Koirapulina 2

[Umac]

^^Siksi tiheästi asutulla alueella ns. ohitus ilman tervehtimistä tulee opettaa koiralle!
Ohituskursseja on netissä, livenä ja yhdistelmiä.

[Mea]

Me ollaan pärjätty opettelemattakin. Taajamassa ollaan mutta useimmiten ei nähdä ketään.

[tuhti]

Mä toisaalta ymmärrän sen, ettei harvaan asutulla seudulla opeta koiraansa ohittamaan muita koiria hihnassa. Helpointahan se on olla opettamatta. Koska ei ole tarvetta ja harjoittelu voi olla vaikeaa, jos niitä vieraita koiria ei ole edes treenaamismielessä. Mutta aika lailla se rajoittaa liikkumista koiran kanssa, jos sen kanssa ei voi mennä sellaisiin paikkoihin, missä mahdollisesti tapaa muita koiria. Itse olen törmännyt koiraharrasteissa tällaisiin koirakoihin silloin tällöin ja täytyy sanoa, että sen kyllä erottaa kaukaa, jos koira on asunut pystymetsässä ja sitä ei ole sieltä paljoa muiden koirien sekaan viety. Jatkuvaa haukkumista ja kiskontaa hihnassa, hyökkäilyä muita koiria kohti. Luulisi, että tuollainen harrastaminen on stressaavaa. Ainakin se on sitä koiralle. Kun itsellä on lähes aina lyhyitä jaksoja lukuunottamatta ollut useita koiria kerralla, olen opettanut omilleni silti myös sellaisia taitoja, joita ne voivat tarvita arjessa, vaikka vain harvoin. Tällainen taito on yksinolo ilman ihmistä ja ilman muita lauman jäseniä. Koska tiedän, että sellaiseen tilanteen saattaa koira joutua ja yksin yksinolo on pakon edessä liian myöhäistä opetella. Vähän vaivaa ja aikaa kaikki kouluttaminen vaatii, mutta ne taidot helpottavat arkea niin paljon, että olen sen vaivan nähnyt aina jokaisen koiran kohdalla. Kaunis hihnakäytös kaupungissa on itsestäänselvyys ja se opetetaan jokaiselle. Koska itsekin tykkään rennoista hihnalenkeistä.

[Tiibetinhelmi]

Meidän kylillä ei läheskään aina tule ketään vastaan kun lenkkeillään. Sen vuoksi näitä kuskataan aika paljon, erityisesti tuota pentua nyt. Useampana päivänä viikossa käydään jossain. Huomenna on koirametsä taas, tule täältä kylältä pari koirakaveria mukaan.

[tuhti]

Eräs syrjäseudulla asuva kokenut koiratuttuni ratkaisi asian niin, että hän huuteli somessa paikallisessa kyläryhmässä muita koirien omistajia koolle omaehtoiseen ohituskouluun. Tapasivat muutamien koirakoiden kanssa jossain marketin parkkiksella ja keskenään harjoittelivat ohituksia ja muiden koirien kohtaamisia. Tuossa täytyy kuitenkin edes yhdellä olla jonkinlaiset pohjatiedot koirien kouluttamisesta ja mahdollisesti myös neutraalisti muihin koiriin suhtautuva koira paikalla. Mutta ihan miettimisen arvoinen idea, vaikka ei koskaan ajattelisi koiransa kanssa missään koiratapahtumissa tai harrasteissa käyvänsä. Aina ei siis tarvitse turvautua maksullisiin kursseihin tai kouluttajiin.

[aunet]

Itse täällä korvessa asuvana mietin pääni puhki miten sosiaalistaa pentua riittävästi, etenkin kun kylällä kulkee agrressiivisa isoja koiria. Onneksi naapurissa on kolme koiraa ja pieni ihmislapsi, jotka käyvät säännöllisesti pihallamme riekkumassa. Pistin kyselyä paikalliseen kennelkerhoon ja viime syksynä naapurikunnan metsästysseuraan. Kumpikin poiki pari harjoitustilannetta. Syksyllä kokoonnuttiin eräälle kentälle muutaman koirakon kanssa harjoittelemaan ihan rauhoittumista koiraseurassa, ohituksia ja luoksetuloa liinassa. Maksu oli nimellinen viisi euroa ei-jäsenelle. Harmi kun talvi ehti tulla ja tapaamiset jäi sikseen. Pari viikkoa sitten paikallinen kennelkerho järjesti pyynnöstäni näyttelyharkat. Paikat täyttyi nopeasti, mukana sekalainen seurakunta kääpiökoiraa ja ajo/pystykorvaa. Maksua eivät halunneet, vaikken jäsen olekaan.

