu, jolla "punainen" ihan oikeasti tarkoittaa sellaista syvänpunaista, samaan tapaan kuin vaikkapa suomenpystykorvalla. Monella rodulla se "punainen" on käytännössä vaaleanoranssi. Mun mielestä myöskään esim. akitan punainen ei sekään ole ihan "oikea punainen", siis siihen tapaan mitä se on suomenpystykorvalla ja volpinolla.

[Iidis79]

Munkin mitteli oli oranssisoopeli, sellainen oranssinruskea, vaalean ruskea.
ja whippet punainen valkoisin merkein, nimensä mukaisesti ruska.

[tuhti]

^Punainen whippet taidetaan rekata fawniksi.