Kirjoittaja Belgiter » 03.06.2026 20:53
Toisaalta ihmiset osaavat olla hämmentävän sokeita tiedolle, joka on meille koiraihmisille päivänselvää. Elämme koirakuplassa. Lyttyryttyjen ongelmista on puhuttu vuosikymmenet, mutta aivan viime aikoihin asti on löytynyt joku kertomaan, kuinka hän ei tiennyt ennen kuin oma lutturuttu tarvitsi avarrusleikkauksen. Tai lehdissä on vuoden parin välein joku itkemässä ja varoittelemassa epärehellisistä pentukauppiaista, kun salakuljetettu pentu täytyy palauttaa lähtömaahansa tai lopettaa tai pentutehtaan uhri kuoli johonkin rikastutettuaan ensin päivystävää eläinlääkäriä muutamalla tonnilla. Tai ehkä näistä aletaan olla päästy, kun ei ole vähään aikaan nähnyt sellaista uutista. Niin paljon mölisty asiasta, ei ehkä haluta myöntää, ettei otettu selvää.
Nähdäänkö sitten vain se someystävällisyys. Halutaan joku hurjakoira, mutta sentäs ymmärretään, että elämäntilanne/oma kiinnostus on seurakoiran tasoa, niin kas, jossain ranskiksessa on vähän samaa näköä mutta se sopii kuitenkin kaupunkiin. Ja muillakin sometähdillä on ollut niitä. Ja niiden omistajat puhuu niiden persoonallisuudesta niin paljon hyvää. Ei meidän koiralle tule sairauksia, otettiinhan me se kasvattajalta, joka kertoo koiriensa olevan terveitä ja niillä on jokaisella oma tyyny ja mittatilauskaulapanta, eikä mistään likaisesta pentutehtaasta.
Nykyaikana ranskis tai EB tai XYZ bully ei ole mielestäni mikään erikoinen tai persoonallinen valinta.
Ja siitä päästäänkin "erikoisiin" sekoituksiin. Pomskyja kasvatetaan näyttävä ulkonäkö mielessä. Tuskin sieltä jatkoon otetaan niitä villasukanvärisiä ruskeasilmäisiä peräkylän lapinkoiramixiä muistuttavia otuksia vaan ne sinisilmäiset dominonaamat. Näillä tuskin onneksi on mitään suoraa ulkonäköön liittyviä sairauksia, mutta tehtailu, värijalostus ja mahdollisesti sisäsiitos (sen värin, koon vakioimisen tai vaan kasvatuskoirien saatavuuden takia) ovat isoja riskejä.
Toisaalta ihmiset osaavat olla hämmentävän sokeita tiedolle, joka on meille koiraihmisille päivänselvää. Elämme koirakuplassa. Lyttyryttyjen ongelmista on puhuttu vuosikymmenet, mutta aivan viime aikoihin asti on löytynyt joku kertomaan, kuinka hän ei tiennyt ennen kuin oma lutturuttu tarvitsi avarrusleikkauksen. Tai lehdissä on vuoden parin välein joku itkemässä ja varoittelemassa epärehellisistä pentukauppiaista, kun salakuljetettu pentu täytyy palauttaa lähtömaahansa tai lopettaa tai pentutehtaan uhri kuoli johonkin rikastutettuaan ensin päivystävää eläinlääkäriä muutamalla tonnilla. Tai ehkä näistä aletaan olla päästy, kun ei ole vähään aikaan nähnyt sellaista uutista. Niin paljon mölisty asiasta, ei ehkä haluta myöntää, ettei otettu selvää.
Nähdäänkö sitten vain se someystävällisyys. Halutaan joku hurjakoira, mutta sentäs ymmärretään, että elämäntilanne/oma kiinnostus on seurakoiran tasoa, niin kas, jossain ranskiksessa on vähän samaa näköä mutta se sopii kuitenkin kaupunkiin. Ja muillakin sometähdillä on ollut niitä. Ja niiden omistajat puhuu niiden persoonallisuudesta niin paljon hyvää. Ei meidän koiralle tule sairauksia, otettiinhan me se kasvattajalta, joka kertoo koiriensa olevan terveitä ja niillä on jokaisella oma tyyny ja mittatilauskaulapanta, eikä mistään likaisesta pentutehtaasta.
Nykyaikana ranskis tai EB tai XYZ bully ei ole mielestäni mikään erikoinen tai persoonallinen valinta.
Ja siitä päästäänkin "erikoisiin" sekoituksiin. Pomskyja kasvatetaan näyttävä ulkonäkö mielessä. Tuskin sieltä jatkoon otetaan niitä villasukanvärisiä ruskeasilmäisiä peräkylän lapinkoiramixiä muistuttavia otuksia vaan ne sinisilmäiset dominonaamat. Näillä tuskin onneksi on mitään suoraa ulkonäköön liittyviä sairauksia, mutta tehtailu, värijalostus ja mahdollisesti sisäsiitos (sen värin, koon vakioimisen tai vaan kasvatuskoirien saatavuuden takia) ovat isoja riskejä.