Ensimmäisessä kouluttajana oli pätevä Koirakoulu Kannustavan omistaja ja jälkimmäisessä rutinoitunut näyttelyohjaaja/koirankasvattaja. Eli itsensä on etsittävä keinot ja nähtävä vaivaa pennun kanssa, jos asuinpaikasta johtuen ei kohtaamisia muuten synny. Tiistaina on tarkoitus ajaa Kuopioon mätsäriin kehän reunalle käppäilemään, ilmoittaa en voi kun en pysty juoksemaan. Mutta koirahan ei tiedä mistä kehä alkaa, joten voin rauhoittumista ja poseerausta harjoitella kehän ulkopuolella. Kylällämme on myös jonkinlainen vapputori, joten käymme sielläkin sitten. Mielikuvitusta vaan peliin ja vaivannäköä, kaikki kivat kokemukset vie pentua eteenpäin. Ja sen jälkeen voi onnitella itseään, kun kulkeminen missä tahansa on helppoa ja vähemmän yllätyksellistä.

[Dacrest]

Mä toisaalta ymmärrän sen, ettei harvaan asutulla seudulla opeta koiraansa ohittamaan muita koiria hihnassa. Helpointahan se on olla opettamatta. Koska ei ole tarvetta ja harjoittelu voi olla vaikeaa, jos niitä vieraita koiria ei ole edes treenaamismielessä. Mutta aika lailla se rajoittaa liikkumista koiran kanssa, jos sen kanssa ei voi mennä sellaisiin paikkoihin, missä mahdollisesti tapaa muita koiria. Itse olen törmännyt koiraharrasteissa tällaisiin koirakoihin silloin tällöin ja täytyy sanoa, että sen kyllä erottaa kaukaa, jos koira on asunut pystymetsässä ja sitä ei ole sieltä paljoa muiden koirien sekaan viety. Jatkuvaa haukkumista ja kiskontaa hihnassa, hyökkäilyä muita koiria kohti. Luulisi, että tuollainen harrastaminen on stressaavaa. Ainakin se on sitä koiralle.

Kun itsellä on lähes aina lyhyitä jaksoja lukuunottamatta ollut useita koiria kerralla, olen opettanut omilleni silti myös sellaisia taitoja, joita ne voivat tarvita arjessa, vaikka vain harvoin. Tällainen taito on yksinolo ilman ihmistä ja ilman muita lauman jäseniä. Koska tiedän, että sellaiseen tilanteen saattaa koira joutua ja yksin yksinolo on pakon edessä liian myöhäistä opetella. Vähän vaivaa ja aikaa kaikki kouluttaminen vaatii, mutta ne taidot helpottavat arkea niin paljon, että olen sen vaivan nähnyt aina jokaisen koiran kohdalla. Kaunis hihnakäytös kaupungissa on itsestäänselvyys ja se opetetaan jokaiselle. Koska itsekin tykkään rennoista hihnalenkeistä.

Koiratkin voi "taantua", vaikka olisi opetettu.
Edesmenneet perhonen ja setteri osasivat käyttäytyä hihnassa. Paitsi kun muutettiin tänne peräkylille, jossa tulee koira vastaan ehkä kerran kuukaudessa - kummastakin tuli remmirähjiä.
Enpä jaksanut tehdä asialle mitään. Kaksi jo vähän vaivaista senioria, saivat rähjätä.

[Tiibetinhelmi]

Just kaikki nuo vapputapahtumat ja muut, sekaan vaan. Mätsärit on hyviä, ei tarvitse edes ilmoittaa koiraa, kunhan menee kehien reunoille kävelemään. Niitä tuntuu nyt olevan joka niemessä ja notkelmassa.

Ja allekirjoitan kyllä tuon Dacrestin mainitseman metsittymisen. Se kyllä tapahtuu, jos ei asialle tee mitään.

[Koiruuksia]

Me asutaan paikassa jossa on näiden 17 vuoden aikana tullut lenkeillä vastaan muutama koira.
Viiden koiran lauman kanssa kun tuolla liikkuu niin koirien pitää osata käyttäytyä. En halua että yksikään niistä alkaa räyhäämään kenellekään.
Käymme myös satunnaisesti treenaamassa oman seuran hallissa ja muutenkin ihmisten ilmoilla olemista.
Pentua kuljetetaan aina mahdollisimman paljon kaikenlaisissa paikoissa näkemässä mahdollisimman paljon erilaisia asioita.

Olen järjestanyt myös ohitustreenejä kylällä.

