Koirarotupohdintaa

[Belgiter]

Alva (pk collie) oli lähes mykkä. Se haukkui vesisuihkuille ja paineistetulle ilmalle ja kerrostalokoiran elämässä noita ei paljon tullut vastaan. Se osasi haukkua käskystä. Ihmiselle se haukkui tasan kerran tai ehkä kaksi, luonnetestin uhkausosioissa. Ei minkäänlaista vahtihaukkua. Haukkui vieraassa paikassa yksin jätettynä. Oikein kiihtyessään saattoi haukkua, sillä tavalla sille sen käskystä haukunkin opetin.

Pulma (belpat) on haukkuherkempi. Toisaalta se myös kiihtyy ja turhautuu paljon nopeammin ja herkemmin kuin Alva. Se haukkuu toisille koirille (olettaisin, että jokin sekoitus epävarmuutta ja kiihtymystä), se haukkuu siirtymätilanteissa esim. koirapuiston portti (kiihtyy jostain), se haukkuu agilitykentän laidalla radalla oleville koirille (kiihtymys, turhauma, kun ei pääse itse sinne), voi haukahtaa rapussa oikein kolisteleville ihmisille tai jos kuulee siellä vieraan koiran. Nuorena se sai ihme haukkukohtauksia. Se kiihtyi ihan tyhjästä ja alkoi räköttää ja komentaa. Se loppui lopulta, joko ikä toi järkeä tai alkoi joku hiven upota sinne kaaliin (tai tuon pää on enemmän porkkana), että tuo ei ole sallittua ja siihen puututaan. Minulle ei koskaan selvinnyt, mikä käytöksen aiheutti tai mikä sen laukaisi. Ehkä se koki kadulla kävelyn yhtäkkiä jonkinlaiseksi siirtymätilanteeksi? Koirille haukkumiseen on auttanut vastaehdollistaminen, se usein muistaa, että hei koira, jos narunpäältä saisi jotain, vielä kun kokeilen seurata näin.

Mutta ei onneksi hauku koko ajan. Kotona on pääasiassa hiljaa. Perheen aiemmat belgit oli aika samanlaisia, paitsi eivät yhtä kiihtyisiä kuin tuo. Ne tosin mekkaloivat nuorina yksinollessaan ja lehdenjakajan vaihtuminen tiedotettiin kuuluvasti.

Yhden kleinspitzin tiesin joskus ja se haukkui ihan koko ajan. Se oli kai entinen kennelkoira eikä varmaan tiennyt muuta olotilaa kuin jatkuvan haukkumisen. Se haukkui kuin olisi hengittänyt. Onneksi sillä oli aika pehmeä haukku eikä se ollut kovaääninen. Siitä varmaan tulee hetken kuluttua taustahälyä, jos siihen ei pala ensin hermot.

[Koiruuksia]

Yhdessä asuinpaikassa liikkui kaduilla pitkäkarvainen collie joka haukkui ihan koko ajan. Muistan vielä nimenkin vaikka tuosta on jo yli 20 vuotta. Timi.
Timiä ulkoilutti iäkkäämpi naishenkilö joka käveli hitaasti. Timin ikää en osaa sanoa mutta ei sekään ihan nuorelta näyttänyt.
Nainen hoki koko ajan "Timi hiljaa!"
Ja Timi haukkui silti edelleen _joka_ askeleella.

[Belgiter]

Meillä oli naapuritalon alakerrassa kaksi uroscollieta 90-luvulla. Se oli rivi/luhtitaloyhtiö. Nimiä en enää muista. Toisessa luhtitalossa asui Jimi, saksanpaimenkoira, ja sen jälkeen Boris, joka oli mastiffi. Vastapäisessä rivarissa oli cairn Remu.

[Tiibetinhelmi]

Noita mummo & Timi- yhdistelmiä on ollut kautta aikojen varmasti siellä ja täällä, eri roduilla ja eri nimillä vaihdellen.

[Merkkari]

Mun lähellä asuu kaksi mäyräkoiraa ja niistä Sulo tuntuu olevan melkoinen epeli. Ne tietysti ulkoilee aidatulla pihalla usein ja Sulolla tuntuu olevan paljon asiaa ja sähköä saappaissa. "Sulo tule pois sieltä", "Sulo ei hauku", "Suuulooooo!" Sen toisen koiran nimeä en edes tiedä, kun Sulo aina varastaa shown.

Mun lapsuudessa pikkukaupungissa mummoilla oli aina (lihava) beagle tai mäyräkoira. Ne oli varmaan jotain metsästyksestä eläköityneitä koiria tai sellaisia, jotka ei siellä pärjännyt ja oli sitten asutettu jollekin suvun mummolle lenkkikaveriksi. Mäyräkoirat oli siihen aikaan usein melko kiukkuisia ja beaglet veti mummoja kun höyryjyrät. Näkyi myös paljon tipsuja, liekö pitäjässä ollut jo silloin kasarilla joku kasvattaja. Oli kyllä myös yksi tauotta haukkuva arka collie. Tai lassieita ne silloin oli...

Silloin oli rotuja niin paljon vähemmän, että kaikilla tuntui olevan joku sama rotu. Tässä kun nyt on tutkinut vaikka mitä rotuja, niin todella monen kohdalla on yllättänyt, miten vähän aikaa niitä on Suomessa ollut. Siis monia nyt ihan yleisiä rotuja. Vaikkapa bortsu on alkanut yleistyä melko hiljattain. Ei vielä joskus ysärin alussa ollut tällaista, että bortsut voittaa kaikkien lajien kaikki kilpailut. Tai mali. Palveluskoirat oli silloin sakemanneja ja wanna-be-palveluskoirat collieita. Tokossa en oikein muista, siellä taisi olla sekalaisemmin eri rotuja. Kääpiösnautsereita oli jossain kohtaa, mutta se voi olla joku oma harhakuvitelma, kun kavereilla oli niitä.

