Kissoja

[Tiibetinhelmi]

Osanotto! Kyllä oli hyvä ikä. Ja täysillä loppuun saakka.

[Umac]

Hieno pitkä ikä kissalla ollut kyllä!

Omista vuosikymmenten takaa olevista kissoista vanhimmaksi eli ns. kotikodin kissa, se asui viimeiset vuotensa isäni kanssa ja eli pitkälle toistakymmentä vuotta, tarkkaa lukua en muista tai edes tiedä. 80-luvulla tämä siis.

[Avokaado]

Pitkän elämän kissa eli. Silti lemmikin menettäminen on aina surullista.

[Koiruuksia]

Lämmin osanottoni

Meillä Sylvi täyttää toukokuussa13 ja veljekset täyttävät heinäkuussa 10.
Meillä ei ole ollut kovin pitkäikäisiä kissoja johtuen varmaan siitä että yhtä lukuunottamatta (jolle tuli aivokasvain) ovat olleet ns. populaatikissoja.
Varmaan sukurutsaisia. Tosi pieniä ainakin kaikki olleet, n. 3 -4 kg:n painoisia. Tuo yksi joka piti lopettaa aivokasvaimen vuoksi oli isompi, painoi yli 5 kg. Se oli maatiaisen ja venäjänsinisen sekoitus. Hyvin avoin ja rohkea kissa.

[Belgiter]

20260626_153921(1).jpg (229.46 KiB) Katsottu 47 kertaa

"Istun ehkä roskiksessa, mutta en ole roska!"

Vilpun syntymäaika on tuntematon, mutta sen minulle tuoneen henkilön mukaan se olisi syntynyt kesällä 2016 eli se täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Minulle se tuli toukokuun viimeidinä päivinä 2017. Se painoi tullessaan 2,6 kg ja tuntui pieneltä, mutta en osaa sanoa, oliko se vain laiha vai keskenkasvuinen. Loppukesästä se painoi 3,8 kg, missä painossa se on ns. kissan kokoinen ja jossa sen pyrin pitämään.

[Purrfect]

Onko mahdollista että kissa jossain vaiheessa tulisi rohkeammaksi? Mullahan ei kyllä käy juuri kukaan, äitiin se on tottunut, antaa silittää, jos haluaa. menee kyllä äitiäkin karkuun, mutta ei piiloudu.
Silleen ehkä hyvä, että jos tulee just joku huoltohenkilö käymään niin tietää että kissa luultavasti piiloutuu.

Jotenkin niin erilaista kun koirien kanssa.

Mun jo edesmenneestä kissakaksikosta toinen oli sellainen, että meni tutkimaan vieraan asentajan työkalupakit ja samantien tervehtimään asentajia, ja toinen taas katosi sängyn alle aina kun tuli vieraita tai tuttuja käymään.
Se toki hänelle sallittiin ja pyrittiin ettei kiinnitetä asiaan sen enempää huomiota tai haettu sieltä pois.
Jos oli kaveri käymässä, nakkelin kissoille nameja; Raksu/namipussin rapina sai toisen tulemaan kurkkailemaan sängyn alta, namien heittely toi lähemmäs sohvaa missä vieras istui, ja söi vieraankin nakkelemat/antamat namit. Toki varmaan auttoi, kun kissakaveri ei arastellut vieraita.

Välillä annoin vieraalle kissan harjan (se rakasti harjattavana oloa), että näyttää sitä, ja jos kissa halusi, tuli puskemaan harjaa ja harjattavaksi. Yleensä tällöin jo hyppäsi sohvallekin viereen sitten myös silitettäväksi ja harjattavaksi, molemmat kissat odottivat jonossa että joko mun vuoro harjalle .
Jos kissa rakastaa leikkimistä, lempilelukin voisi "rikkoa jäätä" . Mutta ei tyrkyttäen ettei hämmenny/jännitä lisää.

Tämän kissan kohdalla oli tärkeä, että käyttäydyttiin mahdollisimman normaalisti, puhuin kissalle kuten normaalisti tai koki tilanteessa olevan jotain tosi poikkeavaa ja saattoi mennä takaisin sängyn alle. Useimmiten kuitenkin namien heittely "rikkoi jään", ja kissa uskalsi ainakin lähes normaalisti olla näkyvillä.
Vanhemmiten sai enemmän itsevarmuutta ja rohkeutta, eikä viimeisinä vuosina tutuimpien ihmisten tullessa enää mennyt sängyn alle ja tuli rapsutettavaksi, mutta koko ikänsä oli ns. herkempi kuin toinen.

Toki yksilöitä nämä ovat, mikä kellekin toimii. Ja jotkut eivät ikinä opi vieraisiin, mutta meillä superherkut toimi aina (eivät saaneet raksuja kuin herkkuina)

[Iidis79]

Meillä kävi juhannuksena perhetuttu, jolla on joskus ollut kissoja. Tuli samaan aikaan piipahtamaan (ne oli täss ehkä 20minuuttia) mun äidin kanssa ja istui sohvalla "mun paikalla". Ajattelin että tällainen itsevarma käytös saattoi vaikuttaa. Hector ei mennytkään karkuun vaan pysyi myös olohuoneessa ja katseli kiinnostuneena. Ei mennyt kosketusetäisyydelle, mutta ihan vaan metrin päähän vieraasta. Toi on mun mielestä ihan hyvä ja riittävä. Tästä on hyvä jatkaa.

[Belgiter]

Mä olen yhden kissan saanut tutustumaan niin, että teeskentelin inhoavani sitä. Kissojen mielestä inhoavan, mutta sitä piilottelevan ihmisen käytös on vain kohteliasta. Eli istuin paikallani enkä ollut huomaavinanikaan kissaa, katselin siitä poispäin jne. Kun kissaihmiset on yleensä heti käsi ojossa "kisu kisu kis kis". Kissa ei mennyt äitini luo, mutta kävi varovasti kihnuttamassa kättäni.

Kissoilla on aika tavallista, että ne eivät välitä vieraista ja uudet asiat ovat mahdollisia vaaroja. Esyillä kai noita kesytystarinoitakin on, että arka kissa on rohkaistunut ajan myötä, kun kehittää luottamuksen ympäristöönsä ja saa hyviä kokemuksia. Ja sitten niitä, joita ei näe kuin kotiväki.

Vilppu ei välitä vieraiden huomiosta juurikaan, mutta heidän eväänsä se kyllä kähveltäisi. Ei se siis pelkää, elää vain eloaan niin kuin vierasta ei olisikaan.