[TaMar]

Mä olen ihan helisemässä tuon ylisosiaalisen teinin kanssa, kun se haluais käydä ihan kaikki tervehtimässä. Lenkit ihmisten ilmoilla on ihan hirveän raskaita, kun pitää koko ajan vahdata ympäristöä ja yrittää saada tuo ohittamaan nätisti. Nyt se toki malttaa just ja just mennä ohi namipalkalla, jos se vastaantuleva ihminen tai koira on kohtuu rauhallinen ja hiljaa, mutta jos se ihminen puhuu (esim. puhelimessa), tai koira on innoissaan tai rähjäää, ei tuota ohi saa ilman hyppimistä. Laiskana ihmisenä tekis mieli vaan käydä tuolla metsässä, mutta eihän tuo tilanne siitä parane. Sikäli hyvä, että on mahdollisuus käydä myös rauhallisilla lenkeillä, ettei pää hajoa.

Me on ravattu kaiken maailman pentukurssit, junnutreffit, yhteislenkit, harrastealkeet ja ohituskurssit, että se oppisi siihen, että kaikkia ei käydä aina moikkaamassa. On nuo kyllä auttaneetkin, tosin rahaa on kyllä palanut niin paljon, että en viitsi edes laskea

En jaksa uskoa, että tämän kohdalla tilanne oleellisesti muuttuisi kun tää aikuistuu, mutta toivottavasti edes vähän. Vielä elättelen toivoa, että sit aikuisena se jossain kohtaa oppii kohtuu rauhallisesti edes pyynnöstä ohittamaan. Se, että se ei välittäisi vastaan tulevista asioista... Tuskin tulee tapahtumaan.

Mä niin kaipaan edellisen koiran välinpitämättömyyttä vieraita kohtaan

[Koiruuksia]

Jos olisin sinä, niin yksinkertaisesti vaan kertoisin koiralle että tuollaista EI tehdä. Vaikka hihnapakotteella, sellaisella volyymilla joka sopii koiralle.
Ja sitten ruhtinaallinen palkka (asialla josta koira pitä eniten) jolla kertosin koiralle että NYT mamma on tyytyväinen. Lisänä äänensävy joka kertoo koiralle miten iloinen olet.
Joskus asioita ei saa hoidettua ilman jonkinasteista fyysisyyttä. Aina pelkkä namipalkka ei vaan riitä.
JOS asia siis häiritsee sinua.

[Belgiter]

Yhteys keskeytyi... mulla oli hieno vastaus ja se katosi.

Onko koiralle tehty luopumisharjoituksia eli onko se ilmiönä sille tuttu? Vaikka ruualla tai muussa ohitusta helpommassa yhteydessä?

Itse käytin belgin saalisvietin hallintaan vastaehdollistamista sekä ennaltaehkäisevästi että reaktiivisesti. Eli naks ja nami siinä silmänräpäyksessä, kun koira näki ärsykkeen. Toimi paremmin ärsykkeisiin, joihin koira ei ollut ehtinyt vielä syttyä. Täysin se ei toiminut eikä todellakaan poista koiran halua reagoida, kun ärsyke on koiralle mieluinen ja kilpailee siten sen huomiosta, mutta koira on paremmin kuulolla ja muistaa vilkaista minua, onko namia tulossa, jolloin voin ottaa sen hallintaan ja vahvistaa minuun suuntautuvaa reaktiota.
Tärkeää on merkata ajoissa, koska liian myöhään tehtynä se on turhaa ja koiran lahjomista.

(Ennaltaehkäisevänä = pentuna, kun koira ei ollut vielä kertaakaan kohdannut ärsykettä itsenäisesti, esim. kun se näki ekan kerran pyöräilijän
Rektiivisesti = koira oli kohdannut ärsykkeen ennestään ja kehittänyt reaktion, esim. oli treenattu agilitya ja tajusin, että jotain pitää tehdä sen kentänlaitakäytökselle)

Tämä ja luopuminen ilmiönä yhdistettynä tottelevaisuustaitoihin eli seuraamiseen ja käsikohteeseen on auttanut joissain tiukoissa paikoissa. Toi koira tosin ei ole mikään vaikea, kun on kuitenkin koulutettavaksi jalostettua rotua, ahne, yhteistyöhaluinen ja oppivainen.

Kokeilin joissain tilanteissa pakkoakin, mutta koira ei tajua sitä. Oli joko niin kierroksilla, ettei tunne sitä tai kiihtyi vain lisää, tai ei ymmärrä, mihin korjaus liittyy. Plus sitä katotaan nykyään pahalla koulutuskentillä ja muuten näkösällä. Toimi hihnakävelyyn, kun oli muutama viikko taottu kontaktikävelyä ruokapalkslla. Väisti palkattuun käytökseen ja vetäminen loppui toiseen nyppäykseen. Veto ei ollut enää tasaveroinen vaihtoehto löysän remmin haistelulle ja palkatulle kontaktikävelylle.

