Kirjoittaja Vieras » 29.04.2026 08:44
Kiitos kysymästä. Yritän avata asiaa hieman lisää. Minulle siis eettisyyden yksi keskeinen mittari on se, missä määrin koira tekee asiaa omaehtoisesti ja lajityypillisesti. Eli sellaista, mitä se todennäköisesti valitsisi itsekin, jos sillä olisi aito vaihtoehto. Esimerkiksi viehejuoksu tai leikkiminen patukalla nojaavat aika suoraan saalistusviettiin: koira lähtee niihin usein spontaanisti ja innolla, eikä sitä tarvitse “rakentaa” samalla tavalla.
Sen sijaan osa harrastuksista menee enemmän siihen suuntaan, että ihminen päättää tavoitetason ja rakentaa koiran siihen. Koira voi näyttää innokkaalta, mutta se ei vielä kerro, olisiko se valinnut saman kuormituksen, välineen tai intensiteetin itse. Esimerkiksi juoksumatto tai lisäpainot: koira voi lähteä mielellään tekemään, mutta jos sillä olisi vaihtoehto, valitsisiko se saman vai kevyemmän version? Jos koiran kanssa yrittää lähteä ulos ilman lisäpainoja, yrittääkö se saada omistajan ymmärtämään sen haluavan ne päälleen? Tai raapiiko se innoissaan juoksumattoa, kun tulee fiilis rakastamansa lajin pariin? Vai tyytyykö se tilanteeseen, johon ihminen sen laittaa?
Sama ajatus pätee myös muihin rotuihin: paimenkoirilla paimennus, vinttikoirilla juokseminen ja metsästyskoirilla hajutyöskentely ovat aika suoraan niiden luontaista käyttäytymistä tukevia. Ja nykykoulutuksessa pyritään muutenkin siihen, että koira haluaa tehdä asioita. Ei vain suorita niitä, koska on pakko. No, kuten aika vastikään näimme, myös useilla pk-kentillä ollaan tästä vielä hieman kujalla.
Toinen asia on tosiaan se mainitsemani visuaalinen ja kulttuurinen puoli. Se, että aggressiivista ilmettä, riuhtomista tai toisiin koiriin kohdistuvaa latausta kuvataan ja ihannoidaan, tuntuu ristiriitaiselta. Useimpien muiden rotujen kohdalla tuollaista käytöstä pyrittäisiin rauhoittamaan tai hallitsemaan, ei nostamaan esiin “hienona” piirteenä. Etenkin kun samaan aikaan saatetaan korostaa, että kyse on niin upeista, leppoisista perhekoirista. Ja kun tuollaisten koirien kasvattaja kertoo hankkineensa paikantimet, olisi todellakin syytä tarkentaa, mihin ne siis ovat vaarassa ihmisen näköpiiristä kadota ja miksi.
Enkä siis ajattele, että kaikki näissä lajeissa harrastavat toimisivat pahantahtoisesti. Usein päinvastoin, koiriin panostetaan paljon ja fysiikan rakentamiseen saatetaan olla hyvinkin perehtyneitä. Mutta ehkä tässä on enemmän kyse siitä, että koiraharrastus ja -etiikka kehittyvät koko ajan. Se, mikä on joskus nähty normaalina, herättää nyt enemmän kysymyksiä. On ihan totta, etteivät kaikki tätä pohdintaa vielä jaa, mutta ymmärrys eläinten hyvinvoinnista onneksi tarkentuu koko ajan. Suomessa ei käsittääkseni olla tässä suhteessa edes pahin takapajula, mistä olen ylpeä.
Tämä voisi kyllä olla ihan oma keskustelunsa, kun ei välttämättä liity puheena oleviin hyökkäyksiin mitenkään.