[Valkosipulisilakka]

Juu, muistan ekan kerran kun itse näin bc:n pk-kisoissa. Se oli kuriositeetti. Vuosi taisi olla 1997.

[Tiibetinhelmi]

Mä selailin kerran paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen vanhaa lehtileikearkistoa. Siellä oli pidetty hallituksen kokous, jonne oli tuotu näytille dalmatialainen! Uutena rotuna siis. Vuotta en muista. Oli oikein tehty lehtijuttu asiasta.

[Merkkari]

Jokos tämä oikeasti uusi rotu on jo ruodittu: https://akkfinlandry.wixsite.com/alaskankleekaifinry

Siinä olisi nyt periaatteessa (mun mielestä) täydellisen kokoinen ja näköinen seurakoira. Ilmeisen vilkas ja tekemistä vaativa, mutta seurakoiraksi kuitenkin tarkoituksella jalostettu. Ehdin jo vähän innostua aiheesta, mutta sitten tämä sai taas kerran epäröimään: "Klee kain uskollisuus ja valppaus tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran. Vaikka alaskan klee kai on erittäin rakastava perheenjäsenilleen, saattaa se kuitenkin olla varautunut ja tarkkaavainen vieraiden ihmisten kanssa."

Onko joku nähnyt tällaista ihan livenä? Tai onko peräti jotain näkemystä luonteesta ja terveydestä?

[Tiibetinhelmi]

On kyllä vinkeän pistävät silmät!

[MJK]

Mietin, että miten pelkästä huskysta on saatu jalostettua noin pieni kun alkuperäksi ei mainita muuta kuin husky? Sitä mietin myös, että mitenkähän tuo kleekai eroaa pomskysta?

[Iidis79]

Jokos tämä oikeasti uusi rotu on jo ruodittu: https://akkfinlandry.wixsite.com/alaskankleekaifinry

Siinä olisi nyt periaatteessa (mun mielestä) täydellisen kokoinen ja näköinen seurakoira. Ilmeisen vilkas ja tekemistä vaativa, mutta seurakoiraksi kuitenkin tarkoituksella jalostettu. Ehdin jo vähän innostua aiheesta, mutta sitten tämä sai taas kerran epäröimään: "Klee kain uskollisuus ja valppaus tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran. Vaikka alaskan klee kai on erittäin rakastava perheenjäsenilleen, saattaa se kuitenkin olla varautunut ja tarkkaavainen vieraiden ihmisten kanssa."

Onko joku nähnyt tällaista ihan livenä? Tai onko peräti jotain näkemystä luonteesta ja terveydestä?

https://tulospalvelu.kennelliitto.fi/nayttelyt/Tulokset?Id=13761&R=5&RO=525

Lahden näyttelyssä oli ollut pari alaskan klee kaita. En ollut lauantaina niin en nähnyt.
Onhan tohon ollut pakko sekoittaa jotain pomerania huskyn kanssa ja ehkä jotain muutakin.

[Iidis79]

Mullehan melkein tuli pk mäyräkoira, mummolan viereisessä talossa oli mäykkypentuja, mut ei niitä sitten edes päässyt katsomaan kun emo oli niin suojelevainen pentujaan kohtaan. Tämä oli joskus 80-luvun lopulla tai ihan ysärin alussa.
Ehkä hyvä ettei meille tullut mäykkyä. 1992 tuli sitten se lapinkoira/samojedi.

[Merkkari]

Lahden näyttelyssä oli ollut pari alaskan klee kaita. En ollut lauantaina niin en nähnyt. Onhan tohon ollut pakko sekoittaa jotain pomerania huskyn kanssa ja ehkä jotain muutakin.

En kanssa ruvennut perkaamaan sen tarkemmin, miten tuo rotu on luotu. Mutta mielessä kävi, että luonnekuvaus ei ainakaan mun mielestä perus-huskyyn sovi. Mun kokemus on, että ne on avoimia ja sosiaalisia vieraitakin ihmisiä kohtaan eivätkä erityisesti vahdi. Mutta toki, jos on kovin tiukkaan sisäsiitosta käytetty, niin saattaahan se näkyä luonteessakin (siis jos ne kantakoirat on olleet jotenkin epätyypillisiä huskyja)? Tai sitten moni pikkupystis toki on alunperin vahti, että voihan sitä sieltäkin tulla. Ja mikä sitten on terveys ja genettinen monimuotoisuus, on vielä kokonaan oma juttunsa.

Ja mun mielestä nuo pistävän siniset silmät ei ole yhtään kivat, en tiedä, miksi kuulemma "kaikki" sellaisia huskyn pentuja erityisen kovasti haluaa?

[dinah]

Silloin kun itse aloitin ei pk-oikeudet omaavalla rodulla saanut osallistua toko-kokeeseen. Aika paljon oli kääpiösnautsereita ja villakoiria tokossa.
Vaikka kaupungissa asuin, oli 60-luvulla varmaan yleisin koiratyyppi ”sekarotuinen karhukoira”, niitä oli paljon. Sitten sakemanneja ja cockereita, terriereistä käytännössä vain kettuterrierejä. Tietty collieita, mäykkyjä ja villakoiria. Esim lapinkoiria ei ollut, ajokkeja ei juurikaan kaupungissa, mutta maalla tietty paljon, samoin suomenpystykorvia.