[TlGER]

Näin kaupungissa koirien kanssa lenkkeillessä olen tehnyt sellaisen huomion, että vaikka räkyttäviä koiria on aina riittänyt, niin ennen vanhaan omistajat sentään yrittivät kilpahuutaa niitä hiljaiseksi ja kiskoivat remmiä lyhyemmälle, siinä missä nykyihmiset eivät tee yhtään mitään. Ilmeisesti koirien kanssa elämiseen on tullut sama trendi, joka lasten kohdalla on ollut vallalla jo pidempään, eli ei-sana ja kaikenlainen kieltäminen tai tekemisten rajoittaminen on täysin pannassa.

[Umac]

Tästä on erinomainen kirjoitus tuoreeltaan: https://www.instagram.com/pawprintsbytiina/
Viimeisin postaus: Rangaistus
Yksi sana saa koirapiireissä enemmän tunteita kuin aikaan kuin märkä lenkkipyyhe sohvalla: rangaistus. Se nähdään usein jarruna - pysäyttävänä, latistavana. Mutta entä jos se onkin joskus myös suuntaa antava? (boldaus minun)

Kannattaa lukea ken pääsee sen lukemaan!

[Koiruuksia]

Tässä se kirjoitus:
Yksi sana saa koirapiireissä enemmän tunteita aikaan kuin märkä lenkkipyyhe sohvalla: rangaistus.

Se nähdään usein jarruna – pysäyttävänä, latistavana.
Mutta entä jos se onkin joskus myös suuntaa antava?

Arjessa koira tekee jatkuvasti valintoja.
Meidän tehtävämme ei ole vain estää väärää, vaan näyttää oikea suunta.

Ja tähän liittyy yksi iso kompastuskivi: selkeys.

Jos rangaistus nähdään vain käytöstä vähentävänä, unohtuu helposti kysymys:
mitä koiran pitäisi tehdä sen sijaan?

Ilman vastausta siihen me emme ohjaa – me vain estämme.

Mutta yhtä lailla ongelmia syntyy myös toisessa ääripäässä.
Siinä, missä mitään ei kielletä.

Ajatus on usein kaunis: annetaan koiran oivaltaa itse, vältetään kaikki “ei”-sana, pidetään homma positiivisena.
Mutta koiran näkökulmasta maailma ilman rajoja ei ole välttämättä vapauttava, vaan sekava.

Jos mitään ei kielletä, koira joutuu arvaamaan.
Se yrittää, säätää… eikä saa selkeää palautetta.

Ja silloin se voi jäädä yllättävän yksin.

Selkeys ei ole vain sitä, että kerrotaan mikä kannattaa.
Se on myös sitä, että rajataan pois se, mikä ei kannata.

Hyvin ajoitettu, selkeä ja reilu “ei kannata” voi tehdä käytöksestä tarkempaa, ei heikompaa. Se voi kaventaa vaihtoehtoja niin, että oikea valinta löytyy helpommin. Ei siksi, että koira lamaantuu, vaan siksi, että se ymmärtää.

Mutta (ja tämä on iso mutta):
Jos rangaistus jää yksinään ilman suuntaa, ilman vaihtoehtoa, ilman onnistumisen mahdollisuutta, silloin siitä tulee juuri se passivoiva jarru, jota moni pelkää.

Eli ehkä kysymys ei olekaan:
“Onko rangaistus ok vai ei?”

Vaan:
Onko tämä koiralle selkeää?
Tietääkö se, mitä sen kannattaa tehdä? Onko sillä mahdollisuus onnistua?

Hyvä koulutus ei ole vain vähemmän ei-toivottua käytöstä.
Se on enemmän ymmärrettävää käytöstä.
Ja ymmärrys syntyy yllättävän usein kahdesta asiasta: suunnasta ja rajoista.

Nykyään on valtavasti näitä "tutkinnon suorittaneita" koirankouluttajia. Ja nykyään on myös enemmän ongelmallisesti käyttäytyviä koiria kuin koskaan.
Miten tämä voi olla mahdollista?
Siten että nämä "kirjanoppineet" koirankouluttajat, joilla ei välttämättä ole mitään kokemusta oikeasta elämästä, ovat lukeneet heille tarjottua tietoa koiran oppimismekanismeista jotka ovat tieteellisesti todistettuja. Tätä asiaa korostetaan valtavasti.
Koulutustapahtumat täytyy järjestää niin että ympäristössä ei ole mitään häiriöitä ja jos sellainen tulee vastaan niin se väistetään tai kierretään.
Ja kaikki muu mitä tuohon "uskontoon" kuuluu. Tällainen voi olla koiralle äärimmäisen stressaavaa.

