Kirjoittaja Belgiter » 03.06.2026 20:31
Entä kuinka paljon koekoirakasvattamolla kiinnitetään huomiota koiran hermorakenteeseen tai siihen, millainen sen henkinen hyvinvointi tarhaelämässä on perinnöllisten ominaisuuksien näkökannalta? Miten se palautuu stressistä ja epämiellyttävistä kokemuksista? Millaiset asiat sitä kuormittavat?
(Entä onko beagleillakin se labradoreilla tavattu ahmimisgeeni?)
Artikkelissa puhutaan traumoista, mutta ei selviä, mitä traumatisoivia asioita laitoksella on ollut. Yksin virikkeettömässä tarhassa? Ei ihmiskontakteja? Kylmäkiskoisia hoitajia? Jotain muuta?
Nykyään luulisi olevan mahdollista järjestää koekoirille olot, joissa ei traumatisoidu tai olisi edes jonkinlainen elämänlaatu. Koira on esim. sosiaalinen eläin, joten niitä pitäisi pitää muutaman koiran porukoissa. Uudet koirat voisi laittaa läpi koulutusohjelmasta, jossa ne tottuvat esimerkiksi käsittelyyn. Noitahan kyllä on käsitelty, mutta miten? Tarhoissa voi soittaa erilaisia ääniä tai niihin voi tuoda erilaisia materiaaleja tutkittavaksi. Koirille voisi järjestää ulkoiluvuoroja juoksutusaitauksiin, johon voi tuoda erilaisia virikkeitä tai ilmiöitä tutustuttavaksi, etenkin, jos tiedetään, että koirat sijoitetaan kokeiden jälkeen koteihin. Mutta joo, kaikki maksaa rahaa, kun tarvii tilaa ja henkilökuntaa. Kokeiden kannalta täytyy miettiä, vaikuttaako jokin asia koe-eläimen elämässä kokeen luotettavuuteen tai toistettavuuteen.
Siitäkin nousee mekkala, jos koirat vain kylmästi lopetetaan kokeiden jälkeen. Sitäkin kai on tehty, ainakin jyrsijöille. Tehdään koe, lopetus ja sitten ruumiinavaus.
Muoks. Niin ja minäkin ajattelin tuota, että kotikoirillakin tehtävät tutkimukset (esim. verinäytteiden kerääminen tutkimukseen, mitenköhän käyttäytymistutkimukset?) kirjautuvat koe-eläintoiminnaksi, koska niillekin pitää varmaan hakea joku tutkimuslupa. Että siitä syystä meillä oli jossain vaiheessa ihan hirveä määrä koe-eläinkoiria, noin paperilla.
Viimeksi muokannut
Belgiter päivämäärä 03.06.2026 20:38, muokattu yhteensä 1 kerran