Tuo Instagramin kirjoitus on hyvä. Asia on juuri niin.
Ennen kuin ihmiset tajuavat tuon asian, näitä ongelmakoiria liikkuu tuolla yhä enenevä määrä.

Tuo koulutussuuntaus jossa koiraa ei saa kieltää, mistään hihnapakotteesta puhumattakaan on saanut jotkut ihmiset pelkäämään rajojen asettamista koirille.
Ja sitä koirat nimenomaan kaipaavat. Että tietävät mikä on sallittua ja mikä ei. Sen lisäksi koirat kaipaavat rakkautta, sitä että omistaja kertoo niille miten hienoja ne ovat, maailman parhaita. Tämä koulutussuuntaus on kuin joku lahko jossa ihmisten täytyy varoa tekemisiään ja sanomisiaan. Ahdistavaa. Ja näkyy todellakin katukuvassa, ikävä kyllä.

Pääasia ei siis ole se pakote vaan se, että koira lopettaa ei toivotun toiminnan ja pääsen kertoman sille että nyt oli hieno.
Koira tietää mitä se saa tehdä ja mitä se ei saa tehdä.
Arkielämä on leppoisaa ja helppoa kaikille osapuolille.
En edes muista milloin viimeeksi olisin kieltänyt koiraa tekemästä jotain.
Ne saavat elää täällä maalla hyvin vapaasti tiettyjen raamien sisällä.
Saavat itse päättää sellaisista asioista jotka eivät ole minulle tärkeitä. Esim. että tulevatko sisälle vai jäävätkö ulos.
Toki jos kutsun ne sisälle niin ne tulevat. Jos saavat itse päättää niin kysyn "Haluetteko jäädä vielä ulos?
Osoitan niille paljon hellyyttä ja rakkautta. Ne tietävät kaikki että ovat minulle äärettömän rakkaita ja tärkeitä.
Mutta koirilla, varsinkin rottweilereilla ja basenjilla täytyy olla selvät sävelet. Muuten elämä olisi yhtä kaaosta ja kieltämistä.

Ei ersimerkiksi pakotteen tarvitse olla mikään rangaistus. En minä halua rankaista koiriani mistään.
Haluan kuitenkin että niillä on hyvä olla. Ja siihen pääsee selkeydellä. Sillä että koira tietää mikä on sallittua ja mikä ei.
On olemassa koiria joita voi ohjata ihan pelkällä positiivisella vahvistamisella. Mulla on ollut sellaisia, ja tälläkin hetkellä on kaksi. Borrierit. Ne ovat pehmeitä ja hyvin miellyttämisenhaluisia. Ei niille voi edes krottaa ääntä tei järkyttyvät. Puhumattakaan mistään hihnapakotteista.
On kuitenkin olemassa koiria joilla on voimakkaat vietit, ja mahdollisesti myös aggressiota. Sellaisia ei pelkällä positiivisella vahvistamisella pysty hallitsemaan kaikissa arjen tilanteissa. Ja se näkyy tällä hetkellä tuolla katukuvassa ikävän selvästi.

Opetan KAIKKI ns. tottelevaisuustemput koirilleni positiivisella vahvistamisella. Ehdottomasti.
Mutta jotta nuo henkisesti vahvemmatkin, vietikkäämmät koirani olisivat hallinnassa kaikissa arjen tilanteissä niin siihen ei tuon tyyppisten koirien kanssa päästä kokonaan ilman auktoriteettia, kokonaan ilman että koiralle kertoo mitä se ei saa tehdä ja minkälainen toiminta on toivottavaa.
Koiran elämän pitää olla selkeää että se voi hyvin.
En epäröi kertoa koiralle että nyt meni pieleen ihan julkisella paikallakin missä on paljon ihmisiä näkemässä. Kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan mitään. Johtuen varmaan siitä että sen -nyt meni pieleen- kertomisen jälkeen aina kerron ja näytän koiralle todella ylitsepursuavan onnellisesti että NYT olet, hieno, NYT mamma on tyytyväinen! Kehun koiraa kaikin tavoin niin että sille (ja mahdollisille katsojille) ei jää epäselväksi miten hieno koira minulla on.
Ja se on tuossa koko jutussa pääpointti. Ei se töllöilyn estäminen vaan mitä sen jälkeen, kun koira on korjannut toimintaansa, tapahtuu.
Asiasta jää kaikille positiivinen fiilis.

[TaMar]

Yhteys keskeytyi... mulla oli hieno vastaus ja se katosi.

Onko koiralle tehty luopumisharjoituksia eli onko se ilmiönä sille tuttu? Vaikka ruualla tai muussa ohitusta helpommassa yhteydessä?

Joo on. Ruuasta ja tavaroista luopumista on harjoteltu, ja vähän muistakin häiriöistä, kuten pihalla aitauksessa räkyttävistä koirista. Ja ylipäänsä kontaktia ihan hirveesti. Nyt siihen yleensä jopa saa kontaktin, vaikka jossain lähistöllä on jotain Viimeisimmällä arkikäytöskurssilla oli itse asiassa lopussa hyvä vastaantulevasta koirasta luopumisharjoitus, ja nyt kun porukkaa alkaa liikkua oikeasti eri paikoissa, niin täytyypä ottaa ja lähtee sitä ihan harjottelemaan. Shelttihän tämä on, eli sikäli siinä kyllä pitäis olla potentiaali oppia tää homma jossain vaiheessa, koska kyllä se ihan selvästi haluaa tehdä yhdessä ja oikein. Se ei vaan yksinkertaisesti pysty just nyt malttamaan

Tosta että saalisviettiin on harjoiteltu tuota vastaehdollistumista, niin mikähän toimisi rusakon tai peuran toimintaa vastaavana, että vois siihen harjoitella että pitäisi huomata minut eikä lähtee sen jäniksen perään... Koska siis se malttaa jo vähän helpommassa tilanteessa hillitä itseään, mutta varsinkin nuo elukat on liian kiinnostavia eikä se jaksa sillon yhtään kiinnostua siitä mitä mulla on asiaa.

Olen noita pakkoja yrittänyt välttää kun ei sitä tosiaan tänä päivänä kovin hyvällä katsota. Ei meillä siis niin ole, että mitä tahansa saa tehdä, ja ihan hyvin se on oppinut asioita mitkä ei ole ok ilmankin pakkoa. Mutta täytyy sanoa, että olen kyllä havainnoinut pari kertaa, missä ihan selvästi asia meni aika nopeesti perille kun mulla ei vaan hermo kestänyt ja ärähdin. Yks oli ihan sellanen "turhan haukkuminen", eikä muuten hirveesti sen tapaista haukkua enää tullut sen kaltaisessa tilanteessa sen ärähdyksen jälkeen (yritin kyllä kehua sitä kun se hiljeni sen ärähdyksen jälkeen).

[Belgiter]

Käynyt minunkin mielessäni, onko joissain tapauksissa koiraystävällisempää antaa pari hyvin ajoitettua pakotetta, jotta päästään vahvistamaan oikeaa toimintaa, sen sijaan, että vatkataan kaksi vuotta joka päivä/viikko nameilla ja liian vaikeita tilanteita väistellen. Mutta pakon käyttö kysyy tarkkaa harkintaa ja osaamista.

Toisaalta kouluttamatta jättäminen, välinpitämättömyys ja osaamattomuus eivät kysy koulutussuuntausta. Mä olen tuttavapiirissä ihmetellyt tapausta, joka ei ole leikannut viimeisimpien kolmen koiransa kynsiä. Viimeisintä ei myöskään ole koulutettu ja aktivoitu kunnolla ja se on n. 30 kg pk-rotumix. Kuitenkin ko. perheen kaksi puhdasta pk-rotuista on hoidettu ihan ok 90-luvulla. Nuo kaksi välissä ollutta olivat luonteeltaan hieman erityyppisiä. Miksi koiraa ei ole koulutettu? Miksi kynsiä ei leikata? Sitten omistaja kauhistuu, kun minä käydessäni otan leikkurit käteen ja lyhennän ylipitkät kynnet. Eihän koira siitä yhtään tykkää (ei tykkää kyllä omanikaan, mutta se ei protestoi niin isosti). Ideologiasta ei voi olla kyse, lapsille ja lapsenlapsille on kyllä ollut kuri, vaikkei vitsaa annettu vain arestia eikä ko. ihminen ole mikään lirkuttelija muutenkaan..
Sama tapaus kokeili nameja remmirähjäykseen lenkillä ja sanoi sitten, ettei ne toimi. No ei tietenkään, kun niitä aletaan heiluttaa koiran kirsun edessä siinä kohtaa, kun se on jo hyvän aikaa kerännyt kierroksia ja valmistautunut reagoimaan näkyvmmin, sillä ei ole mitään pohjakoulutusta ja se ei ole mikään hirveän namiorientoitunut koira muutenkaan, vaikkei ole nirso.

Muoks. ^ Mä vastaehdollistin niin, että lenkillä silmät auki, että mahdolliset rusakot ja koiran reaktiot näkyvät välittömästi. Kun koira havaitsee rusakon, siihen sekunnin murto-osaan merkkaus ja palkka. Namibaari on auki niin kauan, kun rusakko näkyy. Eli ei jäädä odottamaan koiran tekevän valintoja. Jos homma toimii, koira alkaa jonkin ajan päästä rusakon havaitessaan miettiä, saako namia, ja kääntyy katsomaan ohjaajaa. Voi tulla mokiakin eli koira ei aina käänny. Tai jos namia ei tule heti, koiran huomio palaa rusakkoon. Tässä vaiheessa, kun koira kääntyy katsomaan luotettavasti, voi päästä vahvistamaan koiran tekemiä valintoja ja rakentamaan käytöstä. Paitsi minä, joka on koiraansa tyhmempi.

Mä oon ruvennut komentamaan koiran antamaan leukakohdetta, kun se räksyttää tyhjää. Se on niin tiloissa, ettei reagoi pakkoon tai joutuisin oikeasti lyömään sen niin lujaa maihin, että ulkopuoliset huolestuu koirasta tai koira traumatisoituu, jos se edes siinä kohtaa tajuaa mitään. Mutta kohdekäytös ohjaa sen keskittymään ja se hiljenee.
Lempeämminkin ohjatessa mulle on motkotettu, miksi en anna sen haukkua, onhan haukku koiran työtä. No, kun se vetää tuommoisen sekokohtauksen kerrostalojen muodostamassa betonikanjonissa iltamyöhällä... en haluaisi sitä itsekään ikkunani alle uniaikaan. Onneksi tuo hölmöily on loppunut, räköttää enää vain koirapuiston portilla jostain syystä.

[dinah]

Paikallinen koirakulttuuri vaikuttaa hirveästi. Ennen asuttiin paikassa jossa suunnilleen kaikki pitivät meteliä kun näkivät muita koiria, pari pahinta oli kaksi eri paria villakoiria, omani kun ovat terrierejä vastasivat kyllä herkästi.
Sitten muutettiin, parissa kuukaudessa hiljenivät, kun ei täällä kukaan mukaan rähjää ulkona. Saman huomannut nyt vuosien mittaan muistakin tänne muuttaneista, koirista tulee hyvin hiljaisia ohittajia. Joitakin tervehditään, toisten ohi mennään vilkaisemattakaan.
Yksi ikivanha mäykky jaksaa haukkua, mutta siihen suhtaudutaan huumorilla, ilmeisesti myös koirat.
Koiria on paljon, myös paljon rescue-tapauksia, mutta voi mennä päiviä ettei kuule yhtään haukkumista.

[TaMar]

Muoks. ^ Mä vastaehdollistin niin, että lenkillä silmät auki, että mahdolliset rusakot ja koiran reaktiot näkyvät välittömästi. Kun koira havaitsee rusakon, siihen sekunnin murto-osaan merkkaus ja palkka. Namibaari on auki niin kauan, kun rusakko näkyy. Eli ei jäädä odottamaan koiran tekevän valintoja. Jos homma toimii, koira alkaa jonkin ajan päästä rusakon havaitessaan miettiä, saako namia, ja kääntyy katsomaan ohjaajaa. Voi tulla mokiakin eli koira ei aina käänny. Tai jos namia ei tule heti, koiran huomio palaa rusakkoon. Tässä vaiheessa, kun koira kääntyy katsomaan luotettavasti, voi päästä vahvistamaan koiran tekemiä valintoja ja rakentamaan käytöstä. Paitsi minä, joka on koiraansa tyhmempi.

Tosiaan, juuri näin. Tätä lähdetään kyllä ainakin yrittämään. Kiitos.

[aunet]

Tässä linkissä ihan perusjuttua mm. koiran leikkimisestä ja puistoilusta, hyvää muistutusta kaikille. Ja kannattaa myös pohdiskella, sopivatko toisilleen vieraiden koirien leikkimistyylit ollenkaan yksiin. Joku paimen saattaa näykkiä kintereistä, jota esim. omani eivät ymmärrä alkuunkaan, joku toinen käy suoraan niskan päälle, vaanitaan ja hyökätään kuin panssarivaunu, jne. Jos koirat ovat tuttuja ja tykkäävät toisistaan, he suht nopeasti löytää yhteisen leikkikielen.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkeli ... a50a561577

[Iidis79]

https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=OOKKON%C3%84%C3%84&R=162
Sarjassamme hauskimpia koirien virallisia nimiä. Toki kun jo kennelnimi on hauska niin taivas on rajana.

[Mea]

Wili on voinut tosi hyvin edelleen. Se syö säännöllisesti 3 x päivässä, keskimmäinen ateria on kana+riisi. Ruokahalu on tosi hyvä. Illat ovat täysin rauhallisia, ei mitään läähätystä eikä Taunon kiusaamista. Olen tosi utelias mitä paino sanoo. Viime viikolla olisi ollut kuukausi punnituksesta muttei päästy, eikä nyt tälläkään viikolla, mutta ensi viikolla mennään.

[Mea]

^^ Ookkonää maalannu taului!

[aunet]

Näille Oulun vippeteille on hihitelty, siis nimille. Mm. Ookkonää -tapahtumia on Oulussa jos jonniin moisia, hyvää ilmaista mainosta kennelille.

[Tiibetinhelmi]

Hauskoja nimiä on kyllä! Sillai positiivisella tavalla. Ei mitään Caccacasoja.

[Dacrest]

Tässä linkissä ihan perusjuttua mm. koiran leikkimisestä ja puistoilusta, hyvää muistutusta kaikille. Ja kannattaa myös pohdiskella, sopivatko toisilleen vieraiden koirien leikkimistyylit ollenkaan yksiin. Joku paimen saattaa näykkiä kintereistä, jota esim. omani eivät ymmärrä alkuunkaan, joku toinen käy suoraan niskan päälle, vaanitaan ja hyökätään kuin panssarivaunu, jne. Jos koirat ovat tuttuja ja tykkäävät toisistaan, he suht nopeasti löytää yhteisen leikkikielen.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkeli ... a50a561577

Roduilla on niin erilaiset elekielet ja sosiaaliset säännöt, ettei aina mene yksiin.

Esim. yliystävällinen, tykinkuulan lailla iholle tuleva labbis on monelle sakemannille punainen vaate. Sakemannit kun ovat usein tarkkoja miten niitä lähestytään, eivätkä ne koiramaailman poliiseina epäröi antaa palautetta.
Asiaan kuuluvia sosiaalisia kiemuroita ei saa jättää välistä: tuijotus, jäykistyminen (korvat ja häntä pystyssä, ehkä niskakarvatkin) ja henkinen mittailu ennen lähempää tutustumista.

Colliet taas katsovat liian innokkaita lähestyjiä nenän vartta pitkin. Sivistynyt käytös on kaiken a ja o.

[Merkkari]

Mun paimenet ei yhtään siedä sellaista "täysillä päin" -tyylistä lähestymistä. Ja niillä on aika nopea eteneminen ylähuulen rypistys => murina => rähinä => valehyökkäys => näykkäisy. Omanrotuiset / samantyyppiset paimenet tuntuu tämän tajuavan ihan luonnostaan ja ne tavallaan puhuu heti samaa kieltä. Mutta kyllä noutajan pentukin oppi paimenta lukemaan & uskomaan jo sen ylähuulen rypistyksen, kun vähän harjoitteli. "Noutajaisoveljen" kanssa niillä oli sitten ihan omanlaisensa hulinat...

[Umac]

Hyvin harva hyväksyy, se on koirien maailmankuvassa epäkohteliasta. Rynniä naamalle, hypätä päälle. Omani katsoo pieniä ja pentuja, päällehyppijöitä, vain hiukan ja poistuu hetikohta mutta esim.kaverin espanjanrescuen kanssa olisi mennyt rähinäksi. Se rescue varmaan luki muutenkin käytöskirjaa nurinpäin kun vaihtoi ylitsepursuavasta päälletulijasta nanosekunnissa räkää roiskuavaksi kalkattajaksi. Siinä oli vain kaikkea liikaa omallemme.

[Dacrest]

Mutta kyllä noutajan pentukin oppi paimenta lukemaan & uskomaan jo sen ylähuulen rypistyksen, kun vähän harjoitteli.

Sama oli sosiaalisesti vallattoman setterin kohdalla, kun se 7-kuisena lähti yhteislenkille sakemannien kanssa.
Noin 10-20 tukkapöllyä myöhemmin setterin pieniin aivoihin alkoi hiipimään ajatus sen oman käytöksen ja palautteen välisestä yhteydestä.

Setteriä ei lenkin aikana vahingoitettu fyysisesti, eikä vissiin henkisestikään, koska sen jälkeen olivat loppuikänsä